Minä kasvatin lastani ja neljä ulkopuolista puutttui asiaan. Samat tyypit varmaan jauhavat "kurittomista kakaroista"

[alastulossa mättää]

Meillä oli kanssa tässä taannoin yks tilanne, ku oltiin kävelyllä ja poika sai kauheet itkupotkuraivarit, eikä millään kotiin päin. Syliin vaan koko ajan pyysi, mut eipä sekään kelvannut, siinä varmaan 20 minuuttia taisteltiin, että mennäänkö vai ei. Muutamia ihmisiä meni kyllä ohikin, mutta heidän katseessaan oli lähinnä sellaista myötätuntoista hymyä minulle, eikä paheksuntaa, siitä sai taas vähän puhtia jaksaa taistelut loppuun. Kyllä me sit viimein päästiin kotiin asti

Nii ja hienoa ap, että jaksoit pitää pääsi

 

[Millenia]

Myötätuntoisen katseen joskus annan raivoavien lasten vanhemmille. En ymmärrä miksi pitäisi puuttua tilanteeseen, jos siinä ei mennä ihan mahdottomuuksiin asti kuten esim. pahoinpitelyksi. Hyvä vaan ettei anneta periksi. Mutta ei se minua ahdista vaikka joskus rauhoittaa lapsen vaikka tikkarilla. Toki ei kannata jos se raivokohtaus on siitä tikkarista tullut, mutta jotkut katsovat nenänvarttaan pitkin sitäkin, jos väsynyt/kiukkuinen/nälkäinen lapsi saa jotakin suuhunsa ja on sillä tyytyväinen. Että siinäkin on sitten kasvatettu väärin. Jotkut on kyllä armottomia kyttääjiä. Onneksi kovin moni ei kuitenkaan ala sitä sanallista arkkuaan avaamaan vaan jättää mulkoilun asteelle.

 

[toisin päin]

Meillä taas päin vastoin. Kerran kaupassa kävi niin, että tyttö sai itkupotkuraivarit makupalojen takia. En suostunut ostamaan, selitin tytölle miksi, yms. Huuto vaan jatkui, mutta joku mummo siihen kommentoi "hyvä ettet periksi anna"

Itkupotkuraivareita (en laske pientä purnaamista yms kiukuttelua tuohon) meillä ollut kai yhteensä 3 kertaa, eikä nyt pitkään aikaan. Kyllä ne lapset sopeutuvat yllättävänkin nopeasti rajoihinsa kun vaan sanoo ei ja pysyy siinä

 

["Joku"]

lähdin 3-vuotiaan kanssa puistoilemaan.Kaikki meni hyvin kunnes päästiin puistoon niin lapsi alkoi huutamaan että en halua puistoon,haluan takas kotiin.Sanoin sitte lapselle että ok,lähdetään sitten takas kotiin ja lapsi alkoi huutamaan että en halua kotiin=)Sanoin sitten lapselle että äiti menee tuohon puiston penkille istumaan ja soittamaan neuvolaan(soittoaika just silloin) ja tule kertomaan kun tiedät ollaanko täällä vai mennäänkö kotiin.Penkki oli 5m päässä lapsesta ja näin karjuvan lapsen siitä..lapsi siis huusi täyttä kurkkua että haluan leikkiä,haluan kotiin..äitiiiiiiii.just kun neuvolasta täti vastasi puistoon juoksi joku mummo joka kaappasi pojan syliin ja alkoi leperrellä että missä sinun äiti on ja mikä sinulla on hätänä..että onko äiti sinulle ilkeä..poika vastasi että on ilkeä..no tässä vaiheessa olin jo tullut puhelimen kanssa viereen ja tämä täti hyökkäs päälle kuin yleinen syyttäjä.että minkälainen äiti antaa lapsen yksin itkeä puistossa ja ite juoruaa puhelimessa=(Yritin sitten selittää että pakko oli soittaa tärkeä puhelu ja pojalla on uhmakohtaus,tämän 5min puhelun jälkeen oli tarkoitus ruveta purkamaan tilannetta..eli lähteä kotiin kun puisto ei kerta käy.täti huusi ja huusi ja sanoi että soittaa lastensuojeluun=(Häipyi sitten paikalata ja itse jäin itkemään kun tuli niin kaamea olo..itkettiin sitten kumpikin kotimatka pojan kanssa=/
päätin että puistoon en mene enää ikinä=)

 

["pim"]

