Voi helvetti että mä alan olla loppu tuon nukkumaan menon kanssa!

  • Viestiketjun aloittaja "väsynyt äiti"
  • Ensimmäinen viesti
toimii
Meiän vuoden ikäinen nukahtaa aina itse, joskus itkee kun laitetaan sänkyyn mutta itku loppuu heti kun poistun. En koskaan jää nukuttamaan, vaan laitan lapsen sänkyyn ja annan itse höpötellä ja löytää nukkumisasentonsa. Koskaan ei tule iltaisin mitään huutoa. Sanon vaan hyvää yötä nuku hyvin ja laitan valot kiinni ja poistun.
Ainiin, jos sattuu huutamaan kun olen poistunut sanon vaan oven ulkopuolelta tomerasti että hyvää yötä nuku hyvin! Ikään kuin muistutuksena että nyt on yö ja nukutaan. Sama juttu jos herää keskellä yötä. Koskaan ei tarvitse nostaa ylös sängystä.
 
toimii
Ainiin, jos sattuu huutamaan kun olen poistunut sanon vaan oven ulkopuolelta tomerasti että hyvää yötä nuku hyvin! Ikään kuin muistutuksena että nyt on yö ja nukutaan. Sama juttu jos herää keskellä yötä. Koskaan ei tarvitse nostaa ylös sängystä.
Jatkan siis muistuttamista niin kauan kun huuto jatkuu, pidän välissä n. minuutin tauon. Yleensä pari muistutusta riittää. Lapsi ei aina huuda hätää, vaan usein myös turhautumista siitä kun ei saa unen päästä kiinni.
 
"puddighinu"
Alkuperäinen kirjoittaja kiukkuinen äiti...;22427671:
Ai 10kg:n otan tosta noin vaan mukaani ihan mihin vaan... Joo, jep. jep. oletko idiootti vai?!
meidän jätkä oli samaa kokoluokkaa ja ihan siististi se sitterissään könötti ja katsoi kun äiti kävi suihkussa/ pskalla/ missä lie... Ja meillä nelikuiset on kyllä vielä ihan hyssyttämällä/tissittämällä/silittämällä nukutettu, ei ne muuten nukahda. Mitä huonommin nukkuu päivällä sitä huonommin nukkuu yöllä ja siitähän se on kierre valmis.
 
nainen
En jaksanut lukea koko ketjua läpi. Meidän 8 vuotiaan pojan on aina ollut vaikea nukahtaa, lukuunottamatta vauva-aikaa jolloin nukkui kuin enkeli ja pitkiä yöunia. Ei auttanut valvottaminen, ei mikään keino. Sitten jossain vaiheessa pojalla diagnosoitiin aspergerin-syndrooma ja puhuttiin asiasta lastenneurologilla. Totesi asian olevan tyypillistä näille lapsille ja antoi melatoniini reseptin. Nyt nukkuminen sujuu jo oikein hyvin. Otetaan niitä sen mukaan miten hankalalle ilta näyttää ja poika nukahtaa todella hyvin n tunti lääkkeen ottamisen jälkeen. Kesä meni pääosin jopa ilman lääkettä. Tämä toi helpotuksen meidän perheelle, ei olisi enää jaksanut niitä kolmen tunnin nukuttamissessioita.
 
"hui"
Tuttu ikään liittyvä vaihe.. Nuo samat rumbat käyty läpi kaikkien lasten kanssa tuossa 1v. tienoilla ja kys.vaihe on kestoltaan ollut joka lapsella aika pitkä. Paras konsti tuohon on se että toimit joka kerralla samalla tavoin. Eli päätit nyt toimia miten toimitkaan niin pysy päätöksessäsi jolloin lapsi tajuaa että tietynlaisella käytöksellä ei saa tahtoaan läpi.

Meillä meni näin: lapsi aloitti juuri tuon ikäisenä pystyyn kapuamisen joka ilta sängyssään ja alkoi kamala huuto jos yritin poistua huoneesta ( aivan paniikin omainen huuto jota ei mulloin ole lapselta kuultu), joten tein päätöksen että jään huoneeseen mutta ainut miten pystyyn kapuamiseen reagoin on lapsen laskeminen takaisin maate. Eli en puhu, en laula, en mitään muuta kuin lasken hellästi takaisin. Tähän pystyin hyvillä mielin kun tiesin että päivisin meillä sylitellään ja laulellaan ihan tarpeeksi. Kehitä itsellesi lehmän hermot ja mieti niinkuin minä että "kyllä minä sinut vielä päihitän tässä kisassa ja sinä sinne nukahdat vaikka veisi kolme tuntia niin periksi en anna". Noh alkuiltoina saattoi kivuta yli sata kertaa oikeasti pystyyn ja minä laskin takaisin, mutta joka ilta kerrat vähenivät ja lopulta tajusi jo kahden kerran jälken ettei sillä mitään saavuta.
Varo vauvakouluttajia

Oletko kuullut nämä neuvot?

