vinkkejä itsenäiseen syömiseen

[Nona]

Heippa,

meillä reilu 1v3kk olisi hyvä opetella itsekseen jo lapioimaan lusikalla, mutta opettaminen vähän on hankalaa kun a) lapsi ottaa lautasen ja heittää tai b) ottaa lusikallisen ruokaa hienosti suuhun ja sitten heittää lusikan ja alkaa kaivaa käsillä. Toisin sanoen, ruoat löytyy lattialta ja seiniltä. Olen nyt päätynyt syöttämään ja siihen että lapioimme yhdessä, siis itse ohjaan kättä suuhun ja pidän kiinni lautasesta.
Miten te muut olette saaneet lapsenne harjottelemaan syömistä edes vähän. Ihan turhaahan se on lautanen sille antaa jos kaikki ruoat on sekunnissa lattialla. Tiedän, kaikki lapset sotkee mutta en voi tehdä 10 hengen annosta joista 9 on lattialla. Siis onko vinkkejä...

Nona

 

[pl]

Mä oon antanut lapselle oman lusikan käteen jolla hän saa itse vähän yrittää kauhoa ruokaa suuhun samalla kun itse syötän. Eli välillä avitan ruokaa hänen omaan lusikkaansa ja autan myös lusikan osumaan suuhun. Aika vähän meidän lapsella kuitenkaan kärsivällisyys vielä riittää, enemmän häntäkin kiinnostaisi hämmentää ruokaa ja levittää sitä pöydälle ja vielä sotkea käsin.

 

[sotkupetterin äiti]

Meillä lapsella oli alussa käytössä raskas aikuisten lautanen, josta sit pidin kiinni jos yritti heittää, ja kielsin samalla. Pienikin kyl ymmärtää, että lautasia ei saa heitellä (ei tietenkään estä kokeilemasta kymmentä kertaa peräkkäin . Lapsella sit itsellään on käytössä raskas keraaminen lastenlautanen. Koska se ei liiku pöydällä kun siitä lusikoi ruokaa, niin se ei houkuttele heittelemäänkään samalla tavalla kuin muovilautaset. Pääasia, ettei ruokailusta tule painostavaa ja turhauttavaa tilannetta. Painostuksen alaisena jokainen lapsi taantuu syömään kuin vuorenpeikko, käsillä kaapien ja sotkien + tavaroita ja leipää heitellen, koska johonkin se turhautuman on purettava.

Meillä ei sinänsä ole ollut ongelmia ruuan kanssa, lapsi alkoi itse syömään yksivuotiaana, eikä ole antanut sen jälkeen syöttää. Annoin siis lusikan käteen yhdeksänkuisena, jolloin ruokaa ei mennyt alas ollenkaan, ja lapsi leikki lusikalla ja tyhjällä pilttipurkilla kun lapoin ruokaa suuhun. Mallikkaasti on syönyt, varsinkin kun älysin vaihtaa lusikan lasten haarukkaan,jolla saa paremmin ruokaa.

Mut voisit kokeilla näitä:
- anna lapselle leikkeihin oma lusikka, lautanen ja muki. Leikkikää syömistä, keittäkää ruokaa ja makustelkaa. Kohta lapsi leikkii jo itsekseenkin, ja saa hämmentää lusikalla sydämensä kyllyydestä.
- Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon ja anna hämmentää ja sekoittaa. Tuon ikäiset on joskus ihan vimmaisia sekoittajia, ja saavat suurta tyydytystä kun voivat osallistua ruuanlaittoon. Lapsi voi sekoittaa kastikkeen suuruksen, makaroneja ja pakastevihanneksia kattilassa (ennen kuin laitat kattilaan vettä ja sen hellalle, tietty) ja monen monta muuta juttua. Suojaa lapsi ja taso, jolla lapsi istuu, niin lapsi saa työskennellä rauhassa etkä sä hermostu. Ohjaa sekoittamaan kunnolla, lapsi ei saa tahallaan räpiä. Te teette yhdessä ruokaa ettekä pelleile! Samalla lapsen käsi saa harjoitusta tohon lusikan käsittelyyn.
- laittakaa ruuan jälkeen yhdessä astiat koneeseen tai tiskiin. Se auttoi meillä myös tuohon lautasen heittelyyn, en tiedä miksi. Taaperolla ei aina pysy lautanen käsissä koneeseen asti ja pari on mennyt rikkikin,mut ei se haittaa. Parempi et menevät rikki noi kuin heitellessä. Lapselle on tosi tärkeää saada tuoda omat astiat tiskiin kuten kaikki muutkin perheenjäsenet.

Kivoja ruokailuhetkiä teille, se pahin sotkuvaihe on onneksi aika nopeasti ohi ja helpottaa.

 

[eofheåOAGJNÅO<AJMNV]

tai muuta herkkua ainakin meidän ipana syö oikein taitavasti itse. Muu jää helposti äidin annettavaksi. Onneksi kaikki herkut eivät ole epäterveellisiäkään

 

[Peruna on pyöreä..]

-Kun meillä alkoi ruualla pelleily, niin annoin pojalle ruuan eteen ja poistuin itse paikalta. Tajusi pian ettei ruokailu ole leikkimishetki, vaan jotain muuta.
-Vältä tuputtamista. Jos lapselle ei maistu, niin sanotaan kiitos ja poistutaan pöydästä. Ruokaa tarjotaan sitten taas seuraavaan ruoka-aikaan.
-On olemassa lautasia joissa on imukuppi pohjassa. Jos imukuppi ei ota pöytään kiinni, niin hommaa ISO muovinen tabletti / pöytäliina jonka saa pöytään kiinni ja sit lautanen siihen
-Sitten kannattaa tietenkin varmistaa, että lapsella on nälkä. Välipalat pois ja vain vettä janojuomaksi ruoka-aikojen välillä.
-Yhdessä vaiheessa lusikka oli narulla kiinni syöttötuolissa, kun kyllästyin sen hakemiseen milloin mistäkin.

