Voiko mies mieluummin kuolla kuin hakea apua?

[Impotenttiin rakastunut]

Hei kaikki ellit!

Minulla on tosi paha ongelma, joka (kuten naisina tiedätte) ei todellakaan ns. keskustelemalla parane. Eli mulla on impotentti mies. Olemme tunteneet kohta 2,5 vuotta; ja rakkautta kyllä on. Olen tänä aikana kokenut sekä burn outia että työttömyyttä että lähisukulaisen kuoleman, eikä mies ole jättänyt. Ihmeen hyvin olemme jotenkin jaksaneet, vaikka elämä on kolhinut todella pahasti. Työttymyysongelmani takia olen nyt töissä muualla kuin miehen kotikaupungissa, yhteiset viikonloput ja nyt lomapäivät kuitenkin kuvioissa. Ja päivittäinen yhteydenpito, joten etäsuhde ei sinänsä vielä ongelma. Yhteisiä arvoja ja harrastuksia on, ja huumorikin yhdistää.

Se pahin, raastava ongelma on kuitenkin seksi. Tai pikemminkin seksin täydellinen puute johtuen miehen vaikeasta erektiohäiriöstä ja tähän liittyvästä ahdistuneisuudesta. On tosiaan ihme, että olen jaksanut näin kauan odottaa, että hän hakeutuisi apuun (pakottamallahan mies ei mene), mutta nöyrä odotus on kyllä nyt muuten lopuillaan. Tahtoisin kovasti vielä lapsen, täytin juuri 37 joten aikaa ei todellakaan ole. Se ihme juttu on, että mieskin haluaisi isäksi, mutta ei MILLÄÄN suostu tekemään asian eteen mitään. Ei myöskään suostu antamaan siemennestettä, jotta voisin hänen spermallaan tulla hedelmöityksi. Koska lapsen saanti alkaa kohta olla minulle tärkeämpi kuin mies, mietin nyt kovasti, miten menetellä. Pitäisikö mun jättää miestä, jota edelleen rakastan, jotta voisin hankkia lapsen yksin? Vai voiko tällainen jääräpää - joka omien sanojensa mukaan mieluummin ampuu itsensä kuin hakeutuu apuun - vihdoinkin vielä aikuistua ja tarttua (lääketieteelliseen) ongelmaansa? Hänellä on ollut monta vuotta ongelmia erektion kanssa, siitä kehkeytynyt paha vyyhde josta en itse ymmärrä kaikkea. Edellisessä suhteessa taisi seksiongelma olla syy siihen, että nainen lopulta jätti. Joten toistaiseksi mies ei ole oppinut kokemuksistaan. Ikää on 40 v!!!, joten ihmetyttää tällainen suhtautuminen, varsinkin kun hän niin hartaasti haluaisi isäksi.

Mutta siis... mitä tehdä? Onko kaikki toivo mennyt - keskustelut, odottelu, oman fyysisen viehätysvoiman ylläpitäminen ym... kaikki kokeiltu. Vai lähteekö mies lopulta lääkäriin, jos jätän hänet? Ja ottaa sitten takaisin...? Harmittaa vain, että muuten hyvä mies, ja edelleen siis ihme kyllä rakastan häntä.

 

[ainokainen]

Onpa outo tilanne. Ihmetyttää, miten mies oikein kuvittelee tulevansa isäksi, jos hän ei kykene seksiin eikä spermaakaan ole valmis luovuttamaan?

Tuleeko sitä spermaa edes ikinä, seisooko hänellä joskus, harrastaako itsetyydytystä?

Anteeksi tyhmät kysymykset, mutta mietin vaan että jos miehellä on joku lääketieteellinen ongelma tuossa taustalla, niin että hän ei koskaan saa edes ejakulaatiota, niin miten se sperma sitten saadaan sieltä ulos...

 

[Impotentilla]

Ei käy vieraissa ja työllistyy helposti tuuratessaan eunukkien lomia...

 

[Ap]

Joo, kuulemma kyllä harrastaa itsetyydytystä. Spermantuotannon pitäisi pelata. Ja seisookin hänellä jonkun verran, tosiaan erittäin huonosti joten yhdyntä mahdoton. Eli se erektio on se TODELLINEN ongelma.
Mies muuten aika lihaksikas ja seksikkään näköinen, joten ei ikinä luulisi "munattomaksi". Tämä melkein pahentaa fiilistäni, kun ns. puolitutut varmaan luulevat, että meillä jännä seksielämä. Surkujen surku!!!!

