Voi helvetti että mä alan olla loppu tuon nukkumaan menon kanssa!

Ei herran jestas sentään.... Sinulla ihan oikeasti menee metsään niin että paukkuu... Liikut aika vaarallisilla vesillä. Joku herkempi ihminen saattaisi jopa uskoa noita sinun haista p-----ka juttujasi....

Voi sinuu. :hug: Et tiiä kelle puhut.

 

Kysyin siksi, että tuntemani as-oireinen lapsi oli pienenä tuollainen sormet suorana töröttäjä, josta kerroin, joka ei sietänyt olla makuuasennossa, eikä paljoa nukkunut...

Omat epelini ovat myös kaikki puntanneet itsensä pystyyn jo hyvin nuorina ja esim. Mossad sai raivarin, jos häntä pideltiin, kuten vauvoja yleensä, eli ½makuulla. Eikä yhdelläkään ole neurologisesti tyypillisä aivoja.

Tätä et usko, mutta vauva oli 1kk neuvolassa, lääkäri tutki vauvaa, ja vauva alkoi kiukkuisesti vaatimaan maitoa sanomalla "maj.., maj....maj..." rauhottui kun sai maitoa.. Oli lääkäri hiukan ihmeissään. Kysyi minuta, että ihanko se jo osaa noin pyytää maitoa...

 

No juuri tätä tarkoitan. Minusta tuntuu, että tuo meidän vauva luulee, että menettää jotain todella erikoista ja ihmeellistä, jos sattuu nukkumaan... Meillä siis ongelmana on, että ei nuku, mutta on kuitenkin kiukkuinen ja selvästi väsynyt. Mutta ei nuku, kun sillä välin voi tapahtua jotain niin jännää, että paras siis olla hereillä... hmph...

kuulostaa siis ihan meidän pojalta, kyllä sekin kiukuttelee kun on väsynyt, mutta kun ei vaan voi antaa periksi. sittenkin kun nukahtaa, niin säpsähtelee hereille "kamalaa, mähän nukahdin" meiningilla.
ja se on siis ollut koko elämänsä tollainen. mäkin olin alkuun huolissani, että kehittykö normaalisti kun saa niin vähän unta, mutta tosiaan ei huolta siitä asiasta, on TODELLA liikkuvainen ja muutenkin kehittynyt, tosin huono hermoinen.
mutta niin paljon kuin haluaisinkin sanoa että se helpottaa ajan kanssa, niin ei meillä ainakaan vielä ole näkyvissä. mutta toisaalta, musta on kyllä ihanaa että se on tuollainen energinen, toimelias ja tarmokas, kun näkee myös niitä "lössykkä" taaperoita.

millainen olet itse luonteeltasi? koska toi unentarve, ainakin meillä, on peritynyt kyllä suoraan multa. sekä toi vilkkaus ja toimeliaisuus. huonot hermot on isältään
ja mä olen kuulemma myös ollut hyvin tempperamenttinen pienenä.
jos teillä samanlainen tapaus kun meillä, voit varautua suuriin tunteisiin, niin hyvässä kun pahassa. meillä pojalla menee hermot ja tavarat lentelee, "tärisee" kiukusta ja yrittää päästä puremaan. mutta toisaalta, tulee usein halaamaan ja antamaan pusuja, nauraa paljon ja on pääsäntöisesti iloinen, eikä toisaalta kitise turhista.

tuli muuten mieleen, kun meidän poju on kohta sen 1v4kk, niin onko teidänkin lapsi rapu? onkohan sillä jotain tekemistä? enoo tutustunut horoskooppeihin sen enempää.

 

Juu, on koitettu tassuttelut ja kaikki, tätä on nyt jatkunut muutaman kuukauden, voin vannoa, että ei taida olla keinoa, mitä ei ole koitettu. Taatusti en ala laulamaan enää tuossa vaiheessa, enkä mitään muutakaan puhumaan, siitähän se vasta innostuisikin.
Ja siksi haittaa, että höpöttää omiaan, koska se ei nukahda. Voidaan siinä istua ja kuunnella vaikka maailman tappiin asti, eikä nuku.

 

... Ei nuku Mossad nytkään. Tuli kananugetteja paistamaan. Eli pysyvä säätö tuo on.

