Voi h*lvetti. Mitä mä voin enää tehdä? Lääkärissä ei näemmä oteta mun selkäkipua tosissaan :O

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja chef
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

chef

Aktiivinen jäsen
16.02.2005
47 399
16
38
Sunnuintaina selkä meni hajalle. Välilevynpullistuma siis paheni ja putosin aivan täysin. En päässyt enää lattialta ylös jolloin ambulanssi tuli ja kiikutti mun tk:n päivystykseen. Siellä annettiin voltaren ja norflex-pistokset joista ei ollut mitään apua.

Pohtivat jättämistäni vuodeosastolle kivunhoitoon, mutta lähdin ennemmin kotiin, sillä selkä ei sinänsä ole kipeä jos vain makaan paikallani ja vaihdan asentoa riittävän usein. Ja sairaalaasängyt ovat pahin mahdollinen vaihtoehto selälleni, joten olisin mennyt vain huonompaan suuntaan.

Sain seuraavalle aamulle lääkäriajan.

Mutta seuraavana aamuna lekurista soitettiin, ettei ko. lääkäri ole tullut töihin ja aikaani pitää siirtää vuorokaudella. Kyllä vitutti, koska en kykene tekemään yhtikäs mitään. Lapset oli anoppilassa hoidossa koko päivän ja illan...mies toi lapset kotiin vasta klo 22 illalla, töidensä jälkeen.

Tänäaamuna soi TAAS puhelin...lääkäri ei ole vieläkään töissä. He kysyivät tarvitsenko lääkäriä tosiaan jo nyt KYLLÄ!!!!!!!!!!!!! Viime yönä olin 3 tuntia hereillä sillä en pystynyt liikkumaan lainkaan, enkä tosiaan saanut unta kun selkään sattui pienikin liikahdus. Toisaalta paikallaanolokin teki kipeää, sillä oli pakko vaihtaa asentoa.

Nyt sovittiin niin, että menen lekuriin ODOTTAMAAN josko lääkäri ehtii josakin vaiheessa mut tutkimaan. En KÄSITÄ mikä tässä on ongelmana!

Jo sunnuntaina luvattiin KIIRREELLINEN lähete ortopedille koska vasen jalka on heikko ja siinä on tuntomuutoksia. Oli kuulemma huolestuttava oire johon pitää puuttua. No näemmä ei sitten huolestutakaan, sillä olen nyt jo 2 päivää odottanut sitä saakelin lähetettä, jota ei näemmä sittenkään se päivystävä lääkäri uskaltanut kirjoittaa tjtn. Lähetteestä lääkärille ja lääkäriltä magneettikuviin ja sieltä taas takaisin lääkärille vienee useamman viikon.

Millä helvetillä mä saan ne lekurit tajuamaan, että MÄ EN PYSTY HOITAMAAN EDES OMIA LAPSIA TAI NOUSEMAAN SÄNGYSTÄ YLÖS ILMAN APUA, jotta tälle asialle PITÄÄ TEHDÄ JOTAKIN ja pian!

Ei kellään ois mitään hyvää ideaa?

Ja ei, yksityiselle ei ole varaa mennä, sillä magneettikuvat maksaa satasia, eikä vakuutusta ole.
 
olisit jääny osastolle. olisit jo seuraavana päivänä päässy tytkimuksiin, mangneettikuvauksiin ym. nyt ne olettaa et kun kerran kotona pärjäät niin sinulla ei suurempaa hätää voi olla
 
Kuulostaapa ikävältä toiminnalta... Olisin itse tuota yksityistä tarjonnut, mutta jos tosiaan ei vakuutusta ole nii kalliiksi käy. Toivottavasti saat jostain apuja selkääsi. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen selkävaivainen;22027979:
olisit jääny osastolle. olisit jo seuraavana päivänä päässy tytkimuksiin, mangneettikuvauksiin ym. nyt ne olettaa et kun kerran kotona pärjäät niin sinulla ei suurempaa hätää voi olla

En olisi, sillä ei tk:ssa ole magneettikuvauslaitteistoa. Eikä sitä lääkäriäkään, joka olisi mut ehtinyt tutkimaan. Eli turhaan olisin jäänyt.
 
Ilmoittamalla tuon saman niin ajanvaraukseen kuin itse lääkärillekin yhtä selkeäsanaisesti ja ilman tulkinnanvaraa kuin tännekin.