 

[Ei tartte auttaa]

Suomalaisen miehen vastarinta avun hakemiseen on jotain käsittämätöntä. Luulisi, että tuo asia olisi nyt se ensimmäinen jonka korjaisi kuntoon. Onko hänellä joskus se värkki toiminut, vai onko ongelma tullut ajan mukana?
Oma mieheni kuorsaa kuin sika. Korisee yöt, hengitys katkeaa, sitten röhähtää taas käyntiin. Valittaa että väsyttää ja pää on kipee. No on varmasti herrajumala ku ei hengitä yöllä! Olen ehdotellut, että jos vaikka kävis lääkärissä näyttämässä nieluaan, niin EI EI EI. Ei se siitä johdu. Hänen isällään sama vika ja sitäkään ei korjattu. Ei voi edes minun uneni vuoksi sitä tehdä, sillä minä myös kärsin ja paljon. Olenkin alkanut rakentamaan omaa pesää työhuoneeseen.
Toinen mikä on, niin hammaslääkäri. Se alahammasrivi on NIIN täynnä töhkää, että hampaita ei enää erota toisistaan, ne on niin hammaskiven peitossa. Mutta ei, ei läääkäriin, mitä tuo haittaa.

Miehet, kertokaa, oi kertokaa, miksi ette voi ottaa apua vastaan?

 

[Kovan jätkän sussu]

Heikot käy lääkärissä. Aika parantaa. Ei tässä mitään hätää ole. Kai tää tästä paranee itsekseenkin. Mitä turhia. Ääh.

Miehelle lääkäriin meno (= apua pyytämään) on merkki heikkoudesta. Joutuu turvautumaan jonkun toisen apuun. Käy egon päälle kun ei pystykään itse ratkaisemaan kaikkia ongelmia. Vasta sitten kun on ihan ihan pakko - jos silloinkaan - haetaan apua. Mieluummin kuollaan saappaat jalassa.

 

[No voi perse]

Maistuu paremmalta kuin tuore kimmoisa pillu niin ukon vika on korvien välissä...

 

[Oitti.Lumiaho-Jotkula]

Voipi olla homoseksuaali tai sitten hänellä on niin vahva fetissi, ettei seksi ilman sen toteuttamista innosta.

Se on vähän vaikea asia ottaa esiin. Tyttöystävälle ei niin vain sanota, että viitsisitkö kuule piiskata verille.

 

[turun tyttö]

kunnes toisin todistetaan.
Äidin sukulaisnaisen avokki sairasti kaihia, toinen silmä leikattiin, ok. Mutta nytttemmin toinenkin silmä on alkanut oireilemaan, mies kysyi äidiltäni, että mikä hänellä oikein on. Äitini sanoi, että kannattaisi mennä myöskin silmälääkärille tarkistuttamaan silmät. Mies oikein suuttui äidilleni hänen ehdotuksestaan mennä lääkärille. Ei enää sano päivääkään.
Miehellä ikää jo 80 kieppeillä, ajelee autolla, pelkääkö menettävänsä ajokortin, jos jotain ilmenee.
Mieluummin ajelee vielä terveenä autollaan..
Yhdellä reilut 60-kymppisellä ukolla eturauhasvaivoja, vaimo passitti lääkärille. Mutta liekö sitten käynyt ja saanut apua ongelmiinsa, mieluummin kusee housuilleen pissatessaan. Vaimolle hitonmoiset kusipyykit.
Paappa aikoinaan jouduttiin kantamaan sairaalaan, vävy kantoi ukon hoitoon. Ei jaksanut enää pistää hanttiin.
Liekö sitten miehisyyden menetys mennä lääkäriin, näissä seisonta-ja muissakin miesten vaivoissa.
Mieluummin sitten ollaan hiljaa ja kärsitään. Kuulemma monetkin vaimot tilaavat ajan miesten vaivoihin erikoistuneille lääkäreille.
Mieheni tippui muutama vuosi sitten hevosen selästä, muutama kylkiluu murtui. Tuli kotiin valkoisena ja ei pystynyt kunnolla puhumaan. Makasi seljällään ja valitti, sanoin että soitan ambulanssin..ei olisi saanut..kyllä tämä tästä..
Sanoin, ettet mahda mitään minulle ja tilasin ambulanssin. Vietiin hoitoon, kuvattiin ja teipattiin..helvetillisen kipeänä oli.

 

[ap]

Juu, Suomipoika on näköjään just tällainen.
Yritin eilen vähän jutella (rauhallisesti) tästä arasta asiastamme miehen kanssa, mutta ei mitään. Hyvänen aika, olen tosiaan pitkään jaksanut hyväksyä ettei hänellä homma toimi. MUTTA miten hemmetissä hän voi odottaa, että minä nöyrästi olisin siinä sivussa edelleen - vuosikausia - hyväksymässä sen, ettei hän itse tee asian eteen YHTÄÄN MITÄÄN.

Saamattomuutta ja pelkuruutta kun en enää jaksa nähdä. En voi kyllä nyt muuta, kun kohta jättää koko mies. Ottaa päähän aivan kauheasti, kun tunteita vielä on ja ystävyys ja läheisyys muuten kunnossa. Mutta hän pettää luottamukseni tässä seksiasiassa, ja osoittaa niin suurta pelkuruutta etten jaksa enää. On tosiaan ihme, että koko suhde on vielä kasassa kohta 2,5 vuoden jälkeen.