 

Juu, on koitettu tassuttelut ja kaikki, tätä on nyt jatkunut muutaman kuukauden, voin vannoa, että ei taida olla keinoa, mitä ei ole koitettu. Taatusti en ala laulamaan enää tuossa vaiheessa, enkä mitään muutakaan puhumaan, siitähän se vasta innostuisikin.
Ja siksi haittaa, että höpöttää omiaan, koska se ei nukahda. Voidaan siinä istua ja kuunnella vaikka maailman tappiin asti, eikä nuku.

Nukkuu kyllä. Ei kukaan omia juttujaan ikuisuuksia jaksa kuunnella.

 

[QUOTE="vieras";22427989]kuulostaa siis ihan meidän pojalta, kyllä sekin kiukuttelee kun on väsynyt, mutta kun ei vaan voi antaa periksi. sittenkin kun nukahtaa, niin säpsähtelee hereille "kamalaa, mähän nukahdin" meiningilla.
ja se on siis ollut koko elämänsä tollainen. mäkin olin alkuun huolissani, että kehittykö normaalisti kun saa niin vähän unta, mutta tosiaan ei huolta siitä asiasta, on TODELLA liikkuvainen ja muutenkin kehittynyt, tosin huono hermoinen.
mutta niin paljon kuin haluaisinkin sanoa että se helpottaa ajan kanssa, niin ei meillä ainakaan vielä ole näkyvissä. mutta toisaalta, musta on kyllä ihanaa että se on tuollainen energinen, toimelias ja tarmokas, kun näkee myös niitä "lössykkä" taaperoita.

millainen olet itse luonteeltasi? koska toi unentarve, ainakin meillä, on peritynyt kyllä suoraan multa. sekä toi vilkkaus ja toimeliaisuus. huonot hermot on isältään
ja mä olen kuulemma myös ollut hyvin tempperamenttinen pienenä.
jos teillä samanlainen tapaus kun meillä, voit varautua suuriin tunteisiin, niin hyvässä kun pahassa. meillä pojalla menee hermot ja tavarat lentelee, "tärisee" kiukusta ja yrittää päästä puremaan. mutta toisaalta, tulee usein halaamaan ja antamaan pusuja, nauraa paljon ja on pääsäntöisesti iloinen, eikä toisaalta kitise turhista.

tuli muuten mieleen, kun meidän poju on kohta sen 1v4kk, niin onko teidänkin lapsi rapu? onkohan sillä jotain tekemistä? enoo tutustunut horoskooppeihin sen enempää.[/QUOTE]

No onhan tuo rapu, joo.... ja kyllä olen itsekkin ollut vähäuninen.... Sain jopa vapautuksen päikkäreistä hoitopaikassa aikoinaan.... Joo, ja mun mies sanoo, et mitä minä ihmettelen ton lapsen nukkumisen määrää kun itsekkin olen sellainen yökukkuja/aamuherääjä...

Ja joo, temperamenttia löytyy =O Kiitos kun muistutit... On ihan kuin meillä tuo kuvauksesi....

Voi apua. Toi meidän vauva saa aivan hirveät kilarit, jos ei heti onnistu esim. kyljelleen meno istumaan nousu yms.... ja siis todellakin 4kk:ta... Mitäköhän on vuoden päästä

 

[QUOTE="vieras";22427989]kuulostaa siis ihan meidän pojalta, kyllä sekin kiukuttelee kun on väsynyt, mutta kun ei vaan voi antaa periksi. sittenkin kun nukahtaa, niin säpsähtelee hereille "kamalaa, mähän nukahdin" meiningilla.
ja se on siis ollut koko elämänsä tollainen. mäkin olin alkuun huolissani, että kehittykö normaalisti kun saa niin vähän unta, mutta tosiaan ei huolta siitä asiasta, on TODELLA liikkuvainen ja muutenkin kehittynyt, tosin huono hermoinen.
mutta niin paljon kuin haluaisinkin sanoa että se helpottaa ajan kanssa, niin ei meillä ainakaan vielä ole näkyvissä. mutta toisaalta, musta on kyllä ihanaa että se on tuollainen energinen, toimelias ja tarmokas, kun näkee myös niitä "lössykkä" taaperoita.

