H
hupsis
Vieras
Mitä tekisitte minun tilanteessani? Tilanne tämä:
Minulla on mies ja 1,5v lapsi. Olen itse tosi allerginen koirille, saan hengenahdistusta eli ei mistään pelkästä nenänvuotamisesta ole kyse. Anoppilassa on koira, joka on otettu tietoisena minun pahasta allergiasta. Matkaa anoppilaan on n.200km, myös omat vanhempani asuvat siellä samalla suunnalla. Eli kun mummoloihin lähdetään, on oltu sillä periaatteella että olen minkä pystyn hengittämään, yleensä muutama tunti on ollut mahdollista olla siellä. Lapsi on silloin tällöin myös yötä isänsä kanssa, jolloin minä olen omien vanhempieni luona.
Aina kun olemme siellä on koira ulkona, se vähän auttaa asiaa. Astmapiipusta saan vähän helpotusta, mutta jos ahdistus alkaa on minun tunnin sisään poistuttava, koska sitten ahdistus käy liian pahaksi. Olen aina niin pitkään kuin mahdollista, lapsen ja miehen takia, että näkevät vanhempiaan/mummoa&pappaa.
Heillä on kesämökki jossa kesät vietämme, ja silloin olemme pystyneet olemaan yötäkin, koska siellä on aitta, jossa me nukumme, johon koira ei pääse. Sadekelillä vietän siis aikaa itsekseni aitassa, koska koko päivää en voi sisällä mökissä olla. Mutta mökki on ollut se paikka missä saamme edes hieman pidempään olla yhdessä koko porukka.
Nyt miehen sisko on hankkinut koiranpennun. Tiedän jo nyt, että eihän minun keuhkot kestä enää lisäkuormitusta, kun eihän luovutusikäistä pentua voi ulkona pitää. Koira on erirotuinenkin, joten reaktiota siihen en tiedä. Tämä sisarus asuu vanhempiensa kanssa käytännöllisesti siellä mökillä kesän, joten koiran pölyjä tulee valtavasti lisää. Mieheni soitti hänelle ja kysyi kuinka on aikonut koira asian järjestää, kun tietää että meidän on ollut vaikeaa olla siellä jo tähänkin asti. Sanoi vain että on tehnyt itsekkään päätöksen ja haluaa elää tavallaan. Emmehän luonnollisesti voi kieltää aikuista ihmistä ottamasta koiraa, mutta mielestäni siitä miten mökillä sitten toimitaan, missä koira oikein on, pitäisi keskustella... mutta ei. Se on kuulema vain tahdon asia.
Olen tähänkin asti mielestäni leikkinyt tulella terveyteni kanssa. Jos nyt kieltäydyn menemästä enää mökille kokonaan, joudun hirveään asemaan, koska luonnollisesti lapsemme ei näe niin paljon isovanhempiaan, eikä mies vanhempiaan. Toki he voivat joskus sinne keskenään mennä, mutta en todellakaan halua olla lapsestani erossa aina kun lähdemme mummolareissulle. Käymme siellä kolmen, neljän viikon välein. Nämä isovanhemmat joilla koira on, eivät käy meidän luonamme kuin 3-4 kertaa vuodessa. Haluaisin että suhteet kuitenkin pysyisivät kunnossa mieheni ja lapsen takia. Nämä isovanhemmat haluaisivat nähdä lastenlastaan paljon enemmän kuin nyt, tiedän siis käyntien vähenemisen kiristävän välejä. Ja haluaisin itsekin, että lapsi on läheinen isovanhempiensa kanssa.
Ahdistaa... en tiedä mitä tehdä... en halua olla paska miniä joka estää näkemiset, mutta en tiedä eikö kukaan ymmärrä, että aikaa en voi siellä enempää viettää, se kuristava tunne on niin järkyttävä. En myöskään ole valmis useammin mummolareissuille lähtemään, kun haluan ja miehenikin haluaa, että ollaan aina pari viikonloppua ihan omanperheen kesken välillä, ennenkuin mennään uudestaan.
Mutta eihän me voida vaatia tätä toista sisarusta pysymään poissa mökiltä? En tajua, mitä te ajattelette, miten tekisitte? Tosi hieno juhannus tulossa, kun tätä sinne sitten mennään selvittämään. Piti tulla kivaa, kun voidaan hyvällä säällä viettää useampikin päivä siellä mökkeillen.
