Voi kyynel!nyt koko maailma hajos ='(

:hug: :hug: Miten sun vuosi on mennyt?

 

Siis mitä! Sori, tuo olikin VUODEN VANHA ketju. Osanottoni. :'( Muistin kyllä nimimerkkisi ja tuon, kun isäsi sai diagnoosin, mutta ajattelin, että niin, se oli silloin helmikuussa kun palstaa luin... :ashamed:

juu viimevuodelta tuo..se paukkas tuolta jostain eteen..
aika menee pirun nopeasti,ei tunnu vuodelta tää aika,ihan kun olis menny pari kuukautta

 

Voimia sinulle paljon. Meidan kaksi ystavaa on kuollut syopaan toukokuussa. En paassyt edes hyvasteja sanomaan.
Muutama viikko sitten sain tietaa, etta nuorimman likan kaverin aiti on todella sairas. Koko vatsalaukku oli jouduttu poistamaan viime viikolla, seka ohutsuolta ja keuhkoissa on etapesakkeita. Syopa on aggressiivinen, eika toivoa paljon annettu. Tytto on ollut meilla paljon hoidossa. Vaikeaa on vastata kun tytto kysyy kuoleeko aiti. Ei valehdellakaan voi. On jotenkin epareilua. Nuori 35 v aiti taistelee kovasti hengestaan.

 

tästäkin on kohta vuosi :'(
ja vuosi siitä kun isä kuoli tulee 7.8 :snotty:

mun äiti kuoli samana päivänä mut vuos ol 1984 ja minä itse kahdeksan vanha. maha syöpään hänkin kuoli.

 

Kovasti voimia sinulle ap, ja läheisillesi! :hug:

 

:hug: :hug: Miten sun vuosi on mennyt?

tässähän tää,pojan kanssa ollessa.kaikki huomio kiinnittyy nyt kotiin aj lapseen,eipä oo hirveesty tullu asiaa ajateltua.
Nyt en enää itke jokapäivä,tk:n se kriisi päivystäjä ja neuvola psykologi oli aika peestä..ne vaan pää kenossa katto ja kuunteli eikä sanonu juuri mihinkään mitään.
sieltä en saanu apua,en ajskanu enää käydä siellä kun se oli sama kun olisin seinille puhunu

 

:hug: :hug: Miten sun vuosi on mennyt?

tässähän tää,pojan kanssa ollessa.kaikki huomio kiinnittyy nyt kotiin aj lapseen,eipä oo hirveesty tullu asiaa ajateltua.
Nyt en enää itke jokapäivä,tk:n se kriisi päivystäjä ja neuvola psykologi oli aika peestä..ne vaan pää kenossa katto ja kuunteli eikä sanonu juuri mihinkään mitään.
sieltä en saanu apua,en ajskanu enää käydä siellä kun se oli sama kun olisin seinille puhunu

Sehän on hyvä, että lapsi pitää elämässä kiinni . Suru ottaa aikansa. Oletko katkeruudesta päässyt eroon?

 

:hug: :hug: Miten sun vuosi on mennyt?

tässähän tää,pojan kanssa ollessa.kaikki huomio kiinnittyy nyt kotiin aj lapseen,eipä oo hirveesty tullu asiaa ajateltua.
Nyt en enää itke jokapäivä,tk:n se kriisi päivystäjä ja neuvola psykologi oli aika peestä..ne vaan pää kenossa katto ja kuunteli eikä sanonu juuri mihinkään mitään.
sieltä en saanu apua,en ajskanu enää käydä siellä kun se oli sama kun olisin seinille puhunu

Sehän on hyvä, että lapsi pitää elämässä kiinni . Suru ottaa aikansa. Oletko katkeruudesta päässyt eroon?

Niin on,tuo poika on pelastanut monelta
Jollain tapaa oon päässy,se nostaa aina päätään kun toisen puolen sukulaiset valittaa siitä miten en pidä äitiini yhetyttä jne.