Voiko isyydestä kieltäytyä?

Miten te itse suhtautuisitte, jos kuulisitte omalla pojallanne olevan tällainen lapsi josta ei kantanut mitään vastuuta? Ei olisi vaikka ehkäisyä ollut lainkaan ja tyttö ei olisi aborttiin kyennyt ja poika olisi sitten päättänyt hylätä jälkikasvunsa.
Nimittelisittekö sitä tyttöä ja ajattelisitte, ettei elatusapuakaan pojan pitäisi joutua maksamaan?

Olisiko mielestänne ihan hieno poika? Tuntuisiko, että kasvatuksessa olisi mennyt jotain pieleen, vai olisiko ihan ok fiilis?

Tällainen välikysymys tähän...

Mun pojan ei tarvi alkaa isäksi millekään vahingolle. Muija hoitaa lapsensa ihan itse.

 

mammoja, jotka raskautuvat rahattomille, auttaa valtio eli rahattoman munakin kelpaa. olkaa palstaluuseriukot iloisia.

No sieltä tuli taas laukaus misandria nimisestä pyssystä.

 

Mulle on ihan itsestään selvää, että aikuisilla ihmisillä on se selkäranka ja vastuu kannetaan. En kyllä tunne sellaisia miehiä enkä naisia, joita tässä ketjussa kuvaillaan. Joissakin piireissä ilmeisesti hosutaan sinne tänne ehkäisemättä, huijataan ja vingutaan siitä kenen vika raskaus on. Olisi kauhean kiva, kun jokainen käyttäytyisi vastuullisesti jo etukäteen, mutta jos nyt kuitenkin lapsi joka tapauksessa syntyy, on se korkea aika jokaisen mennä itseensä ja laittaa lapsen etu tärkeysjärjestyksessä ykköseksi.

 

Lähinnä tällä kommentilla tarkoitin sitä kertakaikkisen kummallista kommentointia siitä että jos A) mies joka on saanut aikaan totaalisen vahinkoraskauden esim. yhden yön panon kanssa ja päättää tietoisesti olla sen kummemmin tekemisissä lapsen kanssa ei saisi enää ikinä olla isä kenellekään muulle ja B)nainen joka on esim tehnyt abortin ei myöskään olisi oikeutettu enää olemaan äiti. Se joka heittää ilmoille tälläisen, tai näitä muita tässä ketjussa esitettyjä yhtä hervottomia väitteitä, on kyllä suoraan sanoen melkoisen keskenkasvuinen vaaleanpunainen hörhö. Ei mulla muuta.

A pitää paikkaansa, B ei. Abortti ei vastaa lapsen hylkäämistä. Sinun olisi pitänyt käyttää esimerkkinä naista, joka antaa lapsensa adoptioon. Aivan samoin voisin sanoa, että ihminen, joka on hakannut lapsiaan, ei ansaitse niitä lisää. Eri tilanne joku teinivanhemmuus kuin se, että mutku mä en tahdo yhden illan naikkosen kanssa lasta, hyiiiii. Todella keskenkasvuista.

 

A pitää paikkaansa, B ei. Abortti ei vastaa lapsen hylkäämistä. Sinun olisi pitänyt käyttää esimerkkinä naista, joka antaa lapsensa adoptioon. Aivan samoin voisin sanoa, että ihminen, joka on hakannut lapsiaan, ei ansaitse niitä lisää. Eri tilanne joku teinivanhemmuus kuin se, että mutku mä en tahdo yhden illan naikkosen kanssa lasta, hyiiiii. Todella keskenkasvuista.

Mikä vastaa miehen aborttia? Mikä on miehelle se "luvallinen ja hyväksytty" vaihtoehto ettei tarvitse ottaa vastuuta jos ei halua? Naisella se on abortti.