Tosin jos olisit jäänyt sairaalaan kivunhoitoon, sut otettaisi vakavammin. Tuossa on tulkittu että sä kuitenkin pärjäät kotonakin
 
[QUOTE="vieras";22027985]Ilmoittamalla tuon saman niin ajanvaraukseen kuin itse lääkärillekin yhtä selkeäsanaisesti ja ilman tulkinnanvaraa kuin tännekin.

Tosin jos olisit jäänyt sairaalaan kivunhoitoon, sut otettaisi vakavammin. Tuossa on tulkittu että sä kuitenkin pärjäät kotonakin[/QUOTE]

En olisi päässyt sairaalaan kivunhoitoon, vaan tk:n vuodeosastolle. Olivat sairaalaan soittaneet, mutta eivät huolineet minua sinne koska en kuse tai pasko alleni.

Pitää harjoitella tuo litania sanasta sanaan ja sopivalla äänensävyllä ja painolla...josko menisi sitten jakeluun.
 
Osastohoitoa mäkin ehdottaisin.
Sillä nythän sä olet kotona ja pärjäät kotona, sä et silloin mene listan kärkeen päivystyksellisissä asioissa.
Toinen tosiasia on se, että noi prolapsit parantuvat usein itsestään.
Vasta kun sulla tulee paska housuun, on kiire leikkaukseen.
 
Osastohoitoa mäkin ehdottaisin.
Sillä nythän sä olet kotona ja pärjäät kotona, sä et silloin mene listan kärkeen päivystyksellisissä asioissa.
Toinen tosiasia on se, että noi prolapsit parantuvat usein itsestään.
Vasta kun sulla tulee paska housuun, on kiire leikkaukseen.

Niin...pärjään kotona yksin, mutta en lasten kanssa.
Ja jos ei ole selkä parantunut 15 vuodessa, se tuksin nyt ihmeparantuu tälläkään kertaa. Diagnoosista aikaa 10v ja tällä kertaa päivystävä lääkäri itse oli suoraan sitä mieltä, että selkä on nyt niin hajalla kun jalkakaan ei ollut enää kunnossa, että pitää arvioida se leikkauksentarve uudelleen.

Kiire ei leikkaukseen ole sikäli, että ei tässä hengenhätää ole. Mutta henkinen helvetti on, kun en tiedä mihin lykkään lapset. Mies menee tänään neuvolaan kuopuksen kanssa ja sitten asiasta keskustellaan...toivottavasti kaupungilla on tarjota apua kotiin.
 
Sunnuintaina selkä meni hajalle. Välilevynpullistuma siis paheni ja putosin aivan täysin. En päässyt enää lattialta ylös jolloin ambulanssi tuli ja kiikutti mun tk:n päivystykseen. Siellä annettiin voltaren ja norflex-pistokset joista ei ollut mitään apua.

Pohtivat jättämistäni vuodeosastolle kivunhoitoon, mutta lähdin ennemmin kotiin, sillä selkä ei sinänsä ole kipeä jos vain makaan paikallani ja vaihdan asentoa riittävän usein. Ja sairaalaasängyt ovat pahin mahdollinen vaihtoehto selälleni, joten olisin mennyt vain huonompaan suuntaan.

Sain seuraavalle aamulle lääkäriajan.

Mutta seuraavana aamuna lekurista soitettiin, ettei ko. lääkäri ole tullut töihin ja aikaani pitää siirtää vuorokaudella. Kyllä vitutti, koska en kykene tekemään yhtikäs mitään. Lapset oli anoppilassa hoidossa koko päivän ja illan...mies toi lapset kotiin vasta klo 22 illalla, töidensä jälkeen.

Tänäaamuna soi TAAS puhelin...lääkäri ei ole vieläkään töissä. He kysyivät tarvitsenko lääkäriä tosiaan jo nyt KYLLÄ!!!!!!!!!!!!! Viime yönä olin 3 tuntia hereillä sillä en pystynyt liikkumaan lainkaan, enkä tosiaan saanut unta kun selkään sattui pienikin liikahdus. Toisaalta paikallaanolokin teki kipeää, sillä oli pakko vaihtaa asentoa.

Nyt sovittiin niin, että menen lekuriin ODOTTAMAAN josko lääkäri ehtii josakin vaiheessa mut tutkimaan. En KÄSITÄ mikä tässä on ongelmana!

Jo sunnuntaina luvattiin KIIRREELLINEN lähete ortopedille koska vasen jalka on heikko ja siinä on tuntomuutoksia. Oli kuulemma huolestuttava oire johon pitää puuttua. No näemmä ei sitten huolestutakaan, sillä olen nyt jo 2 päivää odottanut sitä saakelin lähetettä, jota ei näemmä sittenkään se päivystävä lääkäri uskaltanut kirjoittaa tjtn. Lähetteestä lääkärille ja lääkäriltä magneettikuviin ja sieltä taas takaisin lääkärille vienee useamman viikon.

