Hei taas kaikille!
Nyt en voi enää olla kommentoimatta. Ensin ajattelin etten reagoi provoihin mitenkään, mutta kun tuli asiallisiakin kommentteja vielä niin laitanpa nyt sitten lisäselvennystä tähän asiaan.
Ensinnä haluaisin todeta etten pyytänyt analyysiä siitä kenen syytä kaikki tämä on vaan pyysin vinkkejä että miten voisin tässä tilanteessa toimia ja ehkä saada virallisen varoituksen jonkun muun "viranomaisen" kuin poliisin kautta. Ymmärrän kyllä minkä takia se ensimmäinen heti "kiusaamisen" jälkeinen reaktio tuli (tosin en siinäkään sitä että miksei voitu asiaa selvittää nätisti), mutta nämä muut menee kyllä ihan oikeasti todellakin yli minun ymmärrykseni ja kaikkien hyvien tapojen. Äiti olisi voinut hoitaa asian heti alussa nätisti sanomalla meille että ette varmaan huomanneet äsken että lapsenne tekivät/sanoivat tällaista että viitsittekö vähän ojentaa heitä tai pyytää lapsiamme pyytämään anteeksi omaltaan. Kyllä minunkin lastani on kiusattu (ja kyllä, useampia kertoja) ja hän on mm. tullut puistossa huuli halki luokseni, mutta en ole mennyt huutamaan häntä tönäisseen tai lyöneen lapsen vanhemmille, vaan käynyt asiallisesti selvittämässä asian ja pyytänyt että josko voisi vaikka pyytää anteeksi. Ei olisi ollut sen kummempi juttu.
Kahden lapsen äitinä puolustan itseäni siinäkin että en voi/aio (eikä se kai ole tarkoituskaan) kulkea poikani perässä joka hetki ja kytätä että mitä hän tekee ja SANOO kenellekin. Itseltä löytyy ainakin sen verran pinnaa varsinkin vieraitten lapsille että voisin vaikka ihan muutamankin kerran huomauttaa enkä siltikään vielä huutaisi. Eihän kolmevuotiaan puheista voi suuttua näin. Kyllä aikuisten täytyisi ymmärtää että lapset ei ole vielä valmiita tähän maailmaan syntyessä ja kokeilevat erilaisia juttuja, jotka aikuisten täytyy heille selventää että miksi ei voi tehdä näin. Itse en tosiaan silloin huomannut että lapset sanoi pahasti vielä sen jälkeen kun olin heille sanonut asiasta ja olisi siis pitänyt olla perusteellisempi, vaikka lapseni kyllä tietää mitä eri sävyt äänessäni merkitsevät.
Tilanne on ainakin itselleni ihan epätodellinen! Ei voi kun ihmetellä että miten joku voi kohdella toista, lähestulkoon vierasta, ihmistä näin. Minä olen hänen kanssaan jutellut ehkä kolme-neljä kertaa eikä todellakaan siis olla mitään tuttuja, edes hyvänpäivän. Lapsemme eivät ole ikinä leikkineet yhdessä esim. puistossa tai pihalla, kerhossa ovat saattaneet. Ja se kesäinen lapiolla lyöminen oli siis tämän ystäväni lapsen tekosia, ei omani ja tähänkin kyllä hänen äitinsä puuttui, vaikka nainen sanoi että antaa muksujen pärjätä itse. Ei siis ole kysymys siitä että lapseni olisi järjestelmällisesti kulkenut tämän lapsen perässä ja kiusannut, vaan tästä yhdestä kerrasta jolloin on sanonut pahasti.
En sitten tiedä että enkö ole osannut kirjoittaa asioista tarpeeksi hyvin vai mistä johtuu, mutta olette omasta mielestäni saaneet aika vääränlaisen kuvan minusta =( Ja väittäisin että ette edes voi minua kirjoittamani perusteella luokitella, kuten nyt olette tehneet. Voisin veikata että kukaan, joka minut tuntee, sanoisi minua ilkeäksi tai alhaiseksi tai mitä muuta jotkut tänne ovat kirjoittaneet. Olin myös tätä äitiä kohtaan perusystävällinen, kuten kaikkia muitakin tapaamiani uusia ihmisiä kohtaan eikä minulla ollut mitään sen suurempaa häntä vastaan, vaikken hänen seurastaan suuremmin nauttinutkaan. Eli pidin nämä tuntemukseni omana tietonani, en kääntänyt ystävääni tätä naista vastaan puhumalla #&%?$!* selän takana tms. Missään nimessä en ole ketään ruvennut hyljeksimään tms ja kanssamme on aina mahtunut juttelemaan kuka haluaa tulla ja puistossa moikataan kaikkia äitejä/isiä jne. En itsekään pidä sellaisista äideistä jotka pitävät kuppikuntia enkä todellakaan ole muodostanut mitään äitikoplaa kuten täällä joku ehdotti.
