Viikot "yksinhuoltajana" ??

[henzgu]

mulla sellainen tilanne että olen aina viikot muksun ja koiran kanssa keskenään, kun isäntä on keikka hommissa kauempana. Joskus todella tuntuu että pää hajoo kun ei iltaisin ole sitä toista siinä jakamassa päivän tapahtumia.. Viikonloppuja odotetaan aina innolla, mutta usein ne menevät siihen että minä edelleen vaan kotona ja mies menee peleihinsä (joita on ikävä kyllä joka viikonloppu!) löytyiskö täältä kohtalotovereita?? :wave:

 

[Kohtalotoveri]

Minä myös aina viikot yksin lapsen ja koiran kans ja joskus jopa viikonloput. Ei tosiaankaan kivaa. Tuntuu että ei ole innostusta mihinkään kun ei ole sitä aikuista ihmistä seurana edes iltaisin. Voisiko miehesi vähentää pelejänsä yhtään? Pitäisi ajatella myös perhettä jos viikot on jo yksikseen lapsen kans. Minun mies ei tunnu sitä ajattelevan mutta heitinpä vain jos joku muu ajattelis.

 

[Gerbera]

Täällä myös sellainen äitee, joka pyörittää itsekseen arjen. Normaalisti mies on ma-pe poissa ja vkl kotona, mut näin keväällä messut työllistää siten, että vkl menee kanssa töissä :/ Pitää sitten yleensä maanantain tai perjantain vapaana, mut eihän se yksi vapaapäivä mihinkään riitä.
Lapsia meillä on kaksi, kolmas on masussa kasvamassa. Iältään lapset on 10 ja 1v3kk ja lasten kannalta on erittäin sääli, että isi tekee reissuhommia.

Oma jaksaminenkin alkaa olla jo niin ja näin. Mut minkäs teet, mies tykkää työstään mielettömästi ja ei ihan vähällä uutta työtä harkitse. Edellinen työ oli päivätyötä klo 8-16 ja tätä uutta työtä on tehnyt nyt reilun puolitoista vuotta. Tuntuu, etten vieläkään ole sopeutunut jatkuvaan yksin oloon.

Jaksuja sinun arkeen!

T. Gerbera poikasineen

 

[Nuppu-82]

Täällä kanssa eletään "yksinhuoltaja" elämää viikot vauva 7vko ja koira 2vee. Mies lähtee ma aamuna töihin ja tulee joko to tai pe iltana. Me ollaan muutettu maalle asumaan ja vanhempiin että kavereihin on välimatkaa 140km ettei viitti sinne mennä vaan kahville.
Ja tuntuu kun viikonloppu tulee mitä odotetaan oikein innolla niin menee siihen että mies on suunnitellut jo itselleen menoa ja tekemistä koko viikonlopuks. Ja vauva kun on noin pieni niin pystyy auttaa vähän, mutta kuinka "tylsäks" meidän elämä tästä muuttuu kun tyttö kasvaa ja ei nuku enää kun muutamat päikkärit.
Tsemppiä kaikille "yksinhuoltaja" äideille! Kyllä me hyvin jaksetaan vaikka välillä se vaikeelta tuntuu...

Hyvää kevättä!
Äippä ja vaavit

 

[äippä84]

:wave: Meillä on kanssa sama tilanne... Mies lähtee reissuhommiin ma- yönä ja tulee kotiin to- iltana... Minä pyöritän perhettä (tytöt 09/03 ja 01/05 sekä kaksi koiraa) yksikseni viikot... Viikonloppuja ollaan pyritty rauhoittamaan, mutta kaikesta huolimatta se aina yhtä nopeasti ohi hujahtaa :ashamed: Ja kaiken kukkuraksi kova halu olisi vielä kolmas lapsi tähän perheeseen saada, mutta tuntuu että raskautuminenkin mahdotonta tässä tilanteessa... :/

 

[mamma-80]

Kuulostaapa tutulta :ashamed: Jäin "yh.ksi" kutakuinkin vuosi sitten kun mies joutui reissuhommiin!
Itse kuljin töissä ja huolsin omakotitalon ja 2vee tyttären yksin, mies on kotona pääosin la ja su.
Sitten jäin äippälomalle marraskuussa ja sama rumba jatkuu, kahden lapsen kanssa ja koiruuskin löytyy! \|O

Kolmattakin olin suunnitellut heti perään, mutta nyt kyllä lykkääntyy ainakin vuodella eteenpäin kun aloin ystäväni kanssa kulkemaan kuntosalilla 2-3krt/vko.ssa... Ihanaa muutakin ajateltavaa arjen keskelle =)

Mieheni suhtautui asiaan heti kannustavasti ja palkkasi hoitajankin lapsillemme! (siskoni)

Joten tsemppiä teille kaikille kohtalotovereille ja toivottavasti teilläkin olis mahdollisuus välillä relata, ettei ihan kypsy äitiyteen ja lasten kanssa yksin oloon vaan että saisi käydä hyvällä omallatunnolla viettämässä omaakin aikaa ilman että siitä kukaan kärsii!!! :saint:

Niin sitten jaksaa taas painaa täysillä ja olla iloinen vaimo miehellekkin!!

 

[henzgu]

Juu ja mitä siihen miehen pelaamiseen tulee, niin on urheillut jo yli 10vuotta ja on niin henki ja elämä että ei se sitä tunnu vähentävän.. on sählyä,jalkapalloa,lentopalloa,kaukalopalloa,punttisalia.. että treeniä riittää! Välillä tuntuu että ikäänkuin "rankaisen" miestäni siitä että hän tekee reissu hommia ja meille ei ole aikaa.. ja toinen paholainen on hänen kaverit, kun pe. ilta lähestyy ni jo alkaa puhelin laulaa :/ viikonloppuna olisi kiva käydä moikkaa sukulaisia, mut kortittomana olen täysin jumissa himassa. nyt alan avautumaan ihan kuin kaverille puhuisi, mut jotenki tänne on niin helppo kirjottaa kun tietää että joku aina ymmärtää :hug:

 

[taustalla]

kyllä se on niin että se elämiseen tarvittava raha on hankittava jostain, vaikka ikävä kyllä sitten yhteinen aika olisi vähissä!

 

[Tyssy]

Meillä on juuri sama tilanne. Mies on viikot reissuhommissa ja minä olen lasten kanssa. viikonloppuisin meilläkin mies menee omissa menoissaan/harrastuksissaan. Nyt minäkin olen palannut työelämään, joten näemme miehen kanssa entistä vähemmän koska olen paljon viikonloppuisinkin töissä.

 

[Ivy la Sangrienta]

Ja jotkut elää yksinhuoltajana 24/7/365.