Lapsen isyyden tunnistaminen

[mahtimunkki]

AP:n tapauksessa tilanne on myös se, että MIEHELLÄ tulee olemaan oikeuksia lapsen suhteen. Nainen ei voi vain vaaatia, että miehen pitää tunnustaa isyys (vapaaehtoisesti tai pakon kautta) siksi, että se on naiselle kivaa. Kun isyys on lain mukaan tunnustettu, niin siitä alkaa myös MIEHEN oikeudet lasta kohtaan. Liian usein nainen ajattelee, että mieheltä vain_saadaan_asioita kuten elatusmaksut, mutta nainen unohtaa sen, että samalla mies tulee osaksi naisen elämää. Miehellä tulee olemaan oikeus tavata lasta. Jos mies ei halua tavata lasta, niin siitä aiheutuu puolestaan lapselle isompana iso suru, että miksi iskä ei halua tavata, eikö isä rakastakaan minua. Siinä tilanteessa nainen ei kykene sanomaan, että anteeksi vaan lapseni, mutta isäsi vihaa äitiä, koska äiti ei halunnut tehdä aborttia, joten siksi isäsi ei halua olla osa elämääsi, vaikka onkin myöhemmin syntyneille_suunnitelluille_lapsilleen hyvä isä.

Jos miehen avioliitto päättyisi eroon, niin on ihan mahdollista, että mies haluaa olla enemmän tekemisissä lapsen kanssa. Miehellä on myös oikeus hakea jossakin vaiheessa yksinhuoltajuutta ja miehellä on oikeus viettää lomia yms. ajanjaksoja lapsen kanssa. Tällaisia tilanteita harvemmin ajatellaan etukäteen. Äidille voi olla tiukka paikka se, että iskän kanssa tehdään kaikkea kivaa ja lapsi ehkä myöhemmin haluaakin muuttaa asumaan suurimman osan ajasta isän luokse. Tällöin ÄITI joutuu maksamaan elatusapua miehelle.

Naisen voi olla myös vaikea sietää sitä tilannetta, että jos miehen oma elämä lähtee menemään hyvin, saa itse lapsia, on omaisuutta, on perheessä lämpimät välit, niin lapsi pääsee osaksi sitä kaikkea. Monelle YH-äidille voi tulla järkytyksenä omat ristiriitaiset tunteet siitä, että on kiva, että lapsen isä on kunnollinen, mutta että lapsella onkin ihan älyttömän kivaa siellä iskän luona, itse asiassa vähän liiankin kivaa...

 

[been there, done that]

Hän ei halua rikkoa miehen perhettä ja kysymys olikin voiko asian heiltä salata vai tuleeko isyystunnistus käytännössä jotenkin ilmi miehen perheelle. Mahdollinen perintöoikeus ei ollut edes tullut meille kummallekaan mieleen.

No tämähän on täynnä järjettömiä ristiriitaisuuksia koko asia. Miksi lapsella sitten pitäisi olla 'virallinen' isä, jos äiti on niin valmistautunut yksinhuoltajuuteen ja kaikkiin siitä koituviin seuraamuksiin? Ei kai se pelkkä nimi siinä paperilla paljoa lämmitä lasta.

Ehdottoman yksinhuoltajuuden seurauksia on sekin, että joutuu aikanaan vastaamaan lapselleen kysymyksiin 'missä minun isäni on?' tai kuka hän on. Ei yksinhuoltajuutta voi päättää pitää 'siihen asti kunnes jotain sattuu' ja yllättäen virallisiin papereihin merkitty isä revitäänkin sen hetkisestä elämäntilanteestaan kantamaan osavastuunsa.

Itse olen sitä mieltä että miehen pitäisi kertoa vaimolleen ja lapsilleen asiasta. Mutta tämä asia ei ole minun päätettävissä.

