Vauvan antaminen hoitoon

[Painostettu]

Minulla on tällainen ongelma: en tule toimeen anopin kanssa (meillä on sellaiset muodollisen jäykät välit, ei mitään puhuttavaa toisillemme). Anoppi yrittää omia meidän 6 kk vauvaa ihan samalla lailla kuin muitakin lastenlapsiaan. Tämän vauvan kohdalla vain on eri tilanne, koska vauvan äiti ei ole hänen tyttärensä.

Anoppi painostaa poikaansa ja mies sitten minua. En muutenkaan ole valmis antamaan noin pientä hoitoon -saati sitten anopille, josta en pidä. Anoppi on kerran hoitanut vauvaa noin 40 minuuttia, kun kovalla pakkasella kävimme miehen kanssa hoitamssa asioita. Sekin oli mieheni järkkäämä juttu, mutta en jaksanut ryhtyä asiasta "rettelöimään". Anoppi on kyllä luotettava ja turvallinen hoitaja, eli siitä ei ole kysymys.

En pidä siitä, että minua painostetaan antamaan vauva hoitoon. Mieheni ei käsitä, miksi en voi antaa vauvaa hänen mukaansa anoppilaan puoleksi päiväksi. No siksi, että ikävöisin vauvaa kamalasti ja varsinkin siksi, että vauva ei ole tottunut olemaan erossa minusta tuollaisia aikoja. Muutenkaan mielestäni näin pienen ei kuulu olla esim. 6 h mummolassa ilman vanhempia, ellei ole joku pakkotilanne. Huom. en sano tätä arvostellakseni muiden tapoja, vaan kerron miltä itsestäni tuntuu. Omat vanhempani ovat pari kertaa katsoneet vauvaa noin tunnin verran eli hekään eivät pitempään vielä tässä vaiheessa. Minä tässä vasta pikkuhiljaa harjoittelen erossa oloa vauvasta...

Kuvion kruunasi se, kun mieheni lähtiessä työmatkalle anoppi toivoi vauvan olevan oikein hankala jotta minä väsyisin ja joutuisin pyytämään hänet apuun. Sillä hetkellä päätin että en pyydä anopin apua kuin vihoviimeisessä hädässä.

 

[Empuuu]

Ärsyttävää tuollainen. Ei sinun tarvitse antaa lastasi hoitoon kenellekään, jos et halua. En itsekään antaisi noin pientä, enkä edes omaa 10kk poikaa.

 

[v]

Sen ymmärrän ettet halua antaa vauvaa hoitoon, eikä tarvikaan, mutta miksi miehesi ei voisi mennä vauvan kanssa kahdestaan anoppilaan päiväksi?

 

[Painostettu]

Ärsyttävää tuollainen. Ei sinun tarvitse antaa lastasi hoitoon kenellekään, jos et halua. En itsekään antaisi noin pientä, enkä edes omaa 10kk poikaa.

Kiitos tästä

 

[o_O]

Omasta elämästään saa juuri niin vaikean kuin siitä tekee eli sanot sille anopille suoraan, että EN HALUA antaa vauvaa vielä hoitoon kenellekään. That's it!

 

[isoäiti mölykylästä]

ei sinun tarvitse antaa lastasi hoitoon kenellekään jos et halua. mutta on myös väärin huonontaa lapsen mummo-lapsi suhdetta sen takia, että et tule anopin kanssa toimeen. ja joskus vielä voi tulla hetkiä, että oikeesti tarvitset hoitajaa. ja kaikkenin tärkeintä on kuitenkin mylös tuo, että sanoit että on hyvä ja turvallinen hoitaja. josku pitää vaan nielaista ne omat tuntemukset ja ottaa järki käteen

 

[ok]

Mee sä mukaan käymään anoppilassa? Mä käyn omassa, vaikka en anoppia rakastakaan, mutta anoppi rakastaa vauvaa, ja tottahan sitä saa katsella.

 

["jep"]

Eipä minullekaan tullut mieleen antaa alle 1- vuotiastani kenenkään muun kuin isänsä hoitoon. Pikkuisen mummo- lapsi suhdettakin voi hoitaa niin, että vauvan vanhemmat ovat paikalla.

 

[..]

ymmärrän hyvin että et halua antaa vauvaa hoitoon, ja sinulla on siihen täysi oikeus. puolivuotias on vielä pieni, mutta pikkuhiljaa kuitenkin kannattaa totuttaa vauvaa siihenkin että muut hoitavat, ensin jätät isälleen muutamaksi tunniksi silloin tällöin. ja sitten mummulaan niin että olette ensin siellä yhdessä tunnin pari että pahin vierastus menee ohi ja sitten hyvstelette iloisin mielin ja lähdette, ja tulette sitten takaisin muutaman tunnin päästä. näin vauvakin oppii luottamaan siihen että äiti voi olla hetken pois ja tuee sitten takaisin, eikä siinä sen kummempaa.
sittenkun lapsi on vanhempi ja teillä mahdollisesti enempi lapsia niin eikö ole aivan ihanaa että voit hetkeksi viedä ainakin yhden lapsen hoitoon niin että lapsi itsekin nauttii siitä kun on siihen pikkuhiljaa tottunut. kaikilla ei ole sukulaisia nin lähellä että tämä onnistusii joten ei kannata poltella siltoja takanaan.

 

[Maira]

Joo ei tartte antaa hoitoon jossei halua, mut samaa mieltä minäkin et olishan se mukavaa et mummo sai lapsenlastaan nähdä, eli sinuna unohtaisin ne erimielisyydet ja menisin miehen kanssa sinne anoppilaan, vaikkei mitään puhuttavaa olekkaan..Ehkäpä ne välitkin siitä pikkuhiljaa lämpeis kun lapsi yhdistää..

 

[Peeksie]

Kyllähän puolivuotias voi olla ihan normaalisti pari tuntia hoidossa tutulla ihmisellä silloin tällöin. En ymmärrä miksi se olisi omimista, onhan vieraissa olo spessu tilanne joka tapauksessa, ja kotona äidin luona olo sitä normimeininkiä. Itse pyysin ja sain hoitoapua esim kampaajakäynnin ajaksi. Vaikuttaakin siltä että teidän tulehtuneet välit tekee tilanteesta oudon. Miehesi on pahassa välikädessä jos teette lapsesta kiistakapulan, ja sulle on aina vain pääasia ettei anoppi saa missään tilanteessa hoitaa häntä.

 

[Painostettu]

Sen ymmärrän ettet halua antaa vauvaa hoitoon, eikä tarvikaan, mutta miksi miehesi ei voisi mennä vauvan kanssa kahdestaan anoppilaan päiväksi?

Siksi, että ikävöisin vauvaa kauheasti ja siksi, että vauva ei ole tottunut olemaan erossa minusta noin pitkää aikaa. Joku pari tuntia voisi mennä, mutta siinäkin on sellainen ongelma että anoppilassa mieheni "katoaisi" puuhasteleman omiaan ja vauva jäisi yksin miehen vanhempien kanssa = vauvan kannalta vieraiden ihmisten kanssa. Tämän tiedän varmasti. Sen vuoksi olenkin aina lähtenyt mukaan, vaikka ko. ihmisten seura ei minua innostakaan.

Totta kai tässä pikkuhiljaa pitää totutella myös erossa oloon, mutta mielestäni asialla ei ole kiire. Mieheni vanhemmat näkevät vauvaa viikottain, joten ei ole siitäkään kysymys. Anoppi ei pidä minusta ja toivoo saavansa vauvan kylään ilman minua. Toivokoon vaan...

 

["vieras"]

Joo ei tartte antaa hoitoon jossei halua, mut samaa mieltä minäkin et olishan se mukavaa et mummo sai lapsenlastaan nähdä, eli sinuna unohtaisin ne erimielisyydet ja menisin miehen kanssa sinne anoppilaan, vaikkei mitään puhuttavaa olekkaan..Ehkäpä ne välitkin siitä pikkuhiljaa lämpeis kun lapsi yhdistää..

Täältä sivusta huikkaan,että joillakin ehkä vois toimia,mutta ei mun kohdalla..anoppi veti häissämme pään täyteen ja haukkui mut pyrkyrihuoraksi =) Joo,kyllähän se lapsi yhdistää,mutta ei ehkä ihan kaikkea kuitenkaan.

 

[..]

komppaan sitä mitä muut on täälä sanoneet, että voisit hyvi mennä anoppilaan vaikka kahdestaan vauvan kanssa, vaikka niin että sovitte että saat lukea rauhassa lehdet ja juoda kahvia. tai niin että anoppi tulee teille, jotta saat siivota tms. se että anoppi on pikkumainen kun painostaa ei tarkoita sitä että sinun tarvisi olla. jos ei ole kovin vanha niin sitä joutuu kuitenkin kattelemaan viel parikymentä vuotta ennenku potkasee tyhjää. ei kannata heti alkuunsa alkaa kyräilemään. mulla on vähän hankala anoppisuhde kun se on semmonen täydellinen emäntä ja mä taas en mut me molemmat aidosti yritetään ymmärtää toisiamme ja vuosie kuluesa on sitä yhteistäkin löytynyt

 

[Madicken04]

Ei tietenkään tarvitse antaa hoitoon jos ei halua eikä ole tarvetta hoitopaikalle. Mutta jos siis onoppi on hyvä ja luotettava hoitajanakin ja haluaisi nähdä ja olla lapsen kanssa niin pelkästään sen takia että sinä et tule hänen kanssaan toimeen niin ei kannatatisi kuitenkaan lapsen ja mummon välejä rikkoa.

Jos kuitenkin anopin seuraa siedät niin voittehan käydä perheen voimin kylässä tai kutsua anoppia teille kyläilemään että hän näkisi lasta ja lapsi mummoaan. Tai jos eit todella sitten kestä olla anopin kanssa saman katon alla ilman pakkoa niin anna vaikka lapsi välillä miehen mukaan mummolaan niin saat itse kanssa vähän vapaa-aikaa.

Muutenkaan en ihan heti olisi tuota mummoa pois karsimasta hoitajana jos hän kuitenkin sellaisena olisi hyvä ja luotettava, voihan olla että joskus kuitenkin tulisi se oikeakin tarve hoitajalle. Mutta jos siis vielä tuntuu liian aikaiselta niin voithan sanoa senkin suoraan, että kyse ei siis ole siitä ettet luota anoppiin hoitajana vaan tuo erossa olo toisistanne on sinulle ja vauvalle vielä liian vaikeaa. Että palataan asiaan muutaman kuukauden päästä.

 

[..]

[QUOTE="vieras";23163225]Täältä sivusta huikkaan,että joillakin ehkä vois toimia,mutta ei mun kohdalla..anoppi veti häissämme pään täyteen ja haukkui mut pyrkyrihuoraksi =) Joo,kyllähän se lapsi yhdistää,mutta ei ehkä ihan kaikkea kuitenkaan.[/QUOTE]
juu mun oma äiti on just tuollainen anoppi. eipä ole lapsenlapset sitä muuttaneet.. eikä paljon meillä sit käykään..

 

[ren]

Eipä meilläkään 2v ja 6kk lapset ole anopilla hoidossa. Rakastavat toisiaan, ja jos anoppi haluaa lapsia "hoitaa" niin menemme sinne kylään, tai hän tulee tänne. Tälläkin hetkellä odotamme hänen saapumista. Hoitoon en antaisi, varsinkaan jos ei ole mikään "pakko". Katsotaan sitten kun lapset on vanhempia ja haluavat mummilaan.
Nautin vauva- ja lapsuusajoista niin, että en haluaisi luopua yhdestäkään hetkestä. Niitä sitten vanhemmalla iällä muistellaan.

 

[no juu]

Ymmärrän ette nyt vauvaa vielä halua hoitoon antaa.

Mutta suosittelen sua nyt hieman kasvamaan tässä kohtaa. Sun henkkoht mieltymys ei saa olla pohja sille millainen suhde isovanhempien ja lapsenlapsen välille kehittyy. Sinun aikuisena se tulisi käsittää että lapsella on oikeus rakentaa suhde itse eikä sinun mielipiteittesi kautta. Vallankin kun tiedät ettei isovanhemmat tee pahaa lapsellesi. Rehellisesti jos sanon niin sinä käyttäydyt hieman lapsellisesti, mietippä jos kyse olisikin sinun lapsenlapsestasi ja oman poikasi vaimo ei antaisi sinun tavata häntä "vain koska ette tule ihan juttuun".

 

[Painostettu]

Tässä olikin tullut paljon vastauksia tuota edellistä kirjoittaessani.

Eli siis mieheni vanhemmat ovat nähneet vauvaa viikottain, kun käymme siellä koko perhe. Vauvan syntymän jälkeen on ollut vain kaksi viikonloppua, ettemme ole kyläilleet siellä... Isovanhemmat saavat aina silloin sylitellä, leikittää, pukea ja vaunutella. Minua ärsyttää se, että tämänkin päälle minun pitäisi antaa vauva heille hoitoon. En ole valmis siihen vielä.

Mieheni kanssa vauva toki on ollut 2-3 tunnin aikoja, kun olen itse käynyt kaupungilla, kosmetologilla tms. En laske sitä vauvan antamiseksi hoitoon, kun vauva on oman isänsä kanssa!

Tietenkään en riistä lapseltani hänen toisia isovanhempiaan. Mielestäni heidän suhteensa kehittyminen on varsin hyvällä mallilla, kun kerran tapaamme säännöllisesti kerran viikossa. Omat vanhempani näkevät välimatkan vuoksi vauvaa ehkä kerran kuussa, mutta eivät valita. Siksi anoppilan väen valittaminen tuntuu kohtuuttomalta.

 

[Painostettu]

[QUOTE="jep";23163120]Eipä minullekaan tullut mieleen antaa alle 1- vuotiastani kenenkään muun kuin isänsä hoitoon. Pikkuisen mummo- lapsi suhdettakin voi hoitaa niin, että vauvan vanhemmat ovat paikalla.[/QUOTE]

Joku jakaa ajatukseni

 

[kasva]

Tee niin kuin parhaalta tuntuu, mutta muista että lapsi on myös miehesi lapsi, ei pelkästään sinun omaisuutta-

JA älä käytä lasta kiusantekovälineenä anoppisi suhteen. Kirjoituksistasi huokuu sellainen "lälläslää, etpäs saa lapsenlastas hoita, ähäkutti, viempäs viimeisen sanan"-asenne.

 

["vieras"]

Ymmärrän ette nyt vauvaa vielä halua hoitoon antaa.

Mutta suosittelen sua nyt hieman kasvamaan tässä kohtaa. Sun henkkoht mieltymys ei saa olla pohja sille millainen suhde isovanhempien ja lapsenlapsen välille kehittyy. Sinun aikuisena se tulisi käsittää että lapsella on oikeus rakentaa suhde itse eikä sinun mielipiteittesi kautta. Vallankin kun tiedät ettei isovanhemmat tee pahaa lapsellesi. Rehellisesti jos sanon niin sinä käyttäydyt hieman lapsellisesti, mietippä jos kyse olisikin sinun lapsenlapsestasi ja oman poikasi vaimo ei antaisi sinun tavata häntä "vain koska ette tule ihan juttuun".

Meillä on sellainen tilanne,että emme ole anopin kanssa puheväleissä. En ole koskaan kieltänyt häntä tapaamasta lapsenlapsiaan,ei mulla ole siihen oikeutta. Mun raja menee siinä,että mun ei tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä,eikä hän ole tervetullut kotiimme.

Mies käy esikoisen kanssa anoppilassa. Meillä on myös pieni vauva ja mun mielestä vauvan paikka on vielä jonkun aikaa mun luona,kun puhutaan kuitenkin viikonlopun kestävästä reissusta Suomen toiselle puolelle.

Hän on tervetullut katsomaan vauvaa tännepäin,hänellä on täällä sukulaisia joiden luona voi kyläillä ja jonne mies voisi mennä vauvan kanssa. Toistaiseksi anoppia ei ole kuitenkaan niin paljoa kiinnostanut,että tulisi. Hänen mielestään vauvan kuuluisi mennä hänen luokseen.

 

[miekkii]

En mekään olla alle 1vuotiasta annettu väkipakolla kenellekkäään hoitoon. Aina on vauva mukana ollut jos se on mahdollista. Eikä niitä hoitotilanteita oo sitten edes ollut. Itseasiassa meidän kaveri hoiti ensimmäisen pakollisen hoidon, eikä isovanhemmat. Sitten vähän isompana ollaan ehkä ihan 2krt keksimällä keksitty joku parin tunnin tekeminen et ovat isovanhemmat saaneet lasta katsoa, siis niitten lisäksi kun on oikeita tarpeita harvoin ollut. Eikä sekään oo kivalta tuntunut. Ei mun mielestä vauvaa (6kk on vielä vauva) tarvi siis hoitoon antaa jos susta ei siltä tunnu. Kyllä se anoppi kerkee sitä sitte myöhemminki hoitaa, ja kaikesta muusta päätellen voisit sen sitte isompana myös antaa anopillekin hoitoon. Tiedän muutenkin miltä tuntuu, en itsekkään ole niin milläänlailla läheinen anopin kanssa, vaikea edes keksiä puhuttavaa sen kanssa mutta silti olen siellä yksinkin lasten kanssa ollut, ihan vaan että lapset saisivat silti läheisen mummonsa.

 

[Painostettu]

Tee niin kuin parhaalta tuntuu, mutta muista että lapsi on myös miehesi lapsi, ei pelkästään sinun omaisuutta-

JA älä käytä lasta kiusantekovälineenä anoppisi suhteen. Kirjoituksistasi huokuu sellainen "lälläslää, etpäs saa lapsenlastas hoita, ähäkutti, viempäs viimeisen sanan"-asenne.

En nyt ihan ymmärrä tällaista kritiikkiä. Minäkö käytän lasta kiusantekovälineenä, vaikka anoppi saa tavata vauvaa viikottain? Onko se muka liian vähän? Meidän oma perhe-elämä on kutistunut olemattomiin joka viikonloppuisten anoppilan reissujen takia, olisi joskus kiva viettää viikonloppu ihan oman perheen kanssa kotona... Mutta kun anoppi "haluaa" niin mentävä on.

Mitäs mieltä olet siitä, että anoppi toivoo minulle ja vauvalle vaikeuksia ihan vain siksi että joutuisin pyytämään hänet apuun? Minusta se on jo sairasta.

 

["vieras"]

minä en halua antaa lapsiani (en isompia enkä vauvaa) anopille hoitoon myöskään, en varsinkaan anoppilaan. minusta on ok että silloin tällöin anoppi hoitaa lapsia meillä mutta hänellä on niin kamalan turvaton koti lapsille että en osaisi rentoutua pätkääkään siksi aikaa kun lapset hänellä hoidossa. toisekseen ihmettelen edelleen miten mieheni ylipäätään on hengissä, anoppi on kädetön lastenhoidossa joten en muutenkaan halua häntä hoitajaksi nro 1. Hän myös kiukuttelee miehelleni minkä ehtii, arvostelee lastenkasvatuksemme jne. hän ei ymmärrä että lapset tarvitsevat ruokaa enemmän kuin 1 aterian päivässä puhumattakaan että lapsia pitää vahtia heidän ulkoillessaan vieraan taloyhtiön pihassa (lapset 2 ja 3-vee)...huoh.
(miehenikin on todennut että jos oikeasti tulisi jokin hätätilanne esim. vauva saisi kurkkuunsa jotakin, niin anoppi todennäköisesti menisi lukkoon, ei pystyisi toimimaan eikä saisi soitettua apua)

anoppi myös puhuu leikki-ikäisille paljon että ottaa nämä mukaan kyläilemään meillekin täysin vieraille ihmisille joten meidän maailmamme ovat aika irrallaan toisistaan, lapset toisaalta odottavat noita mummon lupaamia juttuja mutta todellisuus on toinen eli aika kauan pitää vielä aikaa kulua että uskallan laskea lapsia mummon mukaan

ymmärrän täysin sinua ja tunteitasi, lapsi on sinun ja miehesi, EI anopin ja anoppi ei asialle voi mitään.