Voi itku! Raskaana vaikka lapsiluvun piti olla täynnä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Itku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

"Itku"

Vieras
Pää todella sekaisin!
Meillä ennestään kaksi lasta. Yksi molempia joten siihen "oli hyvä lopettaa. " molemmilla ollut aina ajatuksissa että kaksi.
Asunto on juuri passelin kokoinen meille. Molemmille lapsille omat huoneet. Auto menisi sillä isompi lapsi menee jo ensi vuonna kouluun joten hän ei istuinta enää tarvitse. Kaikki alkoi olla jo helpompaa. Lapset omatoimisia ja auttavaisia. Nuorempikin on "jo" neljä. Kaikki vauvatavarat on jo laitettu eteenpäin joten meillä ei ole mitään. Vauvalle ei olisi edes onaa huonetta vaikka ei sitä heti vielä tarvitsekaan. Perhelipuilla et pääse enää mihinkään ja menot kasvaa muutenkin. Varsinkin kun ei ole enää mitään tavaraa. Kaikenlisäksi minulla alkaa alan vaihto tammikuussa eli aloitan opiskelut. Nekin jäisi tauolle. Fiilikset ovat TODELLA ristiriitaiset.
Sairauden seurauksena (ei mitään vakavaa) pillerit petti ja tässä sitä ollaan.
Mies oli vuosi-kaksi takaperin sitä mieltä että ei enää lapsia, eikä ole koskaan juuri vauvoista edes välittänyt, paitsi omista tietty. Itse olin kiikun kaakun, mutta totuin ajatukseen että ei enää. Sen sijaan veljelleni syntyi vauva johon on ihan haltioitunut, haluaa aina sylitellä ja katsoo niin lumoutuneesti. Kysyinkin että onko vauva kuume herännyt mutta ei kuulemma.
Silloin kun tämä tapahtui oli puhe että vain vähän aikaa yhdynnässä ja loput muuten ihan varmuuden vuoksi. Mies kuitenkin hoiti hommat loppuun asti. Miten mulle tuli sellainen tunne että tekikö "tahallaan".. Miten niin ei voi lopettaa kun tietää mitä voisi mahdollisesti käydä, vaikka mahdollisuus pieni.. Onko alkanut salaa toivoa lasta muttei ole sitä itsekkään tiedostanut tai myöntänyt itselleen. Ja näin ajatteli että tulee jos on tullakseen..
Vähän purku apua kaipaisin..
 
[QUOTE="Essi";29349145]Ilmeisesti sinä kuitenkin pohjimmiltasi haluaisit vielä vauvan, mutta mietit miehesi mielipidettä?[/QUOTE]

Halusin, en tiedä haluaisinko enää.. Niinkun sanoin fiilikset on tosi sekavat ja ristiriitaiset. Varsinkin nyt kun pääsin vihdoin opiskelemaan.
En tiedä pystyisinkö tekemään aborttia, mutta tulevaisuus kolmen kanssa jännittää ehkä jopa pelottaa.. Ja se hirvittää kun kaikki alkaisi taas alusta. Kuopuksen kanssa oli tosi vaikeat ekat kolme vuotta.
 
No elämä on.
Kyllähän tuosta läpilukee, ettei teidän maailma nyt tähän lapseen romahda. Tai sitten tulkitsen väärin. En oikein tiedä, mitä tarkoitat purkuavulla? Minulta saatte vain rohkaisun. Pää pystyyn, selviätte varmasti ja oikein hienostikin. :) Onneksi olkoon siis!
 
  • Tykkää
Reactions: Owl
[QUOTE="vieras.";29349172]Etkö ole miehesi kanssa vielä puhunut?[/QUOTE]

Ollaan me puhuttu.. Mies sanoo kantavansa vastuunsa. On hirmu huono puhumaan, sitä pitää aina vähän tuuppia että osaa ilmaista ja kertoa tunteensa.
Kun siis jo aijemmin kerroin että saattanut vahinko käydä sanoi ettei jaksa uskoa. Kun kysyin entä jos on niin sanoi että sitten se on niin. Tää on ihan tuore juttu vielä..
 
No elämä on.
Kyllähän tuosta läpilukee, ettei teidän maailma nyt tähän lapseen romahda. Tai sitten tulkitsen väärin. En oikein tiedä, mitä tarkoitat purkuavulla? Minulta saatte vain rohkaisun. Pää pystyyn, selviätte varmasti ja oikein hienostikin. :) Onneksi olkoon siis!

Tarkoitin erilaisia kantoja asiaan. Eniten mua huolettaa tuo kauan toivottujen opiskelujen kesken jääminen.
 