No jos mies on vähänkään järjissään ja vastuuntuntoinen, hän ottaa ohjat käsiinsä ja vastuun myös tästä lapsestaan, kuten kuuluukin. Siinä ei tarvitse odotella äidin tekemiä ratkaisuja, sen kuin vaatii isyyttään vahvistettavaksi ja tapaamisoikeuksia. Tietenkin vasta sitten kun lapsi on syntynyt ja jää eloon.

Asian esiinottaminen nykyisen perheen (lähinnä nyt vaimon) kanssa kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisin, että kriisiä päästään selvittämään ja toimenpiteet suunnittelemaan sen mukaan. Kuka ylipäätään haluaisi elää tuollainen tieto tunnollaan lopun ikäänsä, että jossain on oma lapsi, jonka elämästä ei tiedä mitään?

 

[no]

Mitä ilmeisemmin en osaa asiaa oikein selittää. Olemme käyneet asiaa ystäväni kanssa läpi monen monta kertaa. Hän tietenkin toivoisi että mies tapailisi lasta, mutta se ei ole päällimmäisenä motiivina. Ketään ei voi pakottaa lähi-isyyteen vastoin tahtoaan. Hänelle on tärkeää se että mies tunnustaa lapsen ja että hänen ei tarvitse isää ja isän nimeä salata lapselta tai äidin muilta sukulaisilta. Salaisuuksia tässä on jo ihan tarpeeksi hänelle muutenkin.

Onhan se keino lievittää huonoa omaatuntoaan ja vierittää vastuuta isälle. Ja samalla sulkea pois lapsen oikeuden isäpuoleen ja mahdolliseen yhteen isäsuhteeseen. Minusta lapselle ei ole mitään tärkeää pienenä tuntea isää, joka ei häntä halua. Tuskin haluaa edes tavata. Myöhemmin on eri asia, mutta lapsen kehitykselle sillä ei ole kuin negatiivisia vaikutuksia. paras olisi toisiaan, jos äiti löytäisi miehen ja lapsen isäsuhde voisi oikeasti toteutua.

 

[nohuh!]

Sanoisin nyt, että kerro ystävällesi tämä: miehen perhe tulee sadan prosentin varmuudella tietämään lapsesta. Ennemmin tai myöhemmin.

Se perhe on rikkoontunut jo siinä vaiheessa, kun naimisissa oleva mies on pettänyt. Että sitä asiaa on turha enää pohtia.

Eli nyt kannattaisi kaikkien olla ihan avoimia tässä asiassa ja KERTOA asiat niinkuin ne ovat. On ihan turha siirtää väistämätöntä asiaa. Asia on nimittäin paljastuessaan karmiva, mutta vielä karmivampi se on vuosien päästä, kun miehen ovelle pörähtää teini-ikäinen lökäpöksy 'hei, sä oot mun faija'.

Eli jos kaverisi on niin 'vastuuntuntoinen', niin hän ottaa ja kertoo asian myös miehen perheelle tai sitten antaa miehelle sen mahdollisuuden kertoa. Mutta salailusta näin vakavassa ja suuressa asiassa ei ole kenellekään hyötyä.

Sitäpaitsi: tulee vielä se päivä, jolloin miehen perintö jaetaan. Kiva sitten, kun alkaa ilmestyä nurkan takaa miehen syrjähyppyjen tuloksia paikalle.

Ja eikö 'vastuuntuntoinen' kaverisi mieti yhtään, miltä lapsesta tuntuu? Tämä aikuisena tajuaa, että hänellä on siskoja ja veljiä, mutta ne on pimitetty häneltä. Eikö se nyt ole aika outoa ja kammottavaa käytöstä lasta kohtaan?

 

[no]

Olipa hyvä näkökanta, että jos miehen perhe haluaakin tämän lapsen. ja heillä on mahdollisuus ottaa uusi lapsi osaksi elämäänsä, niin lapsi voi aivan hyvin päättää itse valinnastaan sitten myöhemmin.

