Voiko työstä johtuvaa masennusta hoitaa mitenkään, jos ei halua jäädä pois töistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huolestunut"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"huolestunut"

Vieras
Anteeksi heti alkuun, jos kyselen ihan sekavia. En tiedä masennuksesta oikein mitään, kun en ole itse ollut ikinä masentunut, enkä tunne hyvin ketään masennusta sairastanuttakaan...

Miehen työpaikalla on tosi huono ilmapiiri. Oikeastaan sanoisin, että mies on työpaikkakiusaamisen kohteena. Hän on jo pidemmän aikaa hakenut uutta työpaikkaa, mutta tähän mennessä ei ole tärpännyt, eikä tilanne nyt näytä mitenkään erityisesti olevan muuttumassa. Tietenkin yrittää koko ajan hakea muitakin töitä.

Mies ei halua alkaa tätä työpaikkakiusaamista mitenkään työporukan kesken käsitellä. Ei ole sen tyylinen ihminen.

Nyt olen alkanut miettiä, että mies on varmaankin masentunut, enkä yhtään ihmettelisi vaikka olisikin. Sen verran ikävä tuo työpaikan tilanne on. Mies on koko ajan väsynyt, mutta ei silti saa nukuttua öisin. Sitä ei huvita melkein mikään. Jotenkin siltä on koko elämän ilo kadoksissa. Olen sanonut, että tekee masennustestin netissä tai hakeutuu lääkärille tästä aiheesta, mutta ei kuulemma voi, kun se olisi ammatillinen itsemurha jäädä sairaslomalle masennuksen takia. Niinkun varmaan olisikin tässä tapauksessa...

Mutta eikö sinne lääkärille kannattaisi mennä puhumaan silti? Voisiko kuitenkin saada jotain masennuslääkettä? Vai eikö niitä käytetä, jos sitä masennuksen syytä ei ensin hoideta? Osaisiko joku viisaampi neuvoa, että mitä tässä kannattaisi tehdä?
 
Jos miehen masennus johtuu työpaikasta, niin ei siihen oikein auta muu kuin asian käsittely työpaikalla tai työpaikan vaihto. Ei parantuminen pääse lähtemään käyntiin, jos työympäristö pysyy samana.
 
Meillä ohjattiin työterveyslääkärille ja psykologille. Sitten järjestettiin tapaaminen, kiusaajien sekä kiusatun kanssa, jossa oli paikalla psykologi ja esimiehet. Ensin tietenkin itse keskusteltiin paljon psykologin kanssa ja siitä sitten eteenpäin.
 
Harmi, kun jäi tämä keskustelu vähän alkutekijöihinsä eilen. Tuli lasten kanssa hässäkkää ja oli pakko pistää tietokone kiinni. Kiitos silti kommentoineille!

No yksi tapa, jolla työpaikkakiusaaminen ilmenee, on se, että projektipäällikkö ei käytä tietyistä asioista tiedottamiseen sähköpostilistaa vaan kirjoittaa sähköpostiosoitteet itse ja "unohtaa" sitten mieheni jakelusta, jolloin mies joutuu ikäviin tilanteisiin, kun ei tiedä asioita, jotka hänen pitäisi tietää. En viitsi kaikkia esimerkkejä tähän kirjoittaa, ettei joku tunnista.

Työpaikalla on ikävä ilmapiiri muutenkin. Suurin osa työntekijöistä tekee etätöitä niin paljon kuin mahdollista, eikä toimistolla ole paikalla paljon ketään.

Arvelinkin, että ei sille asialle paljon voi tehdä, jos masentunut ei itse halua puuttua sen masennuksen alkusyyhyn. :( Ja mies nimenomaan ei halua mitään palaveria työpaikalla aiheesta. Odottelee kuulemma mielummin siihen asti, että pääsee muihin töihin joskus... Ja se ei siis tule tapahtumaan kovin pian.

