Vilkas ja energinen luonne: Petturuus varjona

[Olen paha.]

Olen vilkas ja energinen. Tarkoittaa että teen paljon kaikenlaista, laiskuus ei ole osuva sana minuun. Sosiaalisuutena vilkkaus näkyy myöskin..tutustun helposti ja muhun on helppo tutustua. Olen silti järkiperäinen ja 40% tunneperäinen. Jos tapaan jonkun upean persoonan, olen jopa vietävissä omasta halustani. En ajattele että kumppanini on olemassa siinä hetkessä. Olen intohimojeni orja ja saan itseni pidettyä virkeänä ja hyväntuulisena juuri tuolla reseptillä. Tiedän tämän kuulostavan karmealta. Kukaan ei uskoisi musta tätä.
Loukkaan kumppaniani, koska menen ja teen kuten haluan siinä hetkessä. kadun asioita ja tuntuu tosi pahalta. Mutta en voi itselleni mitään. Rakastan silti miestäni enemmän kuin mitään koskaan missään. En voi koskaan hänelle kertoa tätä koska en halua häntä menettää. Miestäni on petetty ennenkin..hän ei kestäisi tätä aina vaan uudestaan..
Olen tyhmä että toimin näin, mutta nuorikin että himot eivät ota loppuakseen. Suhteeni seksielämä ei ole vilkasta kaikesta kovasta yrittämisestä huolimatta,joten näin on luonnollisesti päässyt käymään. En puolustele mutta realiteetit on tässä.
Huono ihminen, sitä olen. Kärsin surua, pettymystä itseäni kohtaan ja samalla tunnen että en voi vaan haluilleni mitään joita ei kotona huomioida..

 

[sohfvffis]

Olen paha.Ainakin olet rehellinen itsellesi.Ikääsi et maininnut.Älä kuitenkaan sammuta itseäsi.Olet virkeä,eläväinen ihminen.Kyllä aika aikanaan sammuttaa ihmisen,enää tahdo saada edes hereille.Nauti virkeydestäsi,energisyydestäsi.Tee se tyylikkäästi.Mieti haluatko olla sidoksissa johonkin ihmiseen vai haluatko olla vapaana kuin taivaan tuuli.

 

[Olen paha]

Olen kamppaillut "energisyyttäni"vastaan vuosia, kunnes nyt olen sitten menettänyt hallintaa tässä asiassa. Eli jotain on tapahtunut joka ei ole oikein parisuhteessa. Harmittaa mutta toisaalta tunnen että minä olen nyt tällainen ja tilanteen uhri jopa radikaalisti sanottuna.
Suhde jossa elän on hyvä pääasiassa. Mutta seksielämä ja kohtaaminen on harvassa. Kaipaan seuraa ja viihdettä suhteessa, joka voisi olla juuri seksuaalisuutta ja hyvää jutustelua toisen kanssa. Tunnen yksinäisyyttä suhteessani. Puran energiaa ulkopuolelle koska omani ei vastaa kipinöintiini. On tämä erikoista,,elämä ei olekaan aivan yksinkertaista ja oikeastaan tuomitseminen ei ole enää saman käsitteen alla omassa moraalisessa ajatusmaailmassa kuin ennen. Kuvittelin että minä en koskaan tekisi mitään tallaista..mutta..

Itsensä sammuttaminen..sitä ei saa tapahtua, mutta ei ole oikein toimia oman tahtonsa mukaan. Vai onko se väärin , olenhan "uhrannut"vuosia mieheni tahdon mukaan..ja saanut kärsiäkin.
Kuulostaa jopa kostolta jota minulla ei ole..se tarve puuttuu.
Haluan olla tässä, suhteessani, koska rakastan vaikka energiamme ei kohtaa. Hänkin rakastaa..
Haluan silti kokea ja tuntea, elää ja nauttia. Tyylikkäästi siihen täytyy pyrkiä.
Kuka sanoo miten elämä pitää elää..vain kai jokaisen oma sydämen ääni..
Kiitti soffffis vastauksesta..tää on iso juttu mulle..

 

[Järjenääni]

Kuka sanoo miten elämä pitää elää..vain kai jokaisen oma sydämen ääni..