"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.

Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?

Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.

Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.

Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.

Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.

Toimiiko vauvakoulutus todella?

"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.

Sulkeutumisoireyhtymä

Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.

Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.


***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

*******************

Lähde:
Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)

William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.
 
"vieras"
On paljon normiksi muuttuneita lastenhoito- ja kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät perustu vauvan tai lapsen parhaaseen, vaan aikuisten tehokkuutta korostavaan ajankäyttöön ja varhaisen itsenäisyyden vaatimuksiin.

Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia.

Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu.

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.

Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.

ihmislapsi tarvitsee vastavuoroisen suhteen pääasiallisiin hoitajiinsa. Kiintymyssuhteen luominen vaatii aikaa ja aitoa vuorovaikutusta. Kiintymyssuhdetta ei luoda ns. laatuajalla, eikä siihen ole olemassa valmiita ohjeita.

Varhaisten kiintymyssuhteiden laatu määrittelee ihmissuhteita myös aikuisena. Välttelevästi tai ristiriitaisesti kiinnittyneestä lapsesta voi tulla tunnekylmä ja itseriittoinen tai pelokas ja aggressiivinen aikuinen. Turvallisesti kiinnittynyt lapsi tarkkailee ja tutkii ympäristöään ja kasvattaa itse etäisyyttä hoitajiinsa.

Imetys, kantaminen ja yhdessä nukkuminen auttavat luomaan vahvan kiintymyssuhteen lapseen. Kiintymyssuhde vaikuttaa koko perheeseen: kun suhde lapsiin on tiivis ja tasapainoinen, vanhemmat nauttivat syvemmin vanhemmuudestaan ja toisistaan. Vahvan kiintymyssuhteen perheitä yhdistää myös erityinen herkkyys, joka näkyy kaikilla elämäaloilla. Turvallisesti ja vahvasti kiinnittyneistä lapsista tulee usein lapsia, jotka uskaltavat puuttua epäkohtiin, ovat oikeudenmukaisia ja välittävät enemmän toisista ihmisistä kuin tavaroista.

Vanhemmat voisivat ottaa oppia vauvoistaan ja yrittää unohtaa elävänsä 2000-luvulla. Luolamiesvanhempien tietämys - tai tietämättömyys – saattaisi riittää nykyvanhemmillekin. Vastasyntyneen vaistot ja tarpeet ovat nyt samanlaiset kuin kivikaudella, - niin myös parhaat tavat vastata niihin.
 
"vieras"
Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin".
 
"vieras"
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä.

Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään.

Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio.

Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.
 
JONSERED Karhunkantaja
En jaksanut lukea koko ketjua läpi. Meidän 8 vuotiaan pojan on aina ollut vaikea nukahtaa, lukuunottamatta vauva-aikaa jolloin nukkui kuin enkeli ja pitkiä yöunia. Ei auttanut valvottaminen, ei mikään keino. Sitten jossain vaiheessa pojalla diagnosoitiin aspergerin-syndrooma ja puhuttiin asiasta lastenneurologilla. Totesi asian olevan tyypillistä näille lapsille ja antoi melatoniini reseptin. Nyt nukkuminen sujuu jo oikein hyvin. Otetaan niitä sen mukaan miten hankalalle ilta näyttää ja poika nukahtaa todella hyvin n tunti lääkkeen ottamisen jälkeen. Kesä meni pääosin jopa ilman lääkettä. Tämä toi helpotuksen meidän perheelle, ei olisi enää jaksanut niitä kolmen tunnin nukuttamissessioita.
Autismin kirjo on laaja ja ne huonosti nukkuvat lapset, jotka minä tunnen, ovat vahvasti as-piirteisiä tai adhd-diagnosoituja. Ja adhd-lapsi nukahtaa kupillisella kahvia tai kolaa.;);) Tai todella raskaalla iltapalalla: paljon rasvoja ja proteiinia.

tai sitten eivät...
 
"väsynyt äiti"
Autismin kirjo on laaja ja ne huonosti nukkuvat lapset, jotka minä tunnen, ovat vahvasti as-piirteisiä tai adhd-diagnosoituja. Ja adhd-lapsi nukahtaa kupillisella kahvia tai kolaa.;);) Tai todella raskaalla iltapalalla: paljon rasvoja ja proteiinia.

tai sitten eivät...
No juu, sillä kokemuksella, mitä minulla on autismista ja muista, niin ei tuo nyt ihan täsmää. Uskon, että tuo on nyt ihan vain "ikään kuuluvaa", mutta kunhan nyt vaan vähän vahvempana täällä kuin normaalisti.

