Vein pojan niskasta huoneeseen :/ Paska mutsi fiilis..

[Paska mutsi]

10-v esiteini ei välillä usko mitään, huutaa vastaan, kiusaa pikku veljeä jne. Puhe ei mene perille ja olen syyllistynyt esim. niskasta huoneeseen vientiin ja ranteista kovaa kiinni pitämiseen, kun hän on hillunut ja riehunut. Ahdistaa jälkeenpäin nämä tilanteet ja olen pyrkinyt niistä pojan kanssa keskustelemaan. Olenko ihan kauhea äiti kun en pysty hillitsemään itseäni ja esim. vain puheella rauhallisesti hoitamaan tilanteita? En tiedä mistä tämä kumpuaa, ikinä en muista, että itseeni olisi lapsena fyysisesti kajottu :/ Tämä ei ole joka viikkoista ja välillä menee pitkäänkin hyvin mutta silti ahdistaa, että saako jonkun trauman tästä? Mielestäni kuitenkin vanhempia pitää kunnioittaa ja uskoa, mitä mieltä olette?

 

[Poliisi]

LS- ilmoitus tehty

 

[Paska mutsi]

Tiedän, että monella on vielä kauheampaa kotona, mutta ihan oikeasti ahdistaa, että pitääkö poika minua ihan hirviönä aikuisena ja muistelee lapsuuttaan pahalla :/

 

["Hanna"]

Väkivalta synnyttää väkivaltaa.
olet fyysistä rangaistusta käyttänyt poikaasi, poikasi ei usko ja käyttää itse väkivaltaisia otteita pienempäänsä kohtaan.

Mistä mahtaa johtua, onko peiliin katsomiisen paikka

Jos vaikka kokeilisit jutella lapselle, juttelette silloin kun on rauhallista, otat ihan aikaa sinulle ja lapselle.
Ei muita vain kahestaan olette, menette vaikka elokuviin ja hampurilaiselle tai jotain.
Juttelet ja kysyt lapsen tunteista.

kun tulee tiukka paikka, käytä äänensävyä ja rangaistuksena jonkin asian kieltoa

 

[Paska mutsi]

Keskustelemme monta kertaa viikossa ennen nukkumaan menoa rauhassa monista asioista, koulusta, tunteista jne. Rangaistuksena on yleensä peliaikojen menetys, karkkipäivän menetys jne. Usein tehoaa pelkkä puhuttelu, ei aina. Konflikteja tulee ja välillä menee hermot myös aikuiselta. Nostan hattua teille, joille ei koskaan käy näin...

 

["Leppis"]

Ei tuo niskasta tai käsistä kiinnipito täytä lievän pahoinpitelyn määritelmää. Päikyissä hoitajat tekevät täsmälleen samaa kurittomille lapsille, eivätkä tunne siitä huonoa omaatuntoa saati joudu asiasta moitteiden kohteeksi.

Jos yhtään lohduttaa, niin ei kyllä ihan varmasti ole saanut tuosta mitään traumoja, jollei sitten ole joku superherkkä persoonallisuus, joka ihan tavallisella äänellä sanotusta "ei"stäkin muuttuu itkuiseksi. Silloin ehkä saisi trauman, jos aina suuttuessasi antaisit sille vyön solkipäästä (niin kuin ennenvanhaan aina välillä tehtiin), mutta ei tällöinkaan välttämättä.

 

[Irski]

minun mielestä ihan oikeen teet, tästä saan varmasti paskamyrskyn niskaan. mutta säilytä maltti samalla, kun viet sen kersan niskasta kämppään, tai annat vaihtoehdot että meetkö ite, vai vienkö. ku tietää että voit toteuttaa uhkauksen ja JOS se on lapsen mielestä ihan kamalaa ja traumatisoivaa niin varmasti menee ite. mä en jaksa tätä nykyaikaa ettei lapseen saisi edes koskea napakasti, tästä ei tuu oikeasti yhtään mitään tällä menolla, me kasvatetaan ihan hirveä sukupolvi!!!

 

[Echo]

Ei kuulosta kamalalta. On hullua jos lasta ei saisi siirtää paikasta toiseen, jos muksu on uhmaa täynnä.
Oikea fyysinen väkivalta erikseen, mutta nykyään tuntuu että vanhemmat eivät kohta uskalla edes ottaa lasta kädestä kiinni ja viedä jäähylle ls- ilmoituksen pelossa vaikka lapsi ei välttämättä itse edes huomaa että häntä viedään kädestä vetämällä.

 

[Echo]

Ja hyvä että olet käyttänyt muita keinoja ensin.

 

[viera.s]

10-vuotiaan kanssa pitäisi pärjätä jo puheella, pianhan poika on sinua vahvempi etkä pysty häntä enää fyysisesti hallitsemaan. Jos pojan käytös on oikeasti niin hallitsematonta ja ympäristölle vahingollista, että fyysinen puuttuminen on usein tarpeen, kannattaa siihen hakea apua. Jos taas kyse on lähinnä siitä, että ylireagoit tilanteisiin, ensimmäisena kannattaa koittaa muuttaa omaa toimintaansa.