Mitä se sydämesi sanoo? Mielesi ainakin perustelee tekemisiään, keksii syitä, vähättelee asiaa.

Mitä tuntisit, jos tämä jota sinä niin paljon rakastat, tuntisi kuten sinä, eli ettei ei saa suhteeltanne tarpeeksi? Keksisi omat tekosyynsä ja hakisi sympatiaa muualta? Mitä sydämesi silloin tuntisi?

 

[yksirouva]

Tekstisi on aika kauheata luettavaa, mun mielestäni. Sain justiinsa selville että mieheni petti minua, siis siitä näkökulmasta nyt kirjoitan. Petettynä vaimona ja tuoreena äitinä. Että jos mieheni ajattelisi ja tuntisi samoin kuin sinä. Saa sydämen pysähtymään.

Itse olen kerran pettänyt edellisessä suhteessa, enkä voinut elää asian kanssa vaan myönsin sen miehelle välittömästi. Hän olisi halunut jatkaa mutta minun oli pakko lopettaa suhde, pettäminen oli merkki siitä etten ollut hänen kanssaan onnellinen. On turha sitoutua tai muka-sitoutua jollei pysty oikeasti sitoutumaan. Mikään ei ole v********paa kuin olla nyt tässä tilanteessa, miettiä että miten jatkaa kun on rakastanut täysiä mutteiko kuitenkaan tarpeeksi.

 

[moukka on moukka]

Itsetunnottomuus ajaa jatkuvaan hyväksynnän hakuun ja oman kelpoisuutensa testaamiseen. Kyllä se siitä asettuu.

 

[selityksiä, selityksiä...]

Kyllä se syyllinen selitykset keksii. Että kun mä vaan on tämmöinen ja haluan elää. Ei tää ole mun vika, vaan mä vaan ajaudun näihin tilanteisiin.

Totta, totta. Mutta se ei oikeuta loukkaamaan toista.

Älä kiellä eloisaa itseäsi. Nauti seksistä, huomiosta ja kaikesta siitä mitä mielesi halajaa. Mutta et voi samalla pitää hyvää miestä varalla. Mä olen sitä mieltä, että ihan rehellinen et ole, vaikka myönnätkin pahuutesi.

Ihan sama, kuin alkoholisti juo "koska on juoppo". Hyväksyisitkö sen selityksen?

Tai leikkipuistossa kuultua: lapsi ajaa toisen yli kolmipyörällä ja selittää, ettei voi sille mitään kun "mulla on ADHD".

 

[sohfvffis]

Minkä ihminen tunteilleen voi?Jos ei ole hyvä olla,silloin kaipaa muutosta asioihin.Se on aivan oikein.Jos on lapseton ihminen,silloin kannattaa tehdä ratkaisuja oman etunsa mukaisesti.Kerran täällä eletään,miksi hukata arvokkaita vuosia jossain epätyydyttävässä parisuhteessa.Jos on lapsia,silloin tilanne on toinen.Lasten vanhempien otettava vastuu aikaansaannoksistaan.Ei kannata kiusata itseään eikä toistakaan osapuolta.Aika parantaa haavat,sanovat viisaat.Minun kohdallani se ei pitänyt paikkaansa.Tuli vaan sellainen lommo ettei sitä kukaan oio.Mutta sen kanssa pärjään koska olen asennoitunut siihen sillälailla.

 

[Heikki Häntä]

Anna palaa vaan, ap! Kiimaisille pikkurouville on aina käyttöä!

 

[Olen paha]

