Voiko toisten vanhempien kasvatustapaan puuttua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apuja kaipaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

apuja kaipaa

Vieras
Eli kerron tässä taustaa.. Ja ennen kuin joku älähtää, niin minä en ole täydellinen, olen tehnyt itsekkin virheitä ja varmaan tulen tekemäänkin, mutta silti pyrin että teen oikeat valinnat lasten kasvatukseen. Omat lapseni 11, 15, 17 ja 22. Joten jotain kokemusta lasten kasvatuksesta siis on jo.

Eräällä todella läheisellä ihmisellä on 10 vuotias lapsi. Lapsen vanhempi ei ole laittanut ns ruotuun poikaa. EI, EN TARKOITA ETTÄ PITÄÄ PIISKATA TAI LUUNAPPEJA ANTAA KOSKA NIITÄ EN ITSE HYVÄKSY. Vaan lapsi on puhumaan opittuaan aloittanut jankuttamisen jolla saa 95% tahdon läpi. Haluaa kaupasta lelut ja saattaa 5 minuuttia yhtäsoittoa jankuttaa "minä haluan tuon alelun, minä haluan tuon lelun, minä haluan tuon lelun.." siis yhteen soittoon jankuttaa tuota. Sama jos haluaa teitokoneelle jankuttaa niin kauan että tahto toteutuu. Jos lapsi kysyy vanhemmaltaan, milloin mennään uimaan tai kauppaan ja hänelle vastataan että esim. klo 12. Lapsi käy 5 minuutin välissä jankuttamassa koska mennään, koska mennään. Aivan kuin hänelle ei olisi muutama minuutti aikaisemmin sanottu asiaa.

Jos vanhempi on sanonut lapselleen, että lapsi jää kotiin kun vanhempi menee kauppaan. Niin poika puhuu ympäri vanhemman jankuttamalla. Ja vanhempi itsekkin jahkailee joskus jopa 3 tuntia jos mä nyt ottaisinkin sinut mukaan, ei en mä ota kun jo sovittiin asiasta. Eli lapsi pyörittää ihan 6-0 vanhempaansa.

Ja mistäkö näin tarkkaan tiedän. Koska kysesssä on siskon lapsi. Olen itse nähnyt monet monet kerrat. Myös omat lapset ovat huomanneet saman asian. Ja moni muukin ihminen eli tää ei ole vain mun päässä kehittelemä asia.

Koska nämä kasvatusasiat ovat aika arkoj lähinnä siksi kysynkin voiko asiaan puuttua millään kauniillakaan keinoa?
 
Inha tilanne. Erityisesti lapselle, joka saa aivan väärän kuvan siitä, mitä tarkoittaa oikeudet & vastuut.

Aina voi jutella. Tosin, kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että vanhemmilta puuttuu se osa selkärangasta, joka vaadittaisiin siihen, että vedetään se raja & pidetään siitä kiinni. Ja jos tuo puuttuu, ei sitä oikein toinen voi sisäänrakentaa.

Yksi vaihtoehto on (ja vaatii sinulta tietysti paljon), että otat pojan vaikka viikoksi teille & pistät järjestystä. Et varmasti ole paras kaveri sen jälkeen (tai edes täysissä sielunvoimissa ;) ), mutta tulisi sitten pojalle selväksi se, miten normisti eletään silloin kun kaikkea haluamaansa ei saa ja joitain asioita vaan pitää tehdä vaikkei siitä seuraisikaan palkintoa tai että kaikki ihmiset eivät arvo kolmea tuntia sitä, mitä vekara keksii kärttää..?
 
Mulla on läheisen ystävän kanssa vähän sellanen ikävä tilanne, että samanikäiset poikamme on kasvatettu hyvin eri tavoin. Ystävän poika saa tehdä käytännössä mitä vaan, myös kaikenlaista muiden lasten pomottelua, lelujen omimista, peleissä huijaamista, valehteluakin katsotaan ihan läpi sormien. Jos komennan keräämään leegot leikin jäljiltä, niin tää kaverin poika vaan nauraa omalleni että hähää, munpa ei tarvii, kerää sä vaan. Ja kaveri luikahtaa paikalta. Onnistuu jotenkin todella ihmeellisesti olemaan huomaamatta ja näkemättä lapsensa huonoa käytöstä. Joskus ehkä näön vuoksi huutaa esim. että "Anna toisenkin pelata!", mutta ei ikinä tarkista toteltiinko, eikä tietenkään toteltu, kun lapsi tietää ettei tarvitse. On tosi kurja sit kokoajan lohduttaa omaani, ja yrittää siinä selittää, miksi toinen saa käyttäytyä niin. Enpä ole vielä keksinyt miten tilanteessa tulisi toimia. Joskus olen komentanut kaverinkin lasta (kun olen vaikka ollut lasten kanssa keskenään) ja poika saattaa silloin esimerkiksi uhata väkivallalla ja todeta et mun äiti antaa mun hakata sut ja sä et voi sille mitään. : ( (Kaiken kruunuksi ystävälläni on hieman ärsyttävä tapa välillä osoittaa olevansa kovasti eri mieltä kasvatusasioista kanssani, eli lopulta oma kasvatukseni on se, jota kritisoidaan.)
 
