Mahdottoman hyvällä tuurilla, kyllä.Eli jos olet todella johdonmukainen ja lapsesi luonteeeseen sopiva persoona luonnostasi. Itse tulen perheestä missä ei kasvatusta koskaan sen kummemmin ole mietitty, vaan menty vaan tilanteesta, päivästä ja tavasta toiseen. Kaikki oli aina kovin "normaalia" eli jos jonkun kasvatusperiaatteen alle voi tuon laittaa, niin se on sellainen joka on yhteiskunnassa vallalla, yleinen ja hyväksytty. Aika paljon olen niiden asioiden kanssa joutunut aikuisiässä painimaan, enkä suosittele kenellekään jättää kasvatusta hyvnä onnen varaan.
Minusta on tärkeää pohtia, että mitä sitä lapselleen tekee ja opettaa, etenkin siitä oman lapsen näkökulmasta. Usein kun tuntuu ettei niitä oman toiminaan vaikutuksia tahdota silloin kyseenalaistaa tai arvioida ollenkaan kun päätetään ettei "hössötetä". Se ettei tee mitään, on päätös sekin ja usein pahinta laatua: toimit kuitenkin jollain tavalla, ja niillä tavoilla on vaikutusta lapseesi.Jos et tee niitä päätöksiä tietoisesti, niin jätät vastuunkin kohtalolle tai sille hahmottomalle yhteiskunnallisesti hyväksytylle hyvälle.
Minusta vanhemmilla on velvollisuus ottaa asioista selvää, ja sitten toimia lapsensa ja perheensä yhteiseksi parhaaksi. Aina välillä siinä epäonnistutaan, mutta ainakin on yritetty, eikä vaan sanota, että "se nyt vaan meni niin, en mä mitään siitä ajatellut-niin muutkin teki."
Erilaisista tavoista taas on minusta vain jokaisen syytä löytää omansa, eli se mikä itselle ja lapselle parhaiten sopii ja jonka takana voi itse seistä. Ei niitä tarvitse kirjasta tai muusta ulkopuolisesta lähteestä lukea, vaan asiat voi ajatella itsekin jos hankkii perustiedot lapsen kehtiysvaiheista. Tärkeintä on että asiat ajatellaan ja tiedostetaan.