jotenkin tiesin että kommentit tulevat olemaan tätä luokkaa.
En puolustele omaa käytöstäni. Tiedän kyllä että toimin väärin toista kohtaan ja enkä tee oikein itseänikään kohtaan.
Mutta en ole mikään hutsu. Sekin on selvä juttu, joten heikki häntä voi ihan rauhassa odotella neitosen lankeamista "jalkoihinsa".
En missään nimessä ole höyrypää joka kaikkialla aina vaan touhuaa kaikenlaista päätöntä. Tiedän kyllä missä menen ja mitä teen. Harkitsen ja mietin. Mutta silti kadun joten omatuntoni on tallella. En tarvitse itsetunnon kohotusta. Käytökseni on kaipuuta. Arki tuntuu aina samalta ja jopa tylsältä, suhteeni on toisaalta vaikea jossa tahtomme ei kohtaa,mutta silti tiedämme olevamme toistemme. Vaikea selittää.
En puolustele käytöstäni, halusin kertoa kuinka ihminen on inhimillinen ja toisaalta monimutkainen "olento" koska korkean moraalin omaavakin voi langeta siihen mitä pahana pidämme. Tuskinpa olen ainut joka niin on langennut.
En ole harrastanut seksiä kenenkään kanssa,,mutta suutelut ja muu hauska on ollut joskus kuvioissa. Luokittelen itseni petturiksi. Kuka tahansa voi haukkua ja sanoa täällä mitä vain. En suinkaan ole tyhmä ettenkö jo ilman sitäkin tuntisi omaa pahuuttani.Yritän viisastua takaisin entiseen malliini. Haavat jäävät painamaan silti..

 

[selityksiä, selityksiä...]

Onko vaikea vetää rajoja? Vaikea sanoa ei? Ajaudut vain tilanteeseen, jossa suudellaan? Tai sitten se pieni piru tulee istumaan olkapäälle ja jättää kertomatta että oikeastaan on varattu.

En mä halua tuomita, koska tiedän mitä se on, "kun mulle vaan aina tapahtuu näin". Ei ole ihmiselo mustavalkoista. Hyvä, että pohdit asiaa. Koska kukaan muu ei pysty päättämään sun elämästäs kuin sinä itse.

 

[Wisdom]

Moni tekee juuri kuin ap. Joten en tiedä kannattaako tästä nyt piruja maalata seinille, sentään olet tunteellinen vielä etkä paatunut tekijä- on sulla siis mahdollisuuksia tuosta vielä nousta ja järkiintyä. Olisiko elämäsi kriisi syy siihen että nyt yhtäkkiä teetkin toisin kuin koskaan ennen. Kriisissä ihminen menettää hallintaansa useasti..parisuhde on valitettavasti yksi sellainen että ihminen purkaa ja pakenee jopa olotilaansa johonkin-toiseen.en kertoisi kumppanillesi mitään. Jos haluatte toisenne niin eteenpäin vaan. Kunhan viisastut. Pilatakin voi kaiken tuolla menolla.

 

[Heikki Häntä]

...Mutta en ole mikään hutsu. Sekin on selvä juttu, joten heikki häntä voi ihan rauhassa odotella neitosen lankeamista "jalkoihinsa"...

Heh, niin kauan kun on kiimaisia pikkurouvia, niin kauan on myös häntäheikkejä. Kun pikkurouvalle lepertelee tarpeeksi, niin jo kohta lohkeaa! Kokemuksella )

 

[terapeutti]

Anna palaa vaan, ap! Kiimaisille pikkurouville on aina käyttöä!

Sinä se jaksat!

 

[Pieni ihminen suuressa maailmassa]

Olin itse samankaltainen kun seurustelin pitkässä suhteessa jossa oli kymmenen vuotta tulossa täyteen. Meillä oli "suurinpiirtein" kaikki hyvin mutta olin tosi yksinäinen koska mies oli aina töissä. Tunsin että vaikka elin parisuhteessa, olin kuin sinkku suurimmaksi osaksi aikaa eikä mikään tuntunut miltään. Meillä ei ollut mitään yhteistä tekemistä eikä yhteistä aikaa, minulla oli omat harrastukseni ja miehellä omansa. Niihin pakeninkin usein enkä oikein halunnut myöntää missä jamassa suhteemme jo oli.

Se tyhjyyden ja yksinäisyyden tunne sai minut "tarvitsemaan" jotain muuta. Lähdin etsimään sitä suhteemme ulkopuolelta ja ajauduinkin pettämään miestäni. Tiesin että tein väärin mutta sillä hetkellä ja siinä mielentilassa ajauduin siihen. Olin aika hukassa itseni kanssa. Rakastin miestäni mutta meidän tilanteemme meni vaan huonompaan, etäydyimme toisistamme ja lopulta minä aloin jo rakentaa eroa mielessäni. En pystynyt enää elämään niin.