 

[been there, done that]

...ja vierittää vastuuta isälle.

No kukas muu siitä vastuussa on, kuin lapsen isä ja äiti? Ei kai lapsen niskoille voi taakkaa laittaa omasta syntymästään ja mitä se mahdollisesti kenellekin aiheuttaa?

Kaikkien seksiin kykenevien on oltava valmiita kohtaamaan sellainen mahdollisuus, että yhdynnästä seuraa täysiaikainen raskaus ja loppuikäinen side: Lapsi.

Kenelläkään ei ole oikeutta viedä lapselta vanhempia, jos heidät kerran tiedetään ja kehityslässytykset voi jättää täysin omaan arvoonsa. Lapsi ei osaa arvottaa asioita, kyse on vain siitä, minkälaisia ratkaisuja aikuset hänen elämässään tekevät. Laki kuitenkin on lapsen puolella: Lapsella on oikeus vanhempiinsa ja vanhemmilla on velvollisuuksia lastaan kohtaan. Olipa hänen syntymänsä suunniteltu tai ei.

Tässä aloituksessa kyllä taas haiskahtaa 'harkittu vahinko'.

 

[Miehen metsästys]

Onhan se keino lievittää huonoa omaatuntoaan ja vierittää vastuuta isälle. Ja samalla sulkea pois lapsen oikeuden isäpuoleen ja mahdolliseen yhteen isäsuhteeseen. Minusta lapselle ei ole mitään tärkeää pienenä tuntea isää, joka ei häntä halua. Tuskin haluaa edes tavata. Myöhemmin on eri asia, mutta lapsen kehitykselle sillä ei ole kuin negatiivisia vaikutuksia. paras olisi toisiaan, jos äiti löytäisi miehen ja lapsen isäsuhde voisi oikeasti toteutua.

Oletko nyt ihan tosissasi, että uuden miehen metsästykseen tulevan äidin pitäisi mennä? Etismään isää lapselleen, jolla on jo biologinen isä.

Monet esimerkiksi adobtoidut lapset haluavat tietää biologiset vanhempansa ja jos eivat voi asiaa selvittää he saavat siitä traumoja. Tässä tapauksessa äiti haluaa mitä ilmeisemmin pystyä kertomaan lapselle heti hänen alkuperänsä. Jos nyt äiti loytää jossain vaiheessa toisen suhteen ja läheinen isäsuhde syntyy, niin hyvä vaan, mutta ymmärrän kyllä että äiti tässä tilanteessa haluaa pystyä rehellisyyteen lastaan kohtaan.

 

[been there, done that]

Se perhe on rikkoontunut jo siinä vaiheessa, kun naimisissa oleva mies on pettänyt. Että sitä asiaa on turha enää pohtia.

No eihän se nyt ihan näin yksioikoista ole.

Lasten etua on ajateltava tässäkin kohdassa, eikä tämä harkitsematon lapsi voi mennä noin vain yli ja ohi niiden lasten, joiden maailmaantulo oli suunniteltu ja molempien vanhempien taholta toivottua. Toivottavasti ainakin.

Lapsi on kuitenkin lapsi, eikä ole voinut vanhempiaan valita. Lapsi sinällään ei yleensä ole esteenä uuden suhteen luomiselle muun kuin lapsen biologisen isän kanssa, suurimpana esteenä on lähinnä äidin toimet... Jos naisella on tapana hupsahdella raskaaksi tapaamilleen miehille hyvin lyhyen suhteen jälkeen ja sitten poimia rusinat pullasta ottamalla etäisän elatustuet ja nimen papereihin suomatta biologiselle isälle mitään muuta sijaa lapsen elämässä, alkaa houkuttelevuus rajusti laskea markkinoilla.

 

[Komppaan]

...ja vierittää vastuuta isälle.

