viikon 7 plussaajat-pino

heipä hei taas!

Juuri kotiuduin neuvolasta. Turvotuksen huomasi terkkarikin, piti kolmannen asteen kuulustelun suolankäytöstä ja muusta Sitten neuvo vaan juomaan kovasti ja lenkkeilemään varovaisesti. Painoa oli tullut 2 vkossa 1,5kg, taitaa olla tuota nestettä suurimmaksi osaksi. Ärrrsyttää \|O No, ei ole 10kg:a vielä tullu koko raskausaikana.

Tosin, masuasukki on tähän mennessä menny sf-mitassa keskikäyrän alapuolella, melkeen alimmaisella viivalla. Mutta nyt oli kahessa viikossa noussu keskikäyrän yläpuolelle! Menee melkeen yläkäyrillä Siitäkin varmaan painonnousu johtuu osaltaan. Juniori kerää ny painoo =)

Verenpaineen ku mittas, ni alapaine oli vähän koholla :\| Käski ilmottelemaan jos alkaa päänsärky vaivaamaan tms. Uudestaan mittailee sitte.. Pöh.

17.10 on sitten vika neuvolalääkäri. Se siinä samalla tsuumailee että miten tämä vauva laitetaan syntymään. Eli siis synnytystapa-arvioo

Huomenna viikkoja 34, jos masuasukki päättäs alkaa syntymään niin enää sitä ei esteltäs. Jotenki pelottavaa tajuta

No juu, jos sitä vähän hedelmiä popsis.. *kiroaa turvotusta* :kieh:

-Valotzki & Nyytti 33+6-

 

Valotzki :hug:

Ihme kyllä mulla ei oo turvotusta ollu tässä eikä edellisessäkään raskaudessa. Aleksia oottaessa mässäsin kyllä huolella. Hedelmät on nyt ollu intohimona. Mies tekee tänään salaatin, nam nam.

 

Kotiuduin juuri sairaalasta. Menin neuvolaan aamupäivällä, no vauvan sydänäänet oli jotenki kummalliset ja sieltähän lähin sitten vauhdilla sairaalaan. Kaikenlaisia kauhukuvia kerkesin jo kehittää, että leikkaavat ulos välittömästi ku pääsen ovesta sisään. Sairaalan käyrässä sitten sydänäänet näytti melko normaaleilta, ja sain kivat supistuksetki(liekkö oli joku reflexi kun olin synnyttäjien tarkkailuhuoneessa)Ultralla sitten mehmetti katto ja katto, eikä siinä sydämmessä mitään ollu, mutta vauvan kasvu on hidastunu, painoarvio 1900g, putos keskikäyrän yläpuolelta alakäyrälle, joten varattiin kolmen viikon päähän aika ja peruttiin se 2.11 aika. Hassu mies se mehmetti, en oo aiemmin käyny sen potilaana, se käski käyä ottamassa housut pois, aattelin että varmaan se vilkasee samalla tuon alakerran, mutta eipä vilkassukkaan.Ja äiti soitti sinne hädissään, niin se sitten sano kun olin lähössä, että muista soitta äitille Kauhea ku tuota synnytysosastoa on huononnettu, tarkkailupaikkoja on vain kahelle äitille(aiemmin oli neljälle), tarkkailuhuoneen lähelläkään ei ole vessaa eikä suihkua ja koko koppi on niin pieni, että jos kerran pierasee, niin muut synnyttäjät pyörtyy.

 

haisu, jopas on outoa ettei katsonut alapään tilannetta! Ite mietin tässä että kävisin ä-polilla tarkistuttamassa, sen verran on ollut tämä päivä tuskaa ja supistelee vähän väliä.

 

Joo, se on vähän hassu lääkäri. No kattoo sitten kolmen viikon päästä. Ikävää tässä on se, että nyt joudun käymään neuvolassa joka viikko kuunteluttamassa niitä ääniä.
Ai niin, tilasin siltä esittelijältä uuden rintapumpun. Käykää kattomassa www.ekoaitta.net siellä on paljon muutaki hyödyllistä

 

haisu, jotenkin epäselvä sivusto, tai sitte mussa vika.

Päätin, etten mee polille tänään, ellei pahene olo. Huomenna sitten, jos jatkuu... Jotenki ei jaksa, vaikka olisikin kiva tietää kohdunsuun tilanne. On niin hemmetin tuskanen olo kyllä, että ois hyvä saada jotain selkoa, mutta jospa tosiaan huomenna.

