Vihaan tätä ylipainoani!! Miksen pysty laihduttamaan?!

Eli mitat 159/87 ja olen ihan tankki. Ennen raskautta painoa oli 77, silloinkin liikaa, muttei niin katastrofaalinen lukema kuin nyt. Ja kun synnytyksestä on jo 1,5v niin ei voi puhua enää mistään raskauskiloista, vaan ihan omasta laiskuudesta ja mässäilyhimosta, jota en osaa kontrolloida. Mun on vaan pakko saada jotain makeaa joka ikinen päivä. Ja joka ikinen viikonloppu ajattelen, että maanantaina alkaa dieetti, joten mässään koko viikonlopun ja maanantaina sitten aloitan dieetin, joka maanantai-iltana tai viimeistään keskiviikkoon mennessä loppuu sortumiseen. Miten te muut ylipainoiset, yritättekö kaikki laihduttaa vai missä vaiheessa olette antaneet periksi? Olen ennen ensimmäistä raskautta painanut 70 kilon molemmin puolin, pahimmillaan olin lukioikäisenä 90kg ja nyt siis hipoo jo sitä. Mitkään vaatteet ei mahdu, enkä halua uusia telttoja ostaa.

Antakaa mulle joku potku, joku syy (muu kuin terveys, ne jo tiedetään), millä te ylipainoiset olette pystyneet pysymään laihdutuksessa mukana!

 

painatko jo miestäsikin enemmän?

 

Min motivaatiot laihdutukseen on perustaltaan niin pimeitä, ettei kenenkään kannata niitä matkia.

 

no mitä väliä sillä on painaako enemmän kuin mies..???

oletko hakenut apua lääkäriltä? joku terveyskeskuksen ryhmä vois auttaa ja toki kannattaa selvittää ettei sun painoon vaikuta mikään sairaus... siis esimerkiksi hormonaalinen, vaikka pcos. mulla on itellä ja pcos ja se tekee laihduttamisesta vaikeampaa ja sit palaa aina pinna... ja herkkuja tekee tosi paljon mieli just kun se saa sokerit heilahtelemaan ja tuntuu että oikeasti tarvii niitä... eli lääkärin avusta voi joskus olla paljon hyötyä.

 

Hei, alku on se pahin! Kun oot ollu dietillä jo pari viikkoa ja näet tuloksia, niin se kannustaa jatkamaan. Lisäksi liikuntaan tulee himo! Mulla on nyt lähteny 4kg ja en aio lopettaa. Elämä on parempaa ja voin hyvin!
Btw, millä keinoin laihdutat?

 

mulla lähes samat mitat kuin sulla, ja ihan samanlaiset ajatukset. Et ole ainoa!!!

 

Mä nyt yritän vihdoin ja viimein päästä ylimääräisistä kiloista eroon, koko aikuisikäni olen niiden kanssa taistellut. Yritän opetella sitä järkevää syömistä. Mistään en kieltäydy, mutta määrät pienemmiksi. Liityin keventäjiin, niin pystyn seuraamaan, paljonko vuorokaudessa syön kaloreita. Ilta on mullakin pahin, mutta suunnittelen illan syömiset etukäteen ja niissä pysytään. Jos ensimmäisen viikon yli pääsisit, niin sitten se helpottaa eikä ihan niin paljon tee mieli koko ajan puputtaa jotain.

 

vihdoinkin kohtalotoveri!!!!! mulla myös hirrrvee ylipaino ja stressaa

 

[QUOTE="ninni";26045504]painatko jo miestäsikin enemmän?[/QUOTE]

miten se liittyy mihinkään?

 

Niin...senkun tietäis, että miten pystyä laihtumaan.

Mulla takana jo menetettyjä kiloja, mutta motivaatio otti ja katosi oikeastaan ihan kokonaan. Ja ihan yhtäkkiä.

Nyt koitan räpiköidä...ensimmäinen päivä meneillään ja hiljalleen alkaa taas uskoa löytymään tähänkin hommaan. Kyllä tämä tästä. Kai. Pakkohan se on.

