Vauva tuli ja parisuhde meni... Mikä tässä auttaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nainen ja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nainen ja äiti

Vieras
Vauva 6 kk, ollut aika mielestäni aika helppo tapaus. Silti tää on ollut aika raskasta. Ensinnäkin seksi. Jo raskausaikana tuli kipuja, supistuksia ja limakalvot oli korput. Seksi jäi vähitellen, odoteltiin että pääsen siitä tilasta. Synnytyksessä tehtiin iso eppari, ja arpi kiristää. Ollaan seksiä kokeiltu ehkä 4 kertaa, koskaan ei olla voitu panna loppuun asti, kun alkaa sattua. Nykyään mies tyytyy käteensä kysymättä multa.
Olen täysimettänyt, ja öisin useita heräilyjä. Nyt ollaan aloiteltu mössöjä. Päivisin nukun kyllä päiväunia vauvan kanssa, eikä mies valita väsymystä yleensä, joskus hankalempia öitä kuitenkin jolloin mieskin heräilee. Iltaisin kun vauva menee nukkumaan, oon ihan naatti - muutenkin tuntuu että olen aina naatti. Ollaan iltaisin koneella miehen kanssa, tai siis eri koneilla, eri huoneissa.

Tää on ihan perseestä ja jutellaakin siitä joskus, aina puhutaan että aletaan olla enemmän yhdessä (vauvan kanssa puuhataan ja leikitään kyllä molemmat samaan aikaankin, mutta kun vauva on nukkumassa ei olla keskenämme). Kuitenkin aina samanlaista.

Ajaudutaankohan me eroon vielä tätä menoa.. Mutta jotenkin en vaan jaksa tehdä mitään. Ennen oltiin aina iloisia siitä, että meillä on paitsi seksiä paljon, myös hellyyttä. Nykyään ei, ei jaksa.
 
hei tiedätkö, tää on nyt sun käsissä tämä asia.

pistä tietokone kiinni ja mene miehes luo ja pyydä sitä pistämään tietokone kiinni myös. sitten keskustelette vaikka seksistä aluksi. mikä ois kiva tapa harrastaa sitä jollain semmosella tavalla mikä ei sattus.. suuseksi, käsihommat, lelut, joku tapa. sitten kokeilette sitä.

huomenna sitten vaikka keskustelette vähän aikaa jostain, tai katsotte sylikkäin telkkua puoli tuntia.

ja toistatte näitä asioita kunnes ne muuttuu taas rutiiniksi.
 
Meillä oli samansuuntaista molempien lasten jälkeen. Onneksi osasimme molemmat suhtautua asiaan niin, että se nyt vain on sitä vauvaperheen arkea, eikä kestä loputtomiin. Meillä tilanne alkoi molempien lasten kohdalla helpottamaan siinä vajaan vuoden iässä, kun lapsi alkoi nukkumaan lähes tai koko yön heräämättä, eikä muutenkaan ollut enään niin siinä mielessä "kiinni äidissä".
 
hei tiedätkö, tää on nyt sun käsissä tämä asia.

pistä tietokone kiinni ja mene miehes luo ja pyydä sitä pistämään tietokone kiinni myös. sitten keskustelette vaikka seksistä aluksi. mikä ois kiva tapa harrastaa sitä jollain semmosella tavalla mikä ei sattus.. suuseksi, käsihommat, lelut, joku tapa. sitten kokeilette sitä.

huomenna sitten vaikka keskustelette vähän aikaa jostain, tai katsotte sylikkäin telkkua puoli tuntia.

ja toistatte näitä asioita kunnes ne muuttuu taas rutiiniksi.

Tänään en jaksa.. Mua alkaa ihan itkettää tämä nyt. Onkohan mulla masennusta tai jotain, katoin just peiliinkin ja näytän ihan karseelta.
Vauva on niin lähellä mua aina, että en edes kaipaa miehen läheisyyttä yleensä :( Joskus kyllä.
 
