Heippa,
Olen lueskellut keskusteluitanne hetken ja täällä on ihanan kannustava tunnelma! Jos sopii, niin tulen mukaan haaveilemaan ensi kevään vauvoista ja saamaan/antamaan virtuaalitukea
Ja ennen kuin unohdan; onnittelut aiemmin plussanneille!
Olen 28-vuotias, vajaa kuukausi sitten avioitunut aloitteleva vauvakuumeilija. Kuume on hiipinyt salakavalasti takavasemmalta ja olen itsekin vähän ihmeissäni biologisen kellon voimasta. Viime syyskuussa minulta poistettiin 3-vuotinen hormonikierukkaehkäisy ja siitä lähtien ehkäisy on hoidettu kondomilla ja tammikuusta lähtien keskeytetyllä yhdynnällä ja "varmoilla päivillä". Nyt meille kuitenkin sattui "tuplavahinko" ja jatkoimme yhdyntää loppuun asti kp8 ja kp14 kohdilla (nyt kp 21/22-29, kierto vielä epätasainen hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen). Tuon jälkimmäisen "vahingon" jälkeen uskalsin sanoa miehelleni ääneen vauvakuumeeni, ja hän viikon miettimisen jälkeen sanoi (tänään siis), että vaikka tästä ei vielä lasta tulisikaan, niin vauva saa jatkossa tulla, jos on tullakseen
Lapset ovat olleet siis haaveissa joka tapauksessa, mutta ajankohta on ollut epäselvä.
Hormoniehkäisyn lopettamisen jälkeen olen alkanut tarkkailla kroppaani enemmän ja kierto tuntuu luonnolliselta. Ovislimat ovat yleensä tulleet kierron keskivaiheilla selvästi. Mitään testejä en ole kylläkään tehnyt, enkä niihin vielä näe tarvettakaan. Tässä kierrossa limat ovat olleet kylläkin hieman kummalliset: niitä on tullut hieman sekä kp10, kp15 ja kp17-18. Yleensä olen huomannut ne peräkkäisinä päivinä ja runsaammin. Voi olla, että sopivat yhdyntäajankohdat ovat sekoittaneet rytmiä, tiedä häntä... myös vähän ennen ja varsinkin jälkeen kp14-"vahingon" on mahaa nippaillut, aluksi oikealta puolelta ja sen jälkeen koko alavatsasta. Aiemmin en ole mitään ovulaatiokipuja tai muuta huomannut. Muitakin erikoisia oireita on ollut, kuten finnikeräelmä naamassa. Pieni toivonkipinä alkoi siis heti kyteä outojen oireiden takia... vaikkakin näin nopeat oireet raskaudesta ovatkin mahdottomuus. Uskon myös, että mieli on vahva: nyt kun on mahdollisuus olla raskaana, tarkkailen itseäni enemmän, huomaan asioita tarkemmin ja toisaalta mahan saa kipeäksi pelkällä jännittämiselläkin. Ja kai se hääjännityksenkin laukeaminen voi jollain tavalla oireilla jälkikäteen! Toiveikkaana mutta kyynisenä siis matkassa mukana!
Joka tapauksessa, tämän voi siis laskea yk1:ksi ja menkkoja odottelen alkavaksi ensi viikon lopulla, 12.-14.6. Silloin siis nähdään, onko ensimmäisellä yrityksellä mahdollista tärpätä vai aloitetaanko "oikea yrittäminen" ensi kierrossa. Hassua, että ennen vauvahaaveiden konkretisoitumista ajattelin, että hedelmällisistä suvuista johtuen varmasti tärppää heti kun vaan haluaa, ja nyt tuntuu, että raskaaksi tuleminen on tosi epärealistinen ja mahdoton ajatus
Saas nähdä miten käy!