Viikon lomalle - 7kk lapsi mummolaan

Jos tarve kahdenkeskiselle ajalle on niin korkea, että tarvitsee viikon loman äitiydestä 7 kk vauvan kanssa niin ei tainnu parisuhde vielä olla tarpeeksi kypsä lasten hankinnalle. Edelleen, miksi hankkia lapsia jos niitä pidetään lähinnä esteinä ja tiellä olevina lemmikkeinä joita voidaan kuskailla hoitoon milloin minnekin.

Sulla itsellään ei ole minkäänlaista parisuhdetta joten miten sä voit asiasta tietää mitään? Oletko edes yrittänyt ajatella asiaa niin, että lapsi nauttii kun saa olla mummin kanssa? Mummi nauttii kun saa olla lapsenlapsensa kanssa? Mies ja nainen nauttivat siitä kun saavat, edes hetken, keskittyä vain toisiinsa?

 

mä oon taas miespuolisilta kavereilta kuullut että he haluisivat yhteistä aikaa mutta kun vaimo ei anna lasta hoitoon. :/ muutama suhde sen takia kaatunut

Samaa kuullut vaikka kuinka monesti!

Ei oo tainnu miehet olla ihan kypsiä vielä lastentekoon jos eivät tienneet etukäteen niiden vievän jonkun verran aikaa ja energiaa eikä ole kärsivällisyyttä odottaa vähäsen

No just Kyllä ne miehet ovat sen ymmärtäneet vallan mainiosti, mutta se ettei ämmä uskalla yhdeksi yöksi lasta heittää hoitoon, saattaa kyllä pidemmän päälle rassata. Rassais minuakin jos oisin mies ja sellaisen kanaemon kanssa....

Siis 7 kk vauvan??? Sun mielestä on ihan ymmärrettävää jättää aviopuoliso sen takia, ettei halua hylätä pientä vauvaansa? Ihme tapauksia Se on lapsi, ei mikään kone jonka voi jättää huoltoon minnekä vaa.

 

Itse en jättäisi. Toisaalta parisuhde on ollut niin hyvällä pohjalla ettei kahden keskistä aikaa muutamia tunteja lukuunottamatta olla kaivattu. En tiedä jos suhde olisi tosi heikossa kantimissa niin ajattelisinko sitten toisin. Vauva lähtisi siis mukaan

Voi hyvänen aika, ei suhteen tarvitse olla heikoissa kantimissa jos matkalle haluaa... Siis jotkut voivat olla niinkin onnellisia yhdessä että haluavat vielä vähän extra-aikaa kaksin oloon...

 

mä oon taas miespuolisilta kavereilta kuullut että he haluisivat yhteistä aikaa mutta kun vaimo ei anna lasta hoitoon. :/ muutama suhde sen takia kaatunut

Samaa kuullut vaikka kuinka monesti!

Ei oo tainnu miehet olla ihan kypsiä vielä lastentekoon jos eivät tienneet etukäteen niiden vievän jonkun verran aikaa ja energiaa eikä ole kärsivällisyyttä odottaa vähäsen

No just Kyllä ne miehet ovat sen ymmärtäneet vallan mainiosti, mutta se ettei ämmä uskalla yhdeksi yöksi lasta heittää hoitoon, saattaa kyllä pidemmän päälle rassata. Rassais minuakin jos oisin mies ja sellaisen kanaemon kanssa....

Siis 7 kk vauvan??? Sun mielestä on ihan ymmärrettävää jättää aviopuoliso sen takia, ettei halua hylätä pientä vauvaansa? Ihme tapauksia Se on lapsi, ei mikään kone jonka voi jättää huoltoon minnekä vaa.

Jos nainen muuttuu tasapaksuksi 24/7 lapselle eläväksi muumioksi, niin en ihmettele jos ero ennen pitkää tulee...

 

Jos tarve kahdenkeskiselle ajalle on niin korkea, että tarvitsee viikon loman äitiydestä 7 kk vauvan kanssa niin ei tainnu parisuhde vielä olla tarpeeksi kypsä lasten hankinnalle. Edelleen, miksi hankkia lapsia jos niitä pidetään lähinnä esteinä ja tiellä olevina lemmikkeinä joita voidaan kuskailla hoitoon milloin minnekin.