Hitto että muksu osaa nyt olla vaikeana. Tekee asioita joita EI saa tehdä ja saa mut hermostumaan kunnolla kohta. :headwall: :headwall: :headwall: Ja kun osaa aukasta ovet, ei voi vessassakaan käydä rauhassa. Tänään taas sai ulko-oven auki niin, että olisi päässyt rappukäytävään jos ei olisi ollut ketjua ovessa. Ja aina kun mahdollista, räplää cd-asemaa, näppistä ja hiirtä. Pakko hankkia isompi pöytä tänne, että saa keskusyksikön, näppiksen ja hiiren kauemmas muksun ulottuvilta. Joka helevetin päivä sitä kielletään, mutta paskat se mitään auttaa. AARRGGGHHH.

 

heissan!

haisunneksi kaikki oli kuitenki hyvin. =) se mehmetti on tosiaan hassu mies. mut ihan hyvä lääkäri, siis kauheen tarkasti ja tunnollisesti tutkii ja ultraa ja selostaa, jos kysyy jotain. mut tuo just on niin huvittava, et se aina sanoo, käy ottamassa housut pois. mä oon niin moneen kertaan jo sillä sielä rampannu, et oon jo oppinu jättään pikkarit kuitenki jalkaan. sanoitko sille että vaavi painaa tai et on supistellu?! mä nimittäin silloin viimeksi syyskuun alussa sielä käydessä sanoin, et painaa tosi alas, ni sano heti, että hämpä sit tekee samalla sisätutkimuksen. se oli just se kerta ku mul oli ne "all this could be yours" pikkarit jalassa ja jouduin sit erikseen alkaa riisuun niitä pois, ku olin jalkaan jättäny.

jalkapohjat puutuneet, vissii liikaa taas ollu jalkojen päällä päivän aikaan, kun väsyttää niin ja nimenomaa jalkapohjia, jospa ukko jaksas vähä hieroa ku tulee töistä... *toiveajattelua vain*

 

määki kävin tsekkaamassa ton sivuston, ja musta taas ei ollu sekava, tai sit mä oon yhtä sekava. ihan kivoja juttuja näytti olevan, tarttee pistää korvantaakse. =)

 

"Miks ei uni tuu, vaikka silmät sukeutuu, miksei nukkumatti luoksein tuu?"

Närästää. Supistelee välillä. Ei nukuta. Kukkakärpänen pommittaa ihan hulluna näyttöä, kun se on ainoa valonlähde huoneessa.

Jospa sitä lähtis pyöriin petiin. Paitsi että pyöriminen ei enää ole niin helppoa. Asennon vaihtaminen vaatii jo asennetta.. No, lähdenpä silti kokeilemaan. Eihän sitä näin voi elää, että yöt valvoo ja päivät nukkuu..

-kanttis

 

Olin niin paniikissa, etten tajunnu sanoa supistuksista mitään, vaikka olis varmaan pitäny, saattaahan se olla, että just supistukset rasittaa tuota vauvaa, eilen aamulla varsinki oli aivan kamalat.
Mies on kipeä, taas. Se vissiin sairastaa flunssan kahteen kertaan, ettei minun tarvi.Ainoa vain, että sairaslomapäivistä ei palkkaa tipu, ja se kun on enemmän ku tarpeellista, kohta putoan äitiyspäivärahalle, ja sillähän ei elä.
Niin, siitä eilisestä neuvolasta vielä, painoa oli tullu rutkasti lisää, 1300g/2vk, mutta täti ei sanonu mitään, kun yleensä se haukkuu aivan lyttyyn jo siitä normaalista 300g painonnoususta.Outoa.En kylläkään luota tuohon neuvolan punnitukseen, oma puntari paras puntari

 

Voi Kanttis :hug: (myös uniongelmista kärsivän tsempityshali)

Mulla puolisentoista tuntia, että saan tietää siitä mahd. hepatoosista. Vähän jännää, että mitä tapahtuu, jos se todetaankin. Toisaalta jännää myös se, että mitään ei löydy, koska vaikka tietysti parempi niin, en kestä kun kutinalta nukkuminen keskeytyy aikakausiksi pitkin yötä. Haluu lääkettä tähän. Viime yönä valvoin kahdesta noin puoli neljään. Kortisonivoidetta saan käyttää, mutta se ei kyllä oikeasti auta yhtään! Voihan valitus sentään! :\|

Rääpäle ainakin liikuskelee ahkerasti ja ilahduttaa äitiä. :heart:

T. Kalenteri 37+2

 

huomenia!

ja terveisiä neuvolasta. painoa oli tullu taas +300g/vko, mut ompa tuota tullu sen verran mässättyäki, että ei ihme. ja nyt sit korjas edellisen painon nousun tuo terkkari, ku viimeksi oli laittanu +900g/vko, ni totes nyt ku oli taas kone kunnossa ja pysty laskeen koneella tuon painon nousun, että eipäs se ollukkaa sillonkaa ku +450g/vko, eli tuplat vähempi. no kaikenkaikkiaan tullu kuitenki nyt sit niin palijo, että kolmelta aikasemmalta on ihan lopussa ollu paino näissä lukemissa. tosin, nyt en kerenny saaha ihan kaikkia entisiä kiloja pois ennen tätä raskautta, et pari kiloa "ylimäärästä" oli jo ennestään. verenpaine oli 110/65 ja hb.tä ei katottu tällä kertaa ollenkaa, ku pyöriny samoissa lukemissa jo pitempään. ens viikolla ois sit se lääkärineuvola ja laittavat sit lähetteen meneen siitä käynnistyksestä. en kylläkään tiijä, miks sen pitää lähetteellä mennä, mutta kait se johtuu siitä, ku ei oo äitipolilta käsin tullu tuo käynnistys-aloite.

haisu:käytkö täällä laurilan puolella neuvolassa, vai onko siellä toisella puolen jokea oma äitiysneuvola? kuulostaa hölmöltä, jos terkka jo +300g painon noususta valittaa. josta muuten tuli jostain kumman syystä mieleen, että, jos me täs joskus ostetaan sit se anopin ja appiukon talo, jota ovat kaupanneet meille, niin se on myös sillä puolen jokea. =)

viimeyönä taas supisteli muutaman kerran niin, että heräsin siihen. ja terkka sit neuvolassa sanoki, että on niin hyvin jo asettunu tuonne alas toi beibe, että ei ihme, vaik supisteleeki ja vaik syntyski vähä etuajassa itekseenki. mun teki mieli sanoa, että älä nyt maalaile pi.ruja seinille, ku oon "yrittäny järjestää" menot sen mukaan, et jos se syntyis käynnistämällä sillon lokakuun lopussa. kaikki nää on syntyny kuitenki etukäteen, esikko 37 vkolla, kakkonen 39vkolla ja sit tää nuorimmainen leikattiin sillon 39 vkolla samoin. että saapas nähä, kuis tulee käymään! jatkampa tässä kelan rahojen oottamista, penteleet, eivät oo maksaneet vielä niitä hoitotuki rahoja, joista päätös oli viimeviikolla tehty..ja mä kun ootin, että ois tässä kuussa jo päässy shoppaileen. mut tietääpä sen kelan, jotain jos oot saamassa, ni varmaa joudut oottaan ja jos jotain tukea ollaan lopettamassa, ni maksu pysähtyy samantien tai perivät takaisin saatavat välittömästi. :headwall: :headwall: kela on kela!!!

sieppo 35+6

 

Huomenta!

Kalenteri: mulla oli tollasta samanlaista kutinaa raskauden alussa ja voi että sitä tuskaa! Mikään ei auttanut ja jalkapohjat raavin öiseen aikaan ihan verille.. Samoin kämmenet. Voimia sinulle :hug:

Me käytiin miehen kanssa eilen keskustelua meidän parisuhteen laadusta. Kun läheisyys on jääny todella vähälle, ja se intiimi läheisyys jääny kokonaan pois. Mies sitte kerto tuntevansa ittensä masentuneeks ja pelkää asioita. Siis ihan kummallisia asioita. Pelkää mokaavansa kokoajan jotain Kai sillä jotain masennusta on. Mulla on jotenki tosi pieni ja avuton olo, kun en kuulema voi auttaa kun yrittämällä ymmärtää :headwall:

Ai niin, eilen neuvolassa se terkkari kokeili sen nyytin tilanteen kohdussa, että miten päin se siellä on. Pää oli alaspäin (ollu jo elokuusta saakka. taitaa tulla suippopää ) On kuulema jo aika tiiviisti "lähtökuopissa". Hurrrjaa

Jepsan, eipä tässä sen kummempaa! Mukavaa päivänjatkoa =)
-Valotzki & Nyytti 34-

 

Terve!

