Vierastamisesta

Kovasti oon lueskellu aiheesta ja pohtinu, että mikä nyt sit on oikea tapa toimia jos vauva vierastaa... Meillä tää alkaa olla kohta ajankohtaista, ja mikä nyt sit olis lapsen kannalta paras tapa toimia.

Jos vaikka kuvitellaan tilanne, että lapsi alkaa huutamaan jonkun vieraan sylissä, niin pitääkö siihen sitten heti mennä väliin ja ottaa lapsi omaan syliin vai harjoittaa siedätyshoitoa ja antaa lapsen huutaa?

Jotkut sanoo, että siedätyshoitoa ei missään nimessä, että ei lapsi turhaan huuda ja siedätyshoidossa lapsi oppii vain, että aikuiseen ei voi luottaa, koska aikuinen ei vastaa hätään. Toiset taas sanoo, että jos siihen menee väliin, välittää lapselle tunteita, että syli ei tosiaan ole turvallinen...

Mietin vaan, että mikä nyt sitten olisi paras tapa. Tiedän, että tämän äidin sydäntä raastaa kuulla, että tuo oma pikkuinen huutaa, jos en itse tee asialle mitään. Ja eikös vierastaminen kerro siitä, että vauva erottaa tutut ja vieraat? Jotenkin oon aatellu, että se "hyvä", että lapsi itkee vieraan sylissä juuri sen takia, että erottaa ne vieraat tutuista. Ja tavallaan jollain tasolla lapsi siis ymmärtää, ettei kaikkiin voi ihan sokeasti luottaa, vaan tämä syli on nyt vieras ja eikä tunnu kivalta. Hmm, en oikein osaa selittää mitä ajan takaa..

Mutta siis vinkkejä, miten olisi paras tapa toimia, oisko kellään suositella mitään kirjaa tms. aiheeseen liittyen?

 

Odottele nyt vaan ihan rauhassa jos ja kun se vierastaminen alkaa. Sitä on niin kovin monenlaista vierastamista ja sitä on kovin eri-ikäisillä lapsilla, mikä taas vaatii erilaista suhtautumista. Kyllä sitten tiedät paremmin, kuinka toimia, kun näet miten oma lapsesi oikeasti reagoi.

 

Toki on tilanne kohtasta, mutta olisi silti kiva kuulla miten muilla on toimittu ja mikä on toiminut kenelläkin... En tietenkään katso kirjasta tarkaa toimintamallia, vaan lähinnä vinkkejä siihen, että mitä kannattaa kokeilla ja oonko mä sit vaan ihan ylihysteerinen äippä jos en halua, että lasta huudatetaan..

 

"Oikeasta" toimintatavasta en tiedä, mutta meillä ko. tilanteessa on kaksi toimintatapaa. Jos on oikeasti tuttu ihminen, siis mummut ja vaari sekä läheiset kummit, niin silittelen lasta päästä ja juttelen tyylin "aivan hyvin voit olla mummun/vaarin/kummin sylissä hetken", kunnes lapsi edes vähän rauhoittuu, jos ei rauhoitu otan omaan syliin.
Jos taas kyseessä on "vieras" ihminen, siis sellainen ketä ei nähdä usein niin otan lapsen heti omaan syliini.
Mun mielestä lasta ei pidä itkettää missään tilanteessa, ei varsinkaan alle 1-vuotiaana.

 

Minä menin ihan lapsen omilla ehdoilla. Jos ei halunnut olla toisen ihmisen sylissä, otin omaan syliin ja puhelin, ettei toisenkaan sylissä ole mitään hätää. Annoin mennä jalkojeni taakse piiloon ja juttelin mukavia, selitin kuka vieras ihminen on ja niin edelleen. Vierastaminen meni ohi ajan kanssa.

Meillä lapsi on luonnostaan vähän hidas lämpenemään useimpia ihmisiä kohtaan, mutta kun saa rauhassa puuhastella omiaan vieraiden läsnäollessa, niin alkaa kyllä kiinnostua ja hieroa tuttavuutta hetken päästä. Omilla ehdoillaan saa mennä edelleen.