Vilkkaiden lasten vanhempia!?

Pahastuin ja huolestuin tänään ollessamme 3 ½-vuotiaan lapsen kanssa neuvolassa. Lapsemme on vilkas, tiedän sen, mutta ikinä en ole huomannut tai osannut epäillä sen johtuvan ylivilkkaudesta.

Lapsi kävelee varpaillaan usein mikä on terveydenhoitajan mukaan mahdollinen merkki ylivilkkaudesta, kuulemma purkaa sen ylimääräisen virran noin. Ja kuulemma myös mun puheen päälle puhuminen on mahdollinen merkki ylivilkkaudesta.

Yritin sitten kysellä, että mitä sitten tehdään, jos hän tota mieltä on. Vastaus oli, että ei mitään. Muutaman vuoden päästä tutkitaan, jos on tarvetta.

Mua jäi vaan ihan hirveästi kalvamaan tuo juttu. Voiko olla etten itse huomaa lapseni ylivilkkautta? Vilkas lapsi on, myönnän sen. On kuitenkin tosi tottelevainen ja keskittyy hienosti palapelin tekoon tai muihin leikkeihin.

Olenko huolestunut turhaan? Ja jos lapsi nyt sitten oliskin ylivilkas, niin miten tuo vaikuttaa loppuelämään?

 

Kaipaisin kommenttia

 

Meillä myös ylivilkkautta, poika ensi kuussa 3. Ja otin itse yhteyttä perheneuvolaan.

 

Vähän oudolta kuullostaa että varpaillaan kävely(varvistus)ja päälle puhuminen olisi merkkii ylivilkkaudesta...

 

Eniten mua askarruttaa, että miten mä en itse sitä ylivilkkautta huomaa? Onko se siis mahdollista, että sitä ei itse huomaa?

 

Eniten mua askarruttaa, että miten mä en itse sitä ylivilkkautta huomaa? Onko se siis mahdollista, että sitä ei itse huomaa?

Tuskin. Mutta toki sellainen levottomuus jne. voi jäädä itseltä huomaamatta osin, koska kaikkeen tottuu. Mutta vaikea kuvitella, että täysin olisit autuaan tietämätön asiasta. Siinä täti oli oikeassa, että tuo varvistelu on joskus merkki jostain, mutta yksinään se ei ole merkkinä mistään.

 

Vaatii varmaan paljon muitakin "oireita" kuin mainitsemasi, että todetaan että lapsesi olisi ylivilkas.

 

ylivilkkauden kyllä huomaa,usko pois.Luottaisin nyt sun tilanteessa omaan arvioon,kun neuvolan tätin diagnoosiin varttitunnin tapaamisen perusteella..ovatko muut perheesi ulkopuolella olevat henkilöt sanoneet lastasi ylivilkkaaksi?

 

Eniten mua askarruttaa, että miten mä en itse sitä ylivilkkautta huomaa? Onko se siis mahdollista, että sitä ei itse huomaa?

Uskoisin, että huomaisit kyllä jos lapsesi olisi ylivilkas =).
Osaako lapsesi kuitenkin myös keskittyä ja olla paikoillaan, vaikka vilkas onkin?

 

Onko teillä ihan kaikilla tuo 3,5 v neuvola, meilläpäin ei ollut edes 2,5 v neuvolaa?

Ja vilkkaudesta, meillä on kai kaksi vilkasta lasta - vaikkakin ovat kovin erityylisiä. Nuoremman 2 v neuvola on kohtsillään tulossa ja aion itse puhua tuosta alle nelivuotiaastakin siellä.

Pojat ovat niin vilkkaita, että ilman piskuisen kyläyhtisömme apua olisin ollut aivan hukassa esim. viimeisimmissä juhlissa. Edes lähikauppaan en juuri nyt mene molempien kanssa, sillä ostoksilla olo uuvuttaa minut aivan kokonaan, koska kaksi lasta säntäilee omille teilleen jatkuvasti tai sitten ainakin toinen huutaa suoraa kurkkua jos koetan pitää kärryissä istumassa. Ajattelin pysyä turvallisissa pikkuympyröissä kunnes tolkkuuntuvat, menköön vaikka 20 v.