Millaisista asioista konflikteja tulee? Tai pari mainitsitkin aloituksessa, mutta kerro vähän tarkemmin. Minusta nimittäin tuntuu, että monet vanhemmat luo konflikteja turhaan hermostuessaan lapsen tunteenpurkauksista. Kannattaa koittaa vaan pysyä tyynenä vaikka lapsi huutaisi ja kiukkuaisi, sinä olet kuitenkin aikuinen, jolta voi odottaa parempaa tunteidenhallintaa kuin esiteiniltä. Jos lapsi satuttaa toista tai on rikkomassa jotain, silloin on toki tarpeen puuttua tilanteeseen, ääritapauksissa jopa fyysisesti, mutta silloinkin pitäisi koittaa itse pysyä rauhallisena.

 

[Paska mutsi]

Tuo on varmasti totta, että en pysty itse käsittelemään hyvin niitä tunteenpurkauksia. Eilinen tilanne syntyi siitä, kun jouduin asettamaan pelikieltoa, koska repii pikkuveljeä tukasta, ei lujaa, mutta kumminkin. Kun olin sanonut pelikieltoasian, poika alkoi heitellä leluja lelukoppaan niin lujaa, että vieressä omalla paikalla makaava koira oli vaarassa. Käsissä pitotilanne on syntynyt, kun poika on mielenosoituksellisesti hakannut seiniä ja ovia, eikä ole ottanut vastaan puhetta, Tuntuu, että silloin vasta menee perille, kun tuntee, että olen tosissani (lue, pidän kunnolla kiinni). Tuotakin olen miettinyt, että mitäs vastaisuudessa, kun poika on voimakkaampi kuin minä? Vai ymmärtäisikö silloin paremmin puhetta? Toivossa on hyvä elää. Haluaisin niin kovasti olla sellainen äiti, jonka sanaa uskotaan ja joka ei koskaan menetä hermojaan vaan selviää tilanteesta kuin tilanteesta vain puhumalla ja selvittämällä sillä tavalla asiat. Harjoitella siis pitää vielä ja paljon. .. Kait se olisi pahempi, jos en tuntisi syyllisyyttä näistä tilanteista ollenkaan ja ajattelisin vain, että poika ansaitsee tuollaisen kohtelun..

 

[wwwii]

Tuo on varmasti totta, että en pysty itse käsittelemään hyvin niitä tunteenpurkauksia. Eilinen tilanne syntyi siitä, kun jouduin asettamaan pelikieltoa, koska repii pikkuveljeä tukasta, ei lujaa, mutta kumminkin. Kun olin sanonut pelikieltoasian, poika alkoi heitellä leluja lelukoppaan niin lujaa, että vieressä omalla paikalla makaava koira oli vaarassa. Käsissä pitotilanne on syntynyt, kun poika on mielenosoituksellisesti hakannut seiniä ja ovia, eikä ole ottanut vastaan puhetta, Tuntuu, että silloin vasta menee perille, kun tuntee, että olen tosissani (lue, pidän kunnolla kiinni). Tuotakin olen miettinyt, että mitäs vastaisuudessa, kun poika on voimakkaampi kuin minä? Vai ymmärtäisikö silloin paremmin puhetta? Toivossa on hyvä elää. Haluaisin niin kovasti olla sellainen äiti, jonka sanaa uskotaan ja joka ei koskaan menetä hermojaan vaan selviää tilanteesta kuin tilanteesta vain puhumalla ja selvittämällä sillä tavalla asiat. Harjoitella siis pitää vielä ja paljon. .. Kait se olisi pahempi, jos en tuntisi syyllisyyttä näistä tilanteista ollenkaan ja ajattelisin vain, että poika ansaitsee tuollaisen kohtelun..

Ihan oikein olet tehnyt noissa tilanteissa. Ei tuollaisesta kannata poteä pätkääkään huonoa omaatuntoa.

Jos pojan luonne on sellainen, että ei aina usko puhetta, niin hyvin isolla todennäköisyydellä myöskään ammatikseen lasten kanssa toimivat eivät saisi häntä tottelemaan pelkän puheen voimalla. Vaan sitten tarpeen olisi käyttää niitä samoja kiinnipitämisiä, taluttamisia jne.

Ja tosiaan lapsilla on tapana viisastua sitä tahtia kun voimat kasvavat...

 

[Paska mutsi]

Hei kiitos kannustavista sanoista

 

[oikein]

minun mielestä ihan oikeen teet, tästä saan varmasti paskamyrskyn niskaan. mutta säilytä maltti samalla, kun viet sen kersan niskasta kämppään, tai annat vaihtoehdot että meetkö ite, vai vienkö. ku tietää että voit toteuttaa uhkauksen ja JOS se on lapsen mielestä ihan kamalaa ja traumatisoivaa niin varmasti menee ite. mä en jaksa tätä nykyaikaa ettei lapseen saisi edes koskea napakasti, tästä ei tuu oikeasti yhtään mitään tällä menolla, me kasvatetaan ihan hirveä sukupolvi!!!

Ihan samaa mieltä ja miksi ihmeessä ap tunnet olevasi paskamutsi? Tuohan on ihan normaalia mitä pitääkin tehdä tottelemattomalle kersalle! Älä anna kukkahattutätien manipuloida mieltäsi.
Tuo ei ollut pahoinpitelyä lähellekään, kyllä ihmisiin sentään koskea saa vai pitäiskö poliisienkin vain puhumalla pistää rikolliset aisoihin?