Toiselle läppäri/älypuhelin niin, että voitte olla koneella samassa huoneessa. Kuulostaa ehkä pöljältä, mutta oon vakavissani. Me viihdytään miehen kanssa molemmat netissä, mutta olo on paljon läheisempi nyt kun surffataan samadda huoneessa =)
 
Aika monella pinen vauvan äidillä on illalla mielessä vaan saada nukkua tunti tai pari ennen kuin se rumba taas alkaa. Sinänsä siis ihan normaalia.

Mun mielestä se auttaa jos yrittää ymmärtää, että toikin on vaan väliaikaista. Väsymys siis. Jos onnistutte tekemään jotain muuta yhdessä ja yrittää säilyttää jotakin yhteistä, vaikkei se seksiä olekaan.
 
[QUOTE="a p";25718191]Tänään en jaksa.. Mua alkaa ihan itkettää tämä nyt. Onkohan mulla masennusta tai jotain, katoin just peiliinkin ja näytän ihan karseelta.
Vauva on niin lähellä mua aina, että en edes kaipaa miehen läheisyyttä yleensä :( Joskus kyllä.[/QUOTE]

Minulla oli ihan sama fiilis, mutta usko pois, se menee kyllä aikanaan ohi. Kun on koko päivän ollut ihan kiinni vauvassa, niin vauvan vihdoin mennessä nukkumaan, haluaa vain olla ihan rauhassa lamaantuneena :)
 
hei tiedätkö, tää on nyt sun käsissä tämä asia.

pistä tietokone kiinni ja mene miehes luo ja pyydä sitä pistämään tietokone kiinni myös. sitten keskustelette vaikka seksistä aluksi. mikä ois kiva tapa harrastaa sitä jollain semmosella tavalla mikä ei sattus.. suuseksi, käsihommat, lelut, joku tapa. sitten kokeilette sitä.

huomenna sitten vaikka keskustelette vähän aikaa jostain, tai katsotte sylikkäin telkkua puoli tuntia.

ja toistatte näitä asioita kunnes ne muuttuu taas rutiiniksi.

Tässä oli niin hyvät neuvot, että mitäpä sitä muuta lisäämään.

Kuin ehkä se, että sekin auttaa että muistuttaa itselleen ja toiselle, että tuo vaihe kestää lopulta lyhyen aikaa. Useimmilla varmasti alkaa helpottaa jo alle vuoden iässä. Ja vuosi on tavattoman lyhyt aika loppujen lopuksi, eikö? Ja luulenpa, että muiden kuin esikoisten kanssa tuo ei ole lähellekään niinkään pitkä.

Se on vain niin iso elämänmuutos se ensimmäisen lapsen saaminen, ja hormonitkin hyrräävät vielä tuossa vaiheessa rajusti. Se muuttuu kyllä!
 
Pitäkää joka ilta lapsen nukahdettua pieni, edes 15min yhteinen hetki. Tää taitaa olla aika yleistä pienten lasten perheessä, kun väsymys vaivaa äitiä ja isääkin. muistele niitä ihania hetkiä parisuhteessa, raskausajan ihanaa odotusta ja tee pieniä hellyydenosoituksia pitkin päivää. Esim pelkkä halaus tai pusu riittää :) Ootteko viettänyt yhtään kahdenkeskistä päivää/iltaa lapsen synnyttyä? Kannattaa viedä lapsi edes muutamaksi tunniksi hoitoon, käytte syömässä, tai teette yhdessä hyvää ruokaa ja vietätte laatuillan kahdestaan. Ja yöksi voitte hakea lapsen kotiin, jos ei yökylään halua jättää :)
ja seksistä. Ootteko kokeillut liukasteita? Mullakin synnytyksen jälkeen sattui niin vietävästi muutaman kerran. Ostin liukastegeeliä ja se kyllä auttoi. Minipillerit, jotka aloitin, ilmeisesti kuivattavat paikkoja, ja olen aiemminkin luonnostani aika kuiva. Mutta liukasteella voi muutenkin "leikkiä", siitä on iloa molemmille ;)
 
Hei! Minulla on kokemusta. Meillä on enemmän kuin yksi lapsi. Suurin osa sinun tilastasi johtuu hormoneista. Erityisesti jos imetät vielä.
Kaikki kyllä voi muuttua lähes ennalleen kun vauva kasvaa. Sitten kun hän nukkuu hyvin. Sitten kun et enää imetä. Jaksat taas muutakin kuin vauvan hoitoa ja perusasioita. ja miehesikin jaksaa...
 
