Vertaistukea? Uhmaikä ja vanhempien ero

["Myry vaan"]

Olemme ajatuneet miehen kanssa asumuseroon lapsen ollessa alle kolmivuotias. Itse en tätä olisi halunnut ja toivoisin että asiat saataisiin vielä kuntoon, mutta tällä hetkellä tilanne on se että olen ottanut askeleen takavasemmalle ja hankkinut oman asunnon hyvin läheltä vanhaa kotia. Lapsi on yhteishuoltajuudessa ja hoidamme häntä yhtä paljon.

Onko muilla kokemuksia noin pienen lapsen yhteishuoltajuudesta? Olemme toistaiseksi ratkaiseet ajankäytön niin että lapsi vaihtaa osoitetta parin päivän välein. Vuoroviikkosysteemi tuntuisi meille kaikille liian pitkältä, lapsi on niin pieni että viikon erossaolo olisi hänelle hirveän pitkä aika. Lapsi ikävöi jo nyt poissaolevaa vanhempaa päivän jälkeen ja sanoo sen ääneen. Lapsi on ollut kummankin vanhemman kanssa kotona vuorotellen vähintään vuoden ja kiintymyssuhde on hyvä molempiin. Valitettavasti päiväkoti alkoi aika samaan aikaan kuin tämä erotilanne tuli päälle. Surettaa että lapsi joutuu vaihtamaan kotia jatkuvasti. Tuntuu ettei mitkään ratkaisu ole hyvä.

Lapsi oireilee voimakkaasti. Hän on älykäs ja puhuu sujuvasti, osaa sanallistaa tunteitaan paljon. Koska minä olen hänen näkökulmastaan se lähtijä (tietenkään hänelle ei voi sanoa että isäsi se löi hanskat tiskiin, ei äiti) saan jatkuvasti kuulla olevani "tuhma" ja "tyhmä" koska "asut erissä kodissa." ja "Sinä et ole minun äiti enää." Isälleen lapsi ei hirveästi uhmaa mutta uudessa kodissa oleminen on yhtä raivoamista ja taistelua. Kakka tehdään jatkuvasti housuun, lempiruuat ovat "YÄK" ja kaikki on "Ei varmana!"

Lapsella on muutenkin aina ollut voimakas tahto ja uhma alkoi varhain, nyt pienen ihmisen suru ja kiukku yhdistettynä ikään kuuluvaan oman tahdon ilmaisuun tulee hirveänä myrskynä äidin silmille. Toisaalta lapsi on silminnähden niin surullinen ja ilmaisee ikäväänsä niin selkeästi että tiukkana oleminen tuntuu vaikealta.

Isovanhemmat sotkevat vielä lusikkansa soppaan antamalla jatkuvasti neuvoja kuinka tottelemattomuudelle pitää "tehdä jotain" (ikäänkuin en hiki hatussa tekisi kokoajan) jne.

Miten teidän muiden eronneiden taaperot ovat reagoineet tilanteeseen. Onko jokin tietty asia auttanut? Miten paljon olette selittäneet lapselle tilannetta ja millaisia tuumailuja lapselta on tullut?

Minun lapseni on mm. sanonut olevansa paha ja että me vanhemmat emme rakasta häntä. Tietysti pelko hylkäämisestä on pienellä kova, vaikkakin taatusti aiheeton. Ja lapsi ei tosiaan ole vielä kolmeakaan :´(

 

["vieras"]

Kova paikka lapselle. Äiti tuntuisi olevan se, jolle oikeasti uskaltaa pahanolonsa antaa......vaikkakin kiintymyssuhteet olisivat millaiset.

 

["Myry vaan"]

Onko kellään kokemusta vuorohoidon pituudesta? Viikko-viikko vai lyhyempi aika?

 

[astrolabe]

Miten pahoja ne parisuhteenne ongelmat oikein ovat? Minusta olisi luontaista yrittää ratkoa niitä, jotta perhe voisi asua yhdessä, eikä hoitaa lapsen erosta johtuvia oireita.

 

["kaarina"]

Tosiasiahan tässä on se että sinä ja ex-miehesi olette vastuussa lapsenne ongelmista. Ette voi olla muuta kuin todella, todella kärsivällisiä ja antaa aikaa lapselle, osoittaa että ero ei ollut hänen syytään ja että hän on aina rakas.
Uhmaikä, hoidon aloitus ja ero, siinä on kyllä pienelle monta koettelemusta vähälle aikaa.

Kehoittaisin myös miettimään että puhutteko/oletteko puhuneet ns. aikuisten asioita lapsen kuullen, monesti erotessa tunteet kuumenee ja tulee purettua kaunaa ja katkeruutta puolisolle. Isovanhemmatkaan eivät yleensä osaa pysyä hiljaa.

Voisitte myös miettiä onko tuollainen järjestely hoidon suhteen paras, koska lapsi tuntuu kärsivän noin paljon. Ajatuksena tuntuu tietysti hienolta että molemmat hoitavat yhtä paljon, mutta tuntuuko lapsesta siltä että näkee esim. äitiään liian vähän? Jatkuva kodin vaihto ei sovi kaikille, jollekin toiselle lapselle varmaan ihan ok ratkaisu.
Jos mietit itsekin tilannetta; lapsi on tottunut asumaan äidin ja isin kanssa tutussa ja turvallisessa paikassa, yhtäkkiä hänellä onkin kolme asuinpaikkaa: äidin koti, isin koti ja hoitopaikka.
Onko hän hoidossa paljon?

Jos aiotte palata yhteen, toivottavasti ratkaisu on silloin pysyvä, koska lapselle saman uudelleen kokeminen voi olla tuhoisaa. Parempi kokonaan erossa kuin on/off-suhteessa.

