Voiko avioliittoa saada toimimaan jos

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
tallustelija
[QUOTE="alkup";22269398]Miksi? Mitä väärää minä nyt olen tehnyt tässä? Minä haluaisin rehellisen ja avoimen suhteen, samoin tuo mies, mutta omatunto kolkuttaa ja käskee tekemään muuta. Minä vain pohdin tässä, että onko sellaisia vaimoja, jotka antaa anteeksi tuollaisia asioita.[/QUOTE]

Minä en kyllä ymmärrä miksi sinä sitä mietit mitä tämä vaimo ajattelee?!? Eikö sinun pitäisi ajatella koko kuvioo OMALTA kannaltasi? Kuinka kauan sinä haluat siinä roikkua sillä välin kun mies "kokeilee" onnistuuko vielä vaimon kanssa vai ei? Eikö se ole aika nöyryyttävää sinullekin? Ja eikö se kerro jotain miehen tunteista...että onko sittenkään niin vahvat sinua kohtaan kuin itse luulet?
 
vierasss
[QUOTE="alkup";22269398]Miksi? Mitä väärää minä nyt olen tehnyt tässä? Minä haluaisin rehellisen ja avoimen suhteen, samoin tuo mies, mutta omatunto kolkuttaa ja käskee tekemään muuta. Minä vain pohdin tässä, että onko sellaisia vaimoja, jotka antaa anteeksi tuollaisia asioita.[/QUOTE]

ai mitä pahaa?? aloittanut suhteen varattuun mieheen ja hajotat sen pitkäaikaisen liiton!!

pthyi, häpeä.
 
"jou"
Kyllä sellaisia vaimoja on. Ne kun uskoo siihen, että kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

Ja ap, etkö sä tosissaan näe teoissas mitään väärää? Tai miehen toiminnassa?
 
"alkup"
[QUOTE="jou";22269524]Kyllä sellaisia vaimoja on. Ne kun uskoo siihen, että kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

Ja ap, etkö sä tosissaan näe teoissas mitään väärää? Tai miehen toiminnassa?[/QUOTE]

No en ala täällä kertoa enempää tai kommentoida. Mutta joo kyllä pettäminen on väärin. Mutta tunteilleen ei kukaan voi mitään. Mutta tosiaan en tullut kyselemään, että kuka tuomitsee minut tai tuon miehen. Halusin vain tietää, että miten anteeksi antavia ja unohtavia te naiset olette.
 
"alkup"
[QUOTE="alkup";22269535]No en ala täällä kertoa enempää tai kommentoida. Mutta joo kyllä pettäminen on väärin. Mutta tunteilleen ei kukaan voi mitään. Mutta tosiaan en tullut kyselemään, että kuka tuomitsee minut tai tuon miehen. Halusin vain tietää, että miten anteeksi antavia ja unohtavia te naiset olette.[/QUOTE]

Ai niin ja minä olen itse myös uskonut tuohon, että kaikki se uskoo ja kaikki se kärsii jne jne... Mutta eipäs se niin mennytkään. Pää ei unohda, vaikka kuinka uskoisi ja toivoisi ja kärsisi. Se vaikuttaa ihmiseen.
 
"jou"
[QUOTE="alkup";22269535]No en ala täällä kertoa enempää tai kommentoida. Mutta joo kyllä pettäminen on väärin. Mutta tunteilleen ei kukaan voi mitään. Mutta tosiaan en tullut kyselemään, että kuka tuomitsee minut tai tuon miehen. Halusin vain tietää, että miten anteeksi antavia ja unohtavia te naiset olette.[/QUOTE]

Kai nyt naisiakin on joka lähtöön. Jollekin se on kerrasta poikki, toiselle ei kymmenestäkään :(
Ja mehän ei voida kertoo, mihin lokeroon sun rakkaas vaimo kuuluu.
Kerrotko ap, missä olosuhteissa ootte tavannu/suhde alkanut? Etsikö mies seuraa vai sinä? Oliko mies alusta asti rehellinen ja sanoi olevansa varattu? Vai tuliko ilmi vasta myöhemmin?
 
tallustelija
[QUOTE="alkup";22269535]No en ala täällä kertoa enempää tai kommentoida. Mutta joo kyllä pettäminen on väärin. Mutta tunteilleen ei kukaan voi mitään. Mutta tosiaan en tullut kyselemään, että kuka tuomitsee minut tai tuon miehen. Halusin vain tietää, että miten anteeksi antavia ja unohtavia te naiset olette.[/QUOTE]

Et vastannut aiempiin viesteihini, mutta kommentoin silti tähän.
Oletettavasti miehellä on vielä melko pienet lapset kun hän tuollaista velvollisuuden tuntoa potee. Kauankohan? Niin kauan kun lapset koulussa? Täysi-ikäisiä?
Jos ovat vielä pieniä, ymmärrän tätä vaimoa, että haluaa antaa anteeksi lastenkin takia, että heillä turvallisempi lapsuus kun perhe koossa ja apuakin tietysti miehestä.
 