Ette eroa, jos niin päätät/te! ekan lapsen vauva-aikahan on juurikin sitä parisuhteen kasvu-alustaa, ja silloin helpoiten erotaan! Tiedostat tilanteenne ja se on jo positiivista!! Nyt, jos koska, on aika panostaa parisuhteeseen! Vauva on jo sen verran iso, että hyvillä mielin hänet voi jättää tunniksi/pariksi isovanhempien/kummien tms.hoiviin! Tai iltasella, kun vauva on nukahtanut, niin ette menekään koneillenne, vaan istutte sylikkäin sohvalle ja jutustelette tunteistanne, tai vaikka harrastatte intiimipääkin läheisyyttä.. Se teidän parisuhteenne on myös teidän lapsenne koti, ja siihen kannattaa panostaa!! Väsymys on kauhea vaiva, ja mikäli mitään mahdollisuutta, niin se kannattaa yrittää hoitaa ensin pois!Vuoronperään nukkuma-aikaa vaikka vkonloppuna suokaa toisillenne, ja sitten sitä nainen/mies-aikaa!! Ekasta vauva-vuodesta kun selviätte, niin kaikki alkaa helpottamaan ja kohta jo kuumeilette uutta vauvaa!! Tsemppiä ja jaksuja<3, vauvanne ja Te, olette ansainneet ehjän perheen!!
 
  • Tykkää
Reactions: Rytkäätys
[QUOTE="a p";25718191]Tänään en jaksa.. Mua alkaa ihan itkettää tämä nyt. Onkohan mulla masennusta tai jotain, katoin just peiliinkin ja näytän ihan karseelta.
Vauva on niin lähellä mua aina, että en edes kaipaa miehen läheisyyttä yleensä :( Joskus kyllä.[/QUOTE]

sun pitäis mennä kertomaan toi sun miehelle.. sille sun kannattais avautua ja hakea lohtua...

kyllä mä muistan ton ajan, monesti musta tuntui etten ees halua et muhun kosketaan ollenkaan kun lapset aina roikkui mussa... mutta sun pitäis ees puhua tästä sille.... me puhuttiin sillon ja selitin mille musta tuntuu ja ihan oikeasti pohdittiin yhessä että miten vois koskettaa ja mistä :D kuulostaa ehkä hullulle mut mieskin tajus että kun koko päivän on kiinni toisessa ihmisessä ni ei enää kaipaa niin sitä... mietin sit et mikä musta tuntuis hyvältä ja luontevalta ja tehtiin niin...

eikä tartte vaatia itteltä sitä, että ois samanlaista kun aiemmin... mut siihen parisuhteeseen täytyy kyllä panostaa, jonkun verran.. älä mieti et pitäis olla niin ja niin paljon hellyyttä, vaan mieti, että alotatte jostain, pienin askelin.. sovitte vaikka että pussaatte joka ilta ennen nukkumaankäyntiä... mikä sit teille on hyvä... tai meillä on vakiintunu tavaksi iltasin istua ihan hiljaa sohvalla, telkku on päällä mut äänettömällä ja silitellään toisiamme ihan hellästi vaan... kunhan on ees vähän sen toisen lähellä...

puhuminen on kans tärkeää, se voi tuntua vaikealta alottaa mut tekee lopulta hyvää.. kannattaa panostaa siihen ja joskus koittaa saada vaikka joku vahtimaan lasta uniaikaan tms ja mennä yhessä ravintolaan ja jutella jostain.... me usein ajettiin vaan auto rannan parkkikselle ja juteltiin siinä.. eikä tartte olla yleviä aiheita!

univaje on tosi rankkaa mutta muistathan levätä päivisin kun vauva nukkuu?? jos on tarvis tehdä kotitöitä, niin EI IKINÄ SILLON KUN VAUVA NUKKUU... kotityöt vaikka niin että lapsi on rintarepussa tai sitterissä.... lepäät päivällä.. ja jos vauva nukkuu iltaunet kun mies on kotona niin köllikää vierekkäin vaikka käsi kädessä...

äläkä mieti nyt sun ulkonäköä tai muuta, sä pilaat semmosilla stresseillä turhaan enemmän kun mitä on tarvis..
 
Mullakin se epparin arpi kiristi ja sattui yhdynnässä varmaan parikin vuotta. Paikat kumminkin paranevat ja keksitte varmaan pikkuhiljaa muuta hellyydensoitusta joka ei satu. Suosittelen Ceridal-öljyä epparin pehmittämiseen ja limakalvoille muutenkin. Lisäksi pitkiä keskusteluja ja paljon voimia ja kärsivällisyyttä. Lapsi muuttaa parisuhteeen peruuttamattomasti, mutta olette yhä niitä samoja ihmisiä, joihin rakastuitte. Meillä tulee tänä vuonna 20v täyteen ja rakastan miestäni enemmän kuin koskaan, lapsetkin jo aika isoja. Kaikkea hyvää teille!
 
Me tehdään niin, että "surffaus" iltoina sitten istutaan koneillamme, mutta samassa huoneessa. Siinä voi samalla jutella päivän kulusta toisen kanssa, kun samalla tekee koneella omiaan juttuja.
Ja me molemmat tosiaan halutaan välillä näitä iltoja, kun ei tehdä mitään pakollista ja saa olla koneella hyvällä omalla tunnolla.

Vastapainoksi sitten otetaan niitä iltoja, kun tietokonetta ei edes avata vaan keskitytään täysin toisiimme.
Alkuun voi tehdä vaikka jonkinlaisen viikkosuunnitelman, että mitkä päivät pyhitetään omalle itselleen ja mitkä parisuhteelle?
 
No just tän takua sanotaab että ei ikinä pitäis erota jos lapsi on alle vuoden. Vauva aika yleensä vaan vaatii sen että parisuhde on syrjemmässä sen aikaa, hyvä suhde kyllä kestää sen odottelun.

Tiedäthän että täysimetyksessä on estrogeenivajaus joka johtaa limakalvojen kuivuuteen ja ärsytykseen, se voi oireilla vaan yhdyntäkipuna, vaikka kostuisit yhdynnässä niin limajalvot voi muuten olla niin huonossa kunnossa että sattuu. Turvallisesti voi käyttää apteekista ilman reseptiä paikallisestrogeeniä, esim ovestin, joka on siis tarkoitettu vaihdevupsien jälkeisiin limakalvo-oireisiin, mutta imettäessä tilanne on vähän sama.
Jos arpi kiristää sitä voi esim öljyn/liukuvoiteen avulla hieroa (itse rai miehes) säännöllisesti jolloin se pikkuhiljaa venyy, uskon silti että enempi tuo kipu sulla johtuu kuivuudesta.
 
Me tehdään niin, että "surffaus" iltoina sitten istutaan koneillamme, mutta samassa huoneessa. Siinä voi samalla jutella päivän kulusta toisen kanssa, kun samalla tekee koneella omiaan juttuja.
Ja me molemmat tosiaan halutaan välillä näitä iltoja, kun ei tehdä mitään pakollista ja saa olla koneella hyvällä omalla tunnolla.