Mutta mitäpä siitä vaikka lapsi olisi vilkas, ei ole huonoa sekään että olisi ylivilkas! Ylivilkkaan lapsen kasvatus on vaan melko haasteellista ja apua on ihan hyvä saada, jos lapsi on poikkeuksellisen vilkas. Ylivilkkaus ei kuitenkaan leimaa lasta huonoksi, tyhmäksi eikä tulevaisuutta synkäksi. Ylivilkkaasta lapsesta voi tulla aikanaan vaikka presidentti! Missiksi he kai harvemmin alkavat

 

Mä olin elohopea lapsena ja ihan rauhallinen olen nykyään.

 

Mitä ihmettä tuollakin tiedolla tekee, että lapsi on ylivilkas tai edes mahdollisesti, jos asialle ei mitään tehdä?

 

Eniten mua askarruttaa, että miten mä en itse sitä ylivilkkautta huomaa? Onko se siis mahdollista, että sitä ei itse huomaa?

Jos teillä ei ole muita lapsia ja ohjaat lapsesi toimintaa kokoajan ja mielelläsi niin ehkä olisi mahdollista että et ole kiinnittänyt siihen huomiota mutta uskoisin että sinulla itselläsikin olisi joku kello kilkatellut jossain välissä

Meillä on ylivilkas melkein 3v tyttönen, ja häntä voisi luonnehtia niin että ns. normaalit lapset ovat tavallisia ilmapalloja, tyttönen on kaasupallo jonka naru on rasvattu.

 

Eniten mua askarruttaa, että miten mä en itse sitä ylivilkkautta huomaa? Onko se siis mahdollista, että sitä ei itse huomaa?

Ei sitä aina itse huomaa! Varsinkin jos lapsi on ainut tai jos muutkin perheen lapset ovat aktiivisia yksilöitä. :flower:

 

Jos lapsi keskittyy hyvin esim. juuri palapelin tekemiseen ja pystyy rauhallisesti kuuntelemaan satua tms. ei kyseessä ole ylivilkkaus.
Ylivilkas lapsi ei pysty olemaan rauhallisesti paikoillaan. Vähintään kädet tai jalat käy.

Meidän tyttömme oli erittäin vilkas juuri tuohon aikaan. Koko ajan menossa ja touhu päällä. Noin viiden vuoden tienoilla tapahtui selvä rauhottuminen ja nyt on päästy ns. normaaliin eläväiseen lapseen.
Nauti siitä, että lapsesi on eläväinen. Piut paut neuvolan tädin diagnoosille.

 

Mitä ihmettä tuollakin tiedolla tekee, että lapsi on ylivilkas tai edes mahdollisesti, jos asialle ei mitään tehdä?

No mä näen asian niin, että kun itse tiedostaa lapsensa olevan poikkeuksellisen vilkas, niin osaa puuttua kotioloissa. Kotonahan se suurin kasvatus kuitenkin tehdään ja ainakin itse pyrkisin kannustamaan lapsessa voimakkaammin niitä rauhallisia piirteitä ja kiinnostuksia.

 

Osaa olla paikoillaan ja keskittyy hyvin esim. palapelin tekoon tai muihin leikkeihin.

Oon itse hyvin lääkärikammonen eikä tällaset jutut sitä kyllä koskaan paranna. Itkien tuli taas neuvolasta lähdettyä

 

Osaa olla paikoillaan ja keskittyy hyvin esim. palapelin tekoon tai muihin leikkeihin.

Oon itse hyvin lääkärikammonen eikä tällaset jutut sitä kyllä koskaan paranna. Itkien tuli taas neuvolasta lähdettyä

:hug: :flower:

Ei se täti varmaan pahalla tarkoittanut... Ja mullakin tuo isompi poika kyllä tykkäsi koota palapelejä, 3 vuotiaana kokosi jo 60 palan pelejä. Nyt ei vaan ole aikoihin niitä koonnut, eikä vieläkään jaksa kuunnella kirjoja.

Itse ihan tykkäisin jos joku osaisi minulle neuvoa, millä poikaa saisi rauhoitettua kuunteluun ja keskusteluun, piirtämiseen yms. rauhalliseen toimintaan. Pikkuveli on varsinainen väkkärä, ihan mieletön meno päällä koko ajan. Rauhassa se on paikoillaan sillloin kun nukkuu :heart:

 

käykö esim.seurakunnan kerhossa tms?Jos käy ovatko sanoneet vilkkaaksi?