Vaikeinta aikaa lapsen syömiselle on 2-3 vuotiaana jolloin nirsoillaan ihan kaikelle. Hyviä ruokailutapoja on hyvä luoda jo aikaisin. On sitten itsellekin vaikeina aikoina helpompaa kun on selkeät pelisäännöt. On ihanaa kun lapselle maistuu ruoka hyvin, se kutkuttaa jotain primitiivistä viettiä Huonosti syövä lapsi vie vanhemmat epätoivon partaalle.. Rasittavaa aikaa, mutta ohi menee sekin

 

[sotkuilu ärsyttää]

Oi voi, meillä sotketaan myös paljon ja se rassaa tämän äidin hermoja. Se, että sotkua tulee vahingossa kun kehittymättömällä motoriikalla lapataan ruokaa suuhun, ei haittaa yhtään. Mutta sellainen tahallinen sotkeminen ärsyttää todella paljon. Meillä aloitettiin tarhassa reilu kuukausi sitten ja sen myötä lapsi oppi syömään itse. Mutta sitten kun ollaan kotona, niin välillä onkin mukava heittäytyä täysin avuttomaksi ja aloittaa se ruualla sotkeminen vielä siinä sivussa. Mitä lapsi ei kuulemma tee juuri ollenkaan hoidossa. Meidän lempisotkupuuhaa on se, että heitetään ruokaa tai kaadetaan juomaa pöydälle ja sitten aletaan levittämään kädellä. ARRGGH. Eikä auta mitkään kiellot, ei pöydästä pois nostamiset, ei mitkään. Välillä tosin on onneksi ruokailuja, milloin kiinnostaa enemmän syöminen kuin sotkeminen.

Meillä lapsi syö itse ja sitten kun näyttää, että sotkeminen alkaa kiinnostaa enemmän, niin äiti avittaa nopeasti loput. Joskus koko annos menee itsenäisesti, toisinaan ei yhtä ainutta lusikallista uppoa muuta kuin syötettynä, vaikka lapsella nälkä olisikin. Meillä myös auttaa se, että laitan annoksen eteen ja poistun kauemmaksi keittiöön vähäksi aikaa. Se innostaa lasta aloittamaan itse syömisen. Jos menen heti kyttäilemään viereen, niin ei yleensä innosta syöminen ei oma-aloitteisesti eikä avustettuna. Lapsi siis näyttää tarvitsevan sen, että hän saa itse aloittaa syömisen.

 

[sotkuilu ärsyttää]

Niin, kyse siis 1,4 vuotiaasta lapsesta.

 

[Aikaa...]

Minä syötän vieläkin välillä reilu 2-vuotiastamme. On toki jo pitkään osannut syödä itsekin hienosti. Mutta 1-vuotiaana ei kyllä hommasta tullut yhtään mitään. Ei tyttöä vain kiinnostanut syöminen pätkääkään. Ruualla vain leikittiin, jos sitäkään. Eli kovin yksilöllistä on lasten kehitys ja kiinnostus tässäkin kohtaa. Meillä syömiset alkoivat sujua paremmin vasta lähempänä kahta vuotta. Nykyään syö siis pääruuat aina itse (sotkematta käytänössä yhtään), lähinnä aamu- ja iltapaloilla tahtoo äitin/isin auttavan.

 

[Alessia*]

Oletkin jo saanut tosi paljon hyviä vinkkejä. Vielä lisäisin, että vaikka joskus lapsen temput saattavat naurattaa, niin älä missään tapauksessa näytä sitä - muuten on uusintaesitys pian edessä. Ja mun mielestä sormilla syöminen on ihan ok, jos ruoka sattuu olemaan sellaista ettei se sotke sormia. Ehdotan, että tarjoat välillä ruokaa, jota voi syödä sormin, niin lapsi pääsee harjoittelun makuun. Meillä lapsi harjoitteli ensin syömistä sormilla ja nyt haluaa haarukan tai lusikan käteen, vaikka tarjolla olisi sormiruokaa.

 

[Nona]

Kiitos vastauksista.
Keraamista lautasta en uskalla laittaa, se heittää sen lattiaan. Imukuppia testattu, se auttaa kyllä ettei vahingossa kaadu lautanen mutta ei se pysy niin että se estäisi, jos lapsi haluaa sen oikein viskata. Lusikan olen antanut, mutta hinkkaa sillä vaan hampaitaan. Sormiruokaa kyllä saa ajoittain ja sitä syö minkä osaa. Ruokahalussa ei ole sinällään muuten vaikaa, syötettynä syö oikein hyvin ja useimpia ruokia. Ei myös auta poistua paikalta, heittää käsiin osuvat tavarat lattialle. Tänään otti yhden lusikallisen itse, juuri siinä alottaessa. Ehkä jatkan sillä treenaamista, kiitos vinkeistä. Jos se sillon nälkäsenä hetken lusikoisi ja voin sitten auttaa siitä eteenpäin... kyllähän tuo oppii aikanaan, mutta ei taida vielä oikein innostaa. Välillä kun kysyn että syötkö itse niin kurtistaa kulmat ja rähjää
Tällaista tämä.... täytyy testailla vielä jotain esiin tulleita ajatuksia...