Sulla itsellään ei ole minkäänlaista parisuhdetta joten miten sä voit asiasta tietää mitään? Oletko edes yrittänyt ajatella asiaa niin, että lapsi nauttii kun saa olla mummin kanssa? Mummi nauttii kun saa olla lapsenlapsensa kanssa? Mies ja nainen nauttivat siitä kun saavat, edes hetken, keskittyä vain toisiinsa?

Ehkä mä jätin sen äijän just sen takia, että se parisuhde ei ollu tarpeeksi kypsä (eikä se äijäkään) joten pakko oli tehdä korjausliike lapsen takia

Mä tiedän, ettei 7 kk vauvalle tee hyvää olla äidistänsä poissa noin pitkiä aikoja. Sopis miestenkin ottaa tämä asia selville ennen kun pistävät alkuun uuden elämän. Niin kauan kun imetys luonnollisesti jatkuisi, ei lapsen ja äidin kuulu olla toisistaan erossa syöttöväliä pitempää aikaa. 7 kk lapsi ei siis ole vielä tarpeeksi vanha ollakseen vuorokautta poissa äitinsä luota.

 

Itse en jättäisi. Toisaalta parisuhde on ollut niin hyvällä pohjalla ettei kahden keskistä aikaa muutamia tunteja lukuunottamatta olla kaivattu. En tiedä jos suhde olisi tosi heikossa kantimissa niin ajattelisinko sitten toisin. Vauva lähtisi siis mukaan

Voi hyvänen aika, ei suhteen tarvitse olla heikoissa kantimissa jos matkalle haluaa... Siis jotkut voivat olla niinkin onnellisia yhdessä että haluavat vielä vähän extra-aikaa kaksin oloon...

No älkää tehkö lasta haittaamaan sitä teidän onneanne

 

Jos tarve kahdenkeskiselle ajalle on niin korkea, että tarvitsee viikon loman äitiydestä 7 kk vauvan kanssa niin ei tainnu parisuhde vielä olla tarpeeksi kypsä lasten hankinnalle. Edelleen, miksi hankkia lapsia jos niitä pidetään lähinnä esteinä ja tiellä olevina lemmikkeinä joita voidaan kuskailla hoitoon milloin minnekin.

Sulla itsellään ei ole minkäänlaista parisuhdetta joten miten sä voit asiasta tietää mitään? Oletko edes yrittänyt ajatella asiaa niin, että lapsi nauttii kun saa olla mummin kanssa? Mummi nauttii kun saa olla lapsenlapsensa kanssa? Mies ja nainen nauttivat siitä kun saavat, edes hetken, keskittyä vain toisiinsa?

Ehkä mä jätin sen äijän just sen takia, että se parisuhde ei ollu tarpeeksi kypsä (eikä se äijäkään) joten pakko oli tehdä korjausliike lapsen takia

Mä tiedän, ettei 7 kk vauvalle tee hyvää olla äidistänsä poissa noin pitkiä aikoja. Sopis miestenkin ottaa tämä asia selville ennen kun pistävät alkuun uuden elämän. Niin kauan kun imetys luonnollisesti jatkuisi, ei lapsen ja äidin kuulu olla toisistaan erossa syöttöväliä pitempää aikaa. 7 kk lapsi ei siis ole vielä tarpeeksi vanha ollakseen vuorokautta poissa äitinsä luota.

No tähän vois sanoo, että kannattas myös sitten ottaa selville ennen lapsen alulle panemista mitä mieltä se tuleva isi näistä asioista on?

 

Jos nainen muuttuu tasapaksuksi 24/7 lapselle eläväksi muumioksi, niin en ihmettele jos ero ennen pitkää tulee...

Ei kannata muuttua tasapaksuksi muumioksi tai elää pelkästään lapsen takia, mutta ei siinä vaihtoehtona ole lapsen hylkääminen aina silloin tällöin miehen tietämättömyyden takia. Jos oikeasti ei osaa pitää suhdettansa kasassa kun on lapsia, niin jättäis suosiolla tekemättä. Vastuutonta ottaa lomaa lapsista ihan huvikseen kun ne ovat vielä vauvoja.