Mä voin rehellisesti sanoa että en vauvoista niin välitä, mutta tykkään lapsista joten pakko siitä vauva-ajasta on vaan selvityä. Varsinkin univelkaa siedän huonosti joten pikkuvauva-ajat on ollu läjinnä selviytymistä.
Tottahan se on että kolmen kanssa kaikki on aina kalliimpaa ja väistämättä se tarkoittaa että esim lomareissuja tehdään vähemmän ja harrastuksia ei voi valita kalliimasta päästä jne. Mutta onhan sitä kaikkea kivaa mitä voi tehdä ilman rahaa ja ne sellaiset jutut ainakin itselle on niitä tärkeimpiä.

Meillä on nyt kolme lasta ja hirvittää ajatuksissa tilanne jos tuliski vahingossa raskaaksi, kai sitä täytyy hankkia mahdollisimman tehokas ehkäisy jatkossa.
Aborttia en varmasti pystyisi tekemään mutta en tiedä miten selviäisin järjissäni vielä yhdestä raskaudesta ja vauva-ajasta.
 
onnea raskaudesta, lapselle on tilaus, varmaan hänestä tulee rakastettu perheenjäsen.
Mieheni jätti minut nuoremman naisen takia, kun olin raskaana, nyt olen kolmen kanssa yksin ja pienelle ei ole omaa huonetta, rahasta on tosi tiukkaa. Mutta silti en olisi voinut tehdä aborttia, se olisi ollut myöhäistäkin kun mies lähti, pettäminen selvisi.
Joillakin on viisi-kuusikin lasta, ei kolme ole paljon, ja sterilisaatio sitten tämän jälkeen. Onnea raskaudesta <3
 
aloittaja normaali?? "Silloin kun tämä tapahtui oli puhe että vain vähän aikaa yhdynnässä ja loput muuten ihan varmuuden vuoksi. Mies kuitenkin hoiti hommat loppuun asti. " pippeli pmpissä voi johtaa masuvauvaan. Mikä siinä vaikeaa ymmärtää?
 
Mä uskon kohtaloon. Meillä lapsiluku on täynnä, tunnen niin vahvasti. Kuitenkin pieni mahdollisuus on raskautumiseen ja olenkin todennut, että jos näin kävisi (pelaamme siis pakon edessä miehen kanssa uhkapeliä), niin sitten se on niin tarkoitettu ja sen mukaan eletään.

Teillä on ollut tasan yksi kerta (ainakin näin ymmärsin) kun olette ottaneet riskin ja raskaus on heti saanut alkunsa. Kyllä mä olisin tuossa vaiheessa taipuvainen ajattelemaan, että niin on tarkoitettukin :).

Asioilla on tapana järjestyä. Niin fraasi, mutta niin totta.
 
[QUOTE="Itku";29349135]Miten niin ei voi lopettaa kun tietää mitä voisi mahdollisesti käydä, vaikka mahdollisuus pieni..[/QUOTE]

Miten niin ei voi käyttää ehkäisyä kun tietää mitä voisi mahdollisesti käydä? Älä vieritä vastuuta miehelle, kai te molemmat aikuiset ihmiset tiedätte, että kun harrastaa seksiä (ja vieläpä ilman ehkäisyä), voi tulla raskaaksi? Teitte sen yhdessä vapaaehtoisesti.

Mä varmaan ajattelisin, että jos olen raskaana, meidän on tarkoitus saada vielä yksi lapsi. Sitten kun ei ehdottomasti enempää haluta lapsia, hankitaan sterilisaatio.

Tuntuuko ajatus vauvasta vastenmieliseltä? Aluksi on varmasti shokki, jos elämä ei menekään niin kuin suunnittelitte, ja joutuu tekemään muutoksia suunnitelmiin, ja sitä on ihan normaalia pelätä/säikähtää. Mutta jos tuntuu, että ette halua yhtä perheenjäsentä lisää, et halua enää olla pois työ/opiskelualämästä raskauden ja vauva-ajan vuoksi ettekä jaksa enää aloittaa alusta vauva- ja taaperoaikaa, ei sitä kolmatta varmaan kannata väkisin tehdä.
 
Harjoititte suojaamatonta seksiä. Oletan, että tiesitte, että näin voi käydä. Nyt sitten kannatte vastuun teoistanne. Ei ne vauvatarvikkeet välttis omaisuuksia maksa. Saatat saada tehtyä vaihtareita kaverin kanssa tms. Itse sain syöttötuolin kahdella kahvipaketilla jne.
 
Luettuani ap:n viestin, ymmärsin ettei hän vielä edes ole raskaana. Panikoitunut vaan tuosta loppuun asti viedystä yhdynnästä. Otsikko harhaanjohtaa puhuttelemalla aiheesta yleisellä tasolla.
 
En usko että maailma tähän romahtaa, tuleva vain hieman jännittää/pelottaa. Kun suunnitelmat ei ihan menekkään niin kuin olen ajatellut. Ja siis niissäkin suurimpana painaa vain ne opiskelut. Joita olen todella odottanut. Toki ne voi jättää paussillekin vähäksi aikaa, mutta sitten se tarkoittaa sitä että tulevan olisi mentävä aikaisemmin hoitoon kuin muiden lasten. Nuorin oli kolme kun aloitti hoidon, niin kauaa en enää halua tai jaksa olla kotona.

Enkä missään nimessä vieritä vastuuta miehen harteille. Molemmat aikuisina tiedettiin ja tiedetään mihin suojaamatons eksi voi johtaa. Mutta siis hieman vain mietintää aiheuttaa tuo homman loppuun vieminen vaikka mies ei ole lisää lapsia halunnut.
Nyt kuitenkaan ei ole se jyrkkä ei kuin vuosi-kaksi takaperin. Ja tosiaan sulaa vahaa kummipojastaan.

Minäkin uskon tuohon: " kaikella on joku tarkoitus" fraasiin. Silti vaan kaikki päässäni on niin sekaisin. En osaa oikein kenellekään alkaa vielä tästä puhua kun olen itsekin niin pihalla vielä.. Mukava purkaa edes jonnekin.
 
Eikös useimmissa opiskelupaikoissa saa lapsen syntymän perusteella pari vuotta lykkäystä? Jos tuo opiskelu harmittaa eniten, selvittäisin varmaan tuon asian ensin. Siinä olisi sitten se vuosi-kaksi aikaa miettiä hoitojärjestelyjä. Alasta riippuen voisit saada järjesteltyä päivät vähän lyhyemmiksi, ja jos mies pystyy tekemään työaikajärjestelyjä, voisitte saada hoitopäivät sellaisiksi, että nuorimmaiden raaskisi laittaa hoitoon joskus 1-2 -vuotiaana, ja saisit haaveilemiasi opintoja jatkettua.
 
[QUOTE="jep";29350179]Eikös useimmissa opiskelupaikoissa saa lapsen syntymän perusteella pari vuotta lykkäystä? Jos tuo opiskelu harmittaa eniten, selvittäisin varmaan tuon asian ensin. Siinä olisi sitten se vuosi-kaksi aikaa miettiä hoitojärjestelyjä. Alasta riippuen voisit saada järjesteltyä päivät vähän lyhyemmiksi, ja jos mies pystyy tekemään työaikajärjestelyjä, voisitte saada hoitopäivät sellaisiksi, että nuorimmaiden raaskisi laittaa hoitoon joskus 1-2 -vuotiaana, ja saisit haaveilemiasi opintoja jatkettua.[/QUOTE]

Saa lykättyä kyllä. Opiskelen siis sairaanhoitajaksi. Mutta käsittääkseni poissa olon jälkeen pitäisi käydä soveltuvuuskokeet uudelleen joiden perusteella jatko määräytyy.
 
Harjoititte suojaamatonta seksiä. Oletan, että tiesitte, että näin voi käydä. Nyt sitten kannatte vastuun teoistanne. Ei ne vauvatarvikkeet välttis omaisuuksia maksa. Saatat saada tehtyä vaihtareita kaverin kanssa tms. Itse sain syöttötuolin kahdella kahvipaketilla jne.

Pieni katkeruus ja vittumaisuus paistaa sun tekstisi läpi...
Olisit iloinen vauvastas, uusi tulee jos on tullakseen. Jos niin on tarkoitus.
 
Se oli sitten tarkoitettu niin että teille tulee kolme lasta. Kyllä se menee kolme siinä missä kaksikin, varsinkin kuin nuorin on noin iso jo. Itse en pystyisi edes ajattelemaan aborttia muista kun aivan painavista syistä, siis että oma henki olisi vaarassa.
 
[QUOTE="...";29361405]Se oli sitten tarkoitettu niin että teille tulee kolme lasta. Kyllä se menee kolme siinä missä kaksikin, varsinkin kuin nuorin on noin iso jo. Itse en pystyisi edes ajattelemaan aborttia muista kun aivan painavista syistä, siis että oma henki olisi vaarassa.[/QUOTE]

Iso? Ei kai neljä-viid vee oo iso?
 

Yhteistyössä