"jou"
Et vastannut aiempiin viesteihini, mutta kommentoin silti tähän.
Oletettavasti miehellä on vielä melko pienet lapset kun hän tuollaista velvollisuuden tuntoa potee. Kauankohan? Niin kauan kun lapset koulussa? Täysi-ikäisiä?
Jos ovat vielä pieniä, ymmärrän tätä vaimoa, että haluaa antaa anteeksi lastenkin takia, että heillä turvallisempi lapsuus kun perhe koossa ja apuakin tietysti miehestä.
Mä taas ymmärsin, ettei miehellä ole lapsia, mutta ap:llä on, jonka takia mies jarruttelee?
 
tallustelija
[QUOTE="jou";22269596]Mä taas ymmärsin, ettei miehellä ole lapsia, mutta ap:llä on, jonka takia mies jarruttelee?[/QUOTE]

Niimpä taisi ollakkin. Eli velvollisuuden tunne koskee vain vaimoa? Ei kyllä kuulosta uskottavalle. Ap taitaa nyt olla käsittänyt miehen tunteet vähän väärin... Haluaa varmaan tämä mies vaan pitää ap:n "varalla" tai jännitystä tuomaan.
 
"jou"
Täähän on miehelle ihannetilanne, jos vaimo vaan ymmärtää ja antaa anteeksi ja toisaalla kakkosnainen vannoo rakkauttaan ja tarjoo kuumaa lempeä :heart:
Voi lähtee aina toisen luo, kun toisen päätä särkee ;)
 
"alkup"
Koitan vastata tähän kaikille..

En aio siis jatkaa minään pelkkänä panona. En todellakaan. Se on joko kaikki tai ei mitään.

Kumpikaan meistä ei etsinyt mitään suhdetta ja tunsimme toisemme entuudestaan eli tiesin toki miehen olevan naimisissa. Tunteet ja niiden voimakkuus vain yllätti, vaikka kovasti koitettiin potkia ensin vastaan.

Ja miehellä ei siis ole lapsia, mutta tahtoisi kyllä kovin.
 
"jou"
[QUOTE="alkup";22269855]Koitan vastata tähän kaikille..

En aio siis jatkaa minään pelkkänä panona. En todellakaan. Se on joko kaikki tai ei mitään.

Kumpikaan meistä ei etsinyt mitään suhdetta ja tunsimme toisemme entuudestaan eli tiesin toki miehen olevan naimisissa. Tunteet ja niiden voimakkuus vain yllätti, vaikka kovasti koitettiin potkia ensin vastaan.

Ja miehellä ei siis ole lapsia, mutta tahtoisi kyllä kovin.[/QUOTE]

Ja tietenkin sun, ei vaimonsa kanssa? Jos mies on niin kovin lapsirakas, niin miks häntä sitten mietityttää sun jo olemassa olevat lapset?! Ja jos se on kaikki tai ei mitään, et olis edes antanut koko miehelle (lue: ruvennut panoksi), vaan vaatinut/odottanut eroa, että saisit itselles hänestä kokonaisen miehen. Tajuatko, miten ristiriitasia nää sun jutut on? Ymmärrettävää se toki on, taitaa sut olla puhuttu pyörryksiin :(
 
"alkup"
[QUOTE="jou";22269972]Ja tietenkin sun, ei vaimonsa kanssa? Jos mies on niin kovin lapsirakas, niin miks häntä sitten mietityttää sun jo olemassa olevat lapset?! Ja jos se on kaikki tai ei mitään, et olis edes antanut koko miehelle (lue: ruvennut panoksi), vaan vaatinut/odottanut eroa, että saisit itselles hänestä kokonaisen miehen. Tajuatko, miten ristiriitasia nää sun jutut on? Ymmärrettävää se toki on, taitaa sut olla puhuttu pyörryksiin :([/QUOTE]

Ei ole puhuttu pyörryksiin. Mies oli ottamassa eroa ja oli kaikki asiat hoidettuna selväksi ja kaikki kortit avoinna kaikille osapuolille. Sitten tuli tämä epäröinti. Ja minusta on ihan ymmärrettävää, että lapseton ihminen kokee isona asiana ruveta "isäpuoleksi" kolmelle lapselle, kun ei itsellä ole lapsia. Kyllä sitä aikuinen ihminen pelkää ylipäätään muutoksen edessä, oli se hyvä tai huono muutos, mutta jokaiselle pitäisi olla selvää että lapset on iso juttu ja sitäkin miettiä. Minusta on vain hyvä, että hän tajuaa kuviossa olevan myös lapsia ja että jos ottaa minut niin ottaa myös lapset, vaikka heillä on hyvä isä itselläänkin. En siis etsi lapsilleni isää, mutta minun mukanani lapset silti tulevat eli ovat osa minun elämääni.

Kyllä minä tiedän ja tunnen paljon naisia ja miehiä, jotka ovat lapsirakkaita ja ovat kangistuneet kauhusta, kun ovat tajunneet, että heille tulee ihan oikeasti lapsi.
 
just juu
[QUOTE="alkup";22269855]Koitan vastata tähän kaikille..

En aio siis jatkaa minään pelkkänä panona. En todellakaan. Se on joko kaikki tai ei mitään.