Minulla on mies ja 1,5v lapsi. Olen itse tosi allerginen koirille, saan hengenahdistusta eli ei mistään pelkästä nenänvuotamisesta ole kyse. Anoppilassa on koira, joka on otettu tietoisena minun pahasta allergiasta. Matkaa anoppilaan on n.200km, myös omat vanhempani asuvat siellä samalla suunnalla. Eli kun mummoloihin lähdetään, on oltu sillä periaatteella että olen minkä pystyn hengittämään, yleensä muutama tunti on ollut mahdollista olla siellä. Lapsi on silloin tällöin myös yötä isänsä kanssa, jolloin minä olen omien vanhempieni luona.
Aina kun olemme siellä on koira ulkona, se vähän auttaa asiaa. Astmapiipusta saan vähän helpotusta, mutta jos ahdistus alkaa on minun tunnin sisään poistuttava, koska sitten ahdistus käy liian pahaksi. Olen aina niin pitkään kuin mahdollista, lapsen ja miehen takia, että näkevät vanhempiaan/mummoa&pappaa.
Heillä on kesämökki jossa kesät vietämme, ja silloin olemme pystyneet olemaan yötäkin, koska siellä on aitta, jossa me nukumme, johon koira ei pääse. Sadekelillä vietän siis aikaa itsekseni aitassa, koska koko päivää en voi sisällä mökissä olla. Mutta mökki on ollut se paikka missä saamme edes hieman pidempään olla yhdessä koko porukka.
Nyt miehen sisko on hankkinut koiranpennun. Tiedän jo nyt, että eihän minun keuhkot kestä enää lisäkuormitusta, kun eihän luovutusikäistä pentua voi ulkona pitää. Koira on erirotuinenkin, joten reaktiota siihen en tiedä. Tämä sisarus asuu vanhempiensa kanssa käytännöllisesti siellä mökillä kesän, joten koiran pölyjä tulee valtavasti lisää. Mieheni soitti hänelle ja kysyi kuinka on aikonut koira asian järjestää, kun tietää että meidän on ollut vaikeaa olla siellä jo tähänkin asti. Sanoi vain että on tehnyt itsekkään päätöksen ja haluaa elää tavallaan. Emmehän luonnollisesti voi kieltää aikuista ihmistä ottamasta koiraa, mutta mielestäni siitä miten mökillä sitten toimitaan, missä koira oikein on, pitäisi keskustella... mutta ei. Se on kuulema vain tahdon asia.
Olen tähänkin asti mielestäni leikkinyt tulella terveyteni kanssa. Jos nyt kieltäydyn menemästä enää mökille kokonaan, joudun hirveään asemaan, koska luonnollisesti lapsemme ei näe niin paljon isovanhempiaan, eikä mies vanhempiaan. Toki he voivat joskus sinne keskenään mennä, mutta en todellakaan halua olla lapsestani erossa aina kun lähdemme mummolareissulle. Käymme siellä kolmen, neljän viikon välein. Nämä isovanhemmat joilla koira on, eivät käy meidän luonamme kuin 3-4 kertaa vuodessa. Haluaisin että suhteet kuitenkin pysyisivät kunnossa mieheni ja lapsen takia. Nämä isovanhemmat haluaisivat nähdä lastenlastaan paljon enemmän kuin nyt, tiedän siis käyntien vähenemisen kiristävän välejä. Ja haluaisin itsekin, että lapsi on läheinen isovanhempiensa kanssa.
Ahdistaa... en tiedä mitä tehdä... en halua olla paska miniä joka estää näkemiset, mutta en tiedä eikö kukaan ymmärrä, että aikaa en voi siellä enempää viettää, se kuristava tunne on niin järkyttävä. En myöskään ole valmis useammin mummolareissuille lähtemään, kun haluan ja miehenikin haluaa, että ollaan aina pari viikonloppua ihan omanperheen kesken välillä, ennenkuin mennään uudestaan.
Mutta eihän me voida vaatia tätä toista sisarusta pysymään poissa mökiltä? En tajua, mitä te ajattelette, miten tekisitte? Tosi hieno juhannus tulossa, kun tätä sinne sitten mennään selvittämään. Piti tulla kivaa, kun voidaan hyvällä säällä viettää useampikin päivä siellä mökkeillen.