 

[QUOTE="niin";26045606]miten se liittyy mihinkään?[/QUOTE]

Se voisi antaa motivaatiota laihdutukseen. Eihän se varmasti mukavaa olisi olla miestään painavampi.

 

Nooooh...... Mää olin teininä alipainoinen rimppa. Jouduin sairaalaankin kun en syönyt. Sitten sain lapsen, kotona ruoka maistui, paino kiposi 55kilosta 74 kiloon. Sitten sain toisen lapsen ja raskauden aikana paino nousi 84 kiloon. Meni vuosia kunnes heräsin siihen kun paino oli 128kg..... Ja se oli siinä. Yritin saada painoa alaspäin, tuloksetta. Se vaan nousi sitä mukaa kun sitä alas yritin saada. Sitten hakeuduin lihavuusleikkaukseen, vatsalaukun ohitus.


No, senon vaan mun tarina, mutta varoittava esimerkki kaikille ketkä ei vaan saa painoa alas. Sitä nopeesti huomaa olevansa tilanteessa kun pitää tehdä jotain niin radikaalia kun minä jouduin.

 

 

Olipahan muuten vitun inhottavat esimerkit. Tuo just ajaa naisia syömishäiriöihin kun viddu en näytä tuolle......

 

No miehelle on yks lysti kuinka paljon painan, joten sieltä suunnalta ei tule apuja muuta kuin kannustavassa muodossa tietty (kannustaa jos haluan pysyä painossani ja kannustaa, jos haluan laihduttaa ).

Olen aikaisemmin laihduttanut painonvartijoissa, mutta en jaksais enää sitä pistelaskua ja sekin tuntuu nyt ongelmalliselta, kun en keksi mitään kummempaa keinoa. Joku vinkkas joskus kiloklubista ja sitä ajattelin alkaa testailla. Karppausta olen joskus kokeillut, mutta mulla alkoi tökkiä se rasvan määrä ja paino ei edes loppupeleissä tippunut, joten ei sopinut mulle.

Liikunta pitäis aloitella, mutta miten saan sen tsempin?? Kävelystä en edes pidä, mutta juoksua olen joskus harrastanut ja juoksukoulu olis mielessä aloittaa. Kaiken lisäksi haaveenamme on toinen lapsi ja haluttais pudottaa painoa ennen kuin tulen uudestaan raskaaksi. Takana kaksi keskenmenoa ja pelkään, että ylipaino on niihin yksi syy

Ihana löytää täältä kohtalotovereita! Yleensä näkee vain niitä, jotka on joko sinut itsensä kanssa isompana naisena, tai sitten niitä jotka ei ole koskaan ylipainoa nähneetkään...

 

[QUOTE="vieras";26045621]Se voisi antaa motivaatiota laihdutukseen. Eihän se varmasti mukavaa olisi olla miestään painavampi.[/QUOTE]ei mua ainakaan haittaa vaikka olen miestäni painavampi.

jokainen joka haluaa oikeasti laihtua saa laihdutettua, jos ei halua ei laihdu.

 

 

Tämä oli hyvä

 

Mie oon tuon limapussitulehduksen (lonkassa) takia joutunut siirtymään kevyempiin urheilulajeihin. Pilates, uinti, vatsalihastreenitunti, spinning ja pitkät lenkit (puhun 2-3 tunnista kerrallaan). Näillä tulee ihan hyviä tuloksia, eikä vaadi kummoista aloituskuntoa.

 

jokainen joka haluaa oikeasti laihtua saa laihdutettua, jos ei halua ei laihdu.

Tämä ei pidä paikkaansa. Miksen haluaisi normaalipainoiseksi, kerro ihmeessä! Olen kaikessa muussa onnistunut elämäni aikana ja jopa laihduttamisessa, mutta nyt vain tuntuu että paino laskee liian hitaasti (ikäkin varmaan tekee) ja motivaatio loppuu sitten jossain vaiheessa. Mitään sairautta ei pitäis olla, joskus on munasarjat ja kohtu ultrattu ja siellähän se PCO pitäis näkyä jos sitä olisi? Ei siellä ollut kuin ihan normaali löydös. Veriarvot on painostani ja liikkumattomuudesta huolimatta ihan ihanteelliset (kokonaiskolesteroli 4,5, LDL ja HDL todella hyvässä suhteessa, sokeri 5, raskausaikana ei ollut mitään RD:tä tai muutakaan), joten ei pitäis mitään aineenvaihduntasairauttakaan olla. Korvien välissä vaan vikaa ja rutosti...