Mitähän sanovat V:lle siellä tarkistuksessa? Toivottavasti kaikki on kunnossa.. Ja voimia haisulle kipusuppareihin! Kalenteriltakin sais mokomat kutinat jo lähteä kiusaamasta.. :hug:

Valotzki: Onneksi miehesi sentään pystyy jotenkin puhumaan asiasta -itsekseen murehtiminen taitaa olla kaikkein pahinta.. Mun miehellä on välillä taipumuksena vetäytyä vain kuoreensa ja sitä saa sitten kiskoa sieltä kaksin käsin.

Tänään voisin olla ahkera ja siivota vähän. =)

-kanttis 36+4

 

hellou!

valotzki, kanttis, samaa meillä miehellä joskus, masennuskausia, joihin ei auta muu kuin yrittää ymmärtää! saattaa kestää parikin kuukautta, ennen kuin helpottaa ja taas parin kuun päästä siitä voi olla jo uus masis-kausi päällä. sen oon oppinu omasta miehestäni tuntemaan, että pessimistinen luonne ja huono itsetunto ovat yleisimmin kaiken taustalla. tikulla saa aina kaivaa toisen ajatuksia selväksi, mut sen oon myös huomannu, että sekin kuitenkin vähä helpottaa miestä, kun ees jotain saa sanottua ja toisaalta itteä varmaan vielä enempi, ku tiedostaa sen, että itse ei aiheuta toisen masennusta ja alakuloa, vaan muut ulkoiset tekijät. "rankkaa" se silti on itellekki kattoa vierestä, voimatta auttaa kun toinen, rakas ihminen "kärsii". mutta tätäpä se elämä yleensä on, ei kellekkää niin helppoa..jokaisella omat ongelmansa..ja siitä huolimatta ei auta ku sanoa, että "ELÄMÄ ON" ja jatkaa niillä nappuloilla mitkä kullonkin sattuu saamaan. meillä onneksi, siis voin itekki sanoa, että onneksi, minä oon sit suht positiivinen eläjä, meillä oltas varmaa aina ihan suossa ja syvällä, jos ees toinen ei ois optimisti. =) kaikesta huolimatta jaksuja niin masentuneille kuin kanssa eläjillekkin!!! :hug:

 

Heippa!

Ei nyt sitten ollut hepatoosia mitä ilmeisimmin, vaikka sappitestin tulokset saan vasta huomenna. Kiitoksia Valotzkille ja Kanttikselle kutinalohdutuksesta. Ei kyllä pitäisi keksiä muuta tekemistä nyt ainakin päivälle, niin voisin lakata murehtimasta tuota ja raapimasta vesikelloja. Mitään järkeviä ohjeita en saanut niiden hoitoon, vaan kuulemma pitäis nilkkoja ja ranteita nostella ja pyöritellä tms. :/ Meinasin noudattaa Kanttiksen esimerkkiä ja kohta siivota, jospa sitten saan kerättyä sellaisen raivon, että kutinat unohtuvat. Täytyy myöntää, että hepatoosidiagnoosi olisi siinä mielessä ollut helpotus, että olisipa saanut lääkkeet ja ehkä jotain vinkkiä siitä, milloin viimeistään tämä pitkä odotus osaltani pistettäisiin päätökseen... Mutta parempi tietysti Tirpalle, että syntyy omia aikojaan ja kaikessa rauhassa. Ei häiritä häntä vielä.

Valotzki, arvaan että on vaikeaa masentuneen miehen kanssa. :hug: Meillä Janne on jotenkin sellaista sorttia, ettei oikein tapaa samalla tavalla masentua kuin minä. Sen näkee, kun hänellä joskus harvoin mieltä painaa, ja yleensä kysymällä selviää myös, mikä painaa. Itse taas olen tässä aika erilainen. Kovasti tuntuu joskus siltä, että pitäisi puhua jostain huolestuttavasta asiasta Jannelle mutta en pysty. Sitten olen vain epämääräisen masentunut, peloissani ja lukossa. Sellaisessa tilanteessa mua auttaa se, että tiedän toisen rakastavan itseäni, vaikka en pystyisi kaikesta puhumaankaan. En oleta, että toinen varsinaisesti ymmärtäisi, mutta tiedän hänen hyväksyvän mut. Voiko muuta toivoa kuin olla rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin on, vaikka sitten ahdistuneena ja vähän etäisyyttä pitävänäkin? Mietin, että ehkä miehesi ei pysty sanomaan tai halua sanoa ihan tarkkaan, mikä surettaa ja ehkä auttaisi, jos hän tietäisi, että sun ei tarvitse pakosti tietääkään, olet tukena, puhui hän sulle tai ei. Tai mua joskus auttaisi kuulla se Jannelta, kun tuntuu siltä kuin olisin jotenkin selityksen velkaa alakuloisuudestani.