No kukas muu siitä vastuussa on, kuin lapsen isä ja äiti? Ei kai lapsen niskoille voi taakkaa laittaa omasta syntymästään ja mitä se mahdollisesti kenellekin aiheuttaa?

Kaikkien seksiin kykenevien on oltava valmiita kohtaamaan sellainen mahdollisuus, että yhdynnästä seuraa täysiaikainen raskaus ja loppuikäinen side: Lapsi.

Kenelläkään ei ole oikeutta viedä lapselta vanhempia, jos heidät kerran tiedetään ja kehityslässytykset voi jättää täysin omaan arvoonsa. Lapsi ei osaa arvottaa asioita, kyse on vain siitä, minkälaisia ratkaisuja aikuset hänen elämässään tekevät. Laki kuitenkin on lapsen puolella: Lapsella on oikeus vanhempiinsa ja vanhemmilla on velvollisuuksia lastaan kohtaan. Olipa hänen syntymänsä suunniteltu tai ei.

Tässä aloituksessa kyllä taas haiskahtaa 'harkittu vahinko'.

Tässäpä järkevä kirjoitus. Lapsen oikeudet tässä tulisi ottaa huomioon ja lapsella on oikeus tietää isänsä ja äitinsä jos se vain jotenkin pystytään selvittämään. En usko että asiaa voidaan pidemmän päälle salata myöskään miehen toiselta perheeltä. Asuuko ystäväsi samalla paikkakunnalla isän kanssa? Jos on kyse vähänkään pienemmästä paikkakunnasta niin asia tulee julki melko pian ja kaikkien elämä tulee olemaan kurjempaa kuin jos siitä avoimesti puhuttaisiin nyt.

 

[en ymmärrä]

Aviorikosta ei ole enää olemassa. Näitä lapsia maailma on täynnä pilvinpimein ollut ihmisen olemassa olon ajan jo.

Mistä näintä tekopyhiä "kivittäjiä" oikein löytyy ja syyllisten etsijöitä: ns. äpäriä/avolapsia maailma on siis pullollaan. Ihminen ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan yksiavioinen eläin.

Saatan olla vanhanaikainen, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että jos avioliitossa oleva pettää puolisoaan se on aviorikos. On ollut ja tulee aina olemaan. Näistä suhteista syntyvät lapset ovat kuitenkin syyttömiä tapahtuneeseen eikä heitä tulisi koskaan syyttää vanhempiensa virheistä.

 

[no]

Onhan se keino lievittää huonoa omaatuntoaan ja vierittää vastuuta isälle. Ja samalla sulkea pois lapsen oikeuden isäpuoleen ja mahdolliseen yhteen isäsuhteeseen. Minusta lapselle ei ole mitään tärkeää pienenä tuntea isää, joka ei häntä halua. Tuskin haluaa edes tavata. Myöhemmin on eri asia, mutta lapsen kehitykselle sillä ei ole kuin negatiivisia vaikutuksia. paras olisi toisiaan, jos äiti löytäisi miehen ja lapsen isäsuhde voisi oikeasti toteutua.

Oletko nyt ihan tosissasi, että uuden miehen metsästykseen tulevan äidin pitäisi mennä? Etismään isää lapselleen, jolla on jo biologinen isä.

Monet esimerkiksi adobtoidut lapset haluavat tietää biologiset vanhempansa ja jos eivat voi asiaa selvittää he saavat siitä traumoja. Tässä tapauksessa äiti haluaa mitä ilmeisemmin pystyä kertomaan lapselle heti hänen alkuperänsä. Jos nyt äiti loytää jossain vaiheessa toisen suhteen ja läheinen isäsuhde syntyy, niin hyvä vaan, mutta ymmärrän kyllä että äiti tässä tilanteessa haluaa pystyä rehellisyyteen lastaan kohtaan.