 

laihdutan kiloklubissa.
siellä hyvää on se, että tahti saa olla rauhallinen, siis nälkää ei tarvi kärsiä.
lisäksi päiväkirjaa täyttäessä tulee tosi hyvin tietoiseksi eri ruokien kalorimääristä. melkoisia yllätyksiä tullut...
alkuun pidin totaaliherkkukiellon ja pian se herkkujen tarve menikin ohi. nyt opettelen sitä, että pieni herkku kuuluu joka päivään. voin sis nautiskella keksin tai pullan kahvilla, mutta yksi riittää.
liikuntaa lisäsin noin kuukauden jälkeen, jottei tulis liikaa muutoksia kerralla.

 

Täällä kanssa toi laihdutus ikuinen ongelma. Olen ollut "jojo" koko pienen ikäni ja nuorempana laihdutus oli helppoa. Ennätys taitaa olla 10 kiloa 10 päivässä. Mutta nyt vanhempana (en tiiä miten lien sotkenut tuon aineeenvaihduntani) en saa millään kitukuureillakaan edes kiloa viikossa lähtemään! Tuntuu uuvuttavalta, kun runsaan liikunnan ja tarkan kaloreiden laskemisen jälkeen vaaka näyttää tiputusta vuhuu 300g viikkoa kohden! Ja etenkin kun sitä tiputettavaa on enemmän niin tuo 300g lukema vaikuttaa todella epätoivoiselta... No laihdutin sitten kuitenkin tuossa 25 kiloa 2,5 vuodessa. Kovalla työllä...

 

Jos tykkäsit karpata, niin kierrä hiilihydraatteja JA liikoja rasvoja. Siis huonot hiilarit pois kokonaan, hyviä minimi ja paljon proteiinia. Eli periaatteessa virallisterveellinen ruokavalio ilman niin paljoa leipää. Siskoni laihdutti sillä tavalla aika nopeassa tahdissa seitsemän kiloa. Söi paljon raejuustoa ja lohta, hirveästi kasviksia, maitorahkaa, omenoita.

En ole paras neuvoja, kun mikään riuku en ole itsekään. ;D mutta siskolla toimi tuo, ehkä sinullakin? Siinä ei ole laskemista eikä määräkieltoja. Aina saa syödä kasviksia ja vetisiä hedelmiä.

 

Täälläkin löytyy yks kohtalotoveri. Kiloja on ihan liikaa....

Laihdutus on kyllä aloitettu, mutta ilmeisesti mä en sitten halua (kökköliiniä siteeraten: "jokainen joka haluaa laihtua, laihtuu) sitä tarpeeksi, kun paino ei vain putoa. Nyt on kohta 4kk yritetty ja paino ei vain putoa. Senttejä on kyllä vyötäröltä lähteny 7

Mun mielestä siihen laihtumiseen ei ole mitään ihmekonsteja, ruokavalio sellaiseksi että saa syödä riittävästi, mutta kuitenkin vähemmän kuin kuluttaa. Lisää kasviksia ja proteiinia, säännöllinen ruokailurytmi ja riittävästi vettä. Lisäksi sitten liikunta, vaikka se reipas kävely alkuun, juoksua sitten kun alkaa kuntoa olla enemmän.

Itse aloitin juoksukoulun helmikuun lopulla ja nyt jaksan jo juosta parin minuutin pätkiä 3 minuutin palautuksella

 

[QUOTE="aloittaja";26045716] Korvien välissä vaan vikaa ja rutosti... [/QUOTE]

aloittelin juuri kirjaa painosta ja sen hallinnasta, jonka idea kai on se että painossa ei ole niinkään kyse ruuasta ja syömisestä vaan tunteista. ylipainoinen reagoi hyviin ja huonoihin asioihin voimakkaasti ja psyyk. asioita ratkotaan ruualla. jotenkin liittyy negatiiviseen käsitykseen itsestä.