 

[astrolabe]

Olen edelleen sitä mieltä, että nähdäkseen vanhempiaan jokseenkin saman verran, ei lapsen tarvitse muuttaa toisen vanhemman kodista toiselle parin pv välein. Vakautta voisi tuoda ihan sekin, että valitaan jompikumpi kenen luona lapsi pääsääntöisesti ja toinen voi sitten hakea lapsen hoidosta joka pv, nähdä iltaisin yms.

 

["Vieras"]

Miten pahoja ne parisuhteenne ongelmat oikein ovat? Minusta olisi luontaista yrittää ratkoa niitä, jotta perhe voisi asua yhdessä, eikä hoitaa lapsen erosta johtuvia oireita.

Suurin osa aikuisista tämän tajua itsekin. Ap ei tätä kysynyt...kerro kokemuksistani jos sinulla sellaisia on, muuten voi olla kommentoimattakin...edes joskus

 

["Myry vaan"]

Olen edelleen sitä mieltä, että nähdäkseen vanhempiaan jokseenkin saman verran, ei lapsen tarvitse muuttaa toisen vanhemman kodista toiselle parin pv välein. Vakautta voisi tuoda ihan sekin, että valitaan jompikumpi kenen luona lapsi pääsääntöisesti ja toinen voi sitten hakea lapsen hoidosta joka pv, nähdä iltaisin yms.

Eli tällöin lapsi menisi aina yöksi sille "vakiovanhemmalle" vaikka viettäisi illan toisen kanssa? Tätä ehdotin itsekin mutta toistaseksi ratkaisu on ollut tämä. Sitä sopii harkita vieläkin.

Parisuhteen ongelmia ollaan toki tässä ensisijaisesti selvittämässäkin, eikä tilanne välttämättä ole lopullinen.

 

[Ken guru]

[QUOTE="Vieras";28673060]Suurin osa aikuisista tämän tajua itsekin. Ap ei tätä kysynyt...kerro kokemuksistani jos sinulla sellaisia on, muuten voi olla kommentoimattakin...edes joskus[/QUOTE]

Ihan normaali asiaan kuuluva kommentti tuokin oli.

 

["Myry vaan"]

[QUOTE="kaarina";28673044]
Kehoittaisin myös miettimään että puhutteko/oletteko puhuneet ns. aikuisten asioita lapsen kuullen, monesti erotessa tunteet kuumenee ja tulee purettua kaunaa ja katkeruutta puolisolle. Isovanhemmatkaan eivät yleensä osaa pysyä hiljaa.
[/QUOTE]

Jonkin verran lapsi on toki kuullut aikuisten asioita, mikä harmittaa näin jälkikäteen, mutta välimme ovat hyvät tällä hetkellä ja isovanhemmat ovat osanneet olla hienosti hiljaa. Lapsi on nähnyt minut surullisena ja kun hän on tullut minua lohduttamaan, olen sanonut että ei hänen tarvitse äitiä lohdutella, nämä ovat aikuisten suruja. Siitä hän nappasi sen että osaa itsekin sanoa että hänellä on "aikuisten suruja" jos esim. ikävöi isiä. Riipivää kertakaikkiaan ja ihan ilman muuta me vanhemmat olemme vastuussa lapsen ongelmista.

Lapsella on paljon kiukkua sisällään, ja olenkin sanonut että sinä saat olla vihainen äidille ja isille, mutta että kyllä me kaikki pärjäämme ja isi ja äiti rakastavat sinua eniten maailmassa. Olen usein sanonut myös että isi rakastaa sinua paljon.

Ehkäpä se tästä, tänään sattuikin olemaan ensimmäisiä hyvinkin iloisia ja tasaisia päiviä täällä uudessa kodissa. Loma-aikana lapsi on paljon kanssani koska isällä on paljon vähemmän lomaa kuin minulla. Hän oli juuri viikonlopun isällään ja oli sielläkin mennyt hyvällä mielellä.

 

[ap Myry vaan]

[QUOTE="kaarina";28673044]
Voisitte myös miettiä onko tuollainen järjestely hoidon suhteen paras, koska lapsi tuntuu kärsivän noin paljon. Ajatuksena tuntuu tietysti hienolta että molemmat hoitavat yhtä paljon, mutta tuntuuko lapsesta siltä että näkee esim. äitiään liian vähän? Jatkuva kodin vaihto ei sovi kaikille, jollekin toiselle lapselle varmaan ihan ok ratkaisu.
Jos mietit itsekin tilannetta; lapsi on tottunut asumaan äidin ja isin kanssa tutussa ja turvallisessa paikassa, yhtäkkiä hänellä onkin kolme asuinpaikkaa: äidin koti, isin koti ja hoitopaikka.
Onko hän hoidossa paljon?
[/QUOTE]

Sen verran vielä taustoitan syitämme valita toistaiseksi parin päivän välein vaihtuvan hoitovuoron on se, että lapsi on periaatteessa tottunut siihen että hän näkee meitä aika vähän yhtäaikaa ja että hoidamme häntä vuorotellen, koska mieheni on aina ollut useampana iltana viikossa pois kotoa. Etenkin hänen ollessaan kotona päivät lapsen kanssa hoidimme lasta kirjaimellisesti peräkkäin, harvemmin yhtäaikaa. No, sen arvaa ettei se ollut hyväksi parisuhteelle, mutta se on toinen tarina.

 

["mies"]

Eihän tuo voi olla mahdollista koska aina erotaan lasten vuoksi että heillä olisi sitten niin parempi olla..