Ei vauvaa kohtaan tarvitse olla rehellinen, voipi mennä kymmenenkin vuotta ennen kuin biologista isää edes kaivataan. Nyt on tärkeintä taata pinelle ihmiselle mahdollisimman turvallinen ja tasapainoinen koti; pääasia ei ole isän nimi.

 

[sinäkin minäkin ollaan oltu syntymättömiä joskus]

Kun lapsi syntyy sosiaaliviranomaiset kyllä pitävät huolen että isyys asiatkin tulevat kuntoon. Minusta on selvää että jos munia uittaa niin jokainen isi vastaa myös silloin elatuksestakin. Ystävä ei todellakaan tiedä miten kallista lapsen elättäminen on.

Jos mies jää kiinni niin johan se on ihan oma moka jos ei ole kertonut kuinka asiat on. Minusta lapsellakin on oikeutensa sitten joskus miettimättä sitä onko isi pappi vai pukki.

 

[Lemon..]

Tässä aloituksessa kyllä taas haiskahtaa 'harkittu vahinko'.

Aloin jo miettiä samaa, kun ap:n ystävätär niin itsepintaisesti haluaa miehen nimen isyyspaperiin. Ehkä kyseessä onkin alitajuinen halu rikkoa miehen avioliitto ja saada mies itselle? Tai kyseessä on oman omantunnon "puhdistus"; miehen nimi paperissa , hän ei näytä niin moraalittomalta kuin silloin, jos papereihin laitetaan viiva isän kohdalle.

 

[Raskas Salaisuus]

Kiitoksia kaikille vastauksista. Olen muuten itsekin mielessäni ajatellut että onko ystäväni itsepäinen suhtautuminen tähän lapsen tunnustamisasiaan jonkinlainen alitajuntainen kosto miehelle. En kuitenkaan halua häneltä asiaa tivata, hänellä on muutenkin paljon ajateltavaa. Tietenkin yksinhuoltajuus pelottaa häntä, mutta hänellä on hyvät tukijoukot, vahemmat ja sisarukset lähellä ja tietenkin me ystävätkin olemme hänen tukenaan. Taloudellisesti hänen elämänsä on turvattu ilman elatusapurahojakin. Ystäväni ansaitsee tahollaan enemmän kuin esimerkiksi lapsen 'isä', joten en usko elatusavun olevan se päällimmäinen syy hänen toiminnalleen. Luulen että kysessä on hänen puoleltaan jonkinlainen syyllisyydestä puhdistautuminen tai että saa aloittaa elämän lapsen kanssa rehellisesti.

 

[been there, done that]

Ei vauvaa kohtaan tarvitse olla rehellinen, voipi mennä kymmenenkin vuotta ennen kuin biologista isää edes kaivataan. Nyt on tärkeintä taata pinelle ihmiselle mahdollisimman turvallinen ja tasapainoinen koti; pääasia ei ole isän nimi.

En ole koskaan nähnyt 10-vuotiasta vauvaa, jollei kysymyksessä ole ollut äärimmäisen vaikea kehitysvamma tai -viivästymä.

Myös vauvalle on aivan yhtä tärkeää kaksi vanhempaa, biologisuus yksinään ei ole ratkaisevaa. Aina tilanne ei kuitenkaan ole näin onnellinen, että vauvalla olisi kahta vanhempaa, edes ei-biologista.

Lapsi kuitenkin tajuaa jo paljon ennen kymmenettä syntymäpäiväänsä isän puuttumisen ja erottaa sen, onko perhekuntaan mahdollisesti kuuluva mies hänen biologinen vanhempansa vai ei. On aivan järjetöntä 'vaieta kuoliaaksi' asia, joka on yhtenä merkittävänä osana lapsen kehityskaarta ja oleellinen osa myös hänen persoonallisuutensa muotoutumisessa.

Myös vahinkolapsella on oikeutensa ja vahinkovanhemmalla vastuunsa. Tekojensa seurauksien kanssa on elettävä, vaikka pili ei pysyisikään aina oikeaan aikaan vetoketjun takana.

