Vauvan antaminen hoitoon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Painostettu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja että;23164982:
Ja mielestäni anopilla ja siskolla olisi kasvun paikka koska vaikkeivät sinusta välitä niin hyvät tavat kunniaan. Jos he eivät välitä tunteistasi eivätkä sinusta voi olla todella vaikea luottaa sellaisiin ihmisiin ja kunnioittaisivat sinun miehesi valintaa jakaa oma elämänsä ja yhteinen perhe sinun kanssasi. Miehelläsikin toivoisin olevan edes sen verran sisua sanoa siskolleen ja äidilleen että sinua kohtaan voisi käyttäytyä inhimillisemmin. Voimia noin vaikean tilanteen edessä.
.

Kiitos.
 
Mieheni on saanut viettää kahdenkeskeistä aikaa vauvan kanssa. Kun täällä tuntuu olevan sellainen henki päällä että olisin riistänyt lapsen isältään. Mieheni on silloin tällöin ollut töiden jälkeen vauvan kanssa kotona kun minä olen ollut kaupungilla asioilla. Silloinkaan en pysty olemaan erossa vauvasta kuin max. 3 tuntia, tulee vaan niin ikävä :) Jollei tutut ole minua jo tähän mennessä tunnistaneet, niin tunnistavat varmaan viimeistään nyt kun kerron lisäksi, että mieheni on vauvan syntymästä alkaen viettänyt lähes kaiken vapaa-aikansa omissa harrastuksissaan, ts. ei ole halunut viettää viikonloppuna aikaa kotona minun ja vauvan kanssa, vaikka sitä kovasti toivoisin. (Poislukien ne meidän pakkovierailut anoppilassa). Se on hurjan paljon isän ja vauvan yhteisestä ajasta pois, mutta minkäs minä sille voin. Eli minä en ole "ominut" vauvaa isältään.

Et sä mitään ole riistänyt.. oon huomannut muuten, että täällä varmaan jotkut aivan tahalleen heti syyllistävät. Itsekkin kävin kaupoissa tai kampaajalla tai ihan missä vaan kun lapsi oli vauva, että isä sai olla sen kanssa. Tosin meillä oli niin "tissiriippuvainen" etten kauheita aikoja pystynyt olemaan.

Se on täällä niin helppo arvostella, kun ei tunneta ihmistä tai tiedetä sitä todellista tilannetta.. Nauttikaa nyt vauva-ajasta täysin siemauksin ja kyllä asiat menee omalla painollaan sitten. :) Tarkoitan näitä anopille hoitoon laittamisia ym.

:)
 
Mie oon kyllä antanut noinkin pienen isän ja jopa anopin hoitoon pariksi tunniksi, mutta sulla lienee kyse enemmän omasta ahdistuksesta jättää lapsi toisen hoitoon. Jos vauvelia känisee äitin perään sun äitisi luona niin eikö muka sitten miehesi kanssa ollessaan?

On vain hyvä että vauva saa opetella hoidossa olemista vähitellen. Mikään lapsi ei mene siitä rikki, ja sen tietää siitä että joskus sinne hoitoon on vain pakko mennä vaikkei kukaan osapuoli edes haluaisi. Harjoittelua ei kannata lykätä ikuisesti: omasta kokemuksesta tiedän ettei se tule lapsellekaan iän myötä välttämättä helpommaksi. Kerrottakoon että mulla oli suuria vaikeuksia irrottautua lapsesta ja laittaa hänet hoitoon 2-vuotiaana. Itselläkin oli tunne että tämän olisi voinut helpomminkn tehdä.

Anopin en antaisi painostaa, mutta lapsen käydä hänen luonaan isänsä kanssa. Itse asiassa en sietäisi moista tilannetta ollenkaan. En käsitä miten voisin elää ilman niin (pakosta) läheisten ihmisten hyväksyntää ja arvostusta. Tsemppiä sinulle kaikin puolin, mutta toivottavasti saat edes miehesi ymmärtämään tilanteen järjettömyyden. Hänellä on keskustelun paikka vanhempiensa kanssa!
 
No, ei se olisi oikein. Ja jos vauva ei vierasta ja näkee mummua kuitenkin viikottain niin juu, kyllä tietysti vois nyt ajatella että ap voisi joustaa ja antaa miehen kyläillä lapsen kanssa muutaman tunnin.
Mutta, kun välit eivät ole hyvät ja äidillä on tunne ettei miehen perhe voi edes sietää häntä, niin minä ainakin ymmärrän oikein hyvin ettei silloin tee mieli luottaa omaa lastaan heidän hoitoonsa, se ei tunnu vaan hyvältä ajatukselta, ollenkaan.

Lisäänpä nyt vielä senkin että mun mielestä lapsen iällä on tässä(kin) asiassa merkitystä. Muutaman vuoden ikäinen kun osaisi jo itse haluta kylään mummolaan ja se olisikin todella ikävää jos äiti sellaisen estäisi. Mutta 6kk ikäinen vauva ei paljoa perusta kyläilyistä.
Mutta kuten tuolla jo kirjoitinkin, pyytäisin varmaankin itse heitä kylään omaan kotiini.

Puhut asiaa. Itse asiassa voisin jo harkita vauvan antamista mieheni mukaan mummolaan hetkeksi, jos vain voisin olla varma että sovitusta aikataulusta pidetään kiinni. Esim. jos sovitaan että ovat siellä kaksi tuntia, niin tosiaan sitten ovat sillä kerralla sen kaksi tuntia eivätkä pitempään. Mutta minulla on hyvä syy epäillä tätä (en halua tässä eritellä tarkemmin). Täytyyhän meillä jotkut pelisäännöt olla ennenkuin tällaisia kuvioita lähdetään toteuttamaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näin meillä..;23165153:
Et sä mitään ole riistänyt.. oon huomannut muuten, että täällä varmaan jotkut aivan tahalleen heti syyllistävät. Itsekkin kävin kaupoissa tai kampaajalla tai ihan missä vaan kun lapsi oli vauva, että isä sai olla sen kanssa. Tosin meillä oli niin "tissiriippuvainen" etten kauheita aikoja pystynyt olemaan.

Se on täällä niin helppo arvostella, kun ei tunneta ihmistä tai tiedetä sitä todellista tilannetta.. Nauttikaa nyt vauva-ajasta täysin siemauksin ja kyllä asiat menee omalla painollaan sitten. :) Tarkoitan näitä anopille hoitoon laittamisia ym.

:)

Joo täällä on aika ärhäkkä meininki välillä.

Ajatellaanpa että aloitukseni oliskin mennyt näin: "Minulla on 6 kk vauva, joka on 2-3 päivänä viikossa hoidossa anopillani. Minulla ei ole mitään erityistä tarvetta antaa häntä hoitoon, mutta kun anoppi haluaa niin vien vauvan aina hänelle".

Tästäkin olisi noussut kauha haloo, että noin pienen vauvan paikka ei ole missään hoidossa vaan oman äidin kanssa kotona. Että vauva ei ole mikään nukke, jonka voi noin vaan viedä muualle hoitoon. Että vauva varmasti ikävöi äitiään. Että anopin haluamisten ei pitäisi vaikuttaa vauvanhoitoon. Jne. Eli koskaan ei ole hyvä.

Kiitoksia vaan tuesta ja tsempistä :)
 
Mie oon kyllä antanut noinkin pienen isän ja jopa anopin hoitoon pariksi tunniksi, mutta sulla lienee kyse enemmän omasta ahdistuksesta jättää lapsi toisen hoitoon. Jos vauvelia känisee äitin perään sun äitisi luona niin eikö muka sitten miehesi kanssa ollessaan?

Kyllä känisee isänsäkin kanssa ja sen vuoksi minulle on ehkä normaalia vaikeampaa jättää häntä muillekaan hoitoon. Juuri kun olin rentoutunut sen suhteen, että vauva viihtyy isänsä kanssa kotona, minua olikin yksi ilta vastassa hysteerinen huutokonsertti palatessani kaupungilta. Vauva oli huutanut lähes tunnin mieheni rauhoitteluyrityksistä huolimatta, mutta rauhoittui heti kun otin hänet syliin. Se oli aika tiukka paikka. Olen kyllä senkin jälkeen jättänyt vauvan mieheni kanssa kotiin, mutta en enää niin rennoin mielin.

Väistämättä tulee mieleen olisiko mieheni ja vauvan suhde läheisempi jos mieheni olisi viettännyt meidän kanssa enemmän aikaa. Todennäköisesti olisi.

Tiedän kyllä että ennen pitkää tulee eteen erilaisia tilanteita että lapsi pitää jättää hoitoon. Sitähän tässä pienin tipunaskelin opetellaan ;)
 
Mä en lukenu kuin aloituksesi, mutta sun pitää tehdä kuten sinusta hyvälle tuntuu - ei kuten muut haluaa tai painostaa. Jos suuttuu, ni suuttuu. Lapsen vanhemmat on ne jotka määrää, muuten saat alistua AINA!
 