Vastapainoksi sitten otetaan niitä iltoja, kun tietokonetta ei edes avata vaan keskitytään täysin toisiimme.
Alkuun voi tehdä vaikka jonkinlaisen viikkosuunnitelman, että mitkä päivät pyhitetään omalle itselleen ja mitkä parisuhteelle?

Luojan kiitos, meistä ei kumpikaan oikeestaan roiku koneella; eikä olla naamakirjassakaan! On tää elo kaameeksi mennyt, kun tietsikalla olo voittaa jo parisuhteen ylläpitämisenkin.. Huhhuh.
 
  • Tykkää
Reactions: Rytkäätys
Meillä lapsi 2,5v ja toinen tulossa. Parisuhdetta ei ole ollut enää lapsen syntymän jälkeen ja nyt ollaan eron partaalla. Puhukaa niin että molemmat ymmärtää että pikku hiljaa aikaa jää enemmän parisuhteelle, mutta muistakaa pienet hellyydenosoitukset pitkin päivää. Siihen ei mene montaa sekuntia/minuuttia että pussaa tai kertoo rakastavansa, mutta niillä on suuri merkitys sen harmaan väsymyksen täyttämän arjen keskellä.
 
mitä sitten kun vauva aika on ohi.. lapsi jo 3v ja parisuhde sen kun jatkaa takkuamistaan..

No sitte on muuallaki vikoja, tai ei ole kestetty vauva-aikaa vaan jääty siihen junnaamaan eikä osata tilannetta korjata. Se vain on niin, että vauva monesti koettellee parisuhetta just niin rankalla kätösellä että siinä erotellaan jyvät akanoista, mut periksi ei ekan vuoden aikana ainakkaan saa antaa.
 
Ehdottaisin myös sitä, että tietoisesti hakeudutte illasta yhteen. Ei nettiä. Eikä tarvitse jaksaa harrastaa seksiä, voi vain käpertyä toisen kainaloon sängylle ja nukahtaa! Mene miehesi luo, sano että kaipaat syliä. Kyllä se siitä!
 
  • Tykkää
Reactions: Rytkäätys
meillä on myös parisuhde muuttunut. Seksiä on tosi harvoin (lapsi valvottaa, joten olen väsynyt eikä se kiinnosta) ja usein iltaisin kun lapsi nukkuu olen itse koneella ja mies katsoo telkkua. Kuitenkin koitetaan aina kun mahdollista vaikkapa vaan köllötellä sängyllä ja jutella kun lapsi nukkuu vieressä päikkäreitä tai köydään yhdessä kävelyllä ja joskus jopa mennään kahdestaan syömän ja leffaan. Tietysti myös suukotellaan ja sanotaan rakastavamme toisiamme. Ollaan myös koitettu pitää hyvän yön suukon sääntöä. Eli vihaisena ei mennä nukkumaan vaan asiat selvitetään ennen ja suukotamme ennen nukahtamista ja siinä sitten ollaan muutenkin lähekkäin ja silitellään ja pidetään kädestä kiinni vaikka varsinaista seksiä tosi harvoin onkin.
 
Aika tosiaan auttaa, mutta täytyy olla myös omaa tahtoa! Itse olen ollut erittäin onnellisessa asemassa kun tuntuu että suhteemme senkuin lujittui ensimmäisen vauvavuoden aikana, mutta ei se ilman työtä tapahtunut. Mukaan mahtui tuhautuneita vihanpurkauksia, vaisuja päiviä, itkuisia iltoja. Mutta kaikki tuotiin jossain vaiheessa aina julki, huomasimme että molempia harmitti ettei seksiä ole kuten ennen - minua harmitti se ettei edes jaksanut haluta ja miestä se etten minä jaksanut. Muunlaista läheisyyttä jaksoi jakaa kunhan sitä sai takaisinkin. Puhu ap väsymyksestäsi ja tunteistasi miehelle, ei se ole ajatustenlukija. Mies jää väistämättä alussa toiseksi huomiossa, mutta ei missään nimessä saa jäädä ihan paitsioon.
 

Yhteistyössä