Hän ei saane uutta naista tällä tyylillä - tai toki saa, mutta eivät muutkaan naiset tässä pysy.

 

[turun tyttö]

Soittaisin itse vastaavien ongelmien erikoistuneelle lääkärille ja kertoisin asian, jo vastaanoton sairaanhoitajatkin voisivat neuvoa jatkon..
Ukolle aika lääkärille ja itse mukaan odotushuoneeseen, veisit sinne, jos apu ei kelpaa, niin..nyt on miehen tajuttava toden olevan kysymyksessä. Hienostelu ei nyt auta.
Hormonaaliset, psyyke, tai elimelliset ongelmat kyllä hoidetaan.

 

[Kaappi?]

tuo impotenssi. Sama kuin "seksi ei minua kiinnosta" mikä tarkoittaa että seksi SINUN kanssasi ei kiinnosta. Eli käteenvedossa löytyy ihan teinisti monta kertaa päivässä.

Miksi ihmeessä haluat juuri hänet lapsesi isäksi? Eiköhän spermanluovuttajia löydy/ole löytynyt muistakin. Ota pankista. Kun tuo äitylivouhotus menee ohi (tunnet itsesi "naiseksi") saatat haluta läheisyyttä ja seksiä.

Valitettavasti nämä "impotentit" miehet yleensä kiihottuvat kuvista ja mielikuvista tai ovat homoja. Naisen tyydyttäminen on paitsi vaivaa vaativaa niin myös ei-palkitsevaa ellei ole kiinnostunut koko ihmisestä muuta kuin siksi, että tämä on "tarkoituksenmukainen".

 

[Konstit vähissä]

"Mutta siis... mitä tehdä? Onko kaikki toivo mennyt - keskustelut, odottelu, oman fyysisen viehätysvoiman ylläpitäminen ym... kaikki kokeiltu. Vai lähteekö mies lopulta lääkäriin, jos jätän hänet? Ja ottaa sitten takaisin...? Harmittaa vain, että muuten hyvä mies, ja edelleen siis ihme kyllä rakastan häntä."

Taitaa kyllä olla ainut tapa, tuo joko-tai. Ihmeen ymmärtäväinen ja pitkämielinen sinä olet ollut. Mies on siinä iässä, jotta hänellä pitäisi olla sekä tietoa että valistuneisuutta erektio-ongelmien hoitomahdollisuuksista. Kun sinä olet vielä osoittanut hyväksyväsi hänet, loppumotivaation täytyy tulla häneltä itseltään. Keinoja on, mutta hoidettavalla täytyy olla itsellään halu siihen.

Minusta sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä selväksi, jotta suhteenne jatkumisen ehto on normaali sukupuolielämä keskenänne. Ei keneltäkään voida vaatia elämistä parisuhteessa ilman sitä terveen ihmisen kanssa. -Ei suhteenne enää pitkälle kanna nykyisellään muutenkaan, sillä mies ei koe keskinäistä sukupuolielämäänne tärkeäksi, eikä ole sinun vuoksesi valmis tekemään mitään asiantilan parantamiseksi. Sinä haluat lapsen, joten asialla on tosi kiire.

Jos järjellä ajattelee, sinun kannaltasi olisi parasta, jos katselet elämänkumppaniksesi ja lapsesi isäksi kykenevän miehen.

 

[ap]

Juu, näin se on.

Jätän hänet, ellei ala tapahtua. Perhe /lapsi kuitenkin niin tärkeitä asioita minulle. Annoin jo viimeisvaatimuksenkin.

Mutta sen sanon kyllä, että ihminen, joka ei ole vastaavassa tilanteessa ollut, ei tiedä, minkälaista tämä on. Mies on kaikin puolin ollut hyvä mies muuten, ja läheisyyttä ja yhteyttä on paljonkin. Siitä syystä hänen jättäminen ottaa koville, koska on minullakin kokemusta miehistä, jotka eivät välttämättä välitä muuten, eivätkä hellyyttä anna, vaan raakaa seksiä. Nyt on tilanne siis tällainen.

Joka tapauksessa saatan joutua viemään elämäni yksin eteenpäin ja tehdä töitä lapsensaannin eteen. "Pankkiin" taidan mennä ja projektia panna alulle. Surullista vain, että elämä on niin monimutkaista! Mutta se on elämää.

Kiitos kommenteistanne, asiallisista ja vähemmän asiallisista myös.

 

[eräsperäs.]

Impotenssiin ei liene kukaan koskaan kuollut, joten sinänsä outo otsikko.

Sinänsä lienee taas selvääkin selvempää, ettei mies halua lapsia aloittajan kanssa, eikä halua huoltaa parisuhdetta muutenkaan.

Näistä ertyisesti ensimmäinen seikka on hyvä syy laittaa kantapäät vastakkain, mikäli aloittajan itse tietää haluavansa lapsia.