Millä helvetillä mä saan ne lekurit tajuamaan, että MÄ EN PYSTY HOITAMAAN EDES OMIA LAPSIA TAI NOUSEMAAN SÄNGYSTÄ YLÖS ILMAN APUA, jotta tälle asialle PITÄÄ TEHDÄ JOTAKIN ja pian!

Ei kellään ois mitään hyvää ideaa?

Ja ei, yksityiselle ei ole varaa mennä, sillä magneettikuvat maksaa satasia, eikä vakuutusta ole.



Jos Chef leikkaukseen haluat, valehtelet että tuli paskat housuun ja jalka on tunnoton. Varmasti pääset!
 
Niin...pärjään kotona yksin, mutta en lasten kanssa.
Ja jos ei ole selkä parantunut 15 vuodessa, se tuksin nyt ihmeparantuu tälläkään kertaa. Diagnoosista aikaa 10v ja tällä kertaa päivystävä lääkäri itse oli suoraan sitä mieltä, että selkä on nyt niin hajalla kun jalkakaan ei ollut enää kunnossa, että pitää arvioida se leikkauksentarve uudelleen.

Kiire ei leikkaukseen ole sikäli, että ei tässä hengenhätää ole. Mutta henkinen helvetti on, kun en tiedä mihin lykkään lapset. Mies menee tänään neuvolaan kuopuksen kanssa ja sitten asiasta keskustellaan...toivottavasti kaupungilla on tarjota apua kotiin.

Jos sulla on ollut 15 vuotta selkä noin pahana, niin siellä on varmasti pysyvät hermovauriot, ei se leikkaus silloin ihmeitä tee.
Enkä mä tarkoittanut vähätellä sun tuskias, vaan ihan oman työkokemuksen puolesta puhun.
Ja joku ääliö tässä nyt ehdottaa, että valehtelet paskoneesi housuun, älä ny helevetissä niin tee. Kaikenlaisia pellejä täälläkin taas pyörii.
 
Te ette kans tajua, että noissa leikkauksissa on aika suuret komplikaatioriskit.
Se ei oo mikään ihmeparannus.

Sitten te ihmettelette, kun ei oteta tosissaan. Ei kai ne helvetti ota tosissaan, kun ton teidän järjenjuoksun mukaan siellä ramppaa vaikka kuinka moni naukumassa leikkausta keksityillä oireilla.
Ei tsiisus mitä uunoja täällä pyörii :headwall:
 
Jos sulla on ollut 15 vuotta selkä noin pahana, niin siellä on varmasti pysyvät hermovauriot, ei se leikkaus silloin ihmeitä tee.
Enkä mä tarkoittanut vähätellä sun tuskias, vaan ihan oman työkokemuksen puolesta puhun.
Ja joku ääliö tässä nyt ehdottaa, että valehtelet paskoneesi housuun, älä ny helevetissä niin tee. Kaikenlaisia pellejä täälläkin taas pyörii.

Toki tiedän ettei leikattu selkä ole yhtä kuin terve selkä. Mutta uskon ja toivon että se on parempi, kuin mikä tilanne on nyt.

Ja en mä aidosti kyllä meinannut housuihin paskoa, vaikka mieli tekis :D
 
Virtsaumpi on se oire, eli ei pysty pissaamaan ja kakat valuu housuun, jos hermo on uhkaamssa viedä pidätyskykyä. Näin sanoi lääkäri ainakin minulle, ortopedi.

Onneksi ei oikeasti moisia oireita vielä ole. Mutta tämä jalan heikkous ja tuntopuutokset on nyt uusi oire jota ei ennen ole ollut ja josta siis ollaan nyt huolissaan. Tai oltiin ainakin vielä sunnuntaina.
 
Mutta mäpä lähden tästä nyt odottelaan sinne lekuriin, josko pääsisin näytille.

Todennäköisesti tulen vielä myöhemmin tänään parkumaan sitä, ettei lääkärit edelleenkään hoida asiaa.
 
Toki tiedän ettei leikattu selkä ole yhtä kuin terve selkä. Mutta uskon ja toivon että se on parempi, kuin mikä tilanne on nyt.

