Lapsen pitäidi ooetella lusikalla syömistä mutta kippaa ruuat aina syliinsä :( Vinkkejä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Plääh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"Plääh"

Vieras
Jos annan lusikalla syötävää ruokaa lautasella eteen niin ensin laittaa kummatkin kätensä lautaselle ja puristelee ruokaa nyrkkeihinsä, sitten ottaa lautasen käteen ja sen jälkeen joko heittää lautasen lattialle tai alkaa tutkia pohjaa niin, että ruuat valuvat syliin ja lattialle.

Aiksisemmin koitin kärsivällisesti antaa taaperon eteen lautasen ja lusikan käteen kahdella aterialla päivässä noin kolmen viikon ajan. Kun lopputulos oli aina sama päätin pitää taukoa harjoituksista. Nyt on harjoiteltu taas muutama päivä samoin seurauksin ja tekisi mieli luovuttaa heti alkuun.

Voiko lusikan käyttöä edes harjoitella siistimmin vai onko se vain tuollaista menoa harjoitusvaiheessa? Ei siis yritäkkään lusikoida ruokaa suuhun vaan heittää lusikan lattialle ja upottaa kätensä ruokaan ensitöikseen. Meillä on sellainenkin lautanen jossa on imukuppi pohjassa mutta onnistuu senkin aika nopeasti irrottamasn pöydästä ja jos ei onnistu heti menettää hermonsa ja sitten on turha yrittää edes syöttää.
 
Minkä ikäinen lapsi on? Onhan se sotkuista aluksi. Mä varmaan yrittäisin siinä samalla pitää vähän lautasesta kiinni ja toisella lusikalla syöttää lasta niin että lautanen alkais vähän edes pöydällä pysyä. Sitten kun alkaa vähän sujua voikin esim. syödä itse samalla kun lapsi tuhtaa ja syöttää lopuksi lasta. Meillä ei vielä 1v saanut kaikkea ruokaa itse suuhun (tai ehkä ois jos oltais istuttu PIIIITKÄÄN.. :D ) joten vikat lusikalliset yleensä syötin itse.
 
1 v ja 3 kk on ikää. En tiedä ollaanko annettu "liikaa" sormiruokaa kun sen syöminen on sujuvaa mutta nyt ei hoksaa lusikan tarkoitusta vaikka on kyllä lusikallakin syötetty usealla aterialla päivässä.
 
No ei se meillä tommosta oo ollu. Toki sormin ovat syöneet kaikkea mitä suinkin sormilla voi syödä mutta puuroa ja tyyliin hernekeittoa en oo antanu vetää nyrkeillä, jos menee sotkemiseksi niin otan lautasen pois ja syötän.
 
MInä pitäisin harjoituksissa reilun tauon ja yrittäisin myöhemmin uusiksi. Hyvin on lapset oppineet syömään, vaikka omatoiminen syöminen aloitettiin vasta 2 vuoden tietämillä. Aiemminkin kokeiltiin, mutta se oli enempi sotkemista ja syöminen oli sivuseikka.
 
Millon oot antanut lapselle ekan kerran lusikan käteen?
Koita vaan sitkeästi. Laita lapselle oma lautanen johon vain vähän ruokaa ja sitten toinen josta syötät itse. Ja tärkeää on näyttää lapselle mallia, syöttehän itse samaan aikaan?
 
[QUOTE="Plääh";29934128]1 v ja 3 kk on ikää. En tiedä ollaanko annettu "liikaa" sormiruokaa kun sen syöminen on sujuvaa mutta nyt ei hoksaa lusikan tarkoitusta vaikka on kyllä lusikallakin syötetty usealla aterialla päivässä.[/QUOTE]

Mä en kyllä koe että sormiruokailu ois mitenkään hidastanu lusikan oppimista, oon tarjonnu sitä lusikkaa myöskin sormiruoan kanssa käteen niin on saanut sitten harjoitella sekä että. Tärkeä on esimerkin vaikutus eli se että muu perhe syö lapsen kanssa samaan aikaan. Vuoden kieppeillä ovat alkaneet syödä lusikalla puuroa. Lusikalla syömiseen on tietty herkkyysvaihe ja teidän lapsella se ei ehkä ole juuri nyt.