"En pidä siitä, että minua painostetaan antamaan vauva hoitoon. Mieheni ei käsitä, miksi en voi antaa vauvaa hänen mukaansa anoppilaan puoleksi päiväksi. No siksi, että ikävöisin vauvaa kamalasti ja varsinkin siksi, että vauva ei ole tottunut olemaan erossa minusta tuollaisia aikoja."

No siksi, että ikävöisin vauvaa kamalasti? Taitaa olla sittenkin oma lehmä ojassa tässä asiassa. Miksi pienokaisenne ei saisi viettää aikaa miehesi ja anoppisi kanssa, ihan ilman sinua. Vaikka miehesi sitten katoaisi hommiaan tekemään, on vauvalla vieressä kuitenkin luotettava aikuinen, eikä mikä tahansa aikuinen, vaan miehesi äiti. Ja tekosyynä ei voi käyttää sitä, että lapsi ei ole tottunut olemaan erossa sinusta. Noin pieni kuitenkin sopeutuu nopeasti, ja kun kyse ei ole kuin muutamasta tunnista. Taitaa olla siitä asia kiinni, että sinä olet niuhoittava äiti, joka tulevaisuudessa itkee joka aamu, kun lapsi menee tarhaan tai kouluun.
 
Oho, mitä vastauksia...luin nyt muutkin. Mä en antais tommoselle ämmälle lasta ollenkkaan, ei sais ees nähdä ennku oppii sua kohtelee oikein. Lapsi on sun jos miehes on tuommonen mammanpoika, irrottas sen napanuoransa. Mikä aviomies ja isä antaa äitinsä kohdella vaimoaan ja lapsensa äitiä noin? Huono!
 
[QUOTE="huokaus";23165428]Mä en lukenu kuin aloituksesi, mutta sun pitää tehdä kuten sinusta hyvälle tuntuu - ei kuten muut haluaa tai painostaa. Jos suuttuu, ni suuttuu. Lapsen vanhemmat on ne jotka määrää, muuten saat alistua AINA![/QUOTE]

Kyllä, olen samaa mieltä. Ja mieheni siis kyselee vauvaa mukaansa vanhemmilleen sen vuoksi, että hänen äitinsä haluaa sitä -ei siis siksi että miehelläni itsellään olisi mikään erityinen tarve päästä vauvan kanssa kahdestaan sinne.
 
"En pidä siitä, että minua painostetaan antamaan vauva hoitoon. Mieheni ei käsitä, miksi en voi antaa vauvaa hänen mukaansa anoppilaan puoleksi päiväksi. No siksi, että ikävöisin vauvaa kamalasti ja varsinkin siksi, että vauva ei ole tottunut olemaan erossa minusta tuollaisia aikoja."

No siksi, että ikävöisin vauvaa kamalasti? Taitaa olla sittenkin oma lehmä ojassa tässä asiassa. Miksi pienokaisenne ei saisi viettää aikaa miehesi ja anoppisi kanssa, ihan ilman sinua. Vaikka miehesi sitten katoaisi hommiaan tekemään, on vauvalla vieressä kuitenkin luotettava aikuinen, eikä mikä tahansa aikuinen, vaan miehesi äiti. Ja tekosyynä ei voi käyttää sitä, että lapsi ei ole tottunut olemaan erossa sinusta. Noin pieni kuitenkin sopeutuu nopeasti, ja kun kyse ei ole kuin muutamasta tunnista. Taitaa olla siitä asia kiinni, että sinä olet niuhoittava äiti, joka tulevaisuudessa itkee joka aamu, kun lapsi menee tarhaan tai kouluun.

Darling, totta kai minulla on oma lehmä ojassa tässä asiassa. Olisikin outoa jos ei olisi. Luepa koko ketju ajatuksella uudelleen. Siellä ilmenee mm. se, että vauva ei todellakaan ole valmis muiden ihmisten hoitoon. Ja se, että minulla olisi kova ikävä vauvaa on jo sinällään riittävä syy. (Kun on kyse noin pienestä lapsesta joka ei vielä itse saa vierailusta mitään irti). Eri asia jos yrittäisin estää jonkun 5-v mummolanvierailut.
 