 

A pitää paikkaansa, B ei. Abortti ei vastaa lapsen hylkäämistä. Sinun olisi pitänyt käyttää esimerkkinä naista, joka antaa lapsensa adoptioon. Aivan samoin voisin sanoa, että ihminen, joka on hakannut lapsiaan, ei ansaitse niitä lisää. Eri tilanne joku teinivanhemmuus kuin se, että mutku mä en tahdo yhden illan naikkosen kanssa lasta, hyiiiii. Todella keskenkasvuista.

Ei halua lasta yhden illan tutulle, jonka kanssa luultavasti ainoa yhdistävä tekijä on känni? Keskenkasvuista on mennä sänkyyn tilanteessa, jossa ei kykene edes ehkäisystä huolehtimaan. Miksi tästä ei kukaan sano mitään?

 

Ennemmin uskon että Suomeen tule sota kun että hän hylkäisi lapsensa tai jättäisi pulaan naista kelle on tullut raskaaksi. Sellaisia miehiä minä en arvosta jotka niin toimivat, tuskin he itsekään itsestään pitävät tai tekojaan arvostavat.

Luulo ei ole kuitenkaan tiedon väärti. Vai luuletko että ne onnellisesti naimisiin menneet ja lapsia tehneet äidit unelmamiehineen ovat tienneet että muutaman vuoden päästä äijä juoksee huorissa ja on rapajuoppo? Ne on LUULLEET miehestään jotaki muuta.

Sama asia kuin varmaan jokainen äiti uskoo olevansa hyvä äiti syntyvälle lapselleen. Mutta toisille tuleekin esim synnytyksen jälkeinen masennus tms, ja äiti on kaikkea muuta kuin hyvä.

Mikään ei oo ihanampaa kuin olla realisti. Maailma muuttuu, ihmiset muuttuu. Syynä useinkin ympäristö. Ihmisiä murtuu paineen alla, se on elämää.

 

A pitää paikkaansa, B ei. Abortti ei vastaa lapsen hylkäämistä. Sinun olisi pitänyt käyttää esimerkkinä naista, joka antaa lapsensa adoptioon. Aivan samoin voisin sanoa, että ihminen, joka on hakannut lapsiaan, ei ansaitse niitä lisää. Eri tilanne joku teinivanhemmuus kuin se, että mutku mä en tahdo yhden illan naikkosen kanssa lasta, hyiiiii. Todella keskenkasvuista.

Eli jos sun elämäntilanne on sellainen, ettet yksinkertaisesti kykene lapsesta huolehtimaan ja annat tämän adoptioon, niin et ole oikeutettu lapseen koskaan milloinkaan myöhemminkään? Adoptioon antaminen sellaisessa tilanteessa on LAPSEN PARASTA ajatellen oikea ratkaisu.
Sä vaan pitäisit lapsen, vaikket pystyisi siitä huolehtimaan? Ja nyt en tarkoita rahallisesti...

aika mielenkiintoinen ajattelutapa

 

Hohhhoijaa. Sattuu niitä vahinkoraskauksia parisuhteissa ja näissä eroperheissäkin. :headwall: Miten niin ei ole valmis isäksi? Ap nimenomaan sanoi, ettei ole valmis isäksi tuon yhden illan jutun kanssa, mutta kumppaninsa kanssa vastaavassa tilanteessa olisi.

Niin jossain vaiheessa elämää. Ei nyt!

 

Miksei se äiti sitten vaatisi elatustukea? Elatustuen saa yh:na vaikka sen tenavan ois siittänyt näkymätön mies.

Jos tahtoo toimia tässä ketjussa esiintyneiden mielipiteiden mukaan ja jättäisi miesparan lompakon rauhaan. Ajattelisi kuitenkin lapsensa parasta siinä, että tahtoisi isyydentunnustuksen. Jos isyys on tunnustettu eikä isältä vaadi elareita, ei elareita saa muualtakaan. Lapsi siis häviää joko taloudellisessa mielessä tai siinä, ettei saa faktaa paperiin biologisesta isästään.