Eipä voi toisen lasta kasvattaa.
Ja olisit voinut puuttua asiaan jo vuosia sitten, jos olet tuon jo silloin huomannut, ja yrittää puhua siskosi kanssa. Mutta kun se ei mene niin, sisko luultavasti loukkaantuisi, ja olisi loukkaantunut, tai sitten olisi kuunnellut ja sanonut, että olet ihan oikeassa ja sen pituinen se. Tuskin olisi mikään muuttunut kumminkaan.
 
Puuttumisella käsitän ainakin lähes sellaisia keinoja joilla toinen pakotetaan muuttamaan tapojaan, tässä kasvatustapaa. En puuttuisi toisen tapoihin tuossa tapauksessa, voisin ehkä yrittää keskustella ja kerto mikä omasta mielestäni on parempi tapa, jos se olisi mahdollista, mutta jos kokisin sen täysin turhaksi, tietäisin esim. että mielipidettäni ei tuossa asiassa vanhemmat kuuntele, en tekisi sitäkään.
 
Eli kerron tässä taustaa.. Ja ennen kuin joku älähtää, niin minä en ole täydellinen, olen tehnyt itsekkin virheitä ja varmaan tulen tekemäänkin, mutta silti pyrin että teen oikeat valinnat lasten kasvatukseen. Omat lapseni 11, 15, 17 ja 22. Joten jotain kokemusta lasten kasvatuksesta siis on jo.

Eräällä todella läheisellä ihmisellä on 10 vuotias lapsi. Lapsen vanhempi ei ole laittanut ns ruotuun poikaa. EI, EN TARKOITA ETTÄ PITÄÄ PIISKATA TAI LUUNAPPEJA ANTAA KOSKA NIITÄ EN ITSE HYVÄKSY. Vaan lapsi on puhumaan opittuaan aloittanut jankuttamisen jolla saa 95% tahdon läpi. Haluaa kaupasta lelut ja saattaa 5 minuuttia yhtäsoittoa jankuttaa "minä haluan tuon alelun, minä haluan tuon lelun, minä haluan tuon lelun.." siis yhteen soittoon jankuttaa tuota. Sama jos haluaa teitokoneelle jankuttaa niin kauan että tahto toteutuu. Jos lapsi kysyy vanhemmaltaan, milloin mennään uimaan tai kauppaan ja hänelle vastataan että esim. klo 12. Lapsi käy 5 minuutin välissä jankuttamassa koska mennään, koska mennään. Aivan kuin hänelle ei olisi muutama minuutti aikaisemmin sanottu asiaa.

Jos vanhempi on sanonut lapselleen, että lapsi jää kotiin kun vanhempi menee kauppaan. Niin poika puhuu ympäri vanhemman jankuttamalla. Ja vanhempi itsekkin jahkailee joskus jopa 3 tuntia jos mä nyt ottaisinkin sinut mukaan, ei en mä ota kun jo sovittiin asiasta. Eli lapsi pyörittää ihan 6-0 vanhempaansa.

Ja mistäkö näin tarkkaan tiedän. Koska kysesssä on siskon lapsi. Olen itse nähnyt monet monet kerrat. Myös omat lapset ovat huomanneet saman asian. Ja moni muukin ihminen eli tää ei ole vain mun päässä kehittelemä asia.

Koska nämä kasvatusasiat ovat aika arkoj lähinnä siksi kysynkin voiko asiaan puuttua millään kauniillakaan keinoa?

voi puhua asiasta niin että siskos ei koe sitä sinun määräilynä. Ehdotus:(voit sanoa hieno varaisesti että taitaa olla se uhma päällä, Jos haluat puhua ymmärrän). jos ei halua niin sillon se tyrkyttämistä!

En sitten tiedä minkälaisia olette ja miten asiat selvitätte.

Siks vaan ehdotus.
 
Lapsella on varmasti ongelmia koulussa, ystävyyssuhteissa yms? Puhuuko siskosi koskaan näistä? Itse lähtisin liikkeelle tällaisesta keskustelusta ja kertoisin omat huomioni ja ehdottaisin parannusehdotuksia.

Siis jos minulla olisi sen verran viileät välit siskooni, että en voisi nätisti hänelle huomioistani muuten sanoa.
 
