voi hitto että tuo ykkosen ohjelma oli surullinen :(

uskallanko katsoa tuota ohjelmaa areenalta?

 

Muuten pystyin katsomaan, mutta se kohta kun lapselle ei enää annettu nesteytystä ja kun se itki siinä sitterissään, se oli jotain aivan kamalaa :'(

Tuossa kohtaa mullakin hanat aukes :'( Se itku vaan oli niiiiin surullista

Ai kuoleva lapsi, miksi se oli sitterissä eikä sylissä???

No ei sitä ehkä pysty montaa päivää pitämään sylissä 24 tuntia.

No kyllä helvetissä pystyy, sori vaan.

No se on hienoa, että sinä pystyisit, onnittelut siitä. Etköhän lähetä mollauskirjeen kyseiselle pariskunnalle ja hauku heidät siitä, kun he eivät kyenneet samaan mihin sinä olisit kyennyt.

 

Kuoleva vauva jätetään sitteriin, kameroiden kuvatessa?! Mitä v*ttua!!
Kenelle tulisi mieleen jättää oma pieni vauva sitteriin siinä vaiheessa, kun nesteytys lopetetaan? Miksei halua pitää viimesiä hetkiä sylissään?

Ja omaan sänkyyn yöksi? En ymmärrä, en vaan ymmärrä!!

 

En voinut katsoa kokonaan, tuli niin surullinen olo niiden perheiden puolesta. Samalla sai kiittää siitä että omat lapset on syntyneet terveinä ja hyvä vointisina. Ja toivoo että ystävien lapset joiden alku on ollut huonompi saavat paremman jatkon.

Itsekin mietin eikö siinä tilanteessa voisi antaa armoa ihmiselle ja nukuttaa uneen sen sijaan että kuolee nälkään. Jotenkin ihan käsittämätöntä (yleensäkin kuolemassa) että ihminen antaa omien lajitoverien kärsiä jonkun ylevämmän arvon mukaan mutta sitten taas eläimet saavat armollisen kuoleman jos sen tarvitsevat.


Koitetaanhan pitää ketju siistinä.

 

uskallanko katsoa tuota ohjelmaa areenalta?

Mää katon ja itken.

 

Edelleen, en ihan niitä poseerauskuvia ymmärtänyt...
Paljon ois sanottavaa mutta olkoot...

Musta olisi ollut mukavaa, jos olisimme saaneet sellaisia muistoja...

Me saatiin muistoja, mut ei poseerauskuvia...

Ehkä sitten kannattaisi koettaa ymmärtää, että perheet voi haluta omanlaisiaan muistoja.

Ehkä. Mutta silti näytti vähän omituiselta... Miten voi naureskella ja vitsailla kun on sylissä viimeistään lähipäivinä kuoleva oma vauva...

 

Edelleen, en ihan niitä poseerauskuvia ymmärtänyt...
Paljon ois sanottavaa mutta olkoot...

Musta olisi ollut mukavaa, jos olisimme saaneet sellaisia muistoja...

Me saatiin muistoja, mut ei poseerauskuvia...

Ehkä sitten kannattaisi koettaa ymmärtää, että perheet voi haluta omanlaisiaan muistoja.

Ehkä. Mutta silti näytti vähän omituiselta... Miten voi naureskella ja vitsailla kun on sylissä viimeistään lähipäivinä kuoleva oma vauva...

Kaikki surevat omalla tavallaan, toiset eivät vain osaa käsitellä asiaa ennen kuin se on tapahtunut. Toiset saattavat viellä olla shokissakin.

 

Muuten pystyin katsomaan, mutta se kohta kun lapselle ei enää annettu nesteytystä ja kun se itki siinä sitterissään, se oli jotain aivan kamalaa :'(

Tuossa kohtaa mullakin hanat aukes :'( Se itku vaan oli niiiiin surullista

Ai kuoleva lapsi, miksi se oli sitterissä eikä sylissä???

No ei sitä ehkä pysty montaa päivää pitämään sylissä 24 tuntia.