Olen yrittänyt puhua sille järkeä ja selittää, että tämä on ihan täysin kestämätön tilanne. Onneksi mies nyt sentään osaa vielä nauttia lapsista, vaikka elämänilo tuntuu muuten olevan aikalailla hukassa. Olisi vaan koko perheella kivampi olla, kun yksi ei olisi niin kärttyinen ja väsynyt koko ajan. Sinänsä onni, että ollaan samalla alalla, niin ymmärrän miehen työjuttujakin jonkun verran, niin mun on helpompi ymmärtää tilannetta sielä työpaikalla. Mutta joskus se omakin ymmärtäminen alkaa olla koetuksella.
 
Työsuojelupiirille ja työterveyshuoltoon kuuluvat kiusaamiset. Eri asia on, jos miehesi ei halua ottaa näitä asioita esille.

Kuten aloituksessa sanoin, ei halua käsitellä työkavereiden kesken tätä asiaa. Ja onko siitä sitten mitään hyötyä, jos käy käsittelemässä työterveyshuollossa, jos sielä ei taas esim. määrätä masennuslääkettä kun masennuksen syylle ei tehdä mitään? Maalaisjärjellä ajateltuna ei ole...
 
Kuten aloituksessa sanoin, ei halua käsitellä työkavereiden kesken tätä asiaa. Ja onko siitä sitten mitään hyötyä, jos käy käsittelemässä työterveyshuollossa, jos sielä ei taas esim. määrätä masennuslääkettä kun masennuksen syylle ei tehdä mitään? Maalaisjärjellä ajateltuna ei ole...

Lääkitys on turhaa tuollaisessa tapauksessa jonka ratkaisee työpaikan vaihto.
Voimia teille ja toiv. vaihto pian onnistuu.
 
Kuten aloituksessa sanoin, ei halua käsitellä työkavereiden kesken tätä asiaa. Ja onko siitä sitten mitään hyötyä, jos käy käsittelemässä työterveyshuollossa, jos sielä ei taas esim. määrätä masennuslääkettä kun masennuksen syylle ei tehdä mitään? Maalaisjärjellä ajateltuna ei ole...

Niin, se ois vaan miehen aika ns. kasvattaa munat ja nousta niitä kusipäitä vastaan. Ei siinä auta yksinkertaisesti muu. Voishan sitä vaihtaa työtä, mutta varmaan jää vain paha mieli, kun ei sitä omasta "halusta" tee.

Itse jouduin yllättäen akkavaltaisella alalla vaihtamaan osastoa, kun hyökkäsivät kimppuuni. Loppujen lopuksi, kun uskaltauduin avaamaan suuni, he siitä kärsivät, en minä. Kannattaa mennä sinne työterveyshuoltoon puhumaan, he pystyvät antamaan tarvittavia neuvoja miten pystyy tilanteessa toimimaan. Ihan turha kärsiä yksin.
 
Niin, se ois vaan miehen aika ns. kasvattaa munat ja nousta niitä kusipäitä vastaan. Ei siinä auta yksinkertaisesti muu. Voishan sitä vaihtaa työtä, mutta varmaan jää vain paha mieli, kun ei sitä omasta "halusta" tee.

Itse jouduin yllättäen akkavaltaisella alalla vaihtamaan osastoa, kun hyökkäsivät kimppuuni. Loppujen lopuksi, kun uskaltauduin avaamaan suuni, he siitä kärsivät, en minä. Kannattaa mennä sinne työterveyshuoltoon puhumaan, he pystyvät antamaan tarvittavia neuvoja miten pystyy tilanteessa toimimaan. Ihan turha kärsiä yksin.

Jep, oon ihan samaa mieltä. Toi sähköpostijuttu, minkä nyt sanoin esimerkkinä siitä kiusaamisesta, kuvaa oikeestaan tätä ongelmaa aika hyvin. Jos mulle projektipäällikkö tekis noin, niin olisin heti ekalla kerralla, kun tommonen tulee ilmi, menny puhuun sen tyypin kanssa kasvokkain ja tehny selväks, että mulle ei tehdä tommosta. On mies siitä asiasta kysyny, mutta ei vaan oo sellanen tyyppi, että menis sitten sanomaan suorat sanat, kun se tapahtuu selkeen tahallisesti toiseen kertaan.

