Vihaan tätä ylipainoani!! Miksen pysty laihduttamaan?!

Nooooh...... Mää olin teininä alipainoinen rimppa. Jouduin sairaalaankin kun en syönyt. Sitten sain lapsen, kotona ruoka maistui, paino kiposi 55kilosta 74 kiloon. Sitten sain toisen lapsen ja raskauden aikana paino nousi 84 kiloon. Meni vuosia kunnes heräsin siihen kun paino oli 128kg..... Ja se oli siinä. Yritin saada painoa alaspäin, tuloksetta. Se vaan nousi sitä mukaa kun sitä alas yritin saada. Sitten hakeuduin lihavuusleikkaukseen, vatsalaukun ohitus.


No, senon vaan mun tarina, mutta varoittava esimerkki kaikille ketkä ei vaan saa painoa alas. Sitä nopeesti huomaa olevansa tilanteessa kun pitää tehdä jotain niin radikaalia kun minä jouduin.

Tätä minäkin pelkään, sillä jos en ota nyt niskasta kiinni itseäni niin paino vaan nousee nousemistaan Toivottavasti sun elämä kuitenkin helpottui tuon leikkauksen jälkeen, kovin helpolla ne ei varmaankaan noin radikaaleihin tekoihin lähde.

 

Laihtuminen ja elämäntapa-muutos tapahtuu vain ja ainoastaan jos sitä itse todella tahdot. Kukaan muu ei voi puolestasi päätöstä muutokseen tehdä! Sitten kun todella haluat muuttua niin varmasti siinä myös onnistut, ilman muiden vinkkejä tms..

 

En mäkään oo onnistunut vaikka oon laihduttanut tammikuusta. Kaloreita oon laskenut orjallisesti, karpannut, syömättömyyttä.. Ens kuussa aloitan salin säännöllisesti niin sit alkaa tippua + syömiset oikein.

 

no mitä väliä sillä on painaako enemmän kuin mies..???

oletko hakenut apua lääkäriltä? joku terveyskeskuksen ryhmä vois auttaa ja toki kannattaa selvittää ettei sun painoon vaikuta mikään sairaus... siis esimerkiksi hormonaalinen, vaikka pcos. mulla on itellä ja pcos ja se tekee laihduttamisesta vaikeampaa ja sit palaa aina pinna... ja herkkuja tekee tosi paljon mieli just kun se saa sokerit heilahtelemaan ja tuntuu että oikeasti tarvii niitä... eli lääkärin avusta voi joskus olla paljon hyötyä.

En ole hakenut apua lääkäriltä, jotenkin en kehtaa mennä lekurille kun itsellä sh:n ammatti...

 

[QUOTE="...";26045771]Laihtuminen ja elämäntapa-muutos tapahtuu vain ja ainoastaan jos sitä itse todella tahdot. Kukaan muu ei voi puolestasi päätöstä muutokseen tehdä! Sitten kun todella haluat muuttua niin varmasti siinä myös onnistut, ilman muiden vinkkejä tms..[/QUOTE]

Juu, tiedän kyllä että itsestä sen muutoksen on lähdettävä. Mutta mikään ei silti voita vertaistukea ja kommentteja ja kokemuksia muilta ylipainoisilta ja laihduttajilta

 

[QUOTE="aloittaja";26045780]En ole hakenut apua lääkäriltä, jotenkin en kehtaa mennä lekurille kun itsellä sh:n ammatti... [/QUOTE]

mee vaan. ei se ammatti suojaa meistä ketään
hoitaja minäkin...

 

Minäkin vihasin ylipainoani. Elämäntapani olivat huonot. Lapsen syntymän jälkeen mietin, että haluanko hänenkin kasvavan salaa herkuttelevaksi epäterveeksi porsaaksi. En.
Silloin kun tekee tiukkaa ja tekee mieli heittää läskiksi eikä kiinnostaisi, ajattelen lastani ja itseäni hänen kauttaan. Haluanko olla täällä hänen kanssaan mahdollisimman kauan, haluanko nähdä hänen kasvavan hyvinvoivaksi ja energiseksi ja terveelliseksi ihmiseksi, haluanko antaa myös hänelle mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään myös ravinnon ja esimerkin kautta.