No kyllä helvetissä pystyy, sori vaan.

No se on hienoa, että sinä pystyisit, onnittelut siitä. Etköhän lähetä mollauskirjeen kyseiselle pariskunnalle ja hauku heidät siitä, kun he eivät kyenneet samaan mihin sinä olisit kyennyt.

Just joo, vouhkaaja. Mieti ite, olisiko oma vauvasi sylissäs kun se itkisi kuollessaan, vai istuisiko sitterissä? Ei, älä vaivaudu vastaamaan, mieti vaan.

 

pitikin nähdä tämä ketju.. nyt taukoa areenalta. itkettää...

 

Edelleen, en ihan niitä poseerauskuvia ymmärtänyt...
Paljon ois sanottavaa mutta olkoot...

Musta olisi ollut mukavaa, jos olisimme saaneet sellaisia muistoja...

Me saatiin muistoja, mut ei poseerauskuvia...

Ehkä sitten kannattaisi koettaa ymmärtää, että perheet voi haluta omanlaisiaan muistoja.

Ehkä. Mutta silti näytti vähän omituiselta... Miten voi naureskella ja vitsailla kun on sylissä viimeistään lähipäivinä kuoleva oma vauva...

Kaikki surevat omalla tavallaan, toiset eivät vain osaa käsitellä asiaa ennen kuin se on tapahtunut. Toiset saattavat viellä olla shokissakin.

Joo... Olin mäkin mutta ihan sama... Rankka aihe.

 

Edelleen, en ihan niitä poseerauskuvia ymmärtänyt...
Paljon ois sanottavaa mutta olkoot...

Musta olisi ollut mukavaa, jos olisimme saaneet sellaisia muistoja...

Me saatiin muistoja, mut ei poseerauskuvia...

Ehkä sitten kannattaisi koettaa ymmärtää, että perheet voi haluta omanlaisiaan muistoja.

Ehkä. Mutta silti näytti vähän omituiselta... Miten voi naureskella ja vitsailla kun on sylissä viimeistään lähipäivinä kuoleva oma vauva...

Shokkitilaa? Vauvoillahan ei ollut mitään synnynnäistä vikaa, joten ehkä vanhemmät eivät vielä oikein kyenneet käsittämään ja ymmärtämään sitä asiaa, että lapsi todella tulee kuolemaan.

 

Muuten pystyin katsomaan, mutta se kohta kun lapselle ei enää annettu nesteytystä ja kun se itki siinä sitterissään, se oli jotain aivan kamalaa :'(

Tuossa kohtaa mullakin hanat aukes :'( Se itku vaan oli niiiiin surullista

Ai kuoleva lapsi, miksi se oli sitterissä eikä sylissä???

No ei sitä ehkä pysty montaa päivää pitämään sylissä 24 tuntia.

Minkä ikäinen lapsi oli? miks ei annettu nestettä??????? siis odotettiin vaan, että kuolee siihen sitteriinsä???? kamalaa!! :ashamed: :'(

Ne vanhemmat halusi lapsensa kotiin viettämään viimeisiä hetkiä ja tokihan ne piti häntä sylissäkin,mutta yöksi piti laittaa omaan sänkyynsä, tietenkin.
Se että se lapsi kuoli nälkäänsä, tuntuu vähän liian rajulta, vaikkei vaihtoehtoja ollutkaan

olihan se vähän...toivottavasti sai kuitenkin kipulääkkeitä

siis mikä sillä lapselle oli? joku parantumaton sairaus? sairasta, että kidutetaan nälkään ja janoon kuolemalla .

 

Kannattaa yrittää katsoa, sinullehan se on vain tv-ohjelma. Monille vanhemmille se on elämää, täyttä totta niille jotka ovat lapsensa menettäneet.

Ei kannata arvostella toisten valintoja, ellei ole itse niitä valintoja joutunut tekemään. Ja jos onkin, niin silti ihmisillä on satoja erilaisia tapoja surra. Kaikki yhtä oikeita, tärkeintä on että käy läpi ne tunteet joita tulee. Nauraminenkin on tapa surra, huumori auttaa käsittelemään vaikeita tunteita. Pohjois-Amerikassa ja Amerikassa sureminen on yhteisöllisempää ja avoimempaa kuin Suomessa. Täällä käperrytään omiin oloihin, eikä osata kerätä lapsesta kauniita muistoja, esim. valokuvia ja kipsivaloksia. Kukaan ei osaa täällä myöskään ohjata siihen, sanoa vanhemmille että se on ihan ok, eikä mitenkään friikkiä. Se on kuitenkin heidän lapsensa, josta ei voi muistoja enää myöhemmin saada.

Ymmärrystä vaikeaan asiaan toivon kaikille, sillä koskaan ei voi tietää kenen kohdalle epäonni osuu, ei vaikka äitinä tekisit kaiken "oikein"...

 

Eli et kattonu edes.. hohhoijaa... No, sehän tekee susta asiantuntijan tähän keskusteluun. Jatka pois vain!

Asiantuntijaa? Oletko sä sellainen? Et sinä ole tässä asiassa sen enempää asiantuntija kuin kukaan muukaan sellainen, joka ei vauvaansa ole menettänyt. Ja vaikka olisitkin, niin olet asiantuntija ainoastaan omassa tapauksessasi.

 

Kyllä me osattiin nauraa, vaikka tiedettiin jo etukäteen, että lapsi kuolee. Olisko mun pitäny vaan itkee sekin vähä aika, mikä lapsen kanssa saatiin olla!? Mä en halunnu itkeä lapsen aikana. Ehti sitä myöhemminkin. Haluaisitteko itse kuolinvuoteellanne katsella pelkkiä punaisia silmiä ja kaikki vaan voivottelis ja huokailis? Mä en ainakaan.

 

Eli et kattonu edes.. hohhoijaa... No, sehän tekee susta asiantuntijan tähän keskusteluun. Jatka pois vain!

Asiantuntijaa? Oletko sä sellainen? Et sinä ole tässä asiassa sen enempää asiantuntija kuin kukaan muukaan sellainen, joka ei vauvaansa ole menettänyt. Ja vaikka olisitkin, niin olet asiantuntija ainoastaan omassa tapauksessasi.

Se vauva eli melkein kaksi kuukautta. Pakko äidin on kai sinä aikana ehtiä vessaan ja suihkuun yms. Kannattais katsoa se ohjelma, mistä tässä puhutaan.

 

Kuoleva vauva jätetään sitteriin, kameroiden kuvatessa?! Mitä v*ttua!!
Kenelle tulisi mieleen jättää oma pieni vauva sitteriin siinä vaiheessa, kun nesteytys lopetetaan? Miksei halua pitää viimesiä hetkiä sylissään?

Ja omaan sänkyyn yöksi? En ymmärrä, en vaan ymmärrä!!

Ne oli siinä sitterin vieressä koko ajan, helppohan sun on sanoa kun et ole ilmiselvästi samaa kokenut.

 

Eli et kattonu edes.. hohhoijaa... No, sehän tekee susta asiantuntijan tähän keskusteluun. Jatka pois vain!

Asiantuntijaa? Oletko sä sellainen? Et sinä ole tässä asiassa sen enempää asiantuntija kuin kukaan muukaan sellainen, joka ei vauvaansa ole menettänyt. Ja vaikka olisitkin, niin olet asiantuntija ainoastaan omassa tapauksessasi.

Se vauva eli melkein kaksi kuukautta. Pakko äidin on kai sinä aikana ehtiä vessaan ja suihkuun yms. Kannattais katsoa se ohjelma, mistä tässä puhutaan.

siis oliko se kaksi kuukautta ilman ruokaa ja juomaa? ja jos oli niin sitkeä sissi, niin eikö olisi voinut parantua hoidolla? Siis mikä sitä vaivasi, en uskalla katsoa dokkaria enää näin myöhään, kun pelkään etten saa unta.