Darling, totta kai minulla on oma lehmä ojassa tässä asiassa. Olisikin outoa jos ei olisi. Luepa koko ketju ajatuksella uudelleen. Siellä ilmenee mm. se, että vauva ei todellakaan ole valmis muiden ihmisten hoitoon. Ja se, että minulla olisi kova ikävä vauvaa on jo sinällään riittävä syy. (Kun on kyse noin pienestä lapsesta joka ei vielä itse saa vierailusta mitään irti). Eri asia jos yrittäisin estää jonkun 5-v mummolanvierailut.
Onko lapsi koskaan valmis jollei sitä vaan pikku hiljaa opeteta? Sinä et ole valmis.
 
Meilläkin on 1 v 2 kk vauva.

Pisin aika, jonka hän on viettänyt isänsä ja veljiensä kanssa ilman minua on 5 tuntia. Kaikista se on ehdoton maksimiaika vielä jonkun aikaa.

Ns. vieraille (äidilleni, siskoilleni, kavereille) ei tulisi mieleenkään antaa häntä ennen kuin hänet on vieroitettu ja hän itse haluaa jäädä. 3-vuotiaamme on juuri aloittanut yökyläilyt ja vierailut omin päin, meistä se on hyvin sopiva ikä alkaa olla itsenäisesti sukuloimassa.
 
Darling, totta kai minulla on oma lehmä ojassa tässä asiassa. Olisikin outoa jos ei olisi. Luepa koko ketju ajatuksella uudelleen. Siellä ilmenee mm. se, että vauva ei todellakaan ole valmis muiden ihmisten hoitoon. Ja se, että minulla olisi kova ikävä vauvaa on jo sinällään riittävä syy. (Kun on kyse noin pienestä lapsesta joka ei vielä itse saa vierailusta mitään irti). Eri asia jos yrittäisin estää jonkun 5-v mummolanvierailut.

Niinpä. Ei puolivuotias vielä tarvitse (tai vaadi!!) muiden ihmisten seuraa, kuin omien turvallisten ja rakkaiden isän ja äidin. Näin se on! Hei haloo te muut, vai mitä luulette, että se pieni vauva siitä ymmärtää.. ehkä sitten vanhempana on eri juttu. Voi voi näitä palstamammoja... ihan tahalleen yrittävät väen vängällä haastaa riitaa ja olla aina vastarannan kiiskejä. Huoooh..
 
Painostettu:

Ymmärrän kyllä sen, että vauvaa tulee ikävä. Tottakai tulee ! Se nyt on ihan normaalia, normaalia ei olisi jos ei tulisi ikävä. Ja ymmärrän senkin, että sinulla ei ole tarvetta antaa vauvaa hoitoon, ei minullakaan ole. Silti lähden noin kerran viikossa asioille ilman pienokaistani, jätän sen mieheni hoitoon. Ja puolestani mies saa kyllä lähteä vaikka äidilleen sillä aikaa jos siltä tuntuu. Mutta totta kun puhutaan, niin ei meilläkään nuo miehen ja vauvan reissut paria tuntia kauempaa yleensä kestä. Miksi et yritä tehdä miehesi kanssa sopimusta vaivihkaa. Sanot itse lähteväsi asioille, kerrot, että aiot tehdä ruuan esimerkiksi kolmeksi, ja esität toivomuksen, että mies ja lapsi olisivat siihen aikaan kotona, jos aikovat jonnekin lähteä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näin meillä..;23165678:
Niinpä. Ei puolivuotias vielä tarvitse (tai vaadi!!) muiden ihmisten seuraa, kuin omien turvallisten ja rakkaiden isän ja äidin. Näin se on! Hei haloo te muut, vai mitä luulette, että se pieni vauva siitä ymmärtää.. ehkä sitten vanhempana on eri juttu. Voi voi näitä palstamammoja... ihan tahalleen yrittävät väen vängällä haastaa riitaa ja olla aina vastarannan kiiskejä. Huoooh..

Mielestäni tässä asiassa olikin kyse siitä, että aloittaja ei päästä pienokaista edes pelkästään miehensä (vauvan ISÄN) kanssa anoppilaan, mikä mielestäni kuulostaa hieman hassulta. Vaikka aloittaja anopistaan ei pidä, niin tämän miehellä hän on kuitenkin varmasti erittäin tärkeä henkilö.
 
Mielestäni tässä asiassa olikin kyse siitä, että aloittaja ei päästä pienokaista edes pelkästään miehensä (vauvan ISÄN) kanssa anoppilaan, mikä mielestäni kuulostaa hieman hassulta. Vaikka aloittaja anopistaan ei pidä, niin tämän miehellä hän on kuitenkin varmasti erittäin tärkeä henkilö.

