Voi helvetti että mä alan olla loppu tuon nukkumaan menon kanssa!

  • Viestiketjun aloittaja "väsynyt äiti"
  • Ensimmäinen viesti
sdfgghjytdjty
Alkuperäinen kirjoittaja tuntuu siltä;22556852:
Ihan oikeasti tuntuu siltä, että niillä , joilla on pinnasänky käytössä, niissä perheissä on kunnon nukkumaanmenotaisteluita!! Onko muut samaa mieltä?
Ei meillä ainakaan ole 2,5vuotias tyttö on syntymästään lähtien nukkunu omassa sängyssä.
Nyt siirty isojen sänkyyn. ja nukahtaa aina yksin sinne, ilman huutoja.
 
"väsynyt äiti"
Noniin, toinen yö ilman tuttia lähti, viimeyö meni loistavasti! Tänään nukahti n. 30 minuutissa, jopa ilman huutoa...! Ehkä tuo tutti sitten vaikutti asiaan.
Miten nuo putket, onko jollain kokemusta, että olisi jotenkin vaikuttanut nukkumiseen?
 
"äiti"
Alkuperäinen kirjoittaja tuntuu siltä;22556852:
Ihan oikeasti tuntuu siltä, että niillä , joilla on pinnasänky käytössä, niissä perheissä on kunnon nukkumaanmenotaisteluita!! Onko muut samaa mieltä?
Kyllä, näin on. Itse pääsin helpolla kun tein toisin kuin nämä joilla on vaikeaa.
 
"suvi"
meillä istutaan sängyn vieressä, itse pidän kädestä kiinni tai sitten vain luen omaa kirjaani ja mulkoilen jos meininki hurjaa. lapsille olen "läsnä" mutta en puutu kuin meluamiseen, seinän koputukseen jne. kannattaa kokeilla. tai sitten lajittelen pyykkiä kaappeihin jotka lastenhuoneessa, toimii mutta huonommin...
 
totuus on
Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
yhdyn tähän ja omaan kokemukseen/lapsen syvälliseen tuntemiseen, joka syntyy vain läheisessä yhdessäolossa eli vaistoihin jne...
 
"vieras"
Ei meillä ainakaan ole 2,5vuotias tyttö on syntymästään lähtien nukkunu omassa sängyssä.
Nyt siirty isojen sänkyyn. ja nukahtaa aina yksin sinne, ilman huutoja.

Peesi, näin meilläkin on tehty ja tyttö aina nukahtanut omaan sänkyynsä ilman itkuja, nukkuu 12-13 tunnin yöunia.:) Samoin poika, joka tosin on vasta nyt 2kk, nukahtaa hienosti omaan sänkyynsä.
 
"kirsi"
[QUOTE="vieras";22569833]Peesi, näin meilläkin on tehty ja tyttö aina nukahtanut omaan sänkyynsä ilman itkuja, nukkuu 12-13 tunnin yöunia.:) Samoin poika, joka tosin on vasta nyt 2kk, nukahtaa hienosti omaan sänkyynsä.[/QUOTE]

Uskomatonta, että ihmiset eivät voi uskoa, että kaikilla ei nukkumaanmeno onnistu samalla tavalla! Eikä kyllä ole kiinni siitä, nukkuuko vieressä, omassa sängyssä, vai missä...
 
jiiiipeeee
Minä tiedän tosi paljon äitejä, joiden vauvat aloittivat nukkumaan yöt putkeen 6kk iässä. Ei se ole mikään mahdottomuus. Ensi ja turvakotien unikouluissa jokainen lapsi on oppinut nukkumaan. Jos lapsi ei osaa itse nukahtaa niin sehän on lahja että hänet opetetaan (jos vanhemmat ovat väsyneitä heräilyyn). Meillä vauva ainakin kärsi siitä kun ei osannut itse nukahtaa ja heräsi kymmenen kertaa yössä (ja kymmenen illalla nukutettaessa). Tymästi oli tissille opetettu nukahtaan. Vierelle häntä ei voinut nukuttaa, koska ei saanut äidinmaidon tuoksun takia nukuttua. Et kaikki perhepetiohjeet oli meille hyödyttömiä, mutta se ei tarkoita et vauva ei ois saanu tarpeeks läheisyyttä. Tankkasin sitä niin paljon päivällä: vauva oli ihan koko päivän sylissä/kantorepussa ym, paitsi päikkäreillä vaunuissa. Äidin on saatava yöllä nukuttua (ehkä jotkut jaksavat leikkiä tissituttia). Ei siinä mikään asenteenmuutos auta, jos aivojen fysiologia pettää. Käytin Tracy Hoggin nostelu-unikoulua, jossa lapsi ei itke itsekseen ollenkaan, vaan hänet otetaan syliin uudestaan ja uudestaan. Meille toimi loistavasti ja kun lopetti yöheräilyt niin oli sama siirtää lapsi omaan huoneeseen. Nykyisin jos hän herää yöllä, hän vain lauleskelee ja kikattaa. Sit nukahtaa uudestaan.
Miksi lapselle pitäisi opettaa, että nukkuminen on pelottava asia? Sitähän vanhempi viestii, jos kököttää vieressä joka ilta että lapsi saa unen. Sitten kun lapsi yöllä herää niin säikähtää kun vanhempi ei olekaan vieressä. Meillä lapsi nykyisin nukahtaa ihan vieraaseenki paikkaan ilman et oon vieressä. Hän tietää et äiti tulee varmasti heti jos tulee hätä. Moni kaverini kokeili tuota unikoulua ja samanlain tehosi. Mut siihenkin on asennoiduttava oikein ja töitä saa tehdä.