Ja en mä aidosti kyllä meinannut housuihin paskoa, vaikka mieli tekis :D

oireetonta sun selästä tuskin koskaan saadaan. siellä on pysyviä hermovaurioita, jotka saattaa olla jo pahojakin. itsellä selkä leikattu viime syksynä. jos olisin syksyllä tiennyt sen minkä nyt niin en menis leikkaukseen. vaikka viime syksynä olin todella huonossa kunnossa.

leikkauksesta ei ollut mitään hyötyä. kärsin pahoista kroonisista kivuista jotka säteilee molempiin jalkoihin. ei kärsi pitkään seisoa eikä kävellä.
 
Jos sulla on ollut 15 vuotta selkä noin pahana, niin siellä on varmasti pysyvät hermovauriot, ei se leikkaus silloin ihmeitä tee.
Enkä mä tarkoittanut vähätellä sun tuskias, vaan ihan oman työkokemuksen puolesta puhun.
Ja joku ääliö tässä nyt ehdottaa, että valehtelet paskoneesi housuun, älä ny helevetissä niin tee. Kaikenlaisia pellejä täälläkin taas pyörii.

Totta tämä. Nuo välilevyongelmat on ristiriitaisia, kun suurinosa paranee itsestään ja jos taas päädytään leikkaamaan, pitäis leikata mahd. äkkiä, ettei pysyviä hermovaurioita ole tullut. Ja tutkimukset osoittaa, että leikattu tai ei, muutaman vuoden päästä ei hoitomuotojen välillä ole parantumisen suhteen eroa. Tosin leikkaus tietty tuo pikaisemman helpotuksen monelle.

Jos oikeesti haluat leikkaukseen äkkiä, ainut vaihtoehto on mennä yksityiselle magneettikuvaukseen heti ja sieltä kuvat suoraan kirurgian meetingiin erikoissairaanhoitoon. Tuolla tavalla minun poikaystävä pääsi leikkaukseen about kahden viikon sisällä, tosin oli ensin melkein puolivuotta kärsinyt vaivasta vaihtelevasti. Jos olis odottanu ns. normaalia reittiä, niin ensin olis odottanu 3 kk pääsyä fysiatrille ja sitten saanut lähetteen magneettikuvaan, jota olisi taas odottanut toiset 3 kk.

Yksityisellä magneettikuva maksoi 400 e, joka oli pieni raha opiskelijallekin liikuntakykyyn nähden. Kun ei edes kaupassa pystynyt käymään...
 
mun äidillä oli lentokoneessa istumisen seurauksena pullistuman pahennus, 4.4 alkoi ja oli jo niin paha et piti punaisellareseptillä ostaa "huumeita" kipuun. ja rouskuttaa koura tolkulla muitakin lääkkeitä lisäksi. kk sitten lopulta herui leikkaus-aika, ilman housuun paskomista. mutta kun lääkitä piti niin paljon.. nykyään kuulema saa potilas valita ottaako riskin leikkauksen vai odottaako kun pullistuma pienenee? kuitenkin lääkäri sittemmin soitti perään ja kertoi huolensa että leikkauksen riskit on todella isot. ja suunnitelma sitten hylättiin, lääkkeitä pystyttiinkin vähentämään pikkuhiljaa ja pullistuma lie säikähti halvausvaaraa kun on nyt suht 2käyttökelpoinen" selkä. kyykkimistä ei kestä tai nostoja :/
todella kettumaisia noi selkävaivat, ja pitkäaikaisia! voimia..
 
[QUOTE="vieras";22028146]Kyllä ne sieltä olisi eteenpäin laittaneet vauhdikkaammin, että pääsevät eroon.[/QUOTE]

Näin ninäkin luulisin, ei ne ainakaan siellä tk:ssa olisi makuuttanut. Magneettikuvaa taitaa olla todella vaikea saada päivystyksenä etenkään viikonloppuna korkeintaan ehkä yliopistollisessa sairaalassa. Olisi tk:ssa siellä toisaalta varmasti ollut paremmat mahdollisuudet kivunlievitykseen kuin kotona. Ymmärrän kyllä että pienten lasten äitinä sairaalaan ei jää yhtään pidemmäksi aikaa kuin mitä on aivan pakko.

Nyt lääkärille vain kova valitus siitä että ei mitenkää selviydy ensi yöstä kotona ja jos se ei auta mies vie sinut illalla päivystykseen uudelleen.
 
Sinä olet velvollisuutesi yhteiskuntaa kohtaan jo hoitanut, eikä sinulla tai terveydelläsi täten ole enää juurikaan merkitystä, kunhan et rupea kamalasti sairastamaan, se kun tulee niin kamalan kalliiksi!
 

Yhteistyössä