Voiko sivari olla miehekäs?

No tietysti voi. Ja on. Ja samalla tavalla intin käyneistä löytyy äärimmäisen epäseksikkäitä tapauksia.

 

Riippuu sivarista, useimmat kyllä eivät ole. Jos päätyy sivariksi, kun ei armeijassa pärjää, on harvemmin kovin miehekäs. Mutta joku palavan aatteen omaava, esivallan vastustaja voi hyvinkin olla varsin miehekäs.

Aika monihan nykypäivänä jättää armejan kesken, kun on niin läski ja huonossa kunnossa, joten eivät ne kaikki ei-sivaritkaan mitään kovin miehekkäitä ole.

 

Ajatelkaapa tätä, poikaystäväni on pasifisti nyrkkeilijä. Miehekäs on.
En itsekään menisi armeijaan jos olisin mies, koska en halua edistää sotia milläänlailla enkä olla kenenkään ison herran sätkynukke.
Jos joskus tapan jonkun, teen sen mieluummin hyvästä syystä.

 

Vähän samanlainen kysymys kuin että onko kaikki parturikampaajat huoria?
Ei vastauksen osalta vaan kysymyksen asettelua koski tää.

 

Vähän samanlainen kysymys kuin että onko kaikki parturikampaajat huoria?
Ei vastauksen osalta vaan kysymyksen asettelua koski tää.

Niinpä.


Sivareista löytyy ihan kaiken kokoisia ja näköisiä miehiä, tämä kysyjä ilmeisesti pitää jostain ituhippimielikuvasta kiinni. Ja mitä muuten tulee "ituhippeihinkään", niin niitäkin (kasvissyöjiä jne) löytyy kaiken kokoisia ja näköisiä. Onpa moni atleettikin sellainen.

Ihan vaan tiedoksi.

 

[QUOTE="Talitintti";30374560]Minusta on vähän neitimäistä, jos eu halua tai uskalla isänmaataan puolustaa. Pelkään, että tyyppi ei vaivautuisi edes pelastamaan perhettään tulipalosta vaan juoksisi itse ensimmäisenä turvaan.[/QUOTE]

Annatko muutaman esimerkin missä sodissa esim. viimeisen 10-vuoden aikana armeijan käyneet ovat puollustaneet isänmaataan? Pelkäänpä pahoin, että järkeviä esimerkkejä ei tule.

 

Mullekin kelpaa tyttöystäväksi vain nainen joka on käynyt armeijan. Et sinä mikään kunnon nainen ole jos et maatasi uskalla puolustaa.

 

armeijassa ja sivarissa nyt noin muutenkin ollaan melko poikasia vielä. Mulla oli muuten yhdessä vaiheessa terveyskeskuslääkäri, joka suoritti siellä sivariaan. Siis lääkärinä. Vetosi minuun naisena, kyllä.

Itselleni sivaritausta on positiivinen asia, haluanhan samanielisen kumppanin kuin itse olen. Stereotyypitettynä koen sivarit humanisteiksi, en nynnyiksi.

Omituinen asetelma muutenkin että ''miehen pitää puolustaa perhettään''. Äidithän ne vasta perheenpuolustajia ovatkin, jos sille argumentaatiolinjalle lähdetään. Jos taas puhutaan jostain esim. ulkopuolisesta väkivallanuhasta, niin kuulostaa vähän kaukaahaetulta. Tai verrannolliselta vaikka palosammutimeen. KIva kun se on siinä, mutta toivottavasti ja todennäköisesti sitä ei koskaan tulla käyttämään.

Suurimmat ''uhat'' tulevatkin yleensä perheen sisältä. Itsestä tuntuu että on epätodennäköisempää tulla sivarimiehnsä hakkaamaksi kuin armeijan käyneen.

Mutta mistä kukakin nyt noin niinkuin suvunjatkamismielessä innostuu. On kyllä hyvä muistaa että omat tuntemukset ovat vain kolikon ysi puoli. On ihan turha lähteä mustamaalaamaan sitä toista puolta pönkittääkseen omia mieltymyksiään, kyse on kuitenkin makuasioista.

Oma mieheni on ollut sekä armeijassa että sivarissa. Hän vetoaa minuun kumppanina kuitenkin ihan toisista syistä, joista mainittakoon esim. älykkyys, humaanius, keskustelutaito, tunteistaan ja toiveistaan sujuvasti jutteleminen, kunnianhimo ja inohimo työtään kohtaan, kiltteys, oikeudenmukaisuus, suoraselkäisyys, ulkonäkö, kyky innostua uusista ihmisistä ja asioista, jakaa vastuuta, organisoida arkeamme siinä missä minäkin, samalla alalla työskenteleminen, ja se että innostamme toisiamme, sopivassa suhteessa seikkailunhalua ja vakiintumisen halua, jne.

 

Naurettava aloitus. Ihan kuin kaikki miehet olisi samanlaisia. Tunnen monta miehekästä sivaria ja monta ei-miehekästä armeijan käynyttä.