millainen olet itse luonteeltasi? koska toi unentarve, ainakin meillä, on peritynyt kyllä suoraan multa. sekä toi vilkkaus ja toimeliaisuus. huonot hermot on isältään
ja mä olen kuulemma myös ollut hyvin tempperamenttinen pienenä.
jos teillä samanlainen tapaus kun meillä, voit varautua suuriin tunteisiin, niin hyvässä kun pahassa. meillä pojalla menee hermot ja tavarat lentelee, "tärisee" kiukusta ja yrittää päästä puremaan. mutta toisaalta, tulee usein halaamaan ja antamaan pusuja, nauraa paljon ja on pääsäntöisesti iloinen, eikä toisaalta kitise turhista.

tuli muuten mieleen, kun meidän poju on kohta sen 1v4kk, niin onko teidänkin lapsi rapu? onkohan sillä jotain tekemistä? enoo tutustunut horoskooppeihin sen enempää.[/QUOTE]

Ja muuten, toi mun 4kk:n pusuttelee minua silloin kun sillä tuulella ja saa niitä törkeitä tärinä raivareita... esim. kun tutti oli juutunut peukkuun kiinni, niin voi luoja sitä raivon ja tärinän määrää.... Tai jos maitotoimitus tulee liian hitaasti, niin huh-huh ......

 

Ja muuten, toi mun 4kk:n pusuttelee minua silloin kun sillä tuulella ja saa niitä törkeitä tärinä raivareita... esim. kun tutti oli juutunut peukkuun kiinni, niin voi luoja sitä raivon ja tärinän määrää.... Tai jos maitotoimitus tulee liian hitaasti, niin huh-huh ......

Ei sentään mene kiukusta siniseksi ja tajuttomaksi? AlQaida harrasti sitäkin aikanaan...

 

Ei sentään mene kiukusta siniseksi? AlQaida harrasti sitäkin aikanaan...

Ei kun naama menee tulipunaiseksi ja suupielet vääntyvä melkein leukaluuhun asti alaspäin...

 

No onhan tuo rapu, joo.... ja kyllä olen itsekkin ollut vähäuninen.... Sain jopa vapautuksen päikkäreistä hoitopaikassa aikoinaan.... Joo, ja mun mies sanoo, et mitä minä ihmettelen ton lapsen nukkumisen määrää kun itsekkin olen sellainen yökukkuja/aamuherääjä...

Ja joo, temperamenttia löytyy =O Kiitos kun muistutit... On ihan kuin meillä tuo kuvauksesi....

Voi apua. Toi meidän vauva saa aivan hirveät kilarit, jos ei heti onnistu esim. kyljelleen meno istumaan nousu yms.... ja siis todellakin 4kk:ta... Mitäköhän on vuoden päästä

no niin, siinä se selitys katso vaan peiliin

ja vielä tohon liikkumiseen, meillä kitisi ja kikutteli niin kauan kun oppi ryömimään.
odota vaan, meillä nimittäin juostaan, kiipeillään, roikutaan jne. ja tämä hyvi alkoi siinä 10kk iässä, järkeä ei ole päässä yhtään, mutta vauhtia sitäkin enemmän -> aina joku kuhmu, mustelma, naarmu olemassa.
mutta siltikin, se on niin ihana, kaikkine raivareineen, riehumisineen, vauhteineen ja toisaalta niine hellyyden osoituksineen <3 helppoa ei ole tollasen kanssa päivästä toiseen, mutta aika antoisaa.

 

[QUOTE="vieras";22428072]no niin, siinä se selitys katso vaan peiliin

ja vielä tohon liikkumiseen, meillä kitisi ja kikutteli niin kauan kun oppi ryömimään.
odota vaan, meillä nimittäin juostaan, kiipeillään, roikutaan jne. ja tämä hyvi alkoi siinä 10kk iässä, järkeä ei ole päässä yhtään, mutta vauhtia sitäkin enemmän -> aina joku kuhmu, mustelma, naarmu olemassa.
mutta siltikin, se on niin ihana, kaikkine raivareineen, riehumisineen, vauhteineen ja toisaalta niine hellyyden osoituksineen <3 helppoa ei ole tollasen kanssa päivästä toiseen, mutta aika antoisaa.[/QUOTE]

Joo, meillä kissa. Kissa meni vauvan ohi, joka maksi lattialla. Vauvan ilmeestä näki, et nyt mä lähen ton perään... Hytkyi aikansa lattailla... Ja kun tajusi, ettei voikkaan liikkua, niin tsiisus sitä raivarin määrää.... Epäilen kanssa, että kun lähtee liikkeelle, niin siinä sitä vasta ollaankin...