 

No noista kahdesta mistä terkkari on teille puhunut ni toinen vain ehkä liittyy tohoh adhd:hen mutta kun lapsi on noin pieni ni sitä ei voi kyllä siitä yhdestä asiasta diaknisoida adhd:lapseks!!! Toi varpailla kävely ei kyllä liity mitenkään adhd:hen!!!

 

Nosto

 

Meillä tuli ekaa kertaa 4-v neuvolassa tämmönen ylivilkkaushomma esille. Meillä on tosi vilkkaat lapset ja tuo yks on aivan omaa luokkaansa silti. Tavallaan siis tässä vaan on käyny niin, että mää en tiiä, mikä on ylivilkkautta ja mikä ihan normaalia rämäpäisyyttä, itsesuojeluvaiston puutetta ja kovaa äänenkäyttöä... Siis kun kaikki lapset on villejä, niin sitä pitää ihan tavallisena.

Seuraavassa neuvolassa (5-v) taas terveydenhoitaja kyseli, että keskittyykö lapsi koskaan mihinkään, onko koskaan hiljaa, onko yhtään rauhottunu vuoden aikana. Sanoin, että joo, on se portaat nyt oppinu laskeutuun ihan normaalisti, eikä enää loikkaa ihan mistä sattuu, mutta puhuu, liikkuu ja touhuaa taukoamatta. Lääkärikin asiaa pohti ja tuli siihen tulokseen, että lapsi on vaan tosi vilkas ja toimii aina ensin ja ajattelee vasta jälkeen päin.

Lapsi on taitava monessa asiassa, liikunnallisuus on käsittämättömän vahvaa hällä ja mielikuvitus on rikasta. Nyt on syksyllä eskariin lähtö eessä ja kieltämättä mietityttää välillä, miten se sujuu. Kerhossa käy 2 kertaa viikossa ja sielä pärjää hyvin. Kuulemma on vahdittavaa laatua, mutta tottelee käskyjä hienosti.

Tosta varpailla kävelystä ku oli puhe, niin ei tuo lapsi varpailla kävele. Ei kyllä kävele juurikaan, juoksee lähinnä. Ite mää oon sitä mieltä, että voiko tällä olla ylivilkkautta, koska keskittyy huolella niihin asioihin, mitkä hällä kiinnostaa. Piirtää, maalaa, rakentelee Legoilla aivan mahtavia juttuja. Mää luulen, että tuo eskari näyttää tän lapsen kohalla, missä mennään. Suorastaan huolissani en silti oo, koska tää piirre on osa tätä lasta ja mää tiiän, että hän tulee pärjäämään hyvin elämässään. Kauheesti vaan vaatii kärsivällisyyttä, rutiineja, rajoja, tekemistä, jaksamista, energiaa... kasvattaa vilkkaita lapsia. Ei oo ihan helppoa, haastavaa kyllä.

 

Mä olen vaan niin pessimistinen luonne, että jo pelkän ylivilkkauden diagnosointi kuulostais maailmanlopulta. Pystyykö ylivilkkaat käymään normaalia koulua?

Mun mies ja molemmat isovanhemmat olivat yllättyneitä terveydenhoitajan epäilystä. Edes heille tämä asia ei ole tullut mieleen, joten vähän epäilen tota terveydenhoitajaa. Toisaalta taas mietin, että kai hänelläkin on jotain tietoa asiasta....

 

Mä olen vaan niin pessimistinen luonne, että jo pelkän ylivilkkauden diagnosointi kuulostais maailmanlopulta. Pystyykö ylivilkkaat käymään normaalia koulua?

Mun mies ja molemmat isovanhemmat olivat yllättyneitä terveydenhoitajan epäilystä. Edes heille tämä asia ei ole tullut mieleen, joten vähän epäilen tota terveydenhoitajaa. Toisaalta taas mietin, että kai hänelläkin on jotain tietoa asiasta....

En mää sinuna olis huolissani. Teillä ei lähipiiri oo rekisteröiny asiaa ollenkaan. Meillä taas lähipiiri on huomannu asian. Enkä silti oo huolissani. Me ollaan kuitenki lapsen kans pärjätty hyvin. Arki sujuu ja lapsi on onnellinen ja positiivinen lapsi. Koulun alotukseenki on vielä aikaa.