Mielestäni ei kertaakaan ole niin sanonut.. ?? vai onko? ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näin meillä..;23165678:
Niinpä. Ei puolivuotias vielä tarvitse (tai vaadi!!) muiden ihmisten seuraa, kuin omien turvallisten ja rakkaiden isän ja äidin. Näin se on! Hei haloo te muut, vai mitä luulette, että se pieni vauva siitä ymmärtää.. ehkä sitten vanhempana on eri juttu. Voi voi näitä palstamammoja... ihan tahalleen yrittävät väen vängällä haastaa riitaa ja olla aina vastarannan kiiskejä. Huoooh..

Eikös tässä ollut kyse (aloituksen mukaan) osin siitäkin että lapsen isä haluaisi käydä mummulassa kaksinkin, vaan aloittaja pelkää että lapsi joutuu kosketuksiin anoppinsa kanssa josta hän ei pidä. Tälle toiveelle ei ole tilaa.

Sen ymmärrän ettei ilman isää halua antaa, mutta jos isä tahtoisi käydä keskenään niin tässä kohtaa äidin sana on vahvempi, vaikka oletettavasti molempien lapsi tuo on.

Haluaisin tietää miten ap reakoisi jos mies kieltäisi häneltä sen että hän ei saa kaksin lapsen kanssa mennä omien vanhempiensa luo. Silloin hän ehkä ymmärtäisi mistä miehensä "painostus" johtuu, ja se että hänet nähdään hieman nipona.

Lapselle lienee toki sama missä hän on, kun tuttu äiti tai isi on liki. Mutta määrittäjänä nyt toimii vain se äidin tahto
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meillä näin..;23165726:
Mielestäni ei kertaakaan ole niin sanonut.. ?? vai onko? ;)

Mielestäni se tuli jo aloitusviestissä melko hyvin esille.

Mutta aloittaja antaa jo muutenkin hieman ristiriitaista kuvaa tilanteesta. Mies siis haluaisi mennä ihan kaksinkin vauvan kanssa anoppilaan kyläilemään, eikä hän ymmärrä, miksi aloittaja ei tätä hyväksy (en minäkään). Ja aloittaja vielä sanoo, että ei koe sitä vauvan hoitoon antamiseksi, jos mies (isä) viettää kaksin aikaa lapsen kanssa, kun hän itse on kaupungilla. Joten mikä tässä on ongelmana, että mies ei voi kaksin lähten vauvan kanssa anoppilaan? Ja tätä nyt ihan ystävällisesti ja tosissaan kysyn, koska ko asia ei oikein minulle ole selvinnyt, kun se kuitenkin tuntuisi isälle olevan tärkeä asia.
 
Luin ketjun ja kyllä kummastuttaa ihmisten asenteet. Jotenkin täällä palstalla taitaa olla tapana lytyätä ja arvostella ihmiset, riippumatta siitä mitä on aihe.. Itse en ikinä suostuisi viettämään aikaana tuollaisella anopilla (tai kellään muullakaan, joka käyttäytyisi minua kohtaan noin). En ihan usko, että kovin moni antaisi 6kk hoitoon noin käyttäytyvälle. Kaikkeen ei tarvitse alistua. Jos anoppi odottaa sinun antavan vauvan hoitoon voit sinä odottaa anopilta sivistynyttä käytöstä. Uskomatonta, että noinkin monen mielestä suínun pitäisi olla ovimattona anopillesi. Herranjestas onhan hän laspsesi mummi... Olet mielestäni alistunut jo aivan liikaa anoppisi käytökselle.
Voimia :)
 
Mielestäni se tuli jo aloitusviestissä melko hyvin esille.

Mutta aloittaja antaa jo muutenkin hieman ristiriitaista kuvaa tilanteesta. Mies siis haluaisi mennä ihan kaksinkin vauvan kanssa anoppilaan kyläilemään, eikä hän ymmärrä, miksi aloittaja ei tätä hyväksy (en minäkään). Ja aloittaja vielä sanoo, että ei koe sitä vauvan hoitoon antamiseksi, jos mies (isä) viettää kaksin aikaa lapsen kanssa, kun hän itse on kaupungilla. Joten mikä tässä on ongelmana, että mies ei voi kaksin lähten vauvan kanssa anoppilaan? Ja tätä nyt ihan ystävällisesti ja tosissaan kysyn, koska ko asia ei oikein minulle ole selvinnyt, kun se kuitenkin tuntuisi isälle olevan tärkeä asia.

