Vauvan antaminen hoitoon

[Painostettu]

Mitä jos juttelisit suoraan anoppisi kanssa asiasta. Antamatta tietenkään periksi, vaikka kuinka haukkuisi tai lannistaisi sinua. Sanot suoraan, että näin tunnen, ja siitä syystä en halua lastani teille hoitoon antaa. Jos vaikka anopin asenne hieman muuttuisi, ja tilanne sitä kautta selviytyisi.

Hyvä neuvo, mutta anopin kanssa ei voi keskustella. Tämä ei ole pelkästään minun näkemykseni, vaan myös omat vanhempani ovat todenneet asian. "Sosiaalisesti täysin kyvytön henkilö", tuumasi isäni hänestä. Huvitti kun joku sanoi minua diktaattoriksi; se en ole minä vaan nimenomaan anoppi. Kaikken pitää hyppiä hänen tahtonsa mukaan ja hänelle ei sanota ei missään asiassa. Paitsi minä nyt tässä.

Tuli mieleen kun vauva oli pienempi, niin anoppi ei koskaan pyytänyt kauniisti että saisikohan hän ottaa vauvan syliin, vaan hän vain tuli ja vei vauvan sylistäni mitään kyselemättä. Olin niin hämmenynyt että annoin sen tapahtua parikin kertaa, kunnes tajusin että minua ei kohdella niin. Kun sitten seuraavalla kerralla sanoin, että haluan pitää vauva vielä hetken aikaa itse, anoppi korotti ääntään: ANNAT SEN VAUVAN MINULLE NYT ja otti vauvan minulta. Se siitä kunnioituksesta. Kun hänelle ei sanota ei...

 

[Painostettu]

Eikös tässä ollut kyse (aloituksen mukaan) osin siitäkin että lapsen isä haluaisi käydä mummulassa kaksinkin, vaan aloittaja pelkää että lapsi joutuu kosketuksiin anoppinsa kanssa josta hän ei pidä. Tälle toiveelle ei ole tilaa.

Sen ymmärrän ettei ilman isää halua antaa, mutta jos isä tahtoisi käydä keskenään niin tässä kohtaa äidin sana on vahvempi, vaikka oletettavasti molempien lapsi tuo on.

Haluaisin tietää miten ap reakoisi jos mies kieltäisi häneltä sen että hän ei saa kaksin lapsen kanssa mennä omien vanhempiensa luo. Silloin hän ehkä ymmärtäisi mistä miehensä "painostus" johtuu, ja se että hänet nähdään hieman nipona.

Lapselle lienee toki sama missä hän on, kun tuttu äiti tai isi on liki. Mutta määrittäjänä nyt toimii vain se äidin tahto

Meidän koko yhteiselämän määrittäjänä on toiminut mieheni äidin tahto. Päätin raskausaikana että oman hyvinvointini vuoksi minun on asetettava jotkut rajat touhulle ja se pitää sisällään myös sen, että näin pieni vauva ei mene anopille hoitoon kun en ole siihen itse valmis.

 

[Painostettu]

Lapselle lienee toki sama missä hän on, kun tuttu äiti tai isi on liki.

Kyllä. Mutta kun mieheni on itsekin sanonut, että jos hän lähtee vauvan kanssa vanhemmilleen, hän jättää vauvan äidilleen ja lähtee itse harrastuspuuhaansa, missä on aina kerrallaan parisen tuntia. Eli tuttu isi ei olisi liki.

 

[istiina]

Kieltämättä nyt kun nämä sinun viimeiset kommenttisi lukee, niin tajuaa, että olet aika vaikeassa tilanteessa. Pahoitteluni aikaisemmista viesteistäni, en tosiaan tajunnut, että anoppisi on noin KAMALA.

Mutta, hmm. Ehkä saisit jollain ilveellä miehesi tajuamaan tilanteen, vaikka napanuoraa ei vielä katkaistu olekaan. Olette kuitenkin sen verran kauan yhdessä olleet, että ehkä hän tajuaisi sinun ahdinkosi tässä tilanteessa.

 

[Painostettu]

Kieltämättä nyt kun nämä sinun viimeiset kommenttisi lukee, niin tajuaa, että olet aika vaikeassa tilanteessa. Pahoitteluni aikaisemmista viesteistäni, en tosiaan tajunnut, että anoppisi on noin KAMALA.

Mutta, hmm. Ehkä saisit jollain ilveellä miehesi tajuamaan tilanteen, vaikka napanuoraa ei vielä katkaistu olekaan. Olette kuitenkin sen verran kauan yhdessä olleet, että ehkä hän tajuaisi sinun ahdinkosi tässä tilanteessa.

Asia ok. Tilanteeni on tosiaan aika nihkeä. Mieheni tajuaa minua jossain määrin, mutta on toki vaikeassa paikassa itsekin. Mutta tiedän että anoppi rakastaa vauvaa ja sehän on tärkeintä. Hän kyllä saa hoitaa vauvaa, tällä hetkellä minun läsnäollessani ja sitten myöhemmin myös kokonaan itse. Ja minä työstän omia angstejani