 

[QUOTE="Anne";26045850]Minäkin vihasin ylipainoani. Elämäntapani olivat huonot. Lapsen syntymän jälkeen mietin, että haluanko hänenkin kasvavan salaa herkuttelevaksi epäterveeksi porsaaksi. En.
Silloin kun tekee tiukkaa ja tekee mieli heittää läskiksi eikä kiinnostaisi, ajattelen lastani ja itseäni hänen kauttaan. Haluanko olla täällä hänen kanssaan mahdollisimman kauan, haluanko nähdä hänen kasvavan hyvinvoivaksi ja energiseksi ja terveelliseksi ihmiseksi, haluanko antaa myös hänelle mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään myös ravinnon ja esimerkin kautta.[/QUOTE]

Niin, ei tämän parempaa motivaattoria kyllä ole. Oma lapseni on mulle kaikista tärkein, siksi mua niin inhottaa oma saamattomuuteni tässä asiassa Ruokavaliomme on muuten kunnossa ja lapseni saa terveellistä kotiruokaa, että siitä voin olla ylpeä. Mutta ne herkut, ne herkut ja ne mässyt, kun pikkumies menee nukkumaan Mietin, että ryhtyisin totaaliherkkulakkoon nyt ainakin aluksi, josko se helpottuis sillä. Ja juuri kirjauduin Kiloklubiin, pitänee alkaa tutkia, mitä vinkkejä siellä olisi. Jospa se tästä, pikkuaskelin...

 

motivaatiossa on jotain häikkää, jos se loppuu siihen, ettei tuloksia tule heti keskiviikkoon mennessä. Dieetti on silloin liian rankka, tai halu laihtua ei ole tahtomista vaan haluamista.

Kysymys ei ole siitä, kuka kykenee parhaiten olemaan masokisti. Vaan on käsiteltävä sitä omaa ajatusmaailmaa, että alkaa vähitellen halutakin oikeita asioita. Pitää saada enemmän etäisyyttä niihin omiin tunteisiin ja haluamisiin ja itseinhoon myös. Ettei tarvitse harrastaa sitä sadismin ja masokismin ja itsepalkitsemisen kierrettä. Laihduttaa voi myös iloisena ja hyvillä mielin. Eikä tarvitse miettiä kostonhimoisena, että oottakaas kun tää kidutus loppuu...

Ja muuten olivat tutkineet, että paremmin laihtuu, jos syö 600 kaloria aamiaiseksi. Silloin nälkäosastolla tiedetään, että tänään on jo syöty. Ei sitten tule niin pahat himot illan mittaan. Siihen aamiaiseen sopii sitten jo kaikennäköistä herkkuakin. Ja jaksaa pitkään.

 

[QUOTE="aloittaja";26045906]Niin, ei tämän parempaa motivaattoria kyllä ole. Oma lapseni on mulle kaikista tärkein, siksi mua niin inhottaa oma saamattomuuteni tässä asiassa Ruokavaliomme on muuten kunnossa ja lapseni saa terveellistä kotiruokaa, että siitä voin olla ylpeä. Mutta ne herkut, ne herkut ja ne mässyt, kun pikkumies menee nukkumaan Mietin, että ryhtyisin totaaliherkkulakkoon nyt ainakin aluksi, josko se helpottuis sillä. Ja juuri kirjauduin Kiloklubiin, pitänee alkaa tutkia, mitä vinkkejä siellä olisi. Jospa se tästä, pikkuaskelin...[/QUOTE]

Kyllä se lapsikin oppii persoksi ja jossain vaiheessa hoksaa että äiti syö salaa. Ja kun lapsi on isompi niin saattaa olla että alat lipsumaan, (olen nähnyt vierestä tätä) äiti ei malta odottaa iltaan ja lapsikin saa karkkia. Tilataan pitsaa ruuaksi kun kyllähän sitä välillä voi, paitsi että välillä alkaa olla useammin ja useammin. Ja jo ala-asteen kynnyksellä alkaa lapsetkin viihtymään enemmän telkkarin ääressä ja vähemmän liikkuessa ja alkavat pyöristyä pyöristymistään.
Tämä on sellainen "motivaattori" itselleni että en syö salaa lapselta. Mitä itsekin voin syödä niin lapsikin voi. Jos itse haluaa esim. pitsaa iltapalaksi niin sitä tilataan sitten sen verran aikasemmin, että lapsikin saa yms.

 

Itse olen painoindeksissä 42, mä en oikeasti ole vuosiin antanut mm. kuvata itseäni, ja mä en edes ole tajunnut missä kunnossa olen, ennenkuon nyt , verenpaine taivaissa rintaan koskee (sepelvaltimotaudin oireet) nilkat ja polvet paskana painon takia jne.
Mä tajusin että mä siis oikeesti kohta kuolen. mä olen 40v ja nuorin lapsista 7, mun on saatava ne aikuisiksi.
Olen aloittnut kävelyn, sattuu ja väsyttää mutta aloitan sillä, että mä oikeasti pystyn liikkumaan yli 2 km kuolematta. ja sitten aloitan jättämällä herkut pois, vähennän niitä koko ajan, ja seuraan jossain ilmaisessa laskurissa kaloreja, ja voi elämä, mikä huijari mä olen. En muka syö "mitään" , joopajoo, 3000 -4000 kaloria päivässä ,,, säälittävä olen mä...