Sanoin tuolla jo aiemmin, että jos mieheni lähtee vauvan kanssa vanhempiensa luo, tiedän hänen lähtevän omiin puuhiinsa ja jättävän vauvan yksin vanhempiensa seuraan. Jos tietäisin että vierailu hoidetaan "porukalla" alusta loppuun asti, asia olisi helpompi. Samoin se aikatauluasia pitäisi ensin pysytä sopimaan luotettavasti. Anoppi pyyhkii lattiaa minun ruoka-aikatauluillani "miksi te sinne kotiin menisitte syömään, kun minäkin laitan ruokaa".

Ja sanon nyt ties kuinka monennen kerran että en halua jättää vauvaa omille vanhemmillenikaan pariksi tunniksi vielä tässä vaihessa. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?

Ja senkin olen jo maininnut, että ei miehelläni itsellään mitää erityistä tarvetta ole päästä vauvan kanssa kahdestaan vanhempiensa luo, vaan hän yrittää toteuttaa äitinsä haluamisia. Pitäisi saada eräs toinen napanuora katki ennen minun ja vauvan napanuoraa....

Anoppini on kohdellut minua aina törkeästi ja senkin vuoksi minun on vaikea antaa vauvaa hänelle hoitoon, ja senkin olen jo tässä ketjussa myöntänyt. Työstän asiaa, mutta ei se niin nopeasti käy että yhtäkkiä kymmenen vuoden kokemukset noin vain voisi ohittaa. Ja se että anoppi TOIVOO minulle ja vauvalle vaikeuksia on aivan uskomatonta. Hän on aina ollut avoimesti vahingoniloinen vastoinkäymisistäni, mutta toivoa nyt että vauva olisi mahdollisimman hankala ja vaikea! (Vauva on vaikea = vauvalla ei ole hyvä olla). Eikä kenenkään vauvan etu ole väsynyt äiti, mutta sitä anoppi minulle toivoo. Eikö teillä muilla äiti-ihmisillä kiehahtaisi tuossa vaiheessa? Minulla kiehahti, en ole jeesus.
 
[QUOTE="tirpula";23165916]Luin ketjun ja kyllä kummastuttaa ihmisten asenteet. Jotenkin täällä palstalla taitaa olla tapana lytyätä ja arvostella ihmiset, riippumatta siitä mitä on aihe.. Itse en ikinä suostuisi viettämään aikaana tuollaisella anopilla (tai kellään muullakaan, joka käyttäytyisi minua kohtaan noin). En ihan usko, että kovin moni antaisi 6kk hoitoon noin käyttäytyvälle. Kaikkeen ei tarvitse alistua. Jos anoppi odottaa sinun antavan vauvan hoitoon voit sinä odottaa anopilta sivistynyttä käytöstä. Uskomatonta, että noinkin monen mielestä suínun pitäisi olla ovimattona anopillesi. Herranjestas onhan hän laspsesi mummi... Olet mielestäni alistunut jo aivan liikaa anoppisi käytökselle.
Voimia :)[/QUOTE]

Kiitän. Me tosiaan vierailemme anoppilassa JOKA VIIKONLOPPU ja se on minusta aika paljon... siis vaikka olisivat kuinka ihania ihmisiä saati sitten tällainen tilanne. Minusta ei olisi mitenkään kohtuuntota vaatia, että anoppi osoittaisi hiukan kunnioitusta minua kohtaan. . Olen kuitenkin hänen lapsenlapsensa äiti ja poikansa pitkäaikainen vaimo. Ihmisille voi olla peruskohtelias vaikka heistä ei niin kovin pitäisikään.
 
Mitä jos juttelisit suoraan anoppisi kanssa asiasta. Antamatta tietenkään periksi, vaikka kuinka haukkuisi tai lannistaisi sinua. Sanot suoraan, että näin tunnen, ja siitä syystä en halua lastani teille hoitoon antaa. Jos vaikka anopin asenne hieman muuttuisi, ja tilanne sitä kautta selviytyisi.
 
[QUOTE="niin";23165665]Onko lapsi koskaan valmis jollei sitä vaan pikku hiljaa opeteta? Sinä et ole valmis.[/QUOTE]

En olekaan. 6 kk vauvan äidin ei tarvitse olla valmis antamaan vauvaa muiden kuin isän hoitoon. Pikku hiljaa tässä opetellaankin, kuten varmaan tiedät jos ketjun olet kokonaan lukenut.
 

Yhteistyössä