Itseasiassa toi on siinä mielessäkin mielenkiintonen, että tohon olis tosi helppo puuttua, kun siitä on mustaa valkosella. Siis se olis helpompi ottaa puheeks kun joku sellanen, että tunnelma on huono...

Mutta miehen tehtävä on ratkasta toisten ongelmia eikä kehittää niitä lisää. Siksi ei voi kuulemma mennä avautuun ylemmälle tasolle. Ja se projektipäällikkö taas on ylemmän tason suosiossa. Siksihän se on nostettu projektipäälliköksi. Sen koko firman kulttuuri on sellanen, että sielä kusipäät nousee hierrarkiassa ylemmäksi. Että kyllä minä ymmärrän, miksi ei halua käsitellä asiaa sielä vaan pelkästään vaihtaa työpaikkaa.

Voi kun nyt vaan löytyis pian se uusi työpaikka...
 
Jos olisin sun miehesi, alkaisin lähettelemään sille projektipäällikölle meilejjä joissa kysellään miten asia etenee. Ja pyytäisin että ottaa jakelulistalle kun asiaa käsitellään.

Näin siitä kanssakäymisestä jää kirjallinen jälki. Toki voi myös soittaa ja kysyä tilannetta, tuskin se projektipäällikkö voi miehelesi sen asian etenemisestä valehdella.

Eli omaa aktiivisuutta peliin. Minäkin ärsyynnyin välillä siitä että työporukka piti puhelinrinkiä jossa oli kaikki muut paitsi minä. Mutta ei se aina ole tahallista, kaikkiin asioihin ei aina voi ottaa kaikkia mukaan. En minäkään ota.

Jos muutenkin suljetaan työyhteisön ulkopuolelle niin sitten huono juttu, mutta jos jostain yksittäisestä henkilöstä vaan kyse niin oma aktiivisuus on paras apu.

Työajan ulkopuolella työstä johtuvaa vitutusta hoitaa parhaiten liikunta ja ulkoilu. Se ett tekee jotain ihan muuta.
 
[QUOTE="vieras";27229139]Jos olisin sun miehesi, alkaisin lähettelemään sille projektipäällikölle meilejjä joissa kysellään miten asia etenee. Ja pyytäisin että ottaa jakelulistalle kun asiaa käsitellään.

Näin siitä kanssakäymisestä jää kirjallinen jälki. Toki voi myös soittaa ja kysyä tilannetta, tuskin se projektipäällikkö voi miehelesi sen asian etenemisestä valehdella.

Eli omaa aktiivisuutta peliin. Minäkin ärsyynnyin välillä siitä että työporukka piti puhelinrinkiä jossa oli kaikki muut paitsi minä. Mutta ei se aina ole tahallista, kaikkiin asioihin ei aina voi ottaa kaikkia mukaan. En minäkään ota.

Jos muutenkin suljetaan työyhteisön ulkopuolelle niin sitten huono juttu, mutta jos jostain yksittäisestä henkilöstä vaan kyse niin oma aktiivisuus on paras apu.[/QUOTE]

Itse olisin tosiaan puuttunut hommaan perusteellisesti ihan heti ekalla kerralla kun olisin sen huomannut. Mies nyt vaan toimii erilailla kun minä itse. Mutta tuo sun ehdottamasi kyselysähköpostien lähetteleminen on itseasiassa aika hyvä idea. Jos alkaa saada päivittäin sähköpostia, jossa kysytään, että onko mulle nyt varmasti tullut kaikki tiedot tästä ja tosta ja siitä, niin luulisi, että olisi helpompaa vaan alkaa tiedottaa ne asiat kaikille...

Ja tässä ei nyt ole kysymys siitä, että on jotenkin "helpompaa" pitää ringissä mukana vähemmän porukkaa. Itseasiassa se projektipäällikkö joutuu näkemään enemmän vaivaa pudottaakseen yhden pois jakelusta. :D On viitseliäs tyyppi!