 

Ei kun naama menee tulipunaiseksi ja suupielet vääntyvä melkein leukaluuhun asti alaspäin...

AlQaida teki tuota ja sitten sinistyi ja meni tajuttomaksi... Isompana, 2-3-vuotiaana tipahti suorilta jaloilta, jos oli suuttunut tai satuttanut itsensä ja häntä sai olla nappaamassa kiinni, ennen kuin kopsahti maahan. Kouluikäisenä oppi hillitsemään itsensä niin, että puristi kädet nyrkiin, tärisi kiukusta naama punaisena ja kaulasuonet pullottaen ja muisti hengittää Eli älä pelästy, jos jotain vastaavaa on luvassa.

Temperamenttia kyllä riittää.

No niin, nyt on Mossad laittanut minullekin yöpalaa. Joskus tuo valvoo koko yön ja on koulussa liki skarppina.

 

No juuri tätä tarkoitan. Minusta tuntuu, että tuo meidän vauva luulee, että menettää jotain todella erikoista ja ihmeellistä, jos sattuu nukkumaan... Meillä siis ongelmana on, että ei nuku, mutta on kuitenkin kiukkuinen ja selvästi väsynyt. Mutta ei nuku, kun sillä välin voi tapahtua jotain niin jännää, että paras siis olla hereillä... hmph...

Heh, meiltä löytyy yksi samanlainen. ero toiseen tasaisempaan lapseen oli melkoinen jo vauvana. Vaunuissa nukkuminen loppui 3-4kk iässä, koska vauva halusi nähdä mitä ulkona tapahtuu. Synnärillä pystyi ryömimään lääkäriä hoitoalustalla pakoon, mikä ihmetytti lääkäriäkin. Huonekaveri kysyi, eikö minun vauva ole koskaan hiljaa. Jne.

2-vuotiaana nukutus kesti parisen tuntia. Nyt 6-vuotiaana nukahtaa parissa sekunnissa ja nukkuu hyvin, mutta pulisee ja kierii pitkin yötä. Ja sitä tunteiden paloa, kiihtyy sekunnissa nollasta sataan. Mutta tämänkaltaisen tuuliviirin ilo on vähintäänkin yhtä tarttuvaa kuin kiukku. Sinulla on tiedossa värikästä äitiyttä

 

AlQaida teki tuota ja sitten sinistyi ja meni tajuttomaksi... Isompana, 2-3-vuotiaana tipahti suorilta jaloilta, jos oli suuttunut tai satuttanut itsensä ja häntä sai olla nappaamassa kiinni, ennen kuin kopsahti maahan. Kouluikäisenä oppi hillitsemään itsensä niin, että puristi kädet nyrkiin, tärisi kiukusta naama punaisena ja kaulasuonet pullottaen ja muisti hengittää Eli älä pelästy, jos jotain vastaavaa on luvassa.

Temperamenttia kyllä riittää.

No niin, nyt on Mossad laittanut minullekin yöpalaa. Joskus tuo valvoo koko yön ja on koulussa liki skarppina.

=D =D =D Vähkö on magee tyyppi hehe, kiva tässä nyt nauraa... Välillä nimittäin olen kyllä pelännyt, että meinaa unohtaa sen hengittämisen kesken kiukuttelun... Mutta onneksi vielä on tajunnut hengittää.

 

[QUOTE="vieras";22428099]Heh, meiltä löytyy yksi samanlainen. ero toiseen tasaisempaan lapseen oli melkoinen jo vauvana. Vaunuissa nukkuminen loppui 3-4kk iässä, koska vauva halusi nähdä mitä ulkona tapahtuu. Synnärillä pystyi ryömimään lääkäriä hoitoalustalla pakoon, mikä ihmetytti lääkäriäkin. Huonekaveri kysyi, eikö minun vauva ole koskaan hiljaa. Jne.

2-vuotiaana nukutus kesti parisen tuntia. Nyt 6-vuotiaana nukahtaa parissa sekunnissa ja nukkuu hyvin, mutta pulisee ja kierii pitkin yötä. Ja sitä tunteiden paloa, kiihtyy sekunnissa nollasta sataan. Mutta tämänkaltaisen tuuliviirin ilo on vähintäänkin yhtä tarttuvaa kuin kiukku. Sinulla on tiedossa värikästä äitiyttä [/QUOTE]

Joo, meillä kans ryömi pöydällä alle 1kk vanhana.... Nyt ei suostu olemaan mahallaan ollenkaan, vaan liikkuu selällään heittämällä latiosta jalkoja ylös ja sivulle ja näin saa "könkättyä" itseään eteen päin mm. lattialla ja sängyssä... Kivaa, siis ei tarvitse ainakaan odotella, että lapsi tuosta mitenkään rauhottuisi

 

[QUOTE="vieras";22428099]Heh, meiltä löytyy yksi samanlainen. ero toiseen tasaisempaan lapseen oli melkoinen jo vauvana. Vaunuissa nukkuminen loppui 3-4kk iässä, koska vauva halusi nähdä mitä ulkona tapahtuu. Synnärillä pystyi ryömimään lääkäriä hoitoalustalla pakoon, mikä ihmetytti lääkäriäkin. Huonekaveri kysyi, eikö minun vauva ole koskaan hiljaa. Jne.

2-vuotiaana nukutus kesti parisen tuntia. Nyt 6-vuotiaana nukahtaa parissa sekunnissa ja nukkuu hyvin, mutta pulisee ja kierii pitkin yötä. Ja sitä tunteiden paloa, kiihtyy sekunnissa nollasta sataan. Mutta tämänkaltaisen tuuliviirin ilo on vähintäänkin yhtä tarttuvaa kuin kiukku. Sinulla on tiedossa värikästä äitiyttä [/QUOTE]

Näinpä
eli ollaan vaan iloisia, ei niin tasaisista lapsukaisistamme, eipä tule tylsää ja tosiaan kun ainakin meillä tätä tunnetta ja luonnetta löytyy niin hyvässä kuin pahassakin, niin kyllä tuolta lapselta saa aika paljon.

eli, voimia ja hermoja!
nyt nukkumaan, koska tuo meidän tuuliviiri havahtuu taas tarkistamaan tilanteen, tuossa parin kolmen tunnin päästä.

 

Joo, meillä kans ryömi pöydällä alle 1kk vanhana.... Nyt ei suostu olemaan mahallaan ollenkaan, vaan liikkuu selällään heittämällä latiosta jalkoja ylös ja sivulle ja näin saa "könkättyä" itseään eteen päin mm. lattialla ja sängyssä... Kivaa, siis ei tarvitse ainakaan odotella, että lapsi tuosta mitenkään rauhottuisi

Onneksi pojat ovat hitaampia... Näin minulle tolkutettiin. AlQaida oli 9,5 kk, kun hän lähti juoksemaan ja huutamaan, eikä ole oppinut vielä10-vuotiaana kävelemään ja puhumaan

Tytöt olivat sentään 10 kk:n ikäisiä lähtiessään kävelemään...

 

[QUOTE="vieras";22428134]Näinpä
eli ollaan vaan iloisia, ei niin tasaisista lapsukaisistamme, eipä tule tylsää ja tosiaan kun ainakin meillä tätä tunnetta ja luonnetta löytyy niin hyvässä kuin pahassakin, niin kyllä tuolta lapselta saa aika paljon.

eli, voimia ja hermoja!
nyt nukkumaan, koska tuo meidän tuuliviiri havahtuu taas tarkistamaan tilanteen, tuossa parin kolmen tunnin päästä.[/QUOTE]

Jep! Näin on näreet ja männynkävyt. Meillä tarkistus tapahtuu sillä, että vauva tunkee kätensä minun sängylle ja kokeilee hiuksista, kädestä, selästä... Onko se äiti varmasti siinä vieressä... On ne sitten vaan niin ihania Kiitos, tuli paljon parempi mieli kun löytyi vertaistukea!!