Sanoisin ap että sinulla tuntuu olevan samankaltainen "itsesi etsimisaika" menossa. Et saa suhteestasi sitä mitä kaipaisit ja koitat löytää sen suhteen ulkopuolelta. Mutta ei sekään tee sinua tyytyväiseksi, ei ainakaan tehnyt minua. Eli en usko että saat näin toimimalla elämäsi tuntumaan yhtään paremmalta vaan parasta olisi nyt keskustella asioista kumppanisi kanssa. Mikä on sellaista mihin haluaisit muutosta, mitä sinä voisit sen eteen tehdä ja mitä varsinkin miehesi voisi tehdä? Lähde muuttaamaan suhdettasi, älä etsi elämääsi sen ulkopuolelta. Koska ennenpitkää se vie sinut vain kauemmaksi ja kauemmaksi kunnes teillä ei ole enää sitä vähääkään mikä pitää teidät yhdessä. Niin siinä tulee käymään jos jatkat näin, usko minua, olen kokenut saman.

 

[atrarra]

Miksi aina vedotaan muihin ihmisiin kun tehdään huonoja päätöksiä? Jos tahallaan loukkaa ihmisiä niin ei se todellakaan vähennä sitä tosiasiaa että on paska ihminen vaikka muutkin tekee samaa. Sinä ja ainoastaan sinä itse olet vastuussa omasta elämästä. Tuossa ylhällä "Pieni ihminen suuressa maailmassa " kirjoittaa asiaa vaikkakin tapa minkä hän sen oli huomannut ei ollut hyvä.

 

[Olen paha avautuu lisää]

Olin itse samankaltainen kun seurustelin pitkässä suhteessa jossa oli kymmenen vuotta tulossa täyteen. Meillä oli "suurinpiirtein" kaikki hyvin mutta olin tosi yksinäinen koska mies oli aina töissä. Tunsin että vaikka elin parisuhteessa, olin kuin sinkku suurimmaksi osaksi aikaa eikä mikään tuntunut miltään. Meillä ei ollut mitään yhteistä tekemistä eikä yhteistä aikaa, minulla oli omat harrastukseni ja miehellä omansa. Niihin pakeninkin usein enkä oikein halunnut myöntää missä jamassa suhteemme jo oli.

Sinulla oli erittäin hyvä vastaus. Tunnen että olet melko oikeassa. Minun tilanne näyttää juuri tuolta. Ja niin olen itsekin ajatellut että ei tämä ainakaan johda parempaan vaikka hetken tuntee saavansa jotain itsellensä.
Meillä on aivan sama asialen aina töissä, parisuhteen aika on vähäistä, mieheni ollut vuosia minulle kurja tietyissä asioissa..tuntuu että nyt on minun aikani olla ja tehdä kuin minä haluan niin hänkin teki vuosia..ja satutti. En koe kostonhimoa silti, vaan tulee tavallaan kieroutunut olo siitä että minäkin olen oikeutettu. Tiedän älkää sanoko mitään..
Meilläkin suurinpiirtein kaikki hyvin..jollakin mittapuulla mitattuna.Koti ja tasapainoakin on,seksiä joskus,jotain välittämistä joskus..pitkässä suhteessa kaikki on kai vaan enää joskus..lienee sekin hyvä asia..???

Meillä kuljetaan molemmat omia polkujamme..harrastukset ja kaikki..mikään ei yhdistä meitä vaan vie etäämmäs..toisen kosketus on jo kovin etäistä..kumpikaan ei lähesty toistansa enää oikeastaan nykypäivänä erittäin harvoin..en tiedä haluanko edes koskettaa..mitä haluan.Totta että elän muutoksen aikaa..elämän suunta on kai nyt kysymysmerkille minut laittanut..