Ja tämä sähköpostihomma oli valitettavasti vaan yksi esimerkki. Sen firman toiminta kusee monella muullakin tapaa. :(

[QUOTE="vieras";27229139]Työajan ulkopuolella työstä johtuvaa vitutusta hoitaa parhaiten liikunta ja ulkoilu. Se ett tekee jotain ihan muuta.[/QUOTE]

Tästäkin oon täysin samaa mieltä. Mies alkaa olla kohta ylikunnossa fyysisesti, kun käy purkamassa agressioita salilla. Usutan sitä sinne ihan koko ajan, kun itekkin huomaan, että se on edes vähän paremmalla mielellä sielä käytyään. :D
 
Eikä niiden sähköpostien sävyn tartte olla sellainen hyökkäävä, vaan ihan asialinen että mikä on viimeinen tilannetieto asian xxx suhteen. Jos se ei vastaa, tai vastaa jotain asiatonta niin sit on dokumenttia mitä näyttää esimiehille että nyt ei homma tuolla projektipäälliköllä toimi niinkuin pitää.
 
[QUOTE="vieras";27229274]Eikä niiden sähköpostien sävyn tartte olla sellainen hyökkäävä, vaan ihan asialinen että mikä on viimeinen tilannetieto asian xxx suhteen. Jos se ei vastaa, tai vastaa jotain asiatonta niin sit on dokumenttia mitä näyttää esimiehille että nyt ei homma tuolla projektipäälliköllä toimi niinkuin pitää.[/QUOTE]

Juurikin näin. Kiitos hyvästä ajatuksesta. Kattoo nyt, miten mies tähän reagoi...
 
Semmonen tuli vielä mieleen, että mistä saa tietoa opintovapaasta ja siitä, kun eikö nykyään joissain tilanteissa ole mahdollista opiskellessa saada työttömyyskorvausta? Oon itse ihan pihalla näistä, kun en oo itse käyttänyt. Mutta nyt kun mietin tätä edestakas, niin miehen tilannetta parantaisi kummasti, jos suorittaisi yhden lisäkoulutuksen, mitä ei ole jaksanut tuon raskaan työn ohella ikinä tehdä. Se ei ole siis tutkinto vaan muunlainen pätevyys. Voisiko sellaista varten saada opintovapaata tai voisiko saada sen opiskella jotenkin muuten kuin täysin opintotuelle heittäytymällä?
 
Voi. Joku psykologi/ psykoterapeutti voisi olla isoksikin avuksi.

Osaisitko selittää mulle, millä tavalla se voisi auttaa? Yritän vakuuttaa miehelleni, että kannattaisi kuitenkin käydä juttelemassa työterveydessä, vaikka hän ei haluakaan asiaa sielä työpaikalla puida. Kun itse en tosiaan ole mikään psykologi, niin ei mun kanssa jutteleminen ole ihan sama...
 
Osaisitko selittää mulle, millä tavalla se voisi auttaa? Yritän vakuuttaa miehelleni, että kannattaisi kuitenkin käydä juttelemassa työterveydessä, vaikka hän ei haluakaan asiaa sielä työpaikalla puida. Kun itse en tosiaan ole mikään psykologi, niin ei mun kanssa jutteleminen ole ihan sama...

No siis mulla se antoi työkaluja siitä asiasta selviämiseen ja näkemiseen, ettei se ollut mun vika ja näin vahvuutta kohtaamaan ne kiusaajat. Ja vaikka en olisi ollut valmis, olisin voinut vain jutella ja kertoa tilanteesta.
 
Itsekin olen ollut osittain vähän samanlaisessa tilanteessa. Kysessä ei ollut suoranainen kiusaaminen, mutta koin, ettei mua työntekijänä kauheasti arvostettu ja olen kokenut olevani väärässä työyhteisössä jne. Työ ei kuitenkaan ollut ainoa syy, miksi kilahdin oikein kunnolla. Silloin pelkäsin ihan tosissaan, että leimaannun ja asiat menevät pahempaan suuntaan. Jouduin tosiaan jäämään pois töistä eikä mitään maailmanloppua tullutkaan. Siinä vaiheessa ei tosin ollut muitakaan vaihtoehtoja, koska masennus alkoi mennä jo psykoottiseksi.