 

Eli et kattonu edes.. hohhoijaa... No, sehän tekee susta asiantuntijan tähän keskusteluun. Jatka pois vain!

Asiantuntijaa? Oletko sä sellainen? Et sinä ole tässä asiassa sen enempää asiantuntija kuin kukaan muukaan sellainen, joka ei vauvaansa ole menettänyt. Ja vaikka olisitkin, niin olet asiantuntija ainoastaan omassa tapauksessasi.

Se vauva eli melkein kaksi kuukautta. Pakko äidin on kai sinä aikana ehtiä vessaan ja suihkuun yms. Kannattais katsoa se ohjelma, mistä tässä puhutaan.

siis oliko se kaksi kuukautta ilman ruokaa ja juomaa? ja jos oli niin sitkeä sissi, niin eikö olisi voinut parantua hoidolla? Siis mikä sitä vaivasi, en uskalla katsoa dokkaria enää näin myöhään, kun pelkään etten saa unta.

en kans ymmärrä.. pärjäsi 2 kk ilman hengityskonetta ja nesteytystä. ja se että itkikin... selvittäiskö joku viisaampi mikä oli vialla?

 

olisiko ollut armeliaampaa äidin painaa tyyny naamalle? siis oikeesti, jos tapettiin janoon? miten sellaista voi päiväkausia katsella, jos kerran lapsi itkikin?

 

eli kuinka kauan se pieni Lydia eli ilman nesteytystä? Siis kuin kauan ehti olla kotona? Tosi surullinen ohjelma

 

Ykkösdokumentti:Lyhyt elämä. Tulee uusintana su 31.1. klo 13.05, ainakaan vielä ei löytynyt areenalta.

uskaltaisikohan katsoa...mä kyllä eläydyn ja liikutun aina ihan mahdottomasti...aloin nyt kumminkin katsoa

 

Ei siinä kerrottu tarkasti päiviä, ne ei ollu ohjelman pointti. Ei kerrottu minkä ikäisenä vauva tuotiin kotiin, eikä kuinka monta päivää eli vielä ravinnotta. (Voi olla että multa meni jotain ohi, kun eläväinen 2v pyöri sylissä.) Jossain vaiheessa vanhemmat vaan päättivät, että hoito lopetetaan. Lapsi oli kai lähes vihannes. Kannattaa katsoa se ohjelma.

 

Miksei kukaan ohjelman katsonut voi kertoa mikä niillä lapsilla oli??? Mä en voi nyt ruveta katsomaan (enkä tiedä uskallanko huomennakaan, kun olen viimeisilläni raskaana ja vähän herkillä... ).

Joku sanoi, että eivät olleet syntymästä asti sairaita, mutta mikä on niin vakavaa, että jätetään kuolemaan nälkään?

 

Ei siinä kerrottu tarkasti päiviä, ne ei ollu ohjelman pointti. Ei kerrottu minkä ikäisenä vauva tuotiin kotiin, eikä kuinka monta päivää eli vielä ravinnotta. (Voi olla että multa meni jotain ohi, kun eläväinen 2v pyöri sylissä.) Jossain vaiheessa vanhemmat vaan päättivät, että hoito lopetetaan. Lapsi oli kai lähes vihannes. Kannattaa katsoa se ohjelma.

Kiitti vastauksesta, katson joku päivä Areenalta kun ehdin, nyt katsoin vaan pätkiä ku näky telkusta. Ja ymmärsin kyllä ohjelman pointin, se vaan oli niin hirvittävä kohta kun se vauva oli kotona ja se äiti kuvaili miten oli jo mennyt kalpeaksi jne.. jotenki niin kauheaa kun päällepäin ei näkynyt mitään niin jotenkin tuntui että jos olikin lääkärit erehtyneet tms., ja kun selvästi vauva itki nälkäänsä tai luultavimmin tietenkin kipua. Nää on vaan sitten minun ajatuksia, EN halua alkaa riitelemään kenenkään kanssa.