Heipodei kaikki mammat!
Ajattelin tässä kirjotella vähän omista tuntemuksista ja fiiliksistä, viikkoja mulla on kasassa 32+5, ja kysellä että miten teillä muilla mammoilla hurisee?
Eli siis voitonpuolella jo ollaan, mutta jotenkin mää oon niin totaalisen väsyny tähän raskauteen että ei oikeen tiiä miten päin olis. On kipuja, vaivoja, kolotuksia, kohtu painaa jo ikävästi, vauvan liikkeet tuntuvat jotenkin inhottavilta välillä, jotenkin teräviltä ja sattuukin joskus.
Mulle on ny määrätty vuodelepoa, ja parisen viikkoa oonkin tässä jo makoillu ja erkaantunut ihan muusta maailmasta! Masentaa kyllä ihan vietävästi!
Lapsi on kyllä toivottu ja odotamme miehen kans innolla syntymää, mutta tuntuu, etten jaksa (eikä mieskään, koska joutuu päivittäin kuuntelemaan mun ainaista ja ikuista valitusvirttä) enää näitä viimesiä viikkoja.
Tosin voi kyllä olla, että vauva päättää syntyä jo etuajassa, on vähän jo varoitellutki... Silti kyllä toivon, ettei vielä syntyis, onhan jokainen kohdussa voitettu päivä vauvan parhaaksi!
Hirveän ristiriitaista tämä mun avautuminen, mutta tämmöiset mun tunteet nyt on, sekavat sanalla sanoen. Toki nauttisin täysin sydämin tästäkin ajasta, jos ei olis näitä ainaisia, jokapäiväisiä kipuja ja vaivoja.
Mutta miten teillä muilla, onko samanlaisia tuntemuksia?
Ajattelin tässä kirjotella vähän omista tuntemuksista ja fiiliksistä, viikkoja mulla on kasassa 32+5, ja kysellä että miten teillä muilla mammoilla hurisee?
Eli siis voitonpuolella jo ollaan, mutta jotenkin mää oon niin totaalisen väsyny tähän raskauteen että ei oikeen tiiä miten päin olis. On kipuja, vaivoja, kolotuksia, kohtu painaa jo ikävästi, vauvan liikkeet tuntuvat jotenkin inhottavilta välillä, jotenkin teräviltä ja sattuukin joskus.
Mulle on ny määrätty vuodelepoa, ja parisen viikkoa oonkin tässä jo makoillu ja erkaantunut ihan muusta maailmasta! Masentaa kyllä ihan vietävästi!
Lapsi on kyllä toivottu ja odotamme miehen kans innolla syntymää, mutta tuntuu, etten jaksa (eikä mieskään, koska joutuu päivittäin kuuntelemaan mun ainaista ja ikuista valitusvirttä) enää näitä viimesiä viikkoja.
Tosin voi kyllä olla, että vauva päättää syntyä jo etuajassa, on vähän jo varoitellutki... Silti kyllä toivon, ettei vielä syntyis, onhan jokainen kohdussa voitettu päivä vauvan parhaaksi!
Hirveän ristiriitaista tämä mun avautuminen, mutta tämmöiset mun tunteet nyt on, sekavat sanalla sanoen. Toki nauttisin täysin sydämin tästäkin ajasta, jos ei olis näitä ainaisia, jokapäiväisiä kipuja ja vaivoja.
Mutta miten teillä muilla, onko samanlaisia tuntemuksia?