Paljon on unikoulujen vastustajia, mut eihän se lapsi millään voi traumatisoitua viikossa. Ois aika vaikea elää tässä maailmassa. Se on vain pettymyskokemus ja niitä vauva kestää paljon. 6kk mennessä vauva on kestänyt jo älyttömän monta pettymystä ilman et vanhempi edes tajuaa. Yksin ei saa minkäänikäistä lasta jättää huutamaan pitkäksi aikaa. Mut jos lapsi yöllä herää niin ei siihen kannata ihan rakettinakaan rynnätä koska usein lapsi ei ole vielä edes kunnolla hereillä mutta herää hyssyttelyyn ym eikä pääse nukahtamaan takas.
Usein tuommoisen taaperoikäisen kanssa ei nostelut enää auta, vaan on siirryttävä tassutteluun. Ja sitten vain on rampattava huoneesta pois vähän väliä ja käytävä esim 30s välein rauhoittelemassa lasta. Tämä on siis aika tehokas konsti mut monet ei sitä halua tehdä. Itse kokeilisin ensin noita konsteja joita ylläkin on mainittu, et istuu samassa huoneessa mutta ei kiinnitä mitään huomiota lapsen puuhiin niin luultavasti hän alkaa sitten nukkumaan.
 
vieraaaas
hox. kuunnelkaa äidit muuten ihmeessä isää paljon. miehillä on kyky rationalisoida asioita. naiset elävät niin tunteella. se on kyl hyväkin, mut järkeäkin tarvitaan. kai jokainen tajuaa et antiikkiset vauvakoulutukset joissa lasta huudatetaan eikä lueta häntä ollenkaan kannattaa jättää huomiotta. on niitä fiksujakin psykologeja ym jotka tietävät mistä puhuvat ja ottavat äidin ja lapsen välisen suhteen huomioon. pitää vain löytää se oma juttu. varmasti jokainen tietää mikä on parasta omalle lapselleen. tapoja on miljoonia ja kaikki yhtä hyviä.
 
"jepu"
Mä ihmettelen suuresti, miksi vanhemman pitää jäädä töllistelemään lasta kun se yrittää alkaa nukkumaan? Kyllä meilläkin pidettäis kunnon kekkerit aina pinniksessä, jos jäisin tytön viereen vielä vahtaamaan kun se tekee iltatemppunsa ennen simahtamista.
Kannattaa muistaa, että tuon ikänen ymmärtää puhettakin aika hyvin, ja kannattaa aloittaa puolituntia aijemmin nukkumaan menosta puhuminen lapselle, ennen kuin edes yrittää viedä sitä sänkyyn.

Ja miettii ihan omalle kohdalle nuo asiat, että miten itse reagoisit jos esim. miehesi silmät auki istuisi sun vieressä ja vahtaisi milloin nukahdat?
Tai jos sut vain yhtäkkiä kesken iltapuuhien kannettaisiin sinne sänkyyn ja sanottaisiin että hyvää yötä... Mä en varmanakaan jäisi nukkumaan, jos en olisi kuullutkaan koko nukkumaan menosta koko iltana. Ennemmin sitä itsekin lähtee sänkyyn, kun toinen ensin ehdottaa että lähdetäänkö kohta nukkumaan?

Ja on totta että kaikki lapset eivät nukahda sormia napsauttamalla, mutta se nukahtaminen voi olla niin pienestäkin "virheestä" kiinni ettei sitä itse tule ajatelleeksi.

juu, hyvin sanottu. ja jos se lapsi vähän itkee niin ei se sitä traumatisoi. mut pitää tietty käydä rauhoittelemassa ettei yksin vain itke kauaa.
 
lähettäjä
ihmisillähän ei ole mitään alkukantaisia "vaistoja" jäljellä enää niin paljon että niillä pärjäisi. imetyskin pitää opetella sekä äidin puolelta että vauvan puolelta. minusta on hyvä et vaivautuu hieman lukemaankin jotain mitä psykologit kirjoittaa vauvoista ym. kriittinen kaikkeen tietoon pitää olla ja jokaisella on mielipiteensä. uusimmissa tutkimustuloksissa noin yleensäkin on aika paljon järkeä. perhepeti on muuten hyvä vaihtoehto jos se toimii, mutta se on aika uus villitys. suomessa esim 100v sitten vauva nukkui aina kehdossa. ei koskaan vanhempien vieressä. sieltä sitten siirtyi siskonpetiin. vanhemmat aina erikseen. mut eipä ne vanhankansan konstit aina niin hyviä ole olleet... ja kyllä, vauva ei mene rikki hetkessä ;) niin paljon läheisyyttä kun vain jaksaa, mut jos voimat loppuu niin sitten pitää pyytää apua ja hyväksyä ettei kaikkea tarvitsekaan jaksaa.
 

Yhteistyössä