yhden kiusatun kertomus, koulukiusaamisen helvetti--> mitä se on

[vieras]

Kuulostaa niin tutulta. Mulla oli myös iloinen ja puhelias ja itsevarma lapsi kun meni päiväkotiin. Joka luuli, että päiväkodissa kaikki lapset ovat iloisa ja tykkäävät kaikista kuten hän itse.
No, se on vähitellen karissut ja hiljaisuuden perikuva. On oppinut, että enää ei tietyssä iässä saa tykätä prinsessoista, jne
Toinen lapsi on ihan samanlainen, iloinen, nauraa paljon, tervehtii kaikkia iloisesti.

Ja epäilen, että tuokin karisee pois kun isompaan porukkaan menee. En ymmärrä mikä suomalaisessa kulttuurissa saa ihmiset piruiksi toisilleen.

täällä ihaillaan niitä, jotka eniten ja rumimmin vaativat itselleen kaikkia ja ovat huonolla tuulella ja eivät vahingossakaan hymyile kenellekään tai ole ystävällisiä. SE on hienoa. Mutta jos joku nauraa, on ystävällinen, pitää toisista ihmisistä, ei vaadi kaikkea ekana vaan antaa toisillekin joskus ja yleensä, ei haittaa jos joku haluaa saman lelun , ottaa toisen sitten, on aina iloinen, mutta voi hel.vetti ,kun se ottaa sitten jotakin päähän ja påitää alkaa kiusata ja syrjiä ja saada se pois.

se on varmasti kultalusikkasuussa syntynyt kun se on niin iloinenkin aina.
Vanhemmista se kaikki lähtee. Vanhemmat on suomessa katkeria ja inhottavia, ja jos joku ei valitse samalla tavalla tai jos epäilee, että joku voi päästä helpommalla, pitää alkaa syrjiä ja kiusata tätä ja tämän lasta. Noinhan se toimii.

 

[HyacinthBucket]

:hug: Kaikille kiusatuille, voimia ja jaksamisia. Meidän taistelumme koulukiusaamista vastaan alkoi tuottaa hedelmää vasta, kun lapsemme sairastui psyykkisesti. Ajattelen, että se oli raskas uhraus lapseni kustannuksella, mutta on kantanut kuitenkin paljon hyvää hedelmää ja koulussa lopulta alettiin suhtautua vakavasti kiusaamiseen. Ja kaikesta kokemastaan huolimatta lapsemme on alkanut taas uskoa ihmisiin ja on alkanut taas naureskella ja olla sama innokas poika, jonka kerran laitoimme ekaluokalle alkamaan koulutietään!

 

[kiusattu]

Mua haukuttiin koulussa läskiksi, rumaksi, hirveäksi hujopiksi jne.. ja vielä vuosia. enkä koe, että mua on pahemmin kiusattu. ikäväähän se oli ja välillä jouduin lähtemään kotiin kesken päivän kun oli paha mieli. mutta en sanoisi, että mua on kiusattu. tuo on NIIN yleistä kouluissa, melkein kaikkia on joskus nälvitty, haukuttu ja melkein kaikista on puhuttu pahaa.

väitätkö että mun kokemus ei ole ollut kiusaamista... vaan ihan tavallista ystävällismielistä nälvimistä...
jotain ikävää joka olisi pitänyt ohittaa vain olankohautuksella, todeta että sellasita on elämä..
siis ihan aikuisten oikeasti!!!!

En väitä sinun kokemuksesta mitään, älä ymmärrä väärin!! sun kokemus on sun oma kokemus ja jokainen kokee nuo asiat eri tavalla. minun OMA kokemus haukkumisesta on tuo: koen sen olevan niin yleistä, enkä koe että voin syyttää ongelmistani noita haukkujia, koska varmasti suurinta osaa ihmisistä jossain vaiheessa nälvitään, haukutaan, kiusataan jne.. en minä ainakaan ollut ainoa joka sai osansa siitä koulumaailmassa. Aikuisetkin kiusaa toisiaan, arvostelee toisiaan, juoruaa toisistaan.. ne tekee sen vain enemmän piilossa kuin lapset. Kärsin kyllä haukkumisesta, mutta kiusaaminen ei kohdallani mennyt niin pitkälle että minua olisi hakattu, tönitty tai tavaroitani hajotettu. se oli nälvimistä, haukkumista ja silmätikkuna olemista.

Mutta toi on sinänsä eri asia jos muitakin haukuttiin yhtä paljon kuin sua. Mun tapauksessa mä olin luokan silmätikku jota kaikki (mukaanlukien osa opettajista) haukkuivat, nälvivät ja nauroivat aina kun esim. sanoin tunnilla jotain. Jonkun muun sanomana sama asia ei aiheuttanut mitään naureskelua tai huutelua. koko luokka siis kääntyi minua vastaan (esim kun menin ruokalassa muiden kanssa samaan pöytään istumaan, kaikki muut siirtyivät toiseen pöytään), muille saatettiin joskus sanoa että mitäs lehmä tms., mutta ne olivat yksittäistapauksia, eivät laajamittaista yhden ihmisen syrjintää ja kiusaamista.

