Vauvakuumetta jota ei sais olla...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla kans...vauvakuume, jota ei saisi olla. Tämä on sietämätöntä. Luulen, että nyt on voinut tulla se vaihe, että minun pitää vain surra se asia, etten tätä viimeistä lastani saa. Joku on joskus sanonut, että se viimeinen lapsi jää aina saamatta. Että surutyön aloittamiseen vaan...mitenköhän se aloitetaan?
 
vieras:
Joku on joskus sanonut, että se viimeinen lapsi jää aina saamatta.

Mun on pakko kommentoida tähän, että en usko. Omalla kohdalla oli ainakin jo niin selvää, kun aloin odottaa tätä nuorimmaista, että meidän lapset on nyt tässä. Koko raskausaikaa siivitti erilaiset fiilikset kun muilta lapsilta, kun tiesi olevansa viimestä kertaa raskaana. Synnytys oli just sellanen, kun olin aina haaveillut eli hyvä mieli jäi siitäkin. Sterilisaatio tehtiin synnytystä seuraavana päivänä ja se tuntui (ja tuntuu) just oikealta ratkasulta. Meillä siis saatiin, odotettiin ja synnytettiin se viimeinenkin lapsi. Ja nyt nautitaan pikkuvauva-ajasta viimestä kertaa (ennen lastenlapsia) ihan täysillä :heart:
 
ÄLÄ AMMUUUUUU VIITTTII!!!!
Eihän siitäkään mitään tuu, että näitä lapsia koitetaan saada niin kauan, kun vauvakuumetta on. Sitä on oikeasti olemassa kroonistakin plaatua. Okei. Sanotaan sitten, niin, että joillakin yksilöillä se viimeinen lapsi jää AINA saamatta ;-)!
 

Yhteistyössä