 

[tuota]

Jos (varatun) irtosuhteen kanssa tulee vahinko niin on mahdollisuus tehdä abortti. Jos nainen päättää yksin, että lapsi saa syntyä niin minusta korkeintaan voi laittaa lapsen syntymätodistukseen isän nimen ja olla vaatimatta juridista vastuuta isyydestä. Antaa sitten isän itse päättää suhteensa lapseen ja haluaako hän esimerkiksi avittaa lasta taloudellisesti. Lapsi voi sitten halutessaan - isänsä nimen tietäen - ottaa häneen ajallaan yhteyttä, jos isä ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä aikaisemmin.

Näin minusta.

 

[been there, done that]

Tässä aloituksessa kyllä taas haiskahtaa 'harkittu vahinko'.

Aloin jo miettiä samaa, kun ap:n ystävätär niin itsepintaisesti haluaa miehen nimen isyyspaperiin. Ehkä kyseessä onkin alitajuinen halu rikkoa miehen avioliitto ja saada mies itselle? Tai kyseessä on oman omantunnon "puhdistus"; miehen nimi paperissa , hän ei näytä niin moraalittomalta kuin silloin, jos papereihin laitetaan viiva isän kohdalle.

No pelkästään tällä vuosituhannella koko 'vahinkoraskaus' on epäuskottavaa, ehkäisymenetelmät ovat nykyisin niin hyviä, että seksistä voi nauttia aivan huoletta ilman pelkoa suunnittelemattomasta ja mahdollisesti ei-toivotusta raskaudesta.

Kysymyksessä ei välttämättä ole mikään miehen perheen rikkomistoive, vaan ehkä vain omakohtainen biologisen kellon vaatimus, lapsiahan tehdään siksi, että halutaan lapsi, aina hyvin itsekkäistä syistä. Yksikään munasolu tai siittiö yksinään ei vaadi pääsyä täysiaikaiseksi raskaudeksi ja syntymäksi.

Päätös lapsen pitämisestä yksipuoleisesti kertoo juuri tästä, että halu saada oma lapsi on suurempi, kuin siitä koituvat ongelmat ja mahdolliset seuraukset toisen vanhemman, ilmeisen vastentahtoisen, aikaisemmin syntyneille lapsille.

 

[mitenhän???]

Tässä aloituksessa kyllä taas haiskahtaa 'harkittu vahinko'.

Aloin jo miettiä samaa, kun ap:n ystävätär niin itsepintaisesti haluaa miehen nimen isyyspaperiin. Ehkä kyseessä onkin alitajuinen halu rikkoa miehen avioliitto ja saada mies itselle? Tai kyseessä on oman omantunnon "puhdistus"; miehen nimi paperissa , hän ei näytä niin moraalittomalta kuin silloin, jos papereihin laitetaan viiva isän kohdalle.

No pelkästään tällä vuosituhannella koko 'vahinkoraskaus' on epäuskottavaa, ehkäisymenetelmät ovat nykyisin niin hyviä, että seksistä voi nauttia aivan huoletta ilman pelkoa suunnittelemattomasta ja mahdollisesti ei-toivotusta raskaudesta.

Kysymyksessä ei välttämättä ole mikään miehen perheen rikkomistoive, vaan ehkä vain omakohtainen biologisen kellon vaatimus, lapsiahan tehdään siksi, että halutaan lapsi, aina hyvin itsekkäistä syistä. Yksikään munasolu tai siittiö yksinään ei vaadi pääsyä täysiaikaiseksi raskaudeksi ja syntymäksi.

Päätös lapsen pitämisestä yksipuoleisesti kertoo juuri tästä, että halu saada oma lapsi on suurempi, kuin siitä koituvat ongelmat ja mahdolliset seuraukset toisen vanhemman, ilmeisen vastentahtoisen, aikaisemmin syntyneille lapsille.