 

[kolmen isä]

Mua haukuttiin koulussa läskiksi, rumaksi, hirveäksi hujopiksi jne.. ja vielä vuosia. enkä koe, että mua on pahemmin kiusattu. ikäväähän se oli ja välillä jouduin lähtemään kotiin kesken päivän kun oli paha mieli. mutta en sanoisi, että mua on kiusattu. tuo on NIIN yleistä kouluissa, melkein kaikkia on joskus nälvitty, haukuttu ja melkein kaikista on puhuttu pahaa.

Kyllä sinua on kiusattu. Kaikkia on varmasti haukuttu, mutta ei systemaattisesti ja jatkuvasti.

 

[vieras]

Täällä ainakin missä minä asun, kaikki vanhemmat pitävät vain omistaan huolta. Aivan sama leikkiikö naapurin lapsen kanssa kukaan, kunhan vain omalla lapsella on kavereita. Aivan sairas kulttuuri suomessa. Vanhemmista se lähtee lähes aina.

 

[kolmen isä]

Täällä ainakin missä minä asun, kaikki vanhemmat pitävät vain omistaan huolta. Aivan sama leikkiikö naapurin lapsen kanssa kukaan, kunhan vain omalla lapsella on kavereita. Aivan sairas kulttuuri suomessa. Vanhemmista se lähtee lähes aina.

Oletko mistä päin? Täällä Joensuussa en ole huomannut tuollaista.

 

[?]

Mua haukuttiin koulussa läskiksi, rumaksi, hirveäksi hujopiksi jne.. ja vielä vuosia. enkä koe, että mua on pahemmin kiusattu. ikäväähän se oli ja välillä jouduin lähtemään kotiin kesken päivän kun oli paha mieli. mutta en sanoisi, että mua on kiusattu. tuo on NIIN yleistä kouluissa, melkein kaikkia on joskus nälvitty, haukuttu ja melkein kaikista on puhuttu pahaa.

väitätkö että mun kokemus ei ole ollut kiusaamista... vaan ihan tavallista ystävällismielistä nälvimistä...
jotain ikävää joka olisi pitänyt ohittaa vain olankohautuksella, todeta että sellasita on elämä..
siis ihan aikuisten oikeasti!!!!

En väitä sinun kokemuksesta mitään, älä ymmärrä väärin!! sun kokemus on sun oma kokemus ja jokainen kokee nuo asiat eri tavalla. minun OMA kokemus haukkumisesta on tuo: koen sen olevan niin yleistä, enkä koe että voin syyttää ongelmistani noita haukkujia, koska varmasti suurinta osaa ihmisistä jossain vaiheessa nälvitään, haukutaan, kiusataan jne.. en minä ainakaan ollut ainoa joka sai osansa siitä koulumaailmassa. Aikuisetkin kiusaa toisiaan, arvostelee toisiaan, juoruaa toisistaan.. ne tekee sen vain enemmän piilossa kuin lapset. Kärsin kyllä haukkumisesta, mutta kiusaaminen ei kohdallani mennyt niin pitkälle että minua olisi hakattu, tönitty tai tavaroitani hajotettu. se oli nälvimistä, haukkumista ja silmätikkuna olemista.

Mutta toi on sinänsä eri asia jos muitakin haukuttiin yhtä paljon kuin sua. Mun tapauksessa mä olin luokan silmätikku jota kaikki (mukaanlukien osa opettajista) haukkuivat, nälvivät ja nauroivat aina kun esim. sanoin tunnilla jotain. Jonkun muun sanomana sama asia ei aiheuttanut mitään naureskelua tai huutelua. koko luokka siis kääntyi minua vastaan (esim kun menin ruokalassa muiden kanssa samaan pöytään istumaan, kaikki muut siirtyivät toiseen pöytään), muille saatettiin joskus sanoa että mitäs lehmä tms., mutta ne olivat yksittäistapauksia, eivät laajamittaista yhden ihmisen syrjintää ja kiusaamista.

Joo, tuo on varmasti eri asia . uskomatonta kyllä jos opettajatkin meni tuohon mukaan. mua haukkui luokkamme pojat, eniten niiden huomio kiinnittyi muhun,mutta kyllä myös muihin tyttöihin. ylipäänsä niiden oli pakko aukoa päätä joka päivä jollekin, nälviä heti jos on vaikka uudet vaatteet tms..

 

[HIljaa]

Suurin pelkoni lasten aloittaessa koulun käynnin löytävätkö he sieltä paikkansa.Siis siitä koulu maailmasta,yhteisöstä.Sillä jos siihen ei pääse mukaan joutuu varmasti ennen pitkää kiusatuksi ja syrjityksi.

Itse koin kiusaamista koko peruskoulu ajan.Se ei olu fyysistä kiusaa vaan henkistä.Ja ei ollut kelle jutella,osa ns."kavereista" tiesi ja kuuli kun haukuttiin,mutta kukaan ei tullut ja puolustanu.Koitin olla kuulematta ja näyttämättä miten pahalta se tuntui,kiusaaminen vain jatkui.
Kiusaaminen teki minusta eristäytyvän ihmisen.Kaksi perustutkintoa olen suorittanut,mutta muuten on koulun käynti aivan pahaa tehny ajatellakin.

Nyt minulla on kuitenkin muutama hyvä ystävä ja rakastava aviomies ja kolme ihanaa lasta,ne pitää minut onnellisena!