Onko vähän sekavaa, ehkä tästä jonkun pointin sai tai sitten ei... Joka tapauksessa musta tuntuu, että meillä on parisuhde kunnossa, vaikka sellaista tosi intiimiä kanssakäymistä onkin niin harvoin (toki halaillaan ja kosketaan toisiamme tavantakaa) ja vaikka ainakin mulla pyörii mielessä joskus kipeitäkin asioita, joita ei halua käydä toisen kanssa läpi. Kai sit vaan suhteessa on erilaisia puolia, ei tarvitse olla joka suhteessa symbioottinen. Toivottavasti ainakaan.

No sitten pidemmittä puheitta siivoamaan, jospa kerrankin reipastuisin oikein! =)

T. Kalenteri

 

Mullaki on erittäin pessimistinen mies. Ja aamuäreä. Nyt ku se on ollu sairaslomalla, niin aamu oli yhtä tappelua. Joka asiasta se keksii kyllä valitusta, mikään ei koskaan ole hyvin.
Juu, laurilan puolella käyn neuvolassa, täälläpuolen on vain lastenneuvola, mikä on hiukan outoa.
Nälkä!!!Ruoka uunissa, mutta tuntuu kestävän ikuisuuden..

 

Täällähän taas ollut juttua.

Kalenteri toivottavasti huominen testitulos hyvä.

Kanttis, en mie käyny siel polil sittenkään. Päätin et katotaan jos tänään viel samanlaista niin sitten. Mutta toistaiseksi ok. Tajusinpa juuri että ensi viikon perjantaina jo se synnytystapa-arvio.

Masennus tuttu juttu meidänki huushollissa. Ja kun itelläkin on joskus ollut masennusta, on ehkä helpompi ymmärtää toista. Ite selvisin masennuksesta terapian ja lääkityksen avulla.

Hitto että hikoiluttaa, ärsyttävä aurinkoinen ilma. :headwall:

Pitää tällä viikolla katsella sitä muksun synttärilahjaa, jospa vaikka viikonloppuna kahviteltais huomisen synttäripäivän kunniaksi. Soitin mummolleni tuossa puolisen tuntia sitten ja se oli eilen puhunut äidin kanssa... Äitini oli sanonut mummolle kuulemma että siskon häissä (29.10.) juhlittais Aleksinkin synttäreitä ja siskoni tyttären 1-vuotissynttäreitä, mitähän helevettiä?! \|O Miksei mulle kerrota mun poikaa koskevia juttuja ja onkohan armas äitiseni unohtanut, ettei me välttämättä edes päästä sinne häihin. Tai sitten mummo ymmärtänyt väärin. Pitääpä tänään kysäistä.

- Rv 35+1 -

 

Huomenta!

Heräsin tänään viemään miehen autolla töihin, melko kutinatta nukutun yön jälkeen. =) Olikohan psyykkistä, kun heti helpotti tietää, että tod.näk. ei vakavammasta kyse? Että on hyvä mieli siitä, että selviydyin vakavammin töppäilemättä muutaman kymmenen kilsan ajomatkasta. Pienestä sitä riemua repii. Vaan vielä tänään olisin menossa ystävän perheen luokse Espooseen, joten melkein pari tuntia ajamista tämän päivän aikana edessä.

Eilen piti jättää vihkisormus pois, kun oli nyt jo vaikea saada irti eikä kohta enää ois veri kiertänyt... Malttamattomia oloja täällä, ei mitään erityisiä merkkejä siitä, että rääpäle olisi pian syntymässä. Tuntuu siltä, että jopa niitä supisteluja tervehtisin iloiten, vaan minkäs teet! No, aika aikaa kutakin, vielä ehtii hyvin syntyä.

Ei siis mitään järkevää mielessä tänäänkään, mukavaa päivää ja vointeja kanssamammoille! =) T. Kalenteri ja Tirppa 37+3

 

Tällä kanssa mies tollainen sisäänpäinkääntynyt kiukuttelija.
Minunhan se kuulus kiukutella tän mahan ja kipujen kanssa

Harmittaa,kun se ei osaa oikein puhua ajatuksistaan ja tunteistaan.
On kuulemma vaan masentunut vauvan tulosta ja kaikesta.
Kai sitä painaa liikaa tuo tuleva vastuu ja miettii miten vauvan kanssa pitäisi olla.
Olen sanonut, että ihan omana itsenä vaan...