Mulla on läheisen ystävän kanssa vähän sellanen ikävä tilanne, että samanikäiset poikamme on kasvatettu hyvin eri tavoin. Ystävän poika saa tehdä käytännössä mitä vaan, myös kaikenlaista muiden lasten pomottelua, lelujen omimista, peleissä huijaamista, valehteluakin katsotaan ihan läpi sormien. Jos komennan keräämään leegot leikin jäljiltä, niin tää kaverin poika vaan nauraa omalleni että hähää, munpa ei tarvii, kerää sä vaan. Ja kaveri luikahtaa paikalta. Onnistuu jotenkin todella ihmeellisesti olemaan huomaamatta ja näkemättä lapsensa huonoa käytöstä. Joskus ehkä näön vuoksi huutaa esim. että "Anna toisenkin pelata!", mutta ei ikinä tarkista toteltiinko, eikä tietenkään toteltu, kun lapsi tietää ettei tarvitse. On tosi kurja sit kokoajan lohduttaa omaani, ja yrittää siinä selittää, miksi toinen saa käyttäytyä niin. Enpä ole vielä keksinyt miten tilanteessa tulisi toimia. Joskus olen komentanut kaverinkin lasta (kun olen vaikka ollut lasten kanssa keskenään) ja poika saattaa silloin esimerkiksi uhata väkivallalla ja todeta et mun äiti antaa mun hakata sut ja sä et voi sille mitään. : ( (Kaiken kruunuksi ystävälläni on hieman ärsyttävä tapa välillä osoittaa olevansa kovasti eri mieltä kasvatusasioista kanssani, eli lopulta oma kasvatukseni on se, jota kritisoidaan.)


Huh, huh.... näitä on valitettavasti aina vaan enenevässä määrin kun vanhemmat ovat vanhemmuudesta täysin hukassa... Vaikeaa tuohon on oikein muuten puuttua, kuin äänestämällä ns. jaloillaan, eli olematta tekemisissä. Itseäni ärsyttäisin kyllä siinä määrin, että esim. tuossa lelujen korjaamisen yhteydessä sanoisin itse kaverin pojalle, että mikäli olette yhdessä leikkineet, yhdessä korjaatte. Vastustaessa olisi leikit sen pojan kohdalla leikitty eikä tavaroihin koskemiseen lupaa.. katsoisi äitinsä sitten kuinka kieroon mua tahansa.
Kyllä tulevat useampaan kertaan tulevaisuudessa törmäämään samaan kohteluun vielä.
 
Voisiko sellainen toimia, että kysyt siskolta joskus sellaisessa jankutustilanteessa, miten se jaksaa kuunnella tommosta aina. Jos vastaus on jotain, että ei sille voi mitään, niin siitä saa helposti aikaan keskustelun. Tai jos sanoo, että pääsee helpommalla näin, niin siitä vasta hyvän keskustelun saakin aikaan. Keskustellessa voit tietty sanoa, ettei asia kuulu sulle ja sisko saa toki tehdä ihan niin vaikeasti kun itse tykkää, mutta ilmaiset vaan että itse toimisit toisin. Sisko sitten päättää haluaako tehdä jotain ja kysyä sulta neuvoja.
 
no jos ois siskostani kyse, sanoisin suoraan.

jos ois kyse kaverin lapsesta, pitäisin näissä isommissa asioissa pääni että meillä toimitaan meidän säännöillä. esim. tuo tapaus :poika saattaa silloin esimerkiksi uhata väkivallalla ja todeta et mun äiti antaa mun hakata sut ja sä et voi sille mitään.

->mä sanoisin siihen että en usko että antaa,enkä anna minäkään,tässä talossa ketään ei satuteta,eikä edes uhata sillä!

mä ymmärrän sen että joku voi heltyä esim ottaa kauppaan mukaan lapsensa kun tämä inttää/itkee.. kysymys saattaa olla siitä että on itse tullut kohdelluksi lapsena epäreilusti(vanhempien taholta) eikä halua tuottaa lapselle turhaa paha mieltä. eläytyy ehkä liikaakin lapsen näkökulmaan(mikä tietysti on hyvä,mutta täytyy kyetä silti pitämään selkeät säännöt/rajat)
 
Kyllä minä kotonani olen puuttunut, jos lapsen vanhemmista ei siihen ole. Ensijärkytyksestä selvittyään muksu on yleensä alkanut käyttäytyä oikein kauniisti. Eikä välttämättä myöhemmin ole tarvinnut leikkimiseen edes puuttua. Jostakin syystä lapsen/ lasten vanhemmatkaan eivät ole minulle ainakaan käytöksensä perusteella edes suuttuneet. Ovat päinvastoin kiittäneet.

Olen puuttunut kyllä leikkipuistoissakin vastaavissa tilanteissa.
Ja todella komennan myös omia lapsiani. Muut menevät luonnostaan siinä sivussa :saint:

Mutta toisten kasvatustapaan en välttämättä puuttuisi. Ellei kysymyksessä olisi todella läheinen sisko tai ystävä ja asiat näyttäisivät menevän huolestuttavalla tavalla vinoon lapsen hyvinvoinnin kannalta.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä