Vauva tuli ja parisuhde meni... Mikä tässä auttaa?

[kahden pienen lapsen äiti]

Meilä helpotti kun mies tajusi antaa minullekin välillä aikaa ihan vain nukkua ja sitten iso tekijä oli se kun kuukautiset taas alkoivat ja hormooni toiminta palasi takaisin normaaleihin uomiin. Sitten on tietty liukuvoide ja RFSU:n power kortsut...

Eipä sitä kait pienen lapsen vanhemmilla silleen olekaan aikaa edes. Monet eroaa ekan vuoden aikana kun ei sitä ymmärrä että se ensimmäinen vuosi on se rankin ja sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa helpottaa kun yöimetykset/heräilyt vähenee, hormoonitoiminta palaa ja väsymys hellittää.
Tärkeintä kait nyt on panostaa muunlaiseen hellyyteen kun seksiin vain. Voithan sinäkin välillä käsilläsi miestäsi helpottaa jos ei itselläs tee mieli. Ihan vain läheisyyden ja yhteisen kokemuksen nimissä. Ja miehesi voisi vastaavasti yrittää keksiä sinulle jotain hemmottelua esim. koko vartalohierontaa tms. Ja se läheisyys kait lähtee ihan jo pelkästään arjen teoista. Mikäs sen seksikkäämpää ja ihanampaa kuin mies joka auttaa siivoamisessa ja lapsen hoidossa.

Mutta tosiaan.. Kyllä se lapsi aina parisuhdetta muuttaa. Jos ei muuten niin ainakin niin että jos sitä haluaa ylläpitää niin vaatii aiempaa enemmän työtä ja pitkää pinnaa molemmilta. Meilläkin on vaikeita hetkiä ollut mut kummasti ne vaan on helpottanut kun ollaan hiukan puhuttu ja luvattu huomioida toisiamme enemmän. Esim. just niin että palvelus palveluksesta.

Tsemppiä teille!

 

[kahden pienen lapsen äiti]

Me tosiaan kun huomattiin myös vähän sama ettei koskaan yhdessä tehty mitään niin päätettiin että aina välillä esim. pelataan kahdestaan ps3, katsellaan youtubesta videoita, katsellaan leffoja ja herkutellaan tai luetaan hauskoja nettiblogeja. Ihan jo se helpotti kummasti sitä tunnetta ettei koskaan yhdessä mitään tehdä. Nimittäin kun ei tarvitse mitään isompaa olla. Pieniä juttuja vain. Meillä rankinta oli silloin kun vauvalla oli koliikki ja muuten esikoinen oli hankala vauva niin oltiin kyllä melko lähellä eroa ennen kun tajuttiin alkaa tosissaan huomioimaan toisiamme. Siihen tosin vaaditaan molemmin puolista halua yhdessä ololle.

 

[MarieHos]

[QUOTE="nasse";25718318]Luojan kiitos, meistä ei kumpikaan oikeestaan roiku koneella; eikä olla naamakirjassakaan! On tää elo kaameeksi mennyt, kun tietsikalla olo voittaa jo parisuhteen ylläpitämisenkin.. Huhhuh.[/QUOTE]

No joo, noina "surffaus" iltoina voi kyllä tehdä ihan muutakin kun olla koneella Pointtina oli vaan se, että molemmat saa tehdä niitä omia juttujaan joskus.
Useimmiten kyllä ne omat illat menee siihen, että se aika kuluu koneen ääressä. Nykyään koneella kun tehdään niin paljon asioita.

Ja missään nimessä se tietsikalla olo ei voita parisuhteen ylläpitämistä, tuo oli oma väitteesi

 

[Rytkäätys]

Oleellisinta olisi se, että keskustelu- ja kosketusyhteys säilyy. Ei sitä pakko ole naida natkuttaa, mutta että istuisitte iltaisin vähäksi aikaa ja juttelisitte päivän tapahtumia, tunteista ja ajatuksista. Ei edes tarvitse olla mitään syvällistä. Toinen on se, että muistaa koskettaa toista. Ohimennen annettu kosketus, silitys, kiinni ottaminen, pieni pusu jne. pitää teidän kumppaneina. Ette joka tapauksessa ole liian väsyneitä siihen kerta jaksatte koneella istua.
Minusta asiaa ei kannata kuitata pelkästään sillä että se kuuluu vauvavuoteen, se on itsestä kiinni. Jos esim. fyysinen kosketus jää pois, saattaa vuodessakin tulla eteen valtava kynnys lähteä lähestymään kumppania sitten kun jaksaisikin. Voi jännittää ja kumppani tuntuu vieraalle, joka ennestään huonontaa mahdollisuuksia saada nautinnollista seksiä.
Älkää hukatko sitä parisuhdettanne, tehkää siitä ennemminkin kantava voima. Meillä oli kuopus koliikkivauva ja siihen päälle yhdeksän korvatulehdusta putkeen ja tiedän kyllä mitä väsymys on. Mutta koskaan en olisi laittanut koneella istumista mieheltä saaman voimahalin tai läsnäolon edelle. Se se olisi suurin virhe ollut.