Miehet kyllä kieltämättä jäävät usein aika taustalle kaikessa odotuksessa.
Äitiyspolillakin tuo sai aika huonoa kohtelua viimeksi

Netistä olen koittanut etsiä tietoa miesten ajatuksista ja tuntemuksista naisen odotusaikana, mutta aika huonoin tuloksin.
Jotain ryhmiä joskus ollut MLL.n toimesta miehille.

T.vaavi-05 rv. 34+5

 

huomenia!

taas yks huonosti nukuttu yö takana. :/ noin lievästi liioitellen miljoona kertaa heräsin ja asentoa piti vaihtaa ja on se vaan hankalaa, joka kerta ku liikahtaa, siis makuulla ollessa, niin joku lonksahtaa. en oikee oo osannu paikallistaa, lonksahtaako selkärangan alaosassa jokin vai onko se noissa liitoksissa jalkovälissä, mut tosi inhottavan tuntonen, sit siihen se vihlova kipu, joka alapäässä joka kerta ku liikahtaa ja jos ei muuta niin sit supistelee. miks senki pitää tapahtua just yöllä. supistelis ees päivällä, ku muutoinkin on hereillä, mutta ei, ku tietysti yöllä ku pitäs nukkua. alkaa jo kyllästyttää tää olotila. :snotty: onneksi ei oo enää ku muutama viikko jälellä. saas nähä miten mahan kans pitemmän matkan autoilu sujuu, ku oon tänää menos lasten kans mummulaan tuohon oulun seudulle ja huomena ois aamulla tytön käyttö oysissa. saapahan isäntäkin taas vähä, kokonaan omaa aikaa, ku ei tartte ku pari yötä käydä töissä ja päivät on täysin hänen omille tekemisilleen pyhitetyt. tosin, auton vien minä, että kavereihin joutuu turvautuun, jos johonki aikoo päästä. juu ja eilen vihdoin tuli postissa se kelan päätös siitä tytön hoitotuesta.. =) 14.päivä maksavat takautuvat, että ei nyt ihan koko kuukautta tarvinu ootella, vaik oisinki toivonu, et ois nyt heti alkukuusta tullu ne rahat, nii ois samantien päässy tuhlaamaanki. mutta jääpä tekemistä sit loppukuuksikki. ja nyt sitte laukkuja pakkaamaan..

sieppo viikot vaihtunu 36+0

 

sieppo, menikö kauanki siinä kelan päätöksessä? Mie en muista milloin vein hakemuksen, mutta luulen että elokuun lopussa... Eikä vieläkään mitään. Siis kotihoidontuesta kun vähennetään äitiysraha jne.

 

Huomentapäivää!

Mitähän tuo kone alkoi herjaamaan, että käyttäjätunnus vaihtuu..? No samapa tuo.

Tänään herättiin siihet, että isä tuli kylään. Kerrankin noustiin siis ihmistenaikaan ylös Illalla käytiin taas kävelemässä ja oli aika viileä ilma. Ensimmäistä kertaa jopa kirpeä.

Mahalle ei kuulu mitään uutta. Samaa vanhaa -suppailuja, vessassa juoksemista, juilimista, potkiipotkii. Tosin potkut on vähentyneet huomattavasti.

Huono olo. Johtuneeko sitten raskaudesta vai isän tuomista karkeista..

Päivänjatkoja!

-kanttis 36+5

 

Mielenkiintonen havainto, supistukset alkaa tasan 8 tuntia sekstailun jälkeen.
Hyi, söin verigreipin. Olipa pahaa.
Miehellä loppu työt, että ärsyttää, jätin lapset sen kans kotia, ku lähin jumppaan, eivät olleet ulkoilleet, vaikka tosi hyvä ilma, eikä ollu siivonnukkaan. Vätys.

 

Ilmoittaudun peräpukamakerhoon! :wave: Ongelman syyksi epäilen (raskauden lisäksi) tuota ylitoimivaa vatsaa.. Tänäänkin olen neljä kertaa juossut vessassa p****lla.. :headwall: Ei kai auta muu, kuin yrittää kakkia mahdollisimman varovasti ja pestä suihkulla. Jos nuo kotikonstit ei auta, niin apteekkiin salvan ostoon. Eikös nuo pukamat yleensä lähde sitten raskauden jälkeen itsestään?

Ylihuomenna se vika lääkärineuvola!

-kanttis