Ja tuo tupakointikin on mielestäni jokaisen oma asia, mutta jos tyyliin puhallellaan savuja lapseni naamalle puistossa, mikä on mielestäni niin lasten aluetta kuin voi olla, niin siitä en kyllä pidä, kun meillä yritetään lapsia varjella mahdollisimman paljon tupakansavulta. Ja ymmärrän kyllä etten voi heitä kasvattaa tynnyrissä piilossa tupakansavulta, kuten joku oli hauskasti todennut =), mutta silti ei minun tarvitse sellaisiin tilanteisiin hakeutuakkaan joissa lapset hengittää savua. Yritän kadullakin, tai bussipysäkeillä tms, siirtyä kauaksi tupakoijista eli kyseessä ei nyt ole pelkästään tämä äiti. Mutta jos joku rehellisesti voi väittää että tupakointi kuuluu osana leikkipuistoon niin uskallan olla eri mieltä. Minullakin on ollut ystäviä jotka polttavat ja käyvät puistossa, mutta ovat menneet tupakoimaan portin ulkopuolelle niin kuin mielestäni asiaan kuuluu.
Ja tästä mitä minulle on kirjoitettu että olen tullut ystäväni ja tämän äidin väliin niin voisin sen verran sanoa että kuinka voitte kuvitella että olisin laittanut (tai edes saanut) lapseni kiusaamaan juuri tämän naisen lasta ja sitä kautta saanut hänet suuttumaan ja tiennyt että tämä johtaisi tällaiseen? Teillä taitaa olla aika hurja mielikuvitus =) Tämä tilannehan ei ole sellainen mihin olisin millään lailla tyytyväinen tai mitä haluaisin, koska tämä suoraan sanoen häiritsee jokapäiväistä elämäämme. Ainut syy miksi en haluaisi tätä äitiä enää nähdä on se että en jaksa aina hänen tullessa vastaan miettiä että mitäköhän sieltä tällä kerralla tulee. Tosiasiahan on se että hän hyökkää sanallisesti päällemme lähes joka kerta kuin meidät näkee, ainakin jos näkee huutoetäisyydeltä. Jos hän osaisi kävellä nätisti ohitsemme niin eihän minulla olisi mitään ongelmaa: hän saisi olla omissa oloissaan ja me omissa oloissamme, jos ei kerran lapset voi olla toisiaan lähellä niin se taitaisi olla ainoa vaihtoehto. Tai hän voisi valittaa sitten ystävillensä että miten kauheita me ja meidän lapset on, mutta että täytyy tulla siihen meidän silmien eteen niin sitä en ymmärrä. Kaikilta meiltä varmaan löytyy ihmisiä joista emme pidä tai joiden kanssa emme tule toimeen, mutta emme mekään mene laukomaan elämän totuuksia heille päin naamaa keskellä katua, vai mitä?
Ystävälläni on ollut äidin kanssa naapurussuhde, jossa ollaan leikitty keskenään jos ollaan pihalla nähty ja vaihdettu pari sanaa, ei siis todellakaan mitään ystävyyttä tms jolla olisi ollut suurta merkitystä tai jonka olisin voinut jotenkin "rikkoa" ja hyljeksiä tätä äitiä. Synttärikutsukin oli lähinnä sen takia että ystäväni halusi lapsensa synttäreillä olevan paljon lapsia ja oli sen verran kohtelias että kun ovat joskus nähneet pihalla niin voisivat tulla. Ja ystäväni ei siis ole ollut ikinä edes tämän naisen asunnossa sisällä että niinkin tiivis ystävyyssuhde on ollut jonka minä olen julmasti rikkonut!
Sitten tämä kun minua on syytetty myös tästä huutelusta ja sanottu että kaikki on omaa syytäni kun olen sanonut vastaan niin oletteko todella sitä mieltä että pitäisi kiltisti kuunnella ja niellä kaikki #&%?$!* mitä sieltä tulee ja antaa tämän äidin polkea itseäni? Enkö silloin antaisi lapselleni sellaista esimerkkiä että toiset ihmiset saavat kohdella minua ihan miten haluavat eikä heille voi sanoa mitään vaan täytyy kiltisti kuunnella ja niellä kaikki? Oikeasti, luulenpa että minulla on oikeus puolustaa itseäni ja lastani. Kuten jo sanoin niin tilanne on sen verran epätodellinen ettei sitä ehkä helposti osaa kuvitella ja siksi on tullut jos jonkunlaista kommenttia tähänkin keskusteluun, mutta jos kuvittelisit omalle kohdallesi tällaisen tapauksen niin luulenpa että itselläsi myös alkaisi palaa hihat etkä voisi olla hiljaa. Tämän äidin silmistä paistaa puhdas viha kun hän näitä kommentteja latelee tulemaan ja sitten kun on sanottavansa sanonut niin lähtee menemään. Kuinka moni teistä olisi valmis ottamaan lusikan kauniiseen käteen kun toinen on ensin haistattanut ja haukkunut?