 

Mutta mikä tuosta luovutetusta spermasta tekee jotenkin pyhää siihen luonnollisesti lennätettyyn spermaan nähden.
Mun mielestä tuo tietonen sukusolujen levittely ja "hylkäys" on kaiken järjen mukaan kieroutuneempaa. Näin ainakin mun moraalikäsitys sanoo.

Miten se yksi mies on parempi kuin se toinen, jos molemmat on lapsensa "hylänneet" yhtälailla.

Luovutetun sperman vastaanottajan halu ja tarkoitus on hankkiutua sillä tietoisesti raskaaksi ja olla laittamatta luovuttajaa minkäänlaiseen vastuuseen lopputuloksesta = toivotusta lapsesta.

 

Lähinnä tällä kommentilla tarkoitin sitä kertakaikkisen kummallista kommentointia siitä että jos A) mies joka on saanut aikaan totaalisen vahinkoraskauden esim. yhden yön panon kanssa ja päättää tietoisesti olla sen kummemmin tekemisissä lapsen kanssa ei saisi enää ikinä olla isä kenellekään muulle ja B)nainen joka on esim tehnyt abortin ei myöskään olisi oikeutettu enää olemaan äiti. Se joka heittää ilmoille tälläisen, tai näitä muita tässä ketjussa esitettyjä yhtä hervottomia väitteitä, on kyllä suoraan sanoen melkoisen keskenkasvuinen vaaleanpunainen hörhö. Ei mulla muuta.

Minusta on hyvin raukkamaista jättää lapsi heti kättelyssä, antamatta edes mahdollisuutta isyydelle ja sille, että lapsen ja isän välille saattaisi tulla tunneside, vaikkei välttämättä niin läheinen mutta silti. Isyys, äitiys ei ole mikään hetken projekti jonka voi jättää ja seuraavassa hetkessä kaivaa pöytälaatikosta esille ja jatkaa samasta mihin on jäänyt. Siksi ihminen kuka pystyy aikuisiällä hylkäämään lapsensa, ei minusta pitkään aikaan ole kypsä vanhemmaksi, toisaalta ammattilaiset varmasti sanoisivat, että ei koskaan ole. Ei ihmisen perusluonne pahemmin muutu.

 

Ota Tytysy-89 huomioon, että nainen on hedelmällinen suurimman osan elämäänsä. Jos on elämäntilanne ettei voi lasta pitää ja antaa sen adoptioon niin ei ole väärin haluta lasta 15-vuotta myöhemmin. Oletko tietoinen, että ihminen kasvaa henkisesti ja elämäntilanteet muuttuu, kun aika kuluu ja ikää tulee lisää?

 

Ja niitä epäkohtia isäihmisiä kohtaan on suomenmaa pullollaan:

Miksi elarit jää isälle maksettavaksi jos huolto on 50/50?

Miksi samassa tapauksessa äiti saa lapsilisät korotuksineen vaikka lasten kulut menee tasan?

Jos isä työtön, mutta äidillä uus luuseriäijä loisii, nii tää luuseriloisija saa korotukset työttömyysetuuksiin lapsista jotka ei ole edes hänen, mutta itse isä ei lapsikorotuksia saa?
Tässäpä muutama esimerkki...

 

Niin jossain vaiheessa elämää. Ei nyt!

No sitten asia on eri, jos mies lähtisi kävelemään myös, mikäli nykyinen nainen tulisi raskaaksi. :saint: Mun mielestä kyllä, jos _aikuinen_ terve mies, jolla ei ole mitään suuria elämänhallinnan ongelmia, ei tahdo lastansa tavata, ei ole "oikeutettu" tekemään lisääkään lapsia. Miten se tapaaminen voi olla niin vaikeaa? Eihän siinä tarvitsisi edes olla kokopäiväisä, jos siihen ei pysty.

 

Mikä vastaa miehen aborttia? Mikä on miehelle se "luvallinen ja hyväksytty" vaihtoehto ettei tarvitse ottaa vastuuta jos ei halua? Naisella se on abortti.

Odottelen vastausta. Vai onko niin että vain naisella on oikeus kieltäytyä vanhemmuudesta olematta keskenkasvuinen ja menettämättä oikeutta olla joskus vielä vanhempi?

 

Olettekos tulleet ajatelleeksi, että jos äiti päättää esim. vaatia vain isyydentunnustuksen muttei elareita isältä, se vaikuttaa muihin tukiin. Äiti ei saa kaikkia tukia, jos ei ole elareita vaatinut, se voi vaikuttaa tukiin esim. opiskelujen suhteen jne. Oikein?

Öö, no Kelan Elarit tulee kuin Manulle illallinen, ja yhteiskunta tarjoaa ne just siks et se lapsi olisi edes heikosti taloudellisesti turvattu. Siinä vaiheessa kun isyys vahvistetaan 'ihan sillee vaan et ois kiva et lapsel ois iskä' Niin Kelan verenhimoiset rahanahneet naakat suunnistavat tuoreen isän lompakolle ekana kauniisti, ja iskä kiemurrellessa onnensa kukkuloilla perintäkirje kädessä missä mellevä rahasumma, jota ei pysty maksamaan ajoissa, antaakin ulosottomies jo kelan vinkillä seuraavan onnittelukortin intopiukeana...Missä Jukujukumaassa sä oikein nainen elät?

 

No sitten asia on eri, jos mies lähtisi kävelemään myös, mikäli nykyinen nainen tulisi raskaaksi. :saint: Mun mielestä kyllä, jos _aikuinen_ terve mies, jolla ei ole mitään suuria elämänhallinnan ongelmia, ei tahdo lastansa tavata, ei ole "oikeutettu" tekemään lisääkään lapsia. Miten se tapaaminen voi olla niin vaikeaa? Eihän siinä tarvitsisi edes olla kokopäiväisä, jos siihen ei pysty.

Mitä lapsi edes tekee isällä joka käy sillon tällöin kattomassa, ei kuule yhtään mitään. Tollasesta tulee ihan helvetin paha mieli. Sä unohdat koko ajan sen, että lapsi on elävä olento jolla on tunteet. Se ei ole nukke joka hyppii vanhempien halujen mukaan.

 

Ei ihmisen perusluonne pahemmin muutu.

Mutta se luonne ei olekkaan se juttu että oletko valmis vanhemmuuteen vai et..

Jos sulla on itelläs asiat niin solmussa, ettet voi ottaa vastuuta pienestä lapsesta, niin sä voit olla siihen kykenevä joskus myöhemmin siltikin. Esim narkkarit, eivät ikinä pystyis huolehtimaan lapsesta, mutta nää narkkaritkin voivat joskus lopettaa sen narkkaamisen ja olla hyviäkin vanhempia.
Miljoona muutakin esimerkkiä varmasti löytyisi, keksi itse vaikka loput

 

No mitäs tytsi jos 16v tulee raskaaksi ja antaa lapsen adoptioon kun ei ole valmis siitä huolehtimaan, eikö hän saa mielestäsi myöhemminkään haluta lapsia?

Turha sanoa, että teiniraskaudet erikseen, itse olin tuonikäisenä yhtä kypsä äidiksi kuin 22 vuotiaana, miten se 22-vuotiaan adoptioon anto eroaa 16-vuotiaana antamisesta?

Ihmiset kehittyvät eri tahtia ja toiset on vasta 25 tai 30-vuotiaina valmiita vanhemmiksi

 

Ei halua lasta yhden illan tutulle, jonka kanssa luultavasti ainoa yhdistävä tekijä on känni? Keskenkasvuista on mennä sänkyyn tilanteessa, jossa ei kykene edes ehkäisystä huolehtimaan. Miksi tästä ei kukaan sano mitään?