Ajattelin nyt koittaa tuota kuin NinaTT, että antaa touhuta, kai se siitä väsähtää jossain kohtaa. Jospa sen niin saisi nukkumaan pienemmällä taistelulla, aletaan sen jälkeen oikaista sitten rytmiä, jos nukkumaan meno menee kovin pitkään, ja jos tästä nyt mitään iloa on...
 
"vieras"
Kokeile mennä lapsen kaa samaan aikaan "nukkumaan". Ole nukkuvinasi, älä reagoi mihinkään, korkeintaan mutise unisena että nukutaan nyt ja painat makuulle ja laitat käden päälle. Tota varten pitää lapsen kyllä olla siinä sivuvaunussa, eli pinnis kii parisänkyyn ja laita pois.

Tolleen meillä oli kyll tosi helppoa illat eikä ollu taisteluista tietoakaan.

Voin lämpimästi suositella.
 
ongelman ydin tuli
[QUOTE="väsynyt äiti";22427437]Ipana on ihan hyvän tuulinen, väsynyt, kun aletaan iltapuuhia tehdä, ja kun sen laskee sänkyyn, alkaa todellakin ihan kamala ylös kiipeäminen. Jos istuu vieressä, nousee koko ajan ylös, höpöttää, leikkii, jne. Jos menee pois huoneesta ja jättää yksin nukkumaan, alkaa korvia vihlova huuto, ja se ei rauhoitu ihan helpolla.
Auttakaa ihan oikeasti, ja älkää ehdottako enää nukkumaanmenon aikaistamista tai myöhäistämistä, niillä ei nyt ole yhtään mitään merkitystä tässä asiassa, tai tässä tapauksessa.

Lapsi on 1v2kk, nukkuu omassa huoneessaan. Ei auta valoisampi tai pimeämpi huonekaan.[/QUOTE]

Eli: nukkuu omassa huoneessaan.

Se on teidän ongelman syy. Usko pois. Mä väitän, että teidän taistelut loppuu, kun otat samaan huoneeseen. Kun lapsi on nukahtanu niin sähän voit poistua vielä olkkariin.
 
"väsynyt äiti"
[QUOTE="vieras";22519939]Kokeile mennä lapsen kaa samaan aikaan "nukkumaan". Ole nukkuvinasi, älä reagoi mihinkään, korkeintaan mutise unisena että nukutaan nyt ja painat makuulle ja laitat käden päälle. Tota varten pitää lapsen kyllä olla siinä sivuvaunussa, eli pinnis kii parisänkyyn ja laita pois.

Tolleen meillä oli kyll tosi helppoa illat eikä ollu taisteluista tietoakaan.

Voin lämpimästi suositella.[/QUOTE]

Ei ihan onnistu meillä ;) Ensinnäkin meillä ei saa laitaa pois / alas pinniksestä, toisekseen lapsi nukkuu omassa huoneessaan.
Mutta siis joo, kokeiltu on tuotakin, silloin jo, kun nukkui meidän kanssa samassa makkarissa. Ja tuota siis kokeiltu niin, että lapsi meidän vieressä, meidän sängyssä, ja niin, että lapsi pinniksessä ja pinnis kiinni meidän sängyssä.
Ei toimi.
 
"väsynyt äiti"
Eli: nukkuu omassa huoneessaan.

Se on teidän ongelman syy. Usko pois. Mä väitän, että teidän taistelut loppuu, kun otat samaan huoneeseen. Kun lapsi on nukahtanu niin sähän voit poistua vielä olkkariin.
Vaan kun ei löytynyt. Ongelma alkoi jo ennen omaan huoneeseen siirtymistä. Reilu kuukausi kerkesi nukkua meidän makkarissa niin, että tämä ihan sama ongelma oli.
 
"vieras"
toi on ihan p*askan puhumista, että vauva nukkuu paremmin vieressä, toki joillian näin on, mutta ei kaikilla.
olenko mä pilannut lapseni, kun luovuin vieressä nukkumisesta ja laitoin vauvan omaan huoneeseen? (ja tosiaan, mä olisin niin mielelläni pitänyt sen tuhisevan vauvan siinä vieressä), mutta minkäs teet, kun toisella liian kuuma perhepedissä, heräsi/havahtui jokaiseen meidän liikkeeseen, samoin kun minä jokaiseen vauvan äänähdykseen jne.
mutta ilmeisesti olisi silti pitänyt vaan nukkua vierekkäin?

ap.lle, en tiiä mikä auttaisi, kaikkiin ei vain ole keinoa jolla ne nukkuis. kirjottelin sulle sillon aiemmin myös (se sekopäisen rapupojan äiti :) ). ja totean taas, ei ne kaikki vaan nuku! mutta ota asia puheeksi neuvolassa, jos saisitte sieltä apua?
 