 

Jos tarve kahdenkeskiselle ajalle on niin korkea, että tarvitsee viikon loman äitiydestä 7 kk vauvan kanssa niin ei tainnu parisuhde vielä olla tarpeeksi kypsä lasten hankinnalle. Edelleen, miksi hankkia lapsia jos niitä pidetään lähinnä esteinä ja tiellä olevina lemmikkeinä joita voidaan kuskailla hoitoon milloin minnekin.

Sulla itsellään ei ole minkäänlaista parisuhdetta joten miten sä voit asiasta tietää mitään? Oletko edes yrittänyt ajatella asiaa niin, että lapsi nauttii kun saa olla mummin kanssa? Mummi nauttii kun saa olla lapsenlapsensa kanssa? Mies ja nainen nauttivat siitä kun saavat, edes hetken, keskittyä vain toisiinsa?

Ehkä mä jätin sen äijän just sen takia, että se parisuhde ei ollu tarpeeksi kypsä (eikä se äijäkään) joten pakko oli tehdä korjausliike lapsen takia

Mä tiedän, ettei 7 kk vauvalle tee hyvää olla äidistänsä poissa noin pitkiä aikoja. Sopis miestenkin ottaa tämä asia selville ennen kun pistävät alkuun uuden elämän. Niin kauan kun imetys luonnollisesti jatkuisi, ei lapsen ja äidin kuulu olla toisistaan erossa syöttöväliä pitempää aikaa. 7 kk lapsi ei siis ole vielä tarpeeksi vanha ollakseen vuorokautta poissa äitinsä luota.

No tähän vois sanoo, että kannattas myös sitten ottaa selville ennen lapsen alulle panemista mitä mieltä se tuleva isi näistä asioista on?

Kyllä. Niin kannattais! Seuraavalla kerralla teenkin näin

 

Itse en jättäisi. Toisaalta parisuhde on ollut niin hyvällä pohjalla ettei kahden keskistä aikaa muutamia tunteja lukuunottamatta olla kaivattu. En tiedä jos suhde olisi tosi heikossa kantimissa niin ajattelisinko sitten toisin. Vauva lähtisi siis mukaan

Voi hyvänen aika, ei suhteen tarvitse olla heikoissa kantimissa jos matkalle haluaa... Siis jotkut voivat olla niinkin onnellisia yhdessä että haluavat vielä vähän extra-aikaa kaksin oloon...

No älkää tehkö lasta haittaamaan sitä teidän onneanne

Meillä katsos on jo lapsi joka on meidän onni ja autuus, mutta kyllä meillä kerran kuussa on se yksi-kaksi yötä ihan vain meille kahdelle aikuiselle. :heart: B)

 

Itse en jättäisi. Toisaalta parisuhde on ollut niin hyvällä pohjalla ettei kahden keskistä aikaa muutamia tunteja lukuunottamatta olla kaivattu. En tiedä jos suhde olisi tosi heikossa kantimissa niin ajattelisinko sitten toisin. Vauva lähtisi siis mukaan

Voi hyvänen aika, ei suhteen tarvitse olla heikoissa kantimissa jos matkalle haluaa... Siis jotkut voivat olla niinkin onnellisia yhdessä että haluavat vielä vähän extra-aikaa kaksin oloon...

No älkää tehkö lasta haittaamaan sitä teidän onneanne

Meillä katsos on jo lapsi joka on meidän onni ja autuus, mutta kyllä meillä kerran kuussa on se yksi-kaksi yötä ihan vain meille kahdelle aikuiselle. :heart: B)

On se ihmeellistä kun lapsetkin on nykyään kulutushyödyke, joita käytetään omien halujen ja tarpeiden mukaan. Mut juu, asiasta puheenollen, mua tarvitaan...

 

En lähtis. Vaikka lapsi pärjäis niin itse en. Ikävä ois liian kova.

 

Tää se on aina ikuisuus aihe joka nostattaa kiivaita tunteita

 

mä oon taas miespuolisilta kavereilta kuullut että he haluisivat yhteistä aikaa mutta kun vaimo ei anna lasta hoitoon. :/ muutama suhde sen takia kaatunut

Samaa kuullut vaikka kuinka monesti!

Ei oo tainnu miehet olla ihan kypsiä vielä lastentekoon jos eivät tienneet etukäteen niiden vievän jonkun verran aikaa ja energiaa eikä ole kärsivällisyyttä odottaa vähäsen

No just Kyllä ne miehet ovat sen ymmärtäneet vallan mainiosti, mutta se ettei ämmä uskalla yhdeksi yöksi lasta heittää hoitoon, saattaa kyllä pidemmän päälle rassata. Rassais minuakin jos oisin mies ja sellaisen kanaemon kanssa....

Mitä varten sä sotket asiaa kokoajan? Et voinutkaan pysyä alkuperäisten sanojesi takana? Ei puhe ollut yhdestä yöstä vaan VIIKOSTA. Yksi yö silloin tällöin on tottakai ok, vauvan jättäminen viikoksi ei ole ok.

 

mä oon taas miespuolisilta kavereilta kuullut että he haluisivat yhteistä aikaa mutta kun vaimo ei anna lasta hoitoon. :/ muutama suhde sen takia kaatunut

Samaa kuullut vaikka kuinka monesti!

Ei oo tainnu miehet olla ihan kypsiä vielä lastentekoon jos eivät tienneet etukäteen niiden vievän jonkun verran aikaa ja energiaa eikä ole kärsivällisyyttä odottaa vähäsen

No just Kyllä ne miehet ovat sen ymmärtäneet vallan mainiosti, mutta se ettei ämmä uskalla yhdeksi yöksi lasta heittää hoitoon, saattaa kyllä pidemmän päälle rassata. Rassais minuakin jos oisin mies ja sellaisen kanaemon kanssa....

Mitä varten sä sotket asiaa kokoajan? Et voinutkaan pysyä alkuperäisten sanojesi takana? Ei puhe ollut yhdestä yöstä vaan VIIKOSTA. Yksi yö silloin tällöin on tottakai ok, vauvan jättäminen viikoksi ei ole ok.

Mähän olen sanonut alusta asti että viikkokin on ok, niille joille se järjestyy! Enhän mä ole muuta väittänyt! Itsellä TÄLLÄ HETKELLÄ 2 yötä max, mihin lähden. Ja siitä syystä nuo ylemmät puheet kun täällä on MONTA jotka eivät anna paljon vanhempiakaan lapsia edes yhdeksi yöksi!!!!

 

En jaksa lukea tätä ketjua, ei kai OIKEASTI kukaan tuu kysymään tältä palstalta mielipidettä lasten hoitoon jättämisestä. Äitin paikka on kotona, ja jollet siel pysy niin oot sadisti, tunnevammainen sosiaalihuollon elätti! :snotty:

 

Itse en jättäisi. Toisaalta parisuhde on ollut niin hyvällä pohjalla ettei kahden keskistä aikaa muutamia tunteja lukuunottamatta olla kaivattu. En tiedä jos suhde olisi tosi heikossa kantimissa niin ajattelisinko sitten toisin. Vauva lähtisi siis mukaan

Meillä täysin samoin!
Ja jos nyt lähdetään tälle yleistyslinjalle niin kyllä mun tuttavapiirissä nimen omaan ne tuoreet ja ei-vielä-kovin-vakaat suhteet on niitä joissa tarvitaan sitä yhteistä aikaa tai muuten suhde kaatuu / voi huonosti.
Onkohan mulla sitten kummallinen mies kun sekään ei ole halunnut laittaa pientä ( alle vuosikasta ) hoitoon ollenkaan.
Ja toinen juttu se, on ei ole kyseessä kovin häävi suhde jos ensin erotaan ja sitten itketään kun ei ollut omaa aikaa. Lieköhän näille miehille tullut mieleen, että olisivat itse hankkineet sen lapsen vahdin ja järkänneet yhteistä aikaa? Niin voisi onnistua paremmin...

 

Kukin tietenkin toimii tässä asiassa omalla tavallaan... Itse en mistään hinnasta jättäisi omaa 7 kk:n ikäistä vauvaani viikoksi hoitoon. Se olisi paitsi henkisesti raastavaa, myös hyvin vaikeaa järjestää, koska pikkuakallemme ei pullo kelpaa. Enkä usko että viikon ero äidistä tekee hyvää vauvalle, joka ei voi ymmärtää, mihin se vanhempi, johon kiintymyssuhde on luotu, yhtäkkiä katosi
En jättäisi 3-vuotiastanikaan kuin max. viikonlopuksi isovanhempien hoiviin.

