tai no,on se hajonnu jo tässä muutaman kuukauden aikana moneen kertaan mutta eilen taas.
olen varmaa aikasemminkin täällä puhunut isän maksa/haima syövästä.
nyt on pakko avautua ja puhua tää kaikki..just nyt koska muuten sekoan |O
isä sai helmikuussa tietää sairastavansa maksa syöpää,joka nyt on levinnyt keuhkoihin ja haimaan.MITÄÄN ei ole enää tehtävissä :snotty:
ensin lopettivat syöpähoidot ettei kaikki sisuskalut sano itteään irti,eli nyt sitten vaan lääkitän kipuja niin pitkälle kun on tarvis.
keuhkot kerää nestettä, :snotty: happiviikset ovat välttämättömät koska hapenottokyky huono.
Eilen kävin häntä katsomassa peijaksessa.ei muistanut mitä oli ½ tuntia sitten syönyt (johtuu lääkityksestä,jos oikein ymmärsin),vastaukset kysymyksiin tulee viiveellä.
on hirveää katsoa kun toinen selvästikkin kärsii.
isä on vain luuta ja nahkaa (aina ollut rehevässä kunnossa),olivat jo terhokotia ehdottaneet ja isällä olisi ollut sielä paikkakin valmiina mutta hän ei halua sinne.
nukkuu kuulema kotona mieluummin pois.
Itse pelkään kohdata hänet taas uudestaan ja uudestaan.jotuu varmaankin luopumisen pelosta ja siitä että viimeiset viikot ovat pelkkää odottamista.
isäkin tietää ettei kauaa enää elä,kaikista pahinta minulle on odottaminen ja se että tietää ettei tämä paha olo lopu koskaan :snotty:
en ollut yhteydessä isääni n. 10 vuoteen äitini toimesta,valehteli asioita puolin ja toisin.Nyt vasta viime syksystä lähtien olen pitänyt isään taas yhteyttä ja koen menettäneeni TODELLA paljon.ja olen siitä katkera,isolla K:lla.Myönnän.
miten tämmösestä pääsee yli?
ainahan sitä miettii ja tietää että jossain vaiheessa vanhemmat kuolevat ja jne. mutta sen kuvittelee vasta vuosien päähän.isä on 43 vuotias,ja meillä on aikaa enää muutama viikko..
isä näyttää ja kuulostaa niin vihaselta,kun halasin ei hän jaksanut edes kunnolla enää puristaa.
no,tulipahan purettua..ja olisi kiva jos kukaan ei pahottaisi mun mieltä yhtään enempää.
olkaa mieluummin vastaamatta jos ei ole mitään hyvä sanottavaa :ashamed:
olen varmaa aikasemminkin täällä puhunut isän maksa/haima syövästä.
nyt on pakko avautua ja puhua tää kaikki..just nyt koska muuten sekoan |O
isä sai helmikuussa tietää sairastavansa maksa syöpää,joka nyt on levinnyt keuhkoihin ja haimaan.MITÄÄN ei ole enää tehtävissä :snotty:
ensin lopettivat syöpähoidot ettei kaikki sisuskalut sano itteään irti,eli nyt sitten vaan lääkitän kipuja niin pitkälle kun on tarvis.
keuhkot kerää nestettä, :snotty: happiviikset ovat välttämättömät koska hapenottokyky huono.
Eilen kävin häntä katsomassa peijaksessa.ei muistanut mitä oli ½ tuntia sitten syönyt (johtuu lääkityksestä,jos oikein ymmärsin),vastaukset kysymyksiin tulee viiveellä.
on hirveää katsoa kun toinen selvästikkin kärsii.
isä on vain luuta ja nahkaa (aina ollut rehevässä kunnossa),olivat jo terhokotia ehdottaneet ja isällä olisi ollut sielä paikkakin valmiina mutta hän ei halua sinne.
nukkuu kuulema kotona mieluummin pois.
Itse pelkään kohdata hänet taas uudestaan ja uudestaan.jotuu varmaankin luopumisen pelosta ja siitä että viimeiset viikot ovat pelkkää odottamista.
isäkin tietää ettei kauaa enää elä,kaikista pahinta minulle on odottaminen ja se että tietää ettei tämä paha olo lopu koskaan :snotty:
en ollut yhteydessä isääni n. 10 vuoteen äitini toimesta,valehteli asioita puolin ja toisin.Nyt vasta viime syksystä lähtien olen pitänyt isään taas yhteyttä ja koen menettäneeni TODELLA paljon.ja olen siitä katkera,isolla K:lla.Myönnän.
miten tämmösestä pääsee yli?
ainahan sitä miettii ja tietää että jossain vaiheessa vanhemmat kuolevat ja jne. mutta sen kuvittelee vasta vuosien päähän.isä on 43 vuotias,ja meillä on aikaa enää muutama viikko..
isä näyttää ja kuulostaa niin vihaselta,kun halasin ei hän jaksanut edes kunnolla enää puristaa.
no,tulipahan purettua..ja olisi kiva jos kukaan ei pahottaisi mun mieltä yhtään enempää.
olkaa mieluummin vastaamatta jos ei ole mitään hyvä sanottavaa :ashamed:
:hug: