Kaikki on hyvin, tai siis ei rähinöinytkään eilen. Tuli kotiin ja niiskutti tullessaan. Menin varovasti alas ja näin, ettei rupee rettelöimään (sen näkee jo pikkurillin asennosta, millä tuulella se kulloinkin on). Sehän ITKI, siis niiskutti. Sitten kerto mulle (kännissä ku käki), että oli ollu jonkun kaverinsa kyydissä (siis tullu ryyppypaikastaan) ja oli sitten kertonu kaverilleen meidän ongelmista.
Voi vaan kuvitella, mitä se on kaverilleen kertonu... :headwall: :/
Tänään soitan sosiaalitoimistoon, tai siis soitin jo, mutta sinne on soittotunti iltapäivällä.
Aamulla kun sanoin miehelle, että menen sinne, hän sano, että älä sitten mitään satuja kerro siellä. Jos rupeet pelaan jotain peliä, rupeen minäkin kanssa.
Voi. |O :headwall: Sanoinkin, että mulla ei oo tapana pelata mitään pelejä.
Sitten kun tulin apteekista ja kävin kaupungintalolla kysyyn, missä se sosiaalitoimisto on ja tulin takasin, mies kysy, että millos vuorostaan hänellä on sinne aika. Se luulee, että haukun häntä siellä ja yritän, ettei sais lapsia. Mutta kun en tosiaankaan yritä mitään. Haluun vaan pois täältä.
Se makas krapulassa ja paskalta haisevana tänäaamuna sängyssään (nukutaan eri huoneissa) ja hyvä, että ylös pääsi. Arvatkaa pelottiko jättää sitä yksin lasten kanssa..? Pakko oli kuitenkin mennä apteekkiin, kun pienin on niin kipee, että hyvä, että henkee sais niitten räkäkeuhkojensa kanssa.
Niin ja kysy, että onks sulla rahaa niihin lääkkeisiin. Sanoin, ettei ole ja hän sano, että voi LAINATA mulle. Voi hyvänen aika! Lainata mulle rahaa lasten lääkkeisiin. Eiks ne sitten ole hänen lapsiaan.

:/
Kokoajan naljailee, vittuilee. En jaksais enää päivääkään. Mutta pakko mun järjestää eka meille paikka ja sitten lähtee vasta...