 

En ymmärrä kuinka kukaan pystyy jättämään noin pienen vauvansa noin pitkäksi aikaa

 

En ymmärrä kuinka kukaan pystyy jättämään noin pienen vauvansa noin pitkäksi aikaa

Täyspeesi.
Viikko on tosi pitkä aika noin pienen vauvan kannalta.
Itse en missään nimessä haluaisi olla noin pitkää aikaa erossa. Pari tuntia ihan ok, pari päivää vielä ymmärrettävissä. Seitsemän päivää...ei.

 

Liian pitkä aika erossa ja liian pieni lapsi jätettäväksi.

 

Miks on niin vaikeeta ottaa se vauva mukaan. 7kk ikänen on monestakin syystä loistava matkakumppani.
Me oltiin 2 viikkoo turkissa just 7kk ikäsen kans ja voin todella rehellisesti sanoo että lapsi nautti joka hetkestä - huomiosta,lämmöstä,pulikoinnista..
jos haluaa hiukka kahdenkeskistä aikaa niin mummo mukaan.

 

Minunkin mielestä liian pieni viikoksi jäämään. En voisi itsekään nauttia kyllä mistään kahden keskisestä ajsta, kyllä ois niin kova ikävä vauvaa.
Itse pohsin että raaskinko ens syyskuussa jättää viikoksi kaksi vuotiasta kotiin mumminsa kanssa kun häämatkalle ois kiva lähteä. En tiiä vielä.
BTW -miehistä, ollaan monesti tässä ukkoni kanssa juteltu puolenvuodentoista aikana, kun tuo vauva on kasvanut taaperoksi, siitä kuuluisasta kahdenkeskisetä ajasta, jota ei käytännössä juurikaan ole ja ollaan sovittu, siis yhdessä sovittu että nyt eletään näin ja käytetään voimavarmamme lapseen, mun mielestä tuo on tuonut myös meidän välimme rakkautta ja kunnioitusta lisää...kun tietää että molemmat tsemppaa, eikä odota kokoajan sitä kahdenkeskistä aikaa ja ja näkee että toinen panostaa yhdessä tekemäämme lasta varten. Heitän sellasen mielipiteen tähän, että sitä kahdenkeskistä aikaa ei aina tarvita..rakastaminen elää kyllä siellä arjessa ilman sitäkin. Jotenkin tuntuu et liikaa korostetaan sitä, että sitä kahdenkesistä aikaa pitäs olla. Enmpi pitäs olla tsemppamista ja tahtoa mennä tuon vauva-ajan yli ja tajuta se ,että sitä ei silloin ole...so what, kyllä sitä aikuiset kestelee. Meijän aikuisten elämässä tuo pari-kolme vuotta on lyhyt. Keretään sitten kyllä myöhemmin olemaan yhdessä kahdestaankin enemmän. Varsinkin jos lapsi saa riippuvuustarpeensa tyydytettyä ja saa kasvella omaa tahtiaan irti. Sitten voikin tutustua uudelleen puolisoonsa....ja löytää jotain uutta ehkä.

 

Mä tiedän, ettei 7 kk vauvalle tee hyvää olla äidistänsä poissa noin pitkiä aikoja. Sopis miestenkin ottaa tämä asia selville ennen kun pistävät alkuun uuden elämän. Niin kauan kun imetys luonnollisesti jatkuisi, ei lapsen ja äidin kuulu olla toisistaan erossa syöttöväliä pitempää aikaa. 7 kk lapsi ei siis ole vielä tarpeeksi vanha ollakseen vuorokautta poissa äitinsä luota.

Taitaa mun likkani olla sitten pahoin traumatisoitunut, kun on ollut alle vuoden ikäisestä vähän yli vuoden ikäiseen monta kertaa erossa musta viikon jaksoja. Pisimmillään ero kaksi viikkoa.

Mä en tajua sellaista, että eletään vain ja ainoastaan lapselle. Ei sitä parisuhdetta saa unohtaa.

 

En olisi ikinä raskinut jättää niin pientä edes yhdeksi yöksi hoitoon. Olisin suorastaan kärsinyt.