Rakastuminen avioliiton aikana toiseen?

[harmaa]

Ihastumisia tulee ja menee, vaikka naimisissa olisikin.
Ajan kanssa ne tunteet menee ohitse.

Jos oikeasti haluaa uuden parisuhteen, pitää edellinen olla loppu ja käsitelty, muuten asiat seuraavat perässä uuteen suhteeseen.

Minä antaisin neuvoksi yrittää piristää avioliittoa ja etsiä puolisosta ne asiat jonka vuoksi häntä rakastaa ja jonka vuoksi meni naimisiin. Ohjata siis ne tunteet siihen oikeaan henkilöön jonka kanssa on luvannut elää lopun elämäänsä.

Ja mulla ainakin ne ihastuksen tunteet muuttuivat lopulta ajan kanssa ystävyydeksi. Kesti se vissin n. vuoden verran.

Lisään vielä, että tunnustin tunteeni ihastukselle jonka kanssa siis ei mitään tapahtunut, mutta puhuimme ne läpi ja sovimme olevamme pelkkiä ystäviä.

 

[vierailija]

rakastuin ja toinen olikin vaan vähän ihastunut. Helvetinmoinen tuska irrottautua tunteesta. Elimistön kemia menee sekaisin ja se ei kannata. Ota etäisyyttä ja pidä järki kädessä. Nyt olen iloinen että emme edenneet suhteeseen asti. Oma perhe tuntuu nyt niin rakkaalta. Halusin vain kokea vielä ihastumisen tunteen. En ikinä enää halua moista vuoristorataa....ihastuminen on kivaa, mutta jos se menee rakastumisen puolelle..kontrolli katoaa..

 

[Hoba]

Mä olen tällä hetkellä sellaisessa jamassa, että meinaa pää hajota.
Olen totaalisesti rakastunut erääseen naiseen, jonka kanssa vietän aina sillon tällön hetken pari. Nyt hän ilmoitti, että ovat eronneet, ja nainen on muuttamassa omaan kotiin. Mä rakastuin tuohon naiseen niin tulisesti, että tälläkin hetkellä sattuu sydämestä ja on oikeasti paha olla. Ruoka ei maistu ja mihinkään en pysty keskittymään. Olo on ihan helvetinmoinen. Kotona on emäntä ja lapset. Kotona ei ole mennyt pitkiin aikoihin mitenkään hienosti ja eroakin on väläytelty tuon tuosta. Nyt mä olen kahden tulen välissä: vanhan suhteen ja uuden rakastumisen välimaastossa. Taidan kuolla. Olo on sellainen. En vain mitenkään meinaa kestää. Kaikki vaihtoehdot kirvelevät vuotavia haavoja. Haluaisin sanoa tuolle rakastuksen kohteelle, että häntä rakastan. Mutta en uskalla tehdä sitä, koska haluaisin hänen ensin kokoovan oman palapelinsä kuntoon. Tämä tune on suorastaan tappava.

 

["Angelina"]

Kyllä ihminen tietää ,mitä valitsee ja pitää kantaa vastuu kaikista läheisistä. Tutki tarkasti ja rehellisesti,onko elämäsi kunnossa vai olitko nyt jostain syystä lohdun tai rakkauden tarpeessa.Entä tuo toinen? JOS hait lohtua,ja helpotusta omaan oloosi...ei uusi ihminen ole ratkaisu vaan sinun pitää hoitaa oma tilanteesi kuntoon. Rakastatko omaa kumppaniasi...jos vastaat kyllä,löydät tien hänen luokseen tekemällä hieman työtä suhteenne eteen. Rakkaus on työtä ja vaatii hoitoa. Uuden ihmisen kanssa ei ole juuri vastuuta ei syyllisyyttä,ei historiaa j akaikki on aluksi vain helppoa ja kivaa...sinun ongelmasi tulevat aina eteesi suhteissasi. Jos sinulla on perhettä,kannattaa tarkasti miettiä valintoja...voi mennä monen ihmisen elämä pirstaleiksi. Tunteet tulevet ja menevät,mutta ihmisiä ei saa rikkoa...Viisautta ja voimaa sinulle!!

 

[Rakastunut]

Annat mennä vain niin kauan kuin rakastumista riittää. Ennen kuin huomaatkaan mies on muuttunut toiseksi. Lopulta hän alkaa vihata sinua ja sinä tajuat, että kaikki oli harhaa. Käpristelet siinä vähän aikaa ja tajuat, ettei hän ollut rakastumisesi arvoinen. - Näin se käy!