Voi sitä lusikan käyttöä harjoitella muutenkin, esim ulkona hiekan lapioiminen on oikein kehittävää.. Ja leikkikeittiövälineet on hyvät tuon ikäiselle niin saa harjoitella sen lusikan kanssa leikeissäkin ja tarjota äitillekin leikkipuuroa(taaperoista on hauska syöttää vuorostaan äitiä..)
 
Olikin kaks samaa vierass´ta peräkkäin. :)
Mä en kyllä pitäis mitään taukoa, lapsi oppii kyllä kun saa harjoitella ja elämää helpottaa huomattavasti kun ei tarvitse lasta syöttää. Laita lapselle vain pieni määrä omalle lautaselle niin sotku ei ole niin suuri. Kyllä se siitä lähtee!
Ja jos teillä on lähipiirissä muita pieniä lapsia niin esimerkin voima on uskomaton! Saman ikäluokan kaveri viereen syömään niin eiköhän teidänkin muksu ota mallia!
 
Täytyy kokeilla jos ottaisikin kaksi lautasta ja siihen lapsen lautaselle vain vähän ruokaa. Miksiköhän noin yksinkertaista asiaa ei ole tullut ajatelleeksi (voi tyhmyys). Lusäksi jos onnistuisi houkutella miehen syömään vastapäätä samaanaikaan niin voisi auttaa. Koska muissa asioissa matkii meitä jatkuvasti :)
 
Meillä syömisen opettelu on ollut sikäli helppoa, että lapsi on kiinnostunut ruokailuvälineiden käytöstä oma-aloitteisesti, ja ollaan siis voitu antaa ne hänelle kokeiltaviksi sitä mukaa kun mielenkiinto on herännyt. Lusikkaa halusi kokeilla 9 kk:n iässä (tällöin syötimme hänelle soseita lusikalla ja tarjosimme lisäksi sormiruokaa), haarukka alkoi kiinnostaa 1 v 2 kk:n ikäisenä. Nyt lapsi on juuri tuon 1 v 3 kk vanha kuin teilläkin.

Meillä lasta on ihan selvästi houkuttanut matkia meitä vanhempia - jossain vaiheessa hän tajusi esim. muiden syövän haarukalla ja halusi itsekin saada sellaisen käteensä. Ehkä esimerkin voima toimisi teilläkin? Toinen keino (jota ehkä olette jo kokeilleet?) voisi olla avittaa lasta ensin alkuun tarjoamalla hänelle valmiiksi täytettyä lusikkaa käteen niin, ettei lautanen ole ulottuvilla, ja työntää lautanen lähemmäs vasta kun lusikan kokeileminen alkaa kiinnostaa.

(Minäkään en näkisi sormiruokailun olevan sinänsä este ruokailuvälineiden käytön oppimiselle. Meillä siirryttiin ihan ronskisti omatoimiseen ruokailuun vähän yli 1-vuotiaana, kun lapsi alkoi syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa. Lusikka on ollut koko ajan tarjolla (vaikka alkuun lähes kaikki ruoka menikin suuhun käsin), ja nyt viimeisen kuukauden ajan lapselle on katettu myös oma haarukka. Vähitellen ruokailuvälineet ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ja enemmän, ja nykyään lapsi syö joka aterialla osan ruuasta lusikalla tai haarukalla, vaikka enimmäkseen syökin käsin. Sotkuistahan tämä on, mutta äkkiä siihen sotkemiseen on tottunut ja alkanut nauttia siitä, ettei lasta tarvitse enää erikseen syöttää. Luulen myös, että omatoimisuuden mahdollistaminen on osaltaan kannustanut lasta kokeilemaan ruokailuvälineitä itse, kun hän on päässyt osallistumaan aterialle samalla tavalla kuin kaikki muutkin.)
 
