V
"vieras"
Vieras
Aika moni tuntuu haaveilevan paljain jaloin kävelystä ja liikkumisesta ilman kenkiä
Usein pelätään lasinsiruja. Tyypillisin syy siihen, että paljasjalkailu jää monille vain haaveeksi lienee se, että "ei kehtaa". Äidin opit siitä, että vain köyhät kulkee ilman kenkiä tai että maa on likainen, ovat iskostuneet syvälle mieliin. Ja mitä ne naapuritkin sanois...
Mutta. Jos haluat kulkea paljain jaloin, niin se on varsin helppoa. Jätä kengät kotiin ja sitten vaan ulos. Aluksi jalkapohjat ovat arat, mutta ne tottuu uuteen olotilaansa varsin nopeasti. Toki paljasjalkailua voi harrastaa aluksi sisätiloissa kotona ja vaikka töissä. Mutta mikään ei voita ulkona paljain jaloin kulkemisesta syntyvää fiilistä.
Olen harrastanut paljain jaloin liikkumista aktiivisesti muutamia vuosia - tilanteen sen salliessa ja fiiliksen mukaan. Kesällä umpikenkiä ei juuri tule käytettyä. Jalassa on joko varvassandaalit tai sitten ei mitään. Varvassandaalit ovat hyvät jalkineet, koska niissä ei voi käyttää sukkia ja oppii kulkemaan varpaat paljaana. Sitä paitsi varvassandaalit on helppo riisua ja olla paljain jaloin
Kokemuksia? Lasinsirpaleita on vähemmän kuin yleisesti uskotaan. Jossain niitä aina huomaa, mutta jalkaani en sellaista vielä ole saanut. Vähän täytyy katsoa eteensä, mutta ei niitä tarvii hysteerisesti pelätä. Jotkut sorapinnat hidastavat kokemattoman vauhtia. Asfaltti on kelpo alusta, mutta jos on kuuma hellepäivä, niin kesäkatu voi olla liian kuuma paljaalle jalalle. Joissain tilanteissa jalkapohjat likaantuu, mutta onneksi on vettä. Ehkä suurin haaste on oma pelko siitä, mitä muut ajattelee, kun on paljain jaloin liikkeellä. Joitakin kysyviä katseita olen saanut, mutta yhtään negatiivista kommenttia en ole kuullut. Joitakin positiivisia kylläkin.
Eilen töiden jälkeen hyppäsin autoon ja riisuin puristavat kengät saman tien. Farkuissa ja paljain jaloin painelin sitten Ikeaan, Prismaan ja pariin muuhun kauppaan... Suosittelen. Virkistävä kokemus. Suomenlinnassa olen katsellut paljain jaloin liikkuvia ihmisiä. Se on melkoinen paljasjalkarata. Täytyy yrittää vielä tänä kesänä ehtiä kokeilemaan...
Mutta. Jos haluat kulkea paljain jaloin, niin se on varsin helppoa. Jätä kengät kotiin ja sitten vaan ulos. Aluksi jalkapohjat ovat arat, mutta ne tottuu uuteen olotilaansa varsin nopeasti. Toki paljasjalkailua voi harrastaa aluksi sisätiloissa kotona ja vaikka töissä. Mutta mikään ei voita ulkona paljain jaloin kulkemisesta syntyvää fiilistä.
Olen harrastanut paljain jaloin liikkumista aktiivisesti muutamia vuosia - tilanteen sen salliessa ja fiiliksen mukaan. Kesällä umpikenkiä ei juuri tule käytettyä. Jalassa on joko varvassandaalit tai sitten ei mitään. Varvassandaalit ovat hyvät jalkineet, koska niissä ei voi käyttää sukkia ja oppii kulkemaan varpaat paljaana. Sitä paitsi varvassandaalit on helppo riisua ja olla paljain jaloin
Kokemuksia? Lasinsirpaleita on vähemmän kuin yleisesti uskotaan. Jossain niitä aina huomaa, mutta jalkaani en sellaista vielä ole saanut. Vähän täytyy katsoa eteensä, mutta ei niitä tarvii hysteerisesti pelätä. Jotkut sorapinnat hidastavat kokemattoman vauhtia. Asfaltti on kelpo alusta, mutta jos on kuuma hellepäivä, niin kesäkatu voi olla liian kuuma paljaalle jalalle. Joissain tilanteissa jalkapohjat likaantuu, mutta onneksi on vettä. Ehkä suurin haaste on oma pelko siitä, mitä muut ajattelee, kun on paljain jaloin liikkeellä. Joitakin kysyviä katseita olen saanut, mutta yhtään negatiivista kommenttia en ole kuullut. Joitakin positiivisia kylläkin.
Eilen töiden jälkeen hyppäsin autoon ja riisuin puristavat kengät saman tien. Farkuissa ja paljain jaloin painelin sitten Ikeaan, Prismaan ja pariin muuhun kauppaan... Suosittelen. Virkistävä kokemus. Suomenlinnassa olen katsellut paljain jaloin liikkuvia ihmisiä. Se on melkoinen paljasjalkarata. Täytyy yrittää vielä tänä kesänä ehtiä kokeilemaan...