 

["vieras"]

Ihmiset rakastuu ja rakkaus loppuu.

Aina pitää erottaa tunteet ja teot. Ei toiseen rakastuminen ole pettämistä.

 

[juuh]

Ihastuminen tosiaan tapahtui salakavalasti. Enkä minä kyllä ymmärrä sitä, että ei voisi olla ystävä. Sovittu on, että se jääkin vain siihen.

Ystävyys ei ole mahdollista jos molemmilla on syvempiä tunteita. Aivan naurettavaa, naivia ja lapsellista väittää noin. Jos olisit ikinä ennen ollut tilanteessa, jossa yrität olla ystävä ihmisen kanssa, johon oikeasti olet rakastunut, tietäisit, että se on pelkkää teeskentelyä. Voit olla tuttava tai "väleissä", mutta ystävyys... nounou.

 

[juuh]

[QUOTE="vieras";22608451]Ihmiset rakastuu ja rakkaus loppuu.

Aina pitää erottaa tunteet ja teot. Ei toiseen rakastuminen ole pettämistä.[/QUOTE]

Monen mielestä toiseen rakastuminen nimenomaan on pettämistä, jopa pahempaa kuin satunnainen seksi.

 

[kiusa]

Onko jollekin käynyt näin? Itse olen nyt tutustunut mieheen, johon ihastuin kuin huomaamattani. Ja kun tutustuimme lisää niin yhdessä hetkessä tuntui siltä kuin olisimme tunteneet aina. Pelkään pahoin, että tämä johtaa lopulta tunteiden syvenemiseen entistä enemmän. Ellei ole jo johtanut. Ja tunteet on molemminpuolisia.

Mutta miestäni en ole pettänyt eli ennen kuin alatte parjata niin tämä on vain jotain mikä on täysin tahtomattani tapahtunut sydämessäni.

Enkä ymmärrä miten tätä tunnetta pitäisi käsitellä. Rakastan kyllä miestänikin ja meillä on ihana perhe.

Minulla on sama tilanne ihastumiset menee ohi ja kohde vaihtuu. kai sitä hakee jännitystä elämäänsä. en kyllä petiin asti menisi yhdenkään ihastukseni kanssa.

 

["vieras"]

Miten tunteet voi olla pettämistä? Ei ihminen voi 100%:sti koskaan hallita tunteitaan.

Sama jos joku syyttäisi siitä jos rakkaus loppuu.

Ei kukaan ole toiselle selitysvelvollinen siitä mitä omien korvien välissä tapahtuu. Ei tässä lapsia olla.

 

["vieras"]

Miksi edes mietit perheesi rikkomista? Ihastumisia tulee ja menee. Sinuna ottaisin ihastukseen etäisyyttä ja välttelisin tilanteita joissa mahdollisesti joutuu kahden kesken. Ainakin niin pitkäksi aikaa, että ihastuminen on loppunut.

 

[ap:lle]

Hei hyvä ketjun aloittaja! Oletko henkinen ihminen? Oletko kuullut sielun ystävistä (soul friend)? Mahdollisesti olette tämän miehen kanssa tuttuja menneestä elämästä, sielun ystäviä... Minulle on käynyt ainakin juuri näin. Tunnen erästä miestä kohtaan rakkautta ja hän tuntee samoin. Kyseeessä on tunne,. jossa on mukana paljon hellyyttä. Ainakin minun tekisi mieli silitellä hänen poskeaan jne. mutta tyydymme keskusteluun. Olen naimisissa enkä aio pettää tai jättää aviomiestäni. Olen valinnut aviomieheni ja valitsen vieläkin. Pystyn silti olemaan ystävä sen toisen kanssa. Meille ei tässä elämässä ole tarkoitettu seksuaalista suhdetta... ainakaan vielä. Sielunystävillä saattaa olla taipumus tavata myöhemmässä elämänvaiheessa uudelleen.

 

[dfdf]

Voi montakin kertaa. Rakastumisia tulee ja menee. Ei niitä kannata ottaa liian vakavasti. Älä siis takerru niihin tunteisiisi ja ala yliromantisoida toista. Kyllä ne tunteet siitä ajan kanssa haalistuvat ja tulet taas järkiisi.