Minusta oleellista ei ole se, kenen kanssa lapsi on saanut alkunsa, yhtä rakas lapsi siitä silti tulee, jos antaa mahdollisuuden. Totta kai on keskenkasvuista olla käyttämättä ehkäisyä, en kai ole muuta väittänyt? Mähän en edes harrasta yhden illan juttuja. :saint: Nyt ei ollutkaan kyse minusta tai muista tässä asiassa vastuuntuntoisista. Jos raskaus on jo tapahtunut ja lapsi synnytetään, on vanhempien kannettava vastuunsa.

 

Minusta oleellista ei ole se, kenen kanssa lapsi on saanut alkunsa, yhtä rakas lapsi siitä silti tulee, jos antaa mahdollisuuden. Totta kai on keskenkasvuista olla käyttämättä ehkäisyä, en kai ole muuta väittänyt? Mähän en edes harrasta yhden illan juttuja. :saint: Nyt ei ollutkaan kyse minusta tai muista tässä asiassa vastuuntuntoisista. Jos raskaus on jo tapahtunut ja lapsi synnytetään, on vanhempien kannettava vastuunsa.

Mä luulen että mulle ois ihan joku puhelinjuttukin sun kanssa sellainen että menettäisin uskoni naisiin täydellisesti mikäli olisit ensimmäinen naiskontaktini...Onneksi tämä riski ei pysty diskonttaamaan itseään enää missään muodossa

 

Minusta oleellista ei ole se, kenen kanssa lapsi on saanut alkunsa, yhtä rakas lapsi siitä silti tulee, jos antaa mahdollisuuden. Totta kai on keskenkasvuista olla käyttämättä ehkäisyä, en kai ole muuta väittänyt? Mähän en edes harrasta yhden illan juttuja. :saint: Nyt ei ollutkaan kyse minusta tai muista tässä asiassa vastuuntuntoisista. Jos raskaus on jo tapahtunut ja lapsi synnytetään, on vanhempien kannettava vastuunsa.

Missä kohtaa mies saa päättää synnytetäänkö lapsi vai ei?

 

Mitä lapsi edes tekee isällä joka käy sillon tällöin kattomassa, ei kuule yhtään mitään. Tollasesta tulee ihan helvetin paha mieli. Sä unohdat koko ajan sen, että lapsi on elävä olento jolla on tunteet. Se ei ole nukke joka hyppii vanhempien halujen mukaan.

Onhan lapsen elämässä muitakin ihmisiä, joita ei tapaa päivittäin. Monet tapaavat isäänsä esim. jokatoinen vkl. Ainakin voi sentään tutustua isäänsä ja tietää, kuka isä on. Lisäksi voi aikuisena muodostaa vaikka läheisemmänkin suhteen. Voihan isä tavata useinkin vaikkei olisi kauhean valmis sen suuremmin kasvatusvastuuta ottamaan.

 

Mutta se luonne ei olekkaan se juttu että oletko valmis vanhemmuuteen vai et..

Jos sulla on itelläs asiat niin solmussa, ettet voi ottaa vastuuta pienestä lapsesta, niin sä voit olla siihen kykenevä joskus myöhemmin siltikin. Esim narkkarit, eivät ikinä pystyis huolehtimaan lapsesta, mutta nää narkkaritkin voivat joskus lopettaa sen narkkaamisen ja olla hyviäkin vanhempia.
Miljoona muutakin esimerkkiä varmasti löytyisi, keksi itse vaikka loput

Narkkari on ihminen ja alkoholismikin on sairaus, eikä ne tee ihmisestä huonoa vanhempaa tai ihmistä. Uskosin että monikin vahinkolapsi on ollut aluksi vanhempiensa mielestä maailman huonoin juttu just siinä elämänvaiheessa ja olosuhteissa. Mutta, niin sitä vaan vastuuseen kasvetaan ja asioilla on tapana järjestyä. Yrittänyttä ei laiteta vai miten se meni. Minä uskon että jokaisen elämä on lahja ja kaikilla on joku tarkoitus täällä.