Voi LUOJA mun miestä! Että se tämänki vielä meni tekemään!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hallatar
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja pakkasrouva avannolla:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei miehet käyttäydy noin, vaan pienet kiukuttelevat lapset...
kyllä ne vaan käyttäytyy juuri noin, nehän ikuisesti pienikä kiukuttelevia lapsia

Eivät onneksi kaikki ole... kannattaa valita puolisokseen tasapainoinen ihminen.

Mikäli aikuisiällä vielä temppuilee tuohon malliin, niin tuskin ryhdistäytymistä on luvassa myöhemminkään. Lapsilla sentään uhmaikä menee ohitse.
 
Joo totta, on miehiä joilla tuo uhma kestää läpi elämän, ilmenee välillä vaan lievemmin=)

Toivottavasti ap:stä kuullaan pian, eikä ois menny Saksaan, vaan piti päänsä ja ilman miestä reissaa... kiinnostaa myös onko ne puhuneet keskenään, ja siis että kumpi otti yhteyttä, toivottavasti mies otti aloitteen yhteen pidossa ja tajus EES PYYTÄÄ ANTEEKSI... ja sillee
 
mun entinen ukko 8v sitten oli tota luokkaa, yhessä piti ulkomaille lähtee sit se hävis ja soittelin sille... se oli jo perillä ja minä Suomessa.... siihen loppui se taival... ei kyl yhessä asuttu...
ääh...
jokatapauksessa :hug: mitä sit teetkin :hug:
 
Niin onko siitä ukosta nyt mitään kuulunut??? Soittanut??? viestiä laittanut, ja mikä muuten on tilanne??

Huippu juttu et jäit suomeen, vaikka varmaankin Saksan reissun jääminen harmittaakin...
 
Ei ole miehestä kuulunut mitään. Mun käsittääkseni se on siellä Saksassa. Mä olen pakannut koko päivän ja oon ihan poikki. Kuka noita kirjoja on käskenyt haalia laatikkokaupalla...?
 
Tässä nyt on ihan taatusti kyseessä aika paljon muutakin kuin yksi Saksan-matka. Se nyt vain on joku huipentuma isommassa ongelmavyyhdissä.

Minusta teillä molemmilla on varmaan syytä katsoa peiliin. Yksin ei kukaan riitele eikä tappele. Jotenkin kummankaan käytös ei kuulosta kovin aikuiselta, vaikka ilmeisesti olette ihan täysi-ikäisiä. Hakekaa vaikka apua jostakin perheneuvolasta tai jostain, teidän kommunikaatiossa taitaa olla todella pahoja ongelmia.

Pois muuttaminen ei ole mikään ratkaisu, jos kaikki mennyt sotku jää käsittelemättä. Sittenkö aloitatte uuden suhteen toisten ihmisten kanssa, ja hyvässä lykyssä toistatte uusissa suhteissanne täsmälleen samat virheet? Näinhän siinä erittäin helposti käy, jos ei käsittele ihmissuhdeongelmia kunnolla läpi.

Aikuistuminen on joskus vaikeaa, mutta suositeltavaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja evita:
Tässä nyt on ihan taatusti kyseessä aika paljon muutakin kuin yksi Saksan-matka. Se nyt vain on joku huipentuma isommassa ongelmavyyhdissä.

Minusta teillä molemmilla on varmaan syytä katsoa peiliin. Yksin ei kukaan riitele eikä tappele. Jotenkin kummankaan käytös ei kuulosta kovin aikuiselta, vaikka ilmeisesti olette ihan täysi-ikäisiä. Hakekaa vaikka apua jostakin perheneuvolasta tai jostain, teidän kommunikaatiossa taitaa olla todella pahoja ongelmia.

Pois muuttaminen ei ole mikään ratkaisu, jos kaikki mennyt sotku jää käsittelemättä. Sittenkö aloitatte uuden suhteen toisten ihmisten kanssa, ja hyvässä lykyssä toistatte uusissa suhteissanne täsmälleen samat virheet? Näinhän siinä erittäin helposti käy, jos ei käsittele ihmissuhdeongelmia kunnolla läpi.

Aikuistuminen on joskus vaikeaa, mutta suositeltavaa.

Ajattelin, etten tätä ketjua enää nosta esiin, mutta pakko kommentoida evitan tekstiä.
Hän on ihan oikeassa; taustalla on pahoja ongelmia, puhumattomia asioita ja kaikenlaista moskaa. Meidän suhde on ollut vähintäänkin myrskyisä, ja olosuhteen erittäin vaikeat. Ongelmia lisää miehen täydellinen kyvyttömyys puhua niistä ongelmista, hän mieluummin lakaisee ikävät asiat maton alle ja jatkaa elämäänsä niinkuin mitään kurjaa ei maailmassa oliskaan. Jos mä yritän keskustella, ihan rauhallisesti ja ääntä korottamatta ja ketään syyllistämättä, miehen kommentti voi olla esim. "älä saatana lässytä, tuota ei jaksa vittu kukaan kuunnella". Yritä siinä sitten puhua.
Jollain tavalla mies luulee, että syytän häntä kaikista meidän ongelmista ja vaikeuksista, vaikka niin ei todellakaan ole. Mä kyllä myönnän omat vikani ja oon niistä mm. psykologilla käynyt puhumassa, mutta ei siitä meidän parisuhteen kannalta ole kauheasti apua ollut, sillä mies ei näe omassa toiminnassaan koskaan mitään vikaa. Hän on kaikkensa tehnyt, että mä olisin onnellinen, ja niinpä mun sitten pitäisi myös olla tyytyväinen ja onnellinen, eikä mun elämässä sais olla mitään murheita. Mun elämässä on kuitenkin niitäkin puolia, joihin mies ei voi mitenkään vaikuttaa, esim. opiskelut tai mun lasten asiat. Mutta niistäkään mä en sais huolehtia, sillä mies ei kestä mitään negatiivisia tunteita. Aina pitää olla iloinen ja reipas, vaikka mikä olis.
Ja mitä sitten tähän tämänhetkiseen tilanteeseen tulee, niin mä luulen, että pieni aikalisä ja erillään olo tekee ihan hyvää. Kukaan ei ole puhunut avioerosta mitään, eikä tämän siihen tarvi johtaa, mutta ei jumalauta mua pompotella ja komennella miten sattuu! Kaikkina näinä vuosina mitä ollaan yhdessä oltu, minä oon aina ollut se, joka joustaa, myötäilee, taipuu ja pyytelee anteeksi. Nyt mä en enää jaksa. Miehenki on aika kantaa vastuuta sanoistaan ja teoistaan ja oppia se, ettei toista voi miten sattuu kohdella.
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, jos ois nii tilanne ois tietty ihan erilainen.
 
Nyt kyllä nainen teet oikein, kun lähdet! :hug: Ei kenenkään tarvitse sietää tuollaista lapsellista käytöstä kumppaniltaan. Siinähän mies näkee, että sinä et ala nöyristelemään ja rukoilemaan saada jäädä asuntoonne. Kyllä ois miehen aika kasvaa ja paljon! Huh. En katselisi myöskään hetkeäkään tuollaista tapausta.
 

Yhteistyössä