 

[maybe]

Ei tunteita voi tosiaankaan hallita 100% eikä edes 50%, paitsi lääkkeillä. Hormonithan ovat kaiken takana. Ja joskus ei auta välttää tilanteita missä sitä on kahden kesken, riittää että toinen on läsnä isossakin joukossa ihmisiä, niin sen läsnäolo aiheuttaa sydämen tykytystä.. Ei ihmisiä voi syyttää siitä että rakastuu, se vain tapahtuu. Ja taustalla on monesti ongelmia nykyisessä parisuhteessa. Tsemppiä vain kaikille muillekin tämän ongelman kanssa painiskeleville, ei ole helppoa!

 

[Lode-]

Ei oe nyt ihan samalla tavalla käynyt kuin sinulla, mutta vähän vastaavanlaista on ollut nyt ilmassa viime aikoina. Vaikea paikka mulle ja mietityttää nyt paljon, että miten tästä eteenpäin.

 

["vieras"]

Ihan turhaa alkaa etsimään syitä tapahtuneelle ja esimerkiksi dissailla nykyistä suhdetta. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Ei se ole ihan niin kuoleman vakavaa. Teot ne vasta merkkaa ja niille jokainen mahtaa vaikkei tunteillensa mahtaisi.

 

["Vaimo"]

No varaudu sitten pidempään kärsimykseern. Jotakuta sattuu tuossa ennen pitkää.

Nin. Jos et halua lopettaa tuttavuutta, olet jo sisimmässäsi valinnut pettämisen, ainakin henkisen. Ei niitä elämänarvoja testata silloin kun ei ole tilanne päällä, vaan juuri näissä tilanteissa kun houkutus iskee.

 

[voi että]

Mikä ihmeen "henkinen pettäminen?"

Ei tuollaista ole olemassakaan.

 

["Noniin"]

Ihastuminen tosiaan tapahtui salakavalasti. Enkä minä kyllä ymmärrä sitä, että ei voisi olla ystävä. Sovittu on, että se jääkin vain siihen.

Oletpa naiivi. Annat pikkusormen ja se vie koko käden. Ja perheen. Ja lapsilta kodin. Usko vaan, niin siinä käy.

 

[Tuttutapaus]

Mä olen tällä hetkellä sellaisessa jamassa, että meinaa pää hajota.
Olen totaalisesti rakastunut erääseen naiseen, jonka kanssa vietän aina sillon tällön hetken pari. Nyt hän ilmoitti, että ovat eronneet, ja nainen on muuttamassa omaan kotiin. Mä rakastuin tuohon naiseen niin tulisesti, että tälläkin hetkellä sattuu sydämestä ja on oikeasti paha olla. Ruoka ei maistu ja mihinkään en pysty keskittymään. Olo on ihan helvetinmoinen. Kotona on emäntä ja lapset. Kotona ei ole mennyt pitkiin aikoihin mitenkään hienosti ja eroakin on väläytelty tuon tuosta. Nyt mä olen kahden tulen välissä: vanhan suhteen ja uuden rakastumisen välimaastossa. Taidan kuolla. Olo on sellainen. En vain mitenkään meinaa kestää. Kaikki vaihtoehdot kirvelevät vuotavia haavoja. Haluaisin sanoa tuolle rakastuksen kohteelle, että häntä rakastan. Mutta en uskalla tehdä sitä, koska haluaisin hänen ensin kokoovan oman palapelinsä kuntoon. Tämä tune on suorastaan tappava.

Mun yksi tuttavamies teki niin, että rakastui toiseen ja jätti vaimon ja lapset. Nyt elelee sitten tämän uuden naikkosen kanssa ja lapset ja vaimo kärsivät. Yritti kyllä lopettaa uuden suhteen, mutta totesi että ei pysty tekemään sitä "koska rakastaa tätä naista niin paljon, ettei voi tehdä sitä hänelle". Mutta kummasti kyllä pystyi tekemään saman vaimolle ja pienille lapsilleen. Ja kehtaa vielä ukko väittää, että lapset ovat tärkeintä hänen elämässään. Jos olisivat, hän ei olisi heitä jättänyt.

 

[Slummien miljoonitär]

Miksi sattuu, jos pysymme ystävinä?