Haluaisin puhua mieheni kanssa mutta emme pääse ns puusta pitemmälle..emme ole samalla aaltopituudella, henkisesti emme keskustele samalla ymmärrystasolla..jne..joten se on ikuinen ongelmamme..puhuminen ei onnistu.
Toinen on valtavan itsepäinen ja itsekäs, toinen määrätietoinen ja vahva persoona. Jyräämme toinen toisemme. Ei vaan luonnistu. Tuhoaa muuten aika hienosti tämäkin toimintamallin toteutuminen molempia..tuntuu että usko ja toivo elää sanonta on aivan ilmassa leijuva klisee..mitä ne on ?? en tunne tuota.
En siis tahallani hae ulkopuolelta mitään korviketta tms..haen kai vain itseäni. Vastauksia itselleni, sitä se ehkä on. Itsetunnolleni en tarvitse huomiota, enkä halua mitään kokemuksia että voisi arki piristyä,,itseäni kai etsin uudestaan sitten teini nuoruuden.Olen ollut sitoutunut ja vakiintunut ikäni..aina pitkissä suhteissa ja lojaalina..ehkä tämä on sitä aikaa jolloin aikuinen nuori nainen koettaa löytää vielä sen omankin tahtonsa ja tietyn itsekkyyden jolle ei koskaan ennen ole tilaa annettu. Minulle.

 

[-Witchie]

Lainauksia yksirouvan tekstistä:

"...pettäminen oli merkki siitä etten ollut hänen kanssaan onnellinen."

"Mikään ei ole v********paa kuin olla nyt tässä tilanteessa, miettiä että miten jatkaa..."

Eikö sulla, yksirouva, itsesuojeluvaisto pelaa? Jos olet itse huomannut petettyäsi sen johtuvan siitä, ettei ole onnellinen "hänen kanssaan", eikö kykysi riitä näkemään, ettei mies ole onnellinen kanssasi eikä hänen kanssaan kannata jatkaa?

 

[soffhiisi]

Kannattaa hakea apua, sillä elät valheessa ja itsepetoksessa. "Energinen", BS... Eikö olisi mukavaa olla tasapainossa itsensä ja toisten kanssa...

 

[Tekemällä se selviää]

Mä olen sitä mieltä että kyse ei ole mistään tasapainosta vaan luonnollisesta reaktiosta. Ap suhde ei voi olla hyvä, koska hyvästä suhteesta ei lähdetä pelaamaan ja riskeeraamaan, niin uskon täysin. Jos aiemmin ollut lojaali, nyt ei enää, pitkä suhde ja erilaisuus. Siinähän sitä jo onkin monta riskiä mitkä saavat asiat mutkistumaan ja suhteen koetukselle. Nuori ihminen on himokas, tunnistan itsenikin tuosta. Mutta onko mikä järkevää, niinpä. Kerranhan täällä eletään ja ellei tiedä missä oma paikka nyt on, on se tavalla tai toisella pakko selvittää. Kuka sen määrää mitä vaakakupissa on arvona ja menetettävänä. Tai saatavana.

 

[niiskurouva.]

Olen kamppaillut "energisyyttäni"vastaan vuosia, kunnes nyt olen sitten menettänyt hallintaa tässä asiassa. Eli jotain on tapahtunut joka ei ole oikein parisuhteessa. Harmittaa mutta toisaalta tunnen että minä olen nyt tällainen ja tilanteen uhri jopa radikaalisti sanottuna.
Suhde jossa elän on hyvä pääasiassa. Mutta seksielämä ja kohtaaminen on harvassa. Kaipaan seuraa ja viihdettä suhteessa, joka voisi olla juuri seksuaalisuutta ja hyvää jutustelua toisen kanssa. Tunnen yksinäisyyttä suhteessani. Puran energiaa ulkopuolelle koska omani ei vastaa kipinöintiini. On tämä erikoista,,elämä ei olekaan aivan yksinkertaista ja oikeastaan tuomitseminen ei ole enää saman käsitteen alla omassa moraalisessa ajatusmaailmassa kuin ennen. Kuvittelin että minä en koskaan tekisi mitään tallaista..mutta..

Itsensä sammuttaminen..sitä ei saa tapahtua, mutta ei ole oikein toimia oman tahtonsa mukaan. Vai onko se väärin , olenhan "uhrannut"vuosia mieheni tahdon mukaan..ja saanut kärsiäkin.
Kuulostaa jopa kostolta jota minulla ei ole..se tarve puuttuu.
Haluan olla tässä, suhteessani, koska rakastan vaikka energiamme ei kohtaa. Hänkin rakastaa..
Haluan silti kokea ja tuntea, elää ja nauttia. Tyylikkäästi siihen täytyy pyrkiä.
Kuka sanoo miten elämä pitää elää..vain kai jokaisen oma sydämen ääni..
Kiitti soffffis vastauksesta..tää on iso juttu mulle..

