vihaan lapsia, mutta en omaani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja viiru
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

viiru

Vieras
En voi sietää toisten lapsia,vaikka itselläni on maailman ihanin pieni poika.
Näytän sen kyllä muille.
Kaveripiirissä ei ole enää vajaa 4v. Työkavereitten samanikäiset lapset eivät
kiinnosta ja ei huvita tyttölasten kanssa edes jutella, jos ei ole pakko.
Rakastan poikaani ja sen kaikkia dino ja poikien juttuja.

Mua ei todellakaan kiinnosta lapsistaan lässyttävät mammat ja työkaverit.
Mun ei tartte tykätä kuin omastani.
 
Näytät muille ettet voi sietää niiden lapsia?
Mä en jaksaisi olla sun ystävä tai edes kaveri.

Ei muiden lapsista tarvi pitää, mutta pahatapaista on jos osoittaa ettei niitä siedä. Käytöstavat, you know?
 
Viha? Vihan tunne toisia lapsia kohtaan ei ole kyllä tervettä. Oletko jostain katkera? Ymmärrän, että oma lapsi on ihanin ja tärkein, mutta miksi VIHAN tunne lapsia kohtaan? Mietippä onko tuo nyt sopiva vihan kohde, ihmisten vihan ansaitsevat mielestäni eläinrääkkääjät, murhaajat ym. eivät viattomat lapset.
 
kun omia ei ollut vielä , pidin lähes kaikista tapaamistani lapsista.
kun taas kun sain omia, muutuin enemmän kielteisemmäksi. ja en vielä ekan jälkeen edes, vaan ehkä vasta toisen, kun homma omien kanssa muuttui rankemmaksi ja työksi, niin en enää niin jaksanut yhtään enempää.
Olen huomannut että palstalla kirjoitellaan hirveän inhottavasti muiden lapsista. Eli en usko olevani ainoa jolla näin, että ennen omia piti enemmän muiden lapsista.
Siksi mietityttää usein, kun nykyään pienetkin lapset vierailevat paljon toistensa luona, toisin kuin omassa lapuudessa, jolloin sisaret leikkivät keskenään tai lähipuistossa naapurin latsen kanssa, mutta ei koskaan meille tullut vanhempieni silmien alle alle kouluikäisiä lapsia.
'
Sen tiesin että äitinikään ei muiden lapsista pitänyt. huomasin sen tavasta jolla puhui naapureiden lapsista. yleensä ei puhunut, mutta jos puhui, tyyliin "naapurin kakarat".
 

Yhteistyössä