[QUOTE="Joku";25677710]lähdin 3-vuotiaan kanssa puistoilemaan.Kaikki meni hyvin kunnes päästiin puistoon niin lapsi alkoi huutamaan että en halua puistoon,haluan takas kotiin.Sanoin sitte lapselle että ok,lähdetään sitten takas kotiin ja lapsi alkoi huutamaan että en halua kotiin=)Sanoin sitten lapselle että äiti menee tuohon puiston penkille istumaan ja soittamaan neuvolaan(soittoaika just silloin) ja tule kertomaan kun tiedät ollaanko täällä vai mennäänkö kotiin.Penkki oli 5m päässä lapsesta ja näin karjuvan lapsen siitä..lapsi siis huusi täyttä kurkkua että haluan leikkiä,haluan kotiin..äitiiiiiiii.just kun neuvolasta täti vastasi puistoon juoksi joku mummo joka kaappasi pojan syliin ja alkoi leperrellä että missä sinun äiti on ja mikä sinulla on hätänä..että onko äiti sinulle ilkeä..poika vastasi että on ilkeä..no tässä vaiheessa olin jo tullut puhelimen kanssa viereen ja tämä täti hyökkäs päälle kuin yleinen syyttäjä.että minkälainen äiti antaa lapsen yksin itkeä puistossa ja ite juoruaa puhelimessa=(Yritin sitten selittää että pakko oli soittaa tärkeä puhelu ja pojalla on uhmakohtaus,tämän 5min puhelun jälkeen oli tarkoitus ruveta purkamaan tilannetta..eli lähteä kotiin kun puisto ei kerta käy.täti huusi ja huusi ja sanoi että soittaa lastensuojeluun=(Häipyi sitten paikalata ja itse jäin itkemään kun tuli niin kaamea olo..itkettiin sitten kumpikin kotimatka pojan kanssa=/
päätin että puistoon en mene enää ikinä=)[/QUOTE]

Oikein tulin vihaiseksi puolestasi, älä ihmeessä jätä menemättä puistoon tuon tädin takia. Kuten itsekin tiedät niin tädillä ei selvästikään ollut minkäänlaista kokemusta uhmaikäisen lapsen hoidosta. Sinä toimit ihan oikein. Jos tuollainen tilanne toistuu niin sanot "senkun soitat". Lastensuojelussa nauravat tädin pihalle jos sinne asti uskaltautuu (tuskinpa).

 

["vieras"]

[QUOTE="Joku";25677710]lähdin 3-vuotiaan kanssa puistoilemaan.Kaikki meni hyvin kunnes päästiin puistoon niin lapsi alkoi huutamaan että en halua puistoon,haluan takas kotiin.Sanoin sitte lapselle että ok,lähdetään sitten takas kotiin ja lapsi alkoi huutamaan että en halua kotiin=)Sanoin sitten lapselle että äiti menee tuohon puiston penkille istumaan ja soittamaan neuvolaan(soittoaika just silloin) ja tule kertomaan kun tiedät ollaanko täällä vai mennäänkö kotiin.Penkki oli 5m päässä lapsesta ja näin karjuvan lapsen siitä..lapsi siis huusi täyttä kurkkua että haluan leikkiä,haluan kotiin..äitiiiiiiii.just kun neuvolasta täti vastasi puistoon juoksi joku mummo joka kaappasi pojan syliin ja alkoi leperrellä että missä sinun äiti on ja mikä sinulla on hätänä..että onko äiti sinulle ilkeä..poika vastasi että on ilkeä..no tässä vaiheessa olin jo tullut puhelimen kanssa viereen ja tämä täti hyökkäs päälle kuin yleinen syyttäjä.että minkälainen äiti antaa lapsen yksin itkeä puistossa ja ite juoruaa puhelimessa=(Yritin sitten selittää että pakko oli soittaa tärkeä puhelu ja pojalla on uhmakohtaus,tämän 5min puhelun jälkeen oli tarkoitus ruveta purkamaan tilannetta..eli lähteä kotiin kun puisto ei kerta käy.täti huusi ja huusi ja sanoi että soittaa lastensuojeluun=(Häipyi sitten paikalata ja itse jäin itkemään kun tuli niin kaamea olo..itkettiin sitten kumpikin kotimatka pojan kanssa=/
päätin että puistoon en mene enää ikinä=)[/QUOTE]

Siis mikä ihme ihmisiä vaivaa, kun puuttuvat joka helvetin asiaan. Alkaa ihan tosissaan pinna kiristyä teidän puolesta, kun joudutte kohtaamaan tuollaisia pässejä, jotka vain aiheettomasti pahoittavat toisen mielen...