Olipahan muuten vitun inhottavat esimerkit. Tuo just ajaa naisia syömishäiriöihin kun viddu en näytä tuolle......
Tää on kyllä vaan tsemppaukseks, että muistais, mitä kohti ollaan menossa. Tietty jokaisen ruumiinrakenne vaikuttaa siihen, miltä hoikkana näyttää, ja en meinaa sitä, että se kaikki ylimääränen rasva olis osa ruumiinrakennetta.
Mä ajattelin ihan samalla tavalla kun sä sillon, kun painoo oli paljon enemmän kun nyt. Pitkän aikaa surin sitä, et millanen läskikasa musta oli tullu. Huomasin, että mitään ei tapahdu niin pitkään aikaan, kun sietää omaa peilikuvaansa. Kyllästyin siihen totaalisesti, otin itseäni niskasta kiin, aloin liikkumaan ja syömään oikein ja kappas, nyt peilistä katsoo takaisin urheilullisennäköinen nuori nainen, johon toki raskaus on jättänyt jälkensä, joita ei pysty liikunalla ja syömisellä korjaamaan.
Muutama pieni vinkki mul on antaa heille, jotka alottavast laihdutuksen.
- Ymmärrä ensimmäisenä se, että se ottaa aikaa. Suuria muutoksia ei tapahdu viikossa, eikä kahdessa.
- Älä ajattele, että "en saa syödä tota enkä tota", ajattele niin päin, että "saan syödä tota ja tota".
- Jos lipsut karkkipussille tai suklaalevylle, niin anna se itelles anteeks.
- Liiku. Liiku vaikka kuinka tuntuis siltä, että et jaksa tai ei kiinnosta.
^Näillä ohjeilla mä pääsin tavotteisiini.
Ennen raskautta painoin 65kg. Raskauden jälkeen 78kg. Ne kilot oli ja pysy, kunnes aloitin lahdutuksen. Kolmessa kuukaudessa painoa tippu aikalailla ja nyt painan 54kg ja olen saanut lihaksia, joista olen aina vain haaveillut. Sen virheen olen tehnyt, että olen joka ainoa aamu käynyt vaa'alla. Tai no virheen ja virheen. Mulle se on ollu hyvä juttu ja joka aamu on nähnyt, että edellisestä päivästä on ollut hyötyä.
Ei muuta kun kovasti tsemppiä jokaiselle, joka kamppailee painonsa kanssa! Se on rankka jobi se painon pudotus, mutta niin se vaan on, että lopussa kiitos seisoo!
