Rakastuminen avioliiton aikana toiseen?

[juu juu]

Kannattaa opetella asettumaan näiden yläpuolelle. Ei rakkautta kannata kahlita. Rakkauden tarkoitus on tuoda onnea ja iloisuutta kaikille!

Kerro puolisollesi tunteistasi. Puolisoiden tarkoitus on jakaa toistensa onni ja elämä.

Tollanen rakkaus totta tosiaan tuo iloa kaikille...

 

[Turbojurpo]

Unohtakaa jo tuo kirkon suoltama diipadaapa siitä, että rakkaus on tahdon asia. Rakkaus on tunne. Viha on tunne. Pettymys ja ilo ovat tunteita. Sitä ei kirkon vihkikaava muuksi muuta, vaikka uskovaiset kuinka niin väittäisivät. Jos toista ei tunne rakastavansa, häntä ei rakasta eikä siinä tahto paljoa auta. Miksi edes pitäisi tahtoa, jos ei rakasta? Ai, niin kun vihkikaava ja niin edelleen.

Mutta voi päättää, haluaako olla parisuhteessa vai ei, rakastipa puolisoon tai jotakuta muuta ihmistä.

Onkohan kirkon kanta jäänne järjestettyjen avioliittojen ajalta? Silloin puolisot hädintuskin tunsivat toisiaan ennen häitä ja luotettiin siihen, että rakkaus kasvaisi itsestään avioliiton aikana.

 

[Luepa uudelleen]

Minä en ainakaan ala kärsimään paskassa suhteessa ihan vaan sen takia, että niin kuuluu tehdä. Sen verran "itsekäs" olen. Ja luulen, että tämä "itsekkyys" tuottaisi pitkässä juoksussa enemmän onnea myös muille osapuolille, eli nyk. miehelle ja lapselle.

No ap sanoi että nykyinenkin suhde on hyvä...

 

[maybe]

Tollanen rakkaus totta tosiaan tuo iloa kaikille...

Voisko joku laskea, montako miestä sadasta on niitä puolisoita, jotka kuuntelevat korvat höröllä yymärtäväisinä ja vielä silittävät päätäsi kun kerrot rakastuneesi toiseen mieheen?!

 

["Siis"]

Ei oe nyt ihan samalla tavalla käynyt kuin sinulla, mutta vähän vastaavanlaista on ollut nyt ilmassa viime aikoina. Vaikea paikka mulle ja mietityttää nyt paljon, että miten tästä eteenpäin.

Sinä olet ihastunut toiseen vai miehesi on ihastunut toiseen? Oletteko silti yhä yhdessä miehesi kanssa?

 

[miettiväinen]

Ap oletko ihastunut vai rakastunut? Täällä keskusteluissa tunnutaan sekoittavan nuo kaksi asiaa. Ihastuminen ei kaada parisuhdetta, koska ihastuminen menee ohi hetkessä.. mielestäni rakastuminen on PALJON voimakkaampi tunne kuin ihastuminen.. ja rakastuminen toiseen ollessa aviossa on pettämistä vaikka oltaisiin kuinka "vaan kavereita"

 

["hupsista"]

Siis minä olen tutustunut tähän mieheen oman mieheni kautta. Ovat hyviä kavereita, eivät ehkä ihan oikein ystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä mutta hyviä kavereita. Mieheni siis hyväksyy tämän ystävyyden ja on sanonut, että on kiva juttu.

ahaa. Minäkin tutustuin silloisen aviomieheni kaveriin ja ensin ystävystyimme ja se oli miehellenikin ok. Tunsimme kuitenkin molemminpuolista vetoa toisiamme kohtaan emmekä enää osanneet pysyä ystävyystasolla. Seksi tuli mukaan kuvioihin, vaikkei se ollut alunperin suunnitelmissa ja tunteet syvenivät luvattoman paljon. Koko ajan oltiin kyllä tietoisia tapahtuvasta ja yritettiin muka jarrutella. Mun perhe hajos ja ollaan nyt sit yksissä tän kaverin kanssa. Kaduttaako? Ei kaduta. Exä oli sellainen petturimies.

 

[Lode-]

No ap sanoi että nykyinenkin suhde on hyvä...

En mä puhunut ap:n suhteesta, vaan noin niinkuin yleensä, lähinä omista asioistani, mikä käykin mun viestistä varsin hyvin selville.

 

[Lode-]

[QUOTE="Siis";22734058]Sinä olet ihastunut toiseen vai miehesi on ihastunut toiseen? Oletteko silti yhä yhdessä miehesi kanssa?[/QUOTE]

Mulla on vähän omia kuvioita ollut tässä.

 

[villijavaarallinen]

On helppo moralisoida, kun ei itse tarvitse kokea kaikkea. Kuka määrää milloin rakastutaan? Kirjoituksia ja kommentteja luettuani näyttää siltä arvon naiset, että rakastutte silloin kun "kohde" on teille sopiva??
Mutta se ei silloin ole todellista, vaan näyteltyä.