Masentuneella ihmisellä on just tuo olo, että teki mitä tahansa niin tilanne pahenee. Sitten ei tehdä mitään. Ei uskalleta mennä lääkäriin, ei jäädä sairaslomalle, ei keskustella ongelmista. Uhkakuvia liioitellaan. Esimerkiksi puheet "ammatillisesta itsemurhasta" kuulostavat juuri siltä, että masentunut liiottelee uhkakuvia. Itse ajattelin juuri noin...

Hoitamaton masennus voi viedä hengen. Sitä paitsi elämä on ihan perseestä, kun masentaa. Suosittelisin kyllä toimimaan, kun voi kestää pitkään ennen kuin uutta työtä löytyy. Ja masentuneena voi olla tosi rankkaa lähteä uuteen työhön eikä työteho ole paras mahdollinen.

Lääkitys voi olla ensiapu, lääkäri arvioi tuollaiset asiat. Jos pääsee keskustelemaan jonkun kanssa, niin siitä on todennäköisesti hyötyä. Jos uskaltaa lähteä vaatimaan oikeudenmukaista kohtelua, niin siitä voi saada sellaista draivia, että oli lopputulos mikä tahansa, niin se antaa enemmän kuin ottaa. Ei sekään välttämättä ole huono vaihtoehto, että jää sairaslomalle ja alkaa miettiä elämäänsä eteenpäin.
 
Allekirjoitan kaiken mitä Saura sanoi, saman kokeneena myös. Jo pelkkä keskusteluapu auttaa, ja sen hakeminen ei tarkoita että on pakko jäädä sairauslomalle tai aloittaa lääkitys tai mitään muutakaan. Kunhan hän vain saisi purkaa tilannetta jollekin ulkopuoliselle ammattilaiselle.

Asiantuntija voi sitten keskustelujen kautta selvittää, voisiko tilanteelle tehdä jotain (yhä, ei ole pakko jos ei itse halua!) tai voisiko esim. väliaikaisesta uni- tai masennuslääkityksestä olla apua. Ne eivät auta masennuksen ja väsynyksen syihin, mutta voivat auttaa jaksamaan sen aikaa että mies pääsee muualle töihin / opiskelemaan / sopeutuu ajatukseen että sairauslomalle VOI jäädä tai työtehtäviä VOI muuttaa.

Opintovapaasta löydät tietoa googlettamalla "opintovapaa" tai "aikuisopintotuki".
 
Joo, tärkeä huomio, "Saman kokenut".

Vaikka menee juttelemaan työterveyshuoltoon, niin asianomainen itse kuitenkin päättää, mitä sen jälkeen tapahtuu. Ei lääkäri pakota sairaslomalle tai syömään lääkkeitä tai tule työpaikalle selvittelemään asioita. Heillä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus. Itselläni on tosiaan vain pelkkää hyvää sanottavaa siitä, että uskaltauduin työterveyslääkärin juttusille, ja sitä kautta sain todella hyvää hoitoa psykiatrilta ja vielä ilmaiseksi!
 
Joo, tärkeä huomio, "Saman kokenut".

Vaikka menee juttelemaan työterveyshuoltoon, niin asianomainen itse kuitenkin päättää, mitä sen jälkeen tapahtuu. Ei lääkäri pakota sairaslomalle tai syömään lääkkeitä tai tule työpaikalle selvittelemään asioita. Heillä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus. Itselläni on tosiaan vain pelkkää hyvää sanottavaa siitä, että uskaltauduin työterveyslääkärin juttusille, ja sitä kautta sain todella hyvää hoitoa psykiatrilta ja vielä ilmaiseksi!

Jep sama! Pääsin huilimaan kotiin 3 viikoksi ja savu oli ehtinyt laskeutua työpaikalla ja nyt siellä ei ole enää ongelmia. Ainakaan minua kohtaa ;>
 
Pakko palata tähän vanhaan ketjuun kertomaan, että mies sai uuden työpaikan! :) Tuntuu ihan kun oltais saatu lottovoitto!!! Miten voikin olla näin onnellinen toisen ihmisen puolesta... :)
 
  • Tykkää
Reactions: Nenja

Yhteistyössä