Voi kyllä hyvin olla, että johtuu esimerkin puutteestakin. Meillä siis tämä yksi lapsi, mies syö aina sohvalla ja haluaa syödä rauhassa eli teemme jotain muuta lapsen kanssa sillä aikaa. Minä taas olen jotenkin jämähtänyt siihen, että syön lämpimän ruuan päikkäriaikaan, että saan syödä sen lämpimänä. Aamupalan syön lapsen kanssa yhtäaikaa mutta usein minun aamupalani on leipä tai hedelmiä sekä kahvia ja vettä. Iltapalan syön taas lapsen mentyä nukkumaan. Eli ei kyllä ole tainnut nähdä minun syövän lusikalla tai haarukalla kovin montaa kertaa. Olemme miehen kanssa kumpikin olleet aina epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä niin ei ole tullut tavaksi syödä yhdessä.
 
[QUOTE="Plääh";29934691]Voi kyllä hyvin olla, että johtuu esimerkin puutteestakin. Meillä siis tämä yksi lapsi, mies syö aina sohvalla ja haluaa syödä rauhassa eli teemme jotain muuta lapsen kanssa sillä aikaa. Minä taas olen jotenkin jämähtänyt siihen, että syön lämpimän ruuan päikkäriaikaan, että saan syödä sen lämpimänä. Aamupalan syön lapsen kanssa yhtäaikaa mutta usein minun aamupalani on leipä tai hedelmiä sekä kahvia ja vettä. Iltapalan syön taas lapsen mentyä nukkumaan. Eli ei kyllä ole tainnut nähdä minun syövän lusikalla tai haarukalla kovin montaa kertaa. Olemme miehen kanssa kumpikin olleet aina epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä niin ei ole tullut tavaksi syödä yhdessä.[/QUOTE]

Tiesitkö että on todella tärkeää syödä lapsen kanssa yhtä aikaa eikä pelkästää ruokailuvälineiden vuoksi?
 
[QUOTE="Plääh";29934691]Voi kyllä hyvin olla, että johtuu esimerkin puutteestakin. Meillä siis tämä yksi lapsi, mies syö aina sohvalla ja haluaa syödä rauhassa eli teemme jotain muuta lapsen kanssa sillä aikaa. Minä taas olen jotenkin jämähtänyt siihen, että syön lämpimän ruuan päikkäriaikaan, että saan syödä sen lämpimänä. Aamupalan syön lapsen kanssa yhtäaikaa mutta usein minun aamupalani on leipä tai hedelmiä sekä kahvia ja vettä. Iltapalan syön taas lapsen mentyä nukkumaan. Eli ei kyllä ole tainnut nähdä minun syövän lusikalla tai haarukalla kovin montaa kertaa. Olemme miehen kanssa kumpikin olleet aina epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä niin ei ole tullut tavaksi syödä yhdessä.[/QUOTE]

No nyt on hyvä hetki aloittaa se yhdessä syöminen. Mä kyllä syön pääsääntöidesti ensin oman ruokani ja vauva syö sen aikaa sormiruokaa(tai hieman vanhempi harjoittelee sitä lusikan käyttöä) sitten vasta kun olen syönyt oman ruokani alan syöttää vauvaa. Toki ihan pieni vauva nälkäisenä hermostuu jossei osaa vielä kunnolla syödä sormin, niin syötän soseita ja auttelen ruoan kanssa samalla kun syön omaa ruokaani.
 
Ihankun olis mun suusta tullut toi sun teksti! Täällä myös 1v3kk ja ihan samanlaista on touhu. Silti sitkeästi annan oman lusikan ja syötän itse sivussa että saa jotain suuhun asti :D
 
Komppaan noita muutamaa edellistä siinä, että nyt olisi hyvä hetki opetella syömään koko perhe yhdessä. Se olisi tärkeää jatkon kannalta - mitä isommaksi lapsi kasvaa, niin sitä enemmän merkitystä yhteisillä ruokailuhetkillä on.

Mullakin oli ennen tapana syödä eri aikaan kuin lapsi - yleensä vauvan nukkuessa - ja alkuun ajatus yhteisestä ruokailusta tuntui jotenkin hankalalta. Mutta aika helposti siihen sitten kuitenkin tottui. Varsinkin nyt, kun syödään enimmäkseen samaa ruokaa, on oikeastaan helpompaakin syödä yhtä aikaa.
 

Yhteistyössä