En ymmärrä myöskään miten ehkäisy aikuisilla voi pettää? Onko kondomi rikkoutunut? Onko pilleri pettänyt ... onko kännissä vehdattu ilman ehkäisyä ... sitä tarina ei kerro. Onko ehkäisystä siis kuitenkin huolehdittu? Tämän voisi kertoa ihan esimerkkinä ... eikö katumuspilleri tullut mieleen? ...

 

[ylpeys ja ennakkoluulo]

Jos (varatun) irtosuhteen kanssa tulee vahinko niin on mahdollisuus tehdä abortti. Jos nainen päättää yksin, että lapsi saa syntyä niin minusta korkeintaan voi laittaa lapsen syntymätodistukseen isän nimen ja olla vaatimatta juridista vastuuta isyydestä. Antaa sitten isän itse päättää suhteensa lapseen ja haluaako hän esimerkiksi avittaa lasta taloudellisesti. Lapsi voi sitten halutessaan - isänsä nimen tietäen - ottaa häneen ajallaan yhteyttä, jos isä ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä aikaisemmin.

Näin minusta.

Kyllä pitää naisella olla sen verran ylpeyttä, että huolehtii itse lapsesta, jonka on tehnyt perheellisen miehen kanssa ehdointahdoin. Nainen on itse ottanut raskauden riskin lähtiessään peliin mukaan ja olisi voinut tehdä abortin. Valinta on siis naisen päätös yksin.

 

[näkemys]

... ja siitä, että isän kiinnostus ja vastuunkanto lapseen herää luonnollisesti omien geeniensä jatkajana. Itse olisin niin ylpeä omasta lapsestani, että en väkisin miehen elämää hänen elämäänsä sotkisi. Hyviä "miesmalleja" löytyy muistakin miehistä eikä vain väkisin soppaan sotketusta biologisesta isästä, jonka "jo rakennettu elämä tuhoutuisi sen sopan mukana".

 

[Abortti]

Kyllä pitää naisella olla sen verran ylpeyttä, että huolehtii itse lapsesta, jonka on tehnyt perheellisen miehen kanssa ehdointahdoin. Nainen on itse ottanut raskauden riskin lähtiessään peliin mukaan ja olisi voinut tehdä abortin. Valinta on siis naisen päätös yksin.

Sinun mielestäsi siis lapsella ei olisi oikeutta tietää isäänsä, jos hänen äitinsä on tehnyt päätöksen yksin lapsen synnyttämisestä? Eli äidin ylpeys pitäisi mennä lapsen oikeuksien edelle.

Mielestäni tässä ei ole kyse äidin tai isän oikeuksista vaan lapsen. Laspi on syytön hänen maailmaan saattamisen olosuhteisiin. Minusta isän pitää kantaa vastuu ihan yhtälailla kuin äidin. Jos seksiä harrastaa aina voi sen seurauksena syntyä lapsi ja tekojensa seuraukset pitää pystyä kantamaan, kuten äiti tässä ilmeisesti tekee. Abortti ei ole kuulkaas aivan yksinkertainen vaihtoehto kun se lapsi jo kasvaa sisällä. Oletko itse abortin kokenut?

 

[Raskas Salaisuus]

En ymmärrä myöskään miten ehkäisy aikuisilla voi pettää? Onko kondomi rikkoutunut? Onko pilleri pettänyt ... onko kännissä vehdattu ilman ehkäisyä ... sitä tarina ei kerro. Onko ehkäisystä siis kuitenkin huolehdittu? Tämän voisi kertoa ihan esimerkkinä ... eikö katumuspilleri tullut mieleen? ...

En ole tätä ehkäisyasiaa sen enemmän ystävältäni kysynyt. Luulisin (mutten siis varmasti tiedä) että kyseessä on täysin puhdas vahinko sillä ystäväni on aiemmin kärsinyt lapsettomuudesta eli hänellä on todettu olevan lääketieteellisiä ongelmia, jotka haittaavat raskaaksi tuloa. Hänen edellinen pitkäaikainen parisuhde kaatuikin lapsettomuuteen. Siksi abortti ei tullut kysymykseenkään ja hän puhuukin lapsesta 'yllätys-ihmeenä'.

Vielä kerran sanon että ystäväni ei halua rikkoa miehen parisuhdetta ja me olemmekin miettineet että voiko asian salata miehen perheeltä, mutta kuitenkin vaatia lapsen tunnustamista.

 

[näkemys]

En ymmärrä myöskään miten ehkäisy aikuisilla voi pettää? Onko kondomi rikkoutunut? Onko pilleri pettänyt ... onko kännissä vehdattu ilman ehkäisyä ... sitä tarina ei kerro. Onko ehkäisystä siis kuitenkin huolehdittu? Tämän voisi kertoa ihan esimerkkinä ... eikö katumuspilleri tullut mieleen? ...

En ole tätä ehkäisyasiaa sen enemmän ystävältäni kysynyt. Luulisin (mutten siis varmasti tiedä) että kyseessä on täysin puhdas vahinko sillä ystäväni on aiemmin kärsinyt lapsettomuudesta eli hänellä on todettu olevan lääketieteellisiä ongelmia, jotka haittaavat raskaaksi tuloa. Hänen edellinen pitkäaikainen parisuhde kaatuikin lapsettomuuteen. Siksi abortti ei tullut kysymykseenkään ja hän puhuukin lapsesta 'yllätys-ihmeenä'.

Vielä kerran sanon että ystäväni ei halua rikkoa miehen parisuhdetta ja me olemmekin miettineet että voiko asian salata miehen perheeltä, mutta kuitenkin vaatia lapsen tunnustamista.

Miksi lapsi pitää tunnustaa eli eikö riitä, että syntymätodistuksessa on lasta varten tieto isän henkilöllisyydestä? Vai onko nyt sitten tarkoitus varmistaa isän perintöosuus isän kuoltua? Jos näin niin silloin ainoa vaihtoehto on vaatia isyystesti ja sitten sopia miehen kanssa, miten toimitaan tulevaisuudessa. Äitihän voi sanoa, että "en vaadi mitään ennen miehen/isän kuolemaa mutta sitten lapsi on oikeutettu lakiosaan". Mies voi sitten hoitaa asian, miten haluaa.

Mitä mies sanoo?

 

[näkemys]

Jos äiti ei halua lapsen isältä mitään materiaa tai muutakaan vastuuta niin pelkkä isän henkilöllisyyden laittaminen papereihin on mahdollista. Tämä siis ihan tiedoksi siis lapselle tulevaisuutta varten. Silloin ei tarvita mitään isyystestejä jos rahallisista ja muista vastuista luovutaan.

 

[näkemys]

Jos äiti ei halua lapsen isältä mitään materiaa tai muutakaan vastuuta niin pelkkä isän henkilöllisyyden laittaminen papereihin on mahdollista. Tämä siis ihan tiedoksi siis lapselle tulevaisuutta varten. Silloin ei tarvita mitään isyystestejä jos rahallisista ja muista vastuista luovutaan.

Olen seurannut monia lapsia, jotka nainen on halunnut ja kyennyt itse siis vastaamaan heistä. Silloin isyysvaatimuksista virallisesti on luovuttu mutta lapset ovat tienneet biologisen isänsä. Tämä ihan kohtuullista, jos lapsi on pelkästään naisen/äidin puolelta haluttu ja toivottu.

Tiedän jopa yksinhuoltaja naisia, jotka ovat pyytäneet jotakin miestä lapsensa isäksi ja sanoneet, että isällä ei ole mitään virallista vastuuta lapsesta. Mies on suostunut tällaiseen pyyntöön ja nainen on kasvattanut lapsensa yksin.