Oon sun kohtalotoveri! Ihan kuin omasta kynästäni. Mä olen avioliitossa, vajaat 40v.

 

[yks vaan täältä]

Minkä ihminen tunteilleen voi?Jos ei ole hyvä olla,silloin kaipaa muutosta asioihin.Se on aivan oikein.Jos on lapseton ihminen,silloin kannattaa tehdä ratkaisuja oman etunsa mukaisesti.Kerran täällä eletään,miksi hukata arvokkaita vuosia jossain epätyydyttävässä parisuhteessa.Jos on lapsia,silloin tilanne on toinen.Lasten vanhempien otettava vastuu aikaansaannoksistaan.Ei kannata kiusata itseään eikä toistakaan osapuolta.Aika parantaa haavat,sanovat viisaat.Minun kohdallani se ei pitänyt paikkaansa.Tuli vaan sellainen lommo ettei sitä kukaan oio.Mutta sen kanssa pärjään koska olen asennoitunut siihen sillälailla.

Entä jos tilanteen nainen tai mies on se "lapsellinen". Aina meille lapsettomille sanotaan neuvoksi kun alkaa mennä huonosti, että ovesta ulos ja talo myyntiin! Mutta jos on lapsia, silloin neuvotaan sitten kärvistelemään vuosikaudet siinä kulissiperhehelvetissä. Lapsista kasvaa tunnekylmiä tunnevammaisia ihmisiä, jotka toistavat samaa p****aa omassa perheessään sitten aikanaan.Kyllä terapeuteille töitä riittää!

 

[yhdelle vaan täältä]

Asiaa puhut.Lapset aistivat hyvin herkästi vanhempien tilanteen.Jos suhde ei toimi ja kärvistellään kulisseissa,se vaikuttaa lastenkin tunne-elämään.Epävarmuutta,arkuutta,mitä kaikkea tuleekaan.Mikä neuvoksi?Teko-onnellisina kunnes lapset valmiit lentämään pesästä.Sitten vanhemmat lähtevät omille teilleen katkerin mutta helpottunein mielin kohti uusia seikkailuja.

 

[no]

Sanoisin ap että sinulla tuntuu olevan samankaltainen "itsesi etsimisaika" menossa. Et saa suhteestasi sitä mitä kaipaisit ja koitat löytää sen suhteen ulkopuolelta. Mutta ei sekään tee sinua tyytyväiseksi, ei ainakaan tehnyt minua. Eli en usko että saat näin toimimalla elämäsi tuntumaan yhtään paremmalta vaan parasta olisi nyt keskustella asioista kumppanisi kanssa. Mikä on sellaista mihin haluaisit muutosta, mitä sinä voisit sen eteen tehdä ja mitä varsinkin miehesi voisi tehdä? Lähde muuttaamaan suhdettasi, älä etsi elämääsi sen ulkopuolelta. Koska ennenpitkää se vie sinut vain kauemmaksi ja kauemmaksi kunnes teillä ei ole enää sitä vähääkään mikä pitää teidät yhdessä. Niin siinä tulee käymään jos jatkat näin, usko minua, olen kokenut saman.

Olipa muuten hienosti sanottu, 10 pistettä.

ja sitten näille kulissiliitoista kirjoittajille sanoisin, että on aika iso vastuu annettu lapselle, jos lapsen henkinen elinpiiri on syynä omalle ratkaisulleen jättää perheensä. Itsepetosta.

 

[hyvää ja kaunista]

Oh, onpa kyllä kuin omasta elämästäni. Tosin en huitele useiden miesten kanssa, vaan yksi ihana on suhteeni ulkopuolelta elämääni ilmaantunut. Erona on, etten tunne itseäni pahaksi tai huonoksi eikä omatuntokaan soimaa. En puolustele tekojani, mutta en myöskään ripottele tuhkaa päälleni. Olen ja elän tätä elämää niin raadollisena kuin se onkin. Ja rakastan kahta miestä.