Kyllä minä olen ihastunut tähän toiseen mieheen ihan hänenä itsenään, juuri sellaisena kuin hän on.
Olenkin yrittänyt olla pitämättä häneen mitään yhteyksiä (asumme eri paikkakunnalla), vaikka vaikeaa se on. Hänen kanssaan on niin helppo puhua eri asioista, ja minua kiinnostaa muutenkin miten hänellä on päivä mennyt, hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan, ylipäänsä kaikki hänen jutut.
Kotona minun pitää katsella miestä, joka ei puhu minulle mitään muuta kuin autoista, työpaikastaan ja mitä ""kivaa"" hän on netistä löytänyt . Jos yritän kysellä, että tehtäiskö yhdessä jotain, niin ei häntä kiinnosta, tai ei kerkiä, etenkin jos katsoo koneella dokumentteja.
Ainut, milloin hän lepertelee minulle, halii ja pitää muutenkin hyvänä, on silloin jos hän haluaa seksiä, tai on suunnitellut lähtevänsä jonnekin.
Olemme olleet yhdessä yli neljä vuotta, ja pari vuotta on ollut tälläistä, ettei puhuta paljoa ja eikä tehdä yhdessä mitään.
Mietin vain miten pitkään jaksan tätä.
Olen pari kertaa lähtenytkin, mutta aina palannut, koska kihlattuni sanoo muuttuvansa. Ja niin hän on muuttunutkin- pari kuukautta jaksaa olla sellainen kun suhteemme alkuaikoina, sitten se lopahtaa, ei puhuta eikä tehdä mitään.
Rakastan todella paljon kihlattuani ja haluaisin niin kovasti yrittää että tämä suhde toimisi.
Olen puhunut naimisiin menostakin, mutta hän ei halua sitoutua vielä moneen vuoteen ja olenkin jo ajatellut, ettei se suhde ainakaan parempaan päin mene papin aamenen jälkeen, päin vastoin.
Tämä tilanne ahdistaa minua suunnattomasti, en teidä mitä tekisin ja mitä en.
Tämä toinen mies on juuri sitä mitä nyt tarvitsen; ystävä, jaksaa kuunnella minua ja on myös kiinnostunut minun ajatuksistani, on ""läsnä"" vaikka asuukin toisella paikkakunnalla. Tunnen olevani hänen seurassaan paljon onnellisempi kuin kihlattuni.
Ehkä minun kannattaisi pitää pientä taukoa kummastakin miehestä ja miettiä tarkkaan mitä haluan elämältäni ja kenen kanssa.