vauva+koira

Eli kokemuksia kaivataan: Miten on sujunut vilkkaan mammaa rakastavan suuren koiran ja vauvan yhteiselo? Mieskin toki talosta löytyy..
Vauva on haaveissa ja kotoa löytyy "mamman tyttö" noutaja, vähän yli 1 vee ja uhmaikä...
Kellään kokemuksia vastaavasta yhtälöstä?

 

Aika pitkälle omasta asenteesta kiinni.

 

Yleensä menee ihan ok kun koiraa ei suljeta pois vaan saa pyöriä ihan samalla tavalla jaloissa vauvaakin hoidettaessa kuin normaalisti. Ja välillä sitä extrahuomiota koiralle vähän niin kuin isommille sisaruksille antaisi. Eli ei tee asiasta puoleen eikä toiseen mitään erityistapausta vaan jatkaa elämää kuin ennenkin. Toki pitää muistaa että koiraan ei voi koskaan luottaa 100% varmuudella eli kaksin ei voi jättää yms mutta ne on nyt niitä ihan normaaleita koirajuttuja.

 

hyvin on meillä sujunut. pitää muistaa koira huomioida. ja mä annoin koirien rauhassa tutustuu lapseen kun tultiin laitokselta kotia, itseasiassa mies otti koirat kyytiin kun tuli meitä hakemaan. ja sit kotona koirat sai haistella vauvan ja antaa pikku pusun.
sen kun muistaa et koiraon koira. ongelmia tulee jos itsellä on asennevamma..

 

Meillä on kaksi oikeeta mamman koiraa, vieläpä jättikokoista, mutta hyvin ovat ottaneet vauvan vastaan ilman mustasukkaisuutta yms. Ohimennessään yleensä päästä nuolaisevat ja käyvät haistelemassa. Koiria ei koko aikana ole "suljettu vauvan ulkopuolelle" ja etenkin alkuaikana vartavasten lähdin yksin koirien kanssa metsään, lenkille jne, ilman isäntää tai vaunuja. Sitä laatuaikaa viettämään... Eniten kaiken sujuminen on omasta käytöksestä kiinni!

 

Meidän noutaja oli jo 8v. esikoisen syntyessä, mutta on oikea "äidin pikkupoika" ja kaiken keskipiste ollut aina, eikä mitään ongelmia ollut vauvan tullessa taloon, koira sai pitää oman paikkansa talossa ja koiran suhteen ei mitään asioita muutettu eli saa nukkua edelleen makuuhuoneessa kun on siihen tottunut jne.. Esikoinen jopa konttaili koiran päältä aikoinaan, kun koira makasi oviaukon edessä ja lapsi halusi pois huoneesta mutta koira ei viitsinyt väistää, se tosin ei koiraa haitannut! Tietysti ison koiran ja pienen lapsen kanssa pitää aina hiukan olla varovainen, koska koira ei aina välttämättä osaa varoa lasta.

 

Kiitos kaikille vastauksista! Sellaisessa uskossa olen, että eiköhän kaikki hyvin mene! Ja kerkeehän tuo kakara tuossa vielä kasvaa ennen kun vauva asia on totta.
Hauskaa loppuvuotta kaikille toivottelee Emppu =)

 

\

Yleensä menee ihan ok kun koiraa ei suljeta pois vaan saa pyöriä ihan samalla tavalla jaloissa vauvaakin hoidettaessa kuin normaalisti. Ja välillä sitä extrahuomiota koiralle vähän niin kuin isommille sisaruksille antaisi. Eli ei tee asiasta puoleen eikä toiseen mitään erityistapausta vaan jatkaa elämää kuin ennenkin. Toki pitää muistaa että koiraan ei voi koskaan luottaa 100% varmuudella eli kaksin ei voi jättää yms mutta ne on nyt niitä ihan normaaleita koirajuttuja.

Peesaan =) Meillä 1,5 v.Cairni ja tyttö nyt 5 kk ja hyvin on mennyt alun mustasukkasuuden jälkeen.Koira oli niin mustis musta ettei huolinut edes herkkuja kuin mieheltäni Viikossa meni ohi.Otin tavaksi tehdä koiran kans kunnon aamulenkin ja annan pyöriä vauvan kanssa,tietenkin varauksella.....

 

Meille kun syntyi ensimmäinen lapsi niin koira oli melki vuoden ikäinen silloin niin ei ollut mitään ongelmaa. Kun lapsi tuli kotiin koira sai olla lähellä niin paljon kuin halusi eikä komennettu sitä sen läheltä pois. Eli elimme ihan normaalisti vaikka vauva tulikin kotiin. Ehkä siksi ei tullut mitään ongelmia. Hyvin teillä menee. =)

 

Hyvin on mennyt ja koira otti vauvan hyvin äitimäisesti vastaan On ollut rankaakin kun lenkitykset ja koiran haukkumisen takia vauvan heräilyt on pistänyt aluks hermot kireelle mut nyt poju koira ylimmät ystävät (ainakin kun pojalla ruokaa kädessä) Saa nähdä muuttaako koira pois kun tämä toinen vauva syntyy

 

\

Hyvin on mennyt ja koira otti vauvan hyvin äitimäisesti vastaan On ollut rankaakin kun lenkitykset ja koiran haukkumisen takia vauvan heräilyt on pistänyt aluks hermot kireelle mut nyt poju koira ylimmät ystävät (ainakin kun pojalla ruokaa kädessä) Saa nähdä muuttaako koira pois kun tämä toinen vauva syntyy

Kuulostaa tutulta. Meillä uroksesta tuli kerralla vara-äiti, nukkui pinnasängyn vierellä, ilmoitti jos vauvalla "hätä" ja nuoleskeli vauvaa aina kun vain sai tilaisuuden. Jättiläis-narttu ei taas ollut yhtään kiinnostunut nyytistä, närkästyneesti tuhahdellen vaihtoi vaan nukkumapaikkaa kun vauva itki. EI ole kyllä siinä eläimessä pienintäkään äidillistä vaistoa!!!

Heti alusta asti koirat saivat olla kosketuksissa vauvaan, tietenkään ei nyt ihan "naamalla" saanut olla mutta vauvasta ei tehty mitään kielteistä ei-asiaa. Paitsi silloin kyllä äiti kiehui kