Intouduin lukekaan koko viestiketjun, ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Kello on jo hirveesti ja aamun työvuoron takia olis jo pitänyt olla nukkumassa aikoja sitten. Sitä vaan uppoutuu näihin juttuihin ihan täysillä. Mukava kuulla, että meitä kuumeen vallassa olevia on runsaasti. En siis olekaan yksin murehtimassa, että miten niitä lapsia pitääkään sitten tehdä, että jossain kohtaa voisi huomata olevansa raskaana
. Olemme kumpikin 24v ja aloitelleet "projektia" toukokuulla, aika rennostihan tämä on alkanut, kun ei meikäläisellä ole oikein mitään tajua kk-kierrosta tai sen kulusta syvällisemmin, ovulaatioajankohdista tms. Kiertokin on ilmeisen epäsäännöllinen(lopetin pillerit helmikuussa2007,pillereitä syönyt n10vuotta sitä ennen), tai siis kierto oli silloin ennen pilsujen aloittamista todella epäsäännöllinen, aloitin silloin teininä pillerit aika pian kuukautisten alkamisen jälkeen. Ennen pillereitä menkat tuli ja meni miten sattuu. Pillereiden aikana en merkannut enää ylös mitään, kun kaikki tapahtui aina kellon lyömälleen ajallaan. Nyt pillereiden lopettamisen jälkeen menkat on tullu vielä tähän saakka ihmeen mallikkaasti, miltei kerran kuussan. Oon koittanu opetella uudestaan näitä yläasteella ja lukiossa opittuja lisääntymisbiologisia juttuja, mutta aika haparointia tää on. Tuskastuttaa, kun ei miulla ole hajua, milloin minulla pitäisi olla ovulaatio, tai tapahtuukokaan sitä edes ollenkaan.. Tuskastuttaa, kun haluaisin että kaikki tapahtuis tässä ja nyt. Ja ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Tilasin eilen netistä raskaustestejäkin, kun viime petijumpan jälkeen tuli erittäin vahvasti fiilis, että nyt taisi tärpätä. Jotenki olotila oli niin onnellinen ja iloinen ja seesteinen. Jotenkin erilainen kuin edellisinä kertoina... no juu, ei tuollaiseen tietysti pysty varmuudella luottamaan. Onhan se lapsellinen ajatus, mut on kiva kuitenkin ajatella niin =) .
Me olemme olleet vuosia yhdessä ja viime syksynä päätin, että nyt mennään naimisiin, jotta saadaan niitä anopin kovasti odottamia vaavejakin jossain kohtaa ehkä... Ja kun papin aamenella tuli sitten käytyä, niin tässä pikkuhiljaa kohti kesää ollaan yhdessä koitettu lapsiajatusta aktivoida käytäntöön. Eihän yritystä varsinaisesti ole takana vasta kuin pari kuukautta, mutta pitkältä tämäkin jo tuntuu, kun vaavihalu olisi todella kova.
Meillä on kumpikin innokkaan myönteisesti asiaan sitoutunut, vaikkakin minä toimin ns. "projektipäällikkönä". Olisi tosi tärkeetä, ettei tästä yrittämisestä tule liian vakavaa,tai toki onhan tämä toisaalta hyvinkin vakavaa ja varmasti jämpti homma, mut siis ettei makkarihommista tule sellaista pelkkää vääntöä, kun tarttis nyt olla erittäin aktiivinen petipuuhissa, jotta olis paremmat mahikset että tärppäisi sitten jossain kohtaa.
Miten teillä muilla, yritetäänkö vaavia tehdä välillä "verenmaku suussa", tai millä te joilla yritys on myös jo parhaillaan päällä, pidätte makkariosaston vireänä ja rentona, siitä huolimatta, että kovasti täytyisi "yrittää tehdä lasta". Ymmärrätteköhän, mitä ajan takaa tässä... ei oikein enää tässä vaiheessa yötä sanat asetu sopivasti. Itseäni on välillä tämmönen mieleltä askarruttanut, että toivottavasti meille ei käy niin, että sänkypuuhista tulee kovan yrityksen takia "suorittamista" tms... Täytys muistaa aina joka tilanteessa se, että rennosti vaan ja ajankanssa jne. Mutta kuten sanoin, meilläkin ollaan yrittämisessä vasta alussa, joten vielä ehtii neuvoista ottaa vaarin, jos neuvoja teiltä saan
.
Olisko noi ovispuikot/liuskat hyvä apu yrittämisessä, jos ei ole varmuutta ovulaatioajankohdasta tms? Ootteko kokeillu/kokenu hyväksi? Vai onko ne ihan huuhaata?
Kiitos vastauksista ja tsemppiä kaikille yrittäjille, toivottavasti MEILLÄ tärppäisi piakkoin
Öitä!