"väsynyt äiti"
joo, "vieras" (#92) oon ihan samaa mieltä tosta perhepedistä :/ Meillä oli just neuvola maanantaina, mutta neuvolatätinä joku sijainen, jolle yritin alkaa asiasta puhua, se hienosti sivuutti koko asian :p Eipä se kyllä muutenkaan kysellyt mitään, mittas vaan, ja se oli siinä, kiitti ja hei. Seuraavaan neuvolaan (nlalääkäri) onkin sitten taas 3kk aikaa :( Ilmeisesti siis tää on niitä tapauksia, kun ei vaan nuku :D

Ja "mä", oikeasti, miksi jaksat ehdottaa tuollaista, jos olet yhtään ketjua, tai edes minun kirjoituksia lukenut?
 
"väsynyt äiti"
ja sama meno jatkuu, ei nukahda, vaikka mitä taikoja tehtäisiin. Tänään nukahtamiseen meni reilu 2h, kunnes sitten lopulta nukahti nukuttajien vuoronvaihdon jälkeen. Heitti itse tutin lattialle, eikä sitä edes pyytänyt tai etsinyt nyt kun nukahti. Voisko olla tutin syytä nämä ongelmat? Ainakin meillä tuli ihan sellainen olo tämän iltaisen perusteella. On nyt pari kk nukkumaan mennessä leikkinyt tuteillakin, yleensä toinen suussa, ja toisella leikkii. Syljeskelee pois suusta, laittaa takaisin, ja jatkaa tätä.
Toinen syy mitä mietittiin, on korvat. Tulehduksia on ollut vuoden aikana 7, ja nyt tällä viikolla onkin edessä korvien putkitus. Onko jollakulla ollut siitä apua, tai onko ylipäätään mahdollista, että se voisi auttaa?
Toisaalta taas hassua, jos putkitus tai tutti on ratkaisu ongelmaan, koska päiväunille lapsi nukahtaa parissa minuutissa...
 
Mä ihmettelen suuresti, miksi vanhemman pitää jäädä töllistelemään lasta kun se yrittää alkaa nukkumaan? Kyllä meilläkin pidettäis kunnon kekkerit aina pinniksessä, jos jäisin tytön viereen vielä vahtaamaan kun se tekee iltatemppunsa ennen simahtamista.
Kannattaa muistaa, että tuon ikänen ymmärtää puhettakin aika hyvin, ja kannattaa aloittaa puolituntia aijemmin nukkumaan menosta puhuminen lapselle, ennen kuin edes yrittää viedä sitä sänkyyn.

Ja miettii ihan omalle kohdalle nuo asiat, että miten itse reagoisit jos esim. miehesi silmät auki istuisi sun vieressä ja vahtaisi milloin nukahdat?
Tai jos sut vain yhtäkkiä kesken iltapuuhien kannettaisiin sinne sänkyyn ja sanottaisiin että hyvää yötä... Mä en varmanakaan jäisi nukkumaan, jos en olisi kuullutkaan koko nukkumaan menosta koko iltana. Ennemmin sitä itsekin lähtee sänkyyn, kun toinen ensin ehdottaa että lähdetäänkö kohta nukkumaan?

Ja on totta että kaikki lapset eivät nukahda sormia napsauttamalla, mutta se nukahtaminen voi olla niin pienestäkin "virheestä" kiinni ettei sitä itse tule ajatelleeksi.
 
"vieras"
Mä ihmettelen suuresti, miksi vanhemman pitää jäädä töllistelemään lasta kun se yrittää alkaa nukkumaan? Kyllä meilläkin pidettäis kunnon kekkerit aina pinniksessä, jos jäisin tytön viereen vielä vahtaamaan kun se tekee iltatemppunsa ennen simahtamista.

Ja miettii ihan omalle kohdalle nuo asiat, että miten itse reagoisit jos esim. miehesi silmät auki istuisi sun vieressä ja vahtaisi milloin nukahdat? .
Noh tuota kuka on sanonu, että siinä pitää vahdata silmät auki?!?! Heh heh.

Meillä ei ole mitään taisteluita, kun vauva nukkuu vieressä. Itse menen makaamaan viereen "nukkumaan" enkä reagoi temppuihin. Annan esimerkin, että mitä tässä nyt ois tarkoitus tehdä. Hetken aikaa pyörittyään vauva tajuaa, että hei, nyt aletaan nukkuu, ku äitikin jo nukkuu silmät kiinni ja hengittää raskaasti. That´s it. Helppoa. Kun sen osaa.
 

Yhteistyössä