No luulenpa ettei tuossa ystävyydessä ole mitään järkeä jos olette rakastuneita toisiinne. Se ei silloin ole ystävyyttä. Ja oletteko siis puhuneet tuon ystäväsi kanssa asiasta jos tiedät hänenkin tunteensa?
Ystävät ovat niitä kenen kanssa jaetaan salaisuuksia ja kikatellaan tyhmille jutuille, käydään kahviloissa ja elokuvissa. Ei heihin rakastuta ja kiduteta itseään avioliiton kustannuksella. Nyt ryhdistäydy, unohda mies ja jatka elämääsi. Tai sitten jätä perheesi ja mene tuon miehen matkaan. Tässä vaihtoehdot jos et kerta halua pettää miestäsi.

 

[samu-sirkka]

Eikö täällä ole miljoonasti todettu, että pitkissä suhteissa tapahtuu näitä ihastumisia ja että kyse on siitä mitä sille tunteelle tekee. Eli pelkkä tunne ei ole mitään pettämistä.

Ei, kun palstan mukaan on eri asia, tapahtuuko se miehelle vai naiselle. Nainen on heti pettävä .... ja toisaalta on ihan luonnollista, että kukaan mies ei jaksa olla kiinnostunut omasta vaimostaan parisuhteen keston ajan vaan väkisinkin miehet rakastuilevat pitkissä suhteissa ympäriinsä ja se on ihan luonnollista ja sitä naisen tulee ymmärtää eikä heti erota tai kahlita miestä. Mutta nainen.... mene peittämään pääsi tuhkalla ja unohda koskaan eläneesi.

 

[kirkon valta alas]

Ihastumisia tulee ja menee, vaikka naimisissa olisikin.
Ajan kanssa ne tunteet menee ohitse.

Jos oikeasti haluaa uuden parisuhteen, pitää edellinen olla loppu ja käsitelty, muuten asiat seuraavat perässä uuteen suhteeseen.

Minä antaisin neuvoksi yrittää piristää avioliittoa ja etsiä puolisosta ne asiat jonka vuoksi häntä rakastaa ja jonka vuoksi meni naimisiin. Ohjata siis ne tunteet siihen oikeaan henkilöön jonka kanssa on luvannut elää lopun elämäänsä.

Ja mulla ainakin ne ihastuksen tunteet muuttuivat lopulta ajan kanssa ystävyydeksi. Kesti se vissin n. vuoden verran.

Unohtakaa jo tuo kirkon suoltama diipadaapa siitä, että rakkaus on tahdon asia. Rakkaus on tunne. Viha on tunne. Pettymys ja ilo ovat tunteita. Sitä ei kirkon vihkikaava muuksi muuta, vaikka uskovaiset kuinka niin väittäisivät. Jos toista ei tunne rakastavansa, häntä ei rakasta eikä siinä tahto paljoa auta. Miksi edes pitäisi tahtoa, jos ei rakasta? Ai, niin kun vihkikaava ja niin edelleen.

Mutta voi päättää, haluaako olla parisuhteessa vai ei, rakastipa puolisoon tai jotakuta muuta ihmistä.

 

[Slummien miljoonitär]

Ei, kun palstan mukaan on eri asia, tapahtuuko se miehelle vai naiselle. Nainen on heti pettävä .... ja toisaalta on ihan luonnollista, että kukaan mies ei jaksa olla kiinnostunut omasta vaimostaan parisuhteen keston ajan vaan väkisinkin miehet rakastuilevat pitkissä suhteissa ympäriinsä ja se on ihan luonnollista ja sitä naisen tulee ymmärtää eikä heti erota tai kahlita miestä. Mutta nainen.... mene peittämään pääsi tuhkalla ja unohda koskaan eläneesi.

Olen minäkin ihastunut liittoni aikana kerran mutta tein heti itselleni selväksi että tuohon mieheen en sitten enää törmää. Tässä ap kuitenkin haluaa jatkaa yhteistyötä kun haluaa olla miehen ystävä. Ei tunteita pysty niin vain tukahduttamaan jos toisen seurassa on aina vaan. Kyllä silloin pitää ajatella järjellä kun kyseessä on kuitenkin liitto ja lapset.

 

[Lode-]

Minä en ainakaan ala kärsimään paskassa suhteessa ihan vaan sen takia, että niin kuuluu tehdä. Sen verran "itsekäs" olen. Ja luulen, että tämä "itsekkyys" tuottaisi pitkässä juoksussa enemmän onnea myös muille osapuolille, eli nyk. miehelle ja lapselle.