Ystäväni on ottanut sen linjan että hän ei ole kommentoinut eikä ole auttanut niin yhtään mitään. Syynä tähän kommentoimatta jättämiseen on osittain se että ystäväni on aina niin häkeltynyt näissä tilanteissa että seisoo suu auki ja ihmettelee että voiko olla totta. Ystävänihän yritti pyytää pariin kertaankin anteeksi naiselta parin ensimmäisen kohtauksen jälkeen, mutta ei kelvannut hänelle vaan jatkoi säksätystä.
Olemme ystäväni kanssa miettineet että äidillä on joko pahoja ongelmia elämänsä jollain saralla tällä hetkellä tai sitten ollut lapsuudessa, mutta mielestäni ei ole mitään oikeutta purkaa omaa pahaa oloaan meihin. Voihan se olla rankkaa kun on pari kuinen vauva ja ilmeisesti mies paljon töissä (ainakin ystäväni sanoi ettei miestä paljoa näy) mutta eihän sitä voi kiukutella toisille äideille puistossa tämän takia. Jos äidillä on ollut vaikka lapsuudessa samankaltaisia kokemuksia niin helposti hänestä voi tulla sellainen leijonaäiti, joka on ihan fanaattinen omansa suhteen että yhtään poikkipuolista sanaa ei saa sanoa. Olen meinaan unohtanut kokonaan mainita että naisella on ollut samantapainen episodi yhden naapurinsa kanssa, kun tämän poika on sanonut pojalle jotain negatiivista. Nainen on alkanut huutaa tälle 4-vuotiaalle ja sitten häipynyt muksuineen. Jos joku olettaa että 3-4-vuotiaat ei ikinä sano mitään hölmöä ja väärää ja että siitä voi vetää joka kerta vihanneksen nenään kun näin käy niin siinä voi tulla itsellä hankalat paikat sitten kun omat on sen ikäisiä ja tekee samaa. Olisi kiva tietää että mitenkä hän reagoi sitten kun oma lapsi sanoo jollekin jotain pahaa.
Joku kirjoitti että olen opettanut lapseni kiusaajaksi niin se on aika paljon sanottu, kun ette yhtään tunne minua. Tottakai opetan lapselleni että kaikki otetaan mukaan ja kaikkien kanssa leikitään. Nyt vain on sellainen tilanne että tämä äiti on ilmaissut ettei halua lapseni olevan missään tekemisissä omansa kanssa niin enpä paljon muuta voi kuin käskeä häntä pysymään poissa heidän tieltään, koska enpä tiedä mihin kaikkeen tämä äiti kykenee =( En todellakaan lapseni terveyden uhalla tunge tämän naisen tielle.
Ensin ajattelin että ei hemmetti mitä kommentteja ja analyysejä tässä viestiketjussa on esitetty, mutta onneksi tuli parempi mieli kuin luin muitakin täällä olevia keskusteluja ja huomasin että täällä saadaan näköjään riita aikaiseksi vaikka noista molluskoista =D En siis ole ennen käynyt näillä sivuilla ja ajattelin kysyä neuvoa, mutta sainkin #&%?$!* niskaani (täältäkin) oikein urakalla ja päätin että tänne en kirjoita enää ikinä, vaikka sainkin kourallisen rakentavia kommenttejakin, joista kiitän kirjoittajia. Onneksi itsetuntoni on sen verran vahva ja tunnen tämän asian läpikotaisin niin että kommenttinne täällä eivät elämääni kaada =D Kiitos muutamalle ihmiselle vinkeistä, myötätunnosta ja tsempeistä, niitä tarvitaan!! Hyvää jatkoa =)
äinvastoin hänen lapsensa olisi halunnut käydä katsomassa naisen vauvaa. Tämäpä ei sopinut vaan tämä äiti suurinpiirtein toivotti lapsen h...ttiin. Hän sai sanoillaan 4-vuotiaan lapsen itkemään ja lapsi halusi lähteä pois puistosta tämän naisen takia! Että jos en ole minä mikään enkeli niin mikähän tämä äiti on.