Hyvää yötä kaikille!!!

 

Onneksi pojat ovat hitaampia... Näin minulle tolkutettiin. AlQaida oli 9,5 kk, kun hän lähti juoksemaan ja huutamaan, eikä ole oppinut vielä10-vuotiaana kävelemään ja puhumaan

Tytöt olivat sentään 10 kk:n ikäisiä lähtiessään kävelemään...

Magee tyyppi!! Hyvää yötä!

 

Magee tyyppi!! Hyvää yötä!

Yötä!

NykyäänAlQaida inhoaa sekä nukahtamista, että heräämistä...


Jipii?

 

JA kiitos, älkää nyt jatkako mitään 3kk ikäisten vauvojen vääristä nukkumaanmeno ajoista, niillä kun ei vielä rytmiä ole, ja asia on täysin eri kuin näihden taaperoiden kanssa!

Asiaan siis; sama meno jatkuu, edelleen mikään ei ole auttanut, mistään ei ole hyötyä.
Uusimmat kokeilut ovat yövalo, viileämpi huone, ihan hiljaisella tuutulaulu-cd, huudatusta takana viikko. Tassuttelu samoin, kaikki yhtä tyhjän kanssa, ei mistään mitään hyötyä. Edelleen menee tunnista kahteen, että ipana sammuu.
Oudointa tässä on se, että päiväunille nukahtaa kyllä heti, parissa minuutissa.

Tarvitsemme nyt ihan todella apua tähän tilanteeseen, täällä alkaa kaikki olla totaalisen väsyneitä tähän tilanteeseen, ja kaikki turhautuu, kun nukkumaanmenoaika alkaa lähestyä.

Älkää ehdottako tassuhoitoa, viereen nukuttamista, huudatusta, tuutulaulua, yövaloa, pitkää rauhoittumista ennen nukkumaanmenoa, vieressä olemista ja kädestä pitämistä/silittelyä. Ne on koitettu, niistä ei ole mitään iloa.

 

Meiän vuoden ikäinen nukahtaa aina itse, joskus itkee kun laitetaan sänkyyn mutta itku loppuu heti kun poistun. En koskaan jää nukuttamaan, vaan laitan lapsen sänkyyn ja annan itse höpötellä ja löytää nukkumisasentonsa. Koskaan ei tule iltaisin mitään huutoa. Sanon vaan hyvää yötä nuku hyvin ja laitan valot kiinni ja poistun.

 

Mä en ole edes yrittäny laittaa lasta nukkumaan jos ei ole ottanut nukahtaakseen. Ekan tai tokan yrityksen jälkeen se on moro, pienemmän lapsen oon laittanu kantovälineeseen tai pitäny sylissä, taaperon annan touhuilla itekseen ja teen ite mitä haluan, olen sitten koneella tai luen kirjaa, neulon tms. Toki taaperokin on sitten usein tullut syliin tai laitettu kantolaitteeseen mutta hän on sitten omia aikojaan tullut. Mulla menee todistetusti hermo jos pitää (omaa) lasta nukuttaa varttia pitempään.

Nykyyän 2,5v menee sitten itekseen sänkyyn kun väsyttää, useimmiten otettuaan sylissä iltamaitohuikat.

 

Meiän vuoden ikäinen nukahtaa aina itse, joskus itkee kun laitetaan sänkyyn mutta itku loppuu heti kun poistun. En koskaan jää nukuttamaan, vaan laitan lapsen sänkyyn ja annan itse höpötellä ja löytää nukkumisasentonsa. Koskaan ei tule iltaisin mitään huutoa. Sanon vaan hyvää yötä nuku hyvin ja laitan valot kiinni ja poistun.

No ompa kiva kun luit, mitä olen aikaisemmin kirjoittanut.
Heti, kun sängyn vierestä poistuu, alkaa järjetön huuto, mikä ei lopu millään. Ei auta sanoa "hyvää yötä". Ja tuo huuto siis todella on aivan kamala, lapsi ihan tosissaan huutaa hätää. Koskaan päivällä ei huuda noin, ei missään muussa tilanteessa, kuin jos pelkää jotain, tai kun on joku hätä.