Kumpikaan meistä ei etsinyt mitään suhdetta ja tunsimme toisemme entuudestaan eli tiesin toki miehen olevan naimisissa. Tunteet ja niiden voimakkuus vain yllätti, vaikka kovasti koitettiin potkia ensin vastaan.

Ja miehellä ei siis ole lapsia, mutta tahtoisi kyllä kovin.[/QUOTE]

Eli sen tunteiden voimakkuus yllätti sinut. Miehelle olet yhä se salarakas minkä haluaa pitää.

Jos mies oikeasti olisi sinuun niin rakastunut ja haluaisi yhteistä elämää kanssasi hän olisi jo jättänyt sen vaimonsa. Nuo selitykset velvollisuudentunteesta ja yhteisestä talosta on kukkua.
 
"alkup"
Ap, ulosannissasi olisi parantamisen varaa! Ihan ekasta viestistä ei vielä selvinnyt oletko miehen vaimo, toinen nainen vai kumminkaima! Vasta toisesta viestistä selvisi tilanteesi.
En kertonut sitä siinä ekassa viestissä, ei siis ole ulosannissani mitään vikaa. Tarkoitus ei alunperin ollut alkaa ruotia tätä asiaa sen enempää vaan tahdoin tosiaan vain tietää, että mitä kaikkea te olette valmiit unohtamaan ja antamaan anteeksi. Ja mikä ylipäätään on realistista ja mikä vain sitä paniikkia siitä, että tekee mitä tahansa, jotta asiat pysyisi sellaisena kuin ne on olleet.
 
"alkup"
Eli sen tunteiden voimakkuus yllätti sinut. Miehelle olet yhä se salarakas minkä haluaa pitää.

Jos mies oikeasti olisi sinuun niin rakastunut ja haluaisi yhteistä elämää kanssasi hän olisi jo jättänyt sen vaimonsa. Nuo selitykset velvollisuudentunteesta ja yhteisestä talosta on kukkua.
Kyllä se yllätti molemmat ja en ole ollut salarakas. Ja on jättänytkin vaimonsa, pohtii vain että pitäisikö mennä sittenkin takaisin yrittämään kuitenkin, jotta voisi sanoa tehneensä kaikkensa.
 
just joo
[QUOTE="alkup";22270026]Ei ole puhuttu pyörryksiin. Mies oli ottamassa eroa ja oli kaikki asiat hoidettuna selväksi ja kaikki kortit avoinna kaikille osapuolille. Sitten tuli tämä epäröinti. Ja minusta on ihan ymmärrettävää, että lapseton ihminen kokee isona asiana ruveta "isäpuoleksi" kolmelle lapselle, kun ei itsellä ole lapsia. Kyllä sitä aikuinen ihminen pelkää ylipäätään muutoksen edessä, oli se hyvä tai huono muutos, mutta jokaiselle pitäisi olla selvää että lapset on iso juttu ja sitäkin miettiä. Minusta on vain hyvä, että hän tajuaa kuviossa olevan myös lapsia ja että jos ottaa minut niin ottaa myös lapset, vaikka heillä on hyvä isä itselläänkin. En siis etsi lapsilleni isää, mutta minun mukanani lapset silti tulevat eli ovat osa minun elämääni.

Kyllä minä tiedän ja tunnen paljon naisia ja miehiä, jotka ovat lapsirakkaita ja ovat kangistuneet kauhusta, kun ovat tajunneet, että heille tulee ihan oikeasti lapsi.[/QUOTE]

Jos se mies on ollut asumuserossa jo ennen sun tapaamista ja nyt oikeasti suhun rakastunut niin ei se enää tossa tilanteessa lähde palaamaan takaisin ex-vaimon luo.
 
"noh"
Tuskinpa kuvio vaimon kanssa enää onnistuu, ellei vaimo sitten ole sellainen, että ukko saa aina halutessaan mennä menojaan ja sitten loppupeleissä aina palata juoksut juostuaan vaimonsa luokse.

Sen sijaan mä veikkaan, että tilanne todennäköisesti rupeaa toistamaan itseään.

Mulla on tuttavapiirissä ollut monia vastaavanlaisia tilanteita ja ainoastaan yksi niistä on päätynyt siihen, että uusi nainen ja mies ovat oikeasti eläneet onnellisina parisuhteessa jo reilut 10 vuotta. Sen sijaan loput 99% näistä tapauksista on mennyt niin, että siinä huumassa mennään yhteen sen uuden kumppanin kanssa ja sitten kun arki iskee, niin kas kummaa, tämä uusi kumppani huomaa olevansa samassa tilanteessa kuin aikoinaan tämä vanha kumppani. Monilla on jo kolmas-neljäs kumppani kierrossa tällä periaatteella, suhteet ovat kestäneet vuoden pari. Ja joka ikinen kerta puhutaan jostain elämää suuremmasta rakkaudesta. Tämä on vain mun mielipiteeni, mutta mä en usko sellaiseen elämää suurempaan rakkauteen, joka kestää aina vuoden kerrallaan...
 

Yhteistyössä