 

mulla on painindeksi 37. Haluan laihduttaa mutta se into siihen on kadoksissa.
Mitähän sitä keksis kevyitä ruokia? mitenhän pysyis herkuista erossa? pahin on se himo makeaan

 

[QUOTE="Anne";26045930]Kyllä se lapsikin oppii persoksi ja jossain vaiheessa hoksaa että äiti syö salaa. Ja kun lapsi on isompi niin saattaa olla että alat lipsumaan, (olen nähnyt vierestä tätä) äiti ei malta odottaa iltaan ja lapsikin saa karkkia. Tilataan pitsaa ruuaksi kun kyllähän sitä välillä voi, paitsi että välillä alkaa olla useammin ja useammin. Ja jo ala-asteen kynnyksellä alkaa lapsetkin viihtymään enemmän telkkarin ääressä ja vähemmän liikkuessa ja alkavat pyöristyä pyöristymistään.
Tämä on sellainen "motivaattori" itselleni että en syö salaa lapselta. Mitä itsekin voin syödä niin lapsikin voi. Jos itse haluaa esim. pitsaa iltapalaksi niin sitä tilataan sitten sen verran aikasemmin, että lapsikin saa yms.[/QUOTE]

Meidän perheessä ainoastaan minä olen se, joka ei liiku ja joka syö herkkuja. Herkuilla tarkoitan karkkia, jäätelöä ja leivonnaisia. Pitsaa tai hampurilaisia syön ehkä kerran kaks vuodessa, joten ruokamässyjä en siten harrasta, onneksi. Mieheni on liikunnallinen ja lapsemme käy joka päivä pihalla kerran, joskus kaksi ihan vaan liikkumassa ja ulkoilemassa (poika nyt siis 1,5v). En antais ikinä itselleni anteeksi, jos kasvattaisin lapseni ylipainoiseksi, eli sitä ei vaan tule tapahtumaan. Mutta ymmärrän kyllä esimerkkisi, yleensähän ylipainoisilla vanhemmilla on myös ylipainoinen lapsi, mutta silloin monesti molemmilla vanhemmilla on paino-ongelmia.

 

[QUOTE="viuh";26045957]mulla on painindeksi 37. Haluan laihduttaa mutta se into siihen on kadoksissa.
Mitähän sitä keksis kevyitä ruokia? mitenhän pysyis herkuista erossa? pahin on se himo makeaan [/QUOTE]

Himo makeaan laantuu kun olet ilman niitä. Tiedän ettei se välttämättä mene pois koskaan, itse varmaan taistelen ikuisesti. Painoa putosi 20kg 9kk:ssa pelkällä karkkilakolla.
Ruuat on kevyitä kun otat lisuketta vähemmän, laitat keitettyjä kasviksia enemmän ja puolet lautasesta salaattia. Jos santsaat (itse olen itseltäni santsaamisen kieltänyt koska se on turhaa) niin santsaat myös salaattia.

 

Mitä jos ottaisit ainakin alkuun sellaisen tavan että menet yhtäaikaa lapsen kanssa nukkumaan? Ärsyttävää, tiiän, kun sillon olisi sitä omaa aikaa... Mutta mässyt jäisi syömättä ja pystyisit opettelemaan pikkuhiljaa tuosta tavasta eroon.

 

[QUOTE="aloittaja";26045962]Meidän perheessä ainoastaan minä olen se, joka ei liiku ja joka syö herkkuja. Herkuilla tarkoitan karkkia, jäätelöä ja leivonnaisia. Pitsaa tai hampurilaisia syön ehkä kerran kaks vuodessa, joten ruokamässyjä en siten harrasta, onneksi. Mieheni on liikunnallinen ja lapsemme käy joka päivä pihalla kerran, joskus kaksi ihan vaan liikkumassa ja ulkoilemassa (poika nyt siis 1,5v). En antais ikinä itselleni anteeksi, jos kasvattaisin lapseni ylipainoiseksi, eli sitä ei vaan tule tapahtumaan. Mutta ymmärrän kyllä esimerkkisi, yleensähän ylipainoisilla vanhemmilla on myös ylipainoinen lapsi, mutta silloin monesti molemmilla vanhemmilla on paino-ongelmia.[/QUOTE]

Toivotaan niin. Lapset kuitenkin ottavat mallia myös sinusta, vaikka liikkuisivat ja vaikka heillä olisi isäkin esimerkkinä.

 

Ja toinen juttu ois se että mies kävisi yksin kaupassa eikä ostaisi sulle mässyjä.

 

Olen ollut aina normaalipainoinen, paitsi raskaus aikana. Huomasin että iän myötä kiloja alkaa tulemaan, jos en jotain tee. Tiputin sitten melkein 7kg, vaikka normalin rajoissa koko ajan olin, eli 62 -> 55kg. Itse en periaatteessa laihduta vaan ensin mietin päässäni mitä voin tehdä ja syödä. Yritän käydä vähintään 3 kertaa liikkumassa, vaikka vain kävelemässä. Mietin ateria kokoja, lisään salaatin määrää ja jos alkaa tehdä makeaa mieli, otan vain vähäisen ja/tai valitse kahdesta pahasta sen paremman vaihtoehdon. En käy vaa'alla, kun vasta parin kuukauden jälkeen. Ja aina on tippunut...

 

[QUOTE="sondersson";26046013]Mitä jos ottaisit ainakin alkuun sellaisen tavan että menet yhtäaikaa lapsen kanssa nukkumaan? Ärsyttävää, tiiän, kun sillon olisi sitä omaa aikaa... Mutta mässyt jäisi syömättä ja pystyisit opettelemaan pikkuhiljaa tuosta tavasta eroon.[/QUOTE]

Niin, jokainen vanhempi varmaan osaa arvostaa sitä omaa aikaa Tuo toinen neuvo varmaan tepsis paremmin, että pistäisin mieheni ruokakauppaan, hän kun ei herkkuja ostele.

Ihania ootte, kun annatte vinkkejä ja tsemppausta, ne on kultaakin kalliimpia!

 

http://wsoy.fi/yk/products/show/193461

Lue toi, jos olisi apua

 

Melkeen ite oisin tuon voinu kirjottaa... Tuo kontrollin puute...ja mitatkaan ei kaukana omistani ole.

En osaa antaa neuvoja... Nakkaa rahat ja kortit järveen ja anna miehen hoitaa kauppa-asiat vähän aikaa.

 

Melkeen ite oisin tuon voinu kirjottaa... Tuo kontrollin puute...ja mitatkaan ei kaukana omistani ole.

En osaa antaa neuvoja... Nakkaa rahat ja kortit järveen ja anna miehen hoitaa kauppa-asiat vähän aikaa.

Jotain on kyllä vaan pakko tehdä, ei voi enää viivytellä tätä aloitusta. Syyllisyys noista keskenmenoista ei helpota yhtään ja tunnesyöppönähän se on ajanut vielä pahemmin herkuttelemaan, vaikka järki sanoo että pitäis tehdä ihan päinvastoin. Ei tätä kyllä muut ymmärrä, jotka ei ole samaa kokeneet... Ja pitänee heittää kortti miehelle joksikin aikaa, jos kerran ei ole itsekuria yhtään niin täytyy värvätä mies vartijaksi. On hänelläkin kyllä kestämistä, akka jo 35 ja syö suklaata kuin pahainen kakara...

 

[QUOTE="minä";26046127]http://wsoy.fi/yk/products/show/193461

Lue toi, jos olisi apua [/QUOTE]

Enpä ole tosta kuullutkaan. Lopetin aikoinani tupakanpolton ilman mitään korvikkeita lukemalla Allen Carrin opuksen, joten kirjojen tehoa en kyllä aliarvioi! Ihme, etten ole aikaisemmin ajatellut lukemista, kiitos kovasti vinkistä!

 

Minua on auttanut iltasyömisen vähentäminen. Töiden jälkeen syön lämpimän ruuan tai hyvän välipalan, minkä jälkeen illasta sitten enää teetä ja omenan tms.

 

[QUOTE="sondersson";26046013]Mitä jos ottaisit ainakin alkuun sellaisen tavan että menet yhtäaikaa lapsen kanssa nukkumaan? Ärsyttävää, tiiän, kun sillon olisi sitä omaa aikaa... Mutta mässyt jäisi syömättä ja pystyisit opettelemaan pikkuhiljaa tuosta tavasta eroon.[/QUOTE]

tai toisinpäin... ottaisit omaa aikaa ja alkaisit harrastamaan/hakisit jotain tsemppiä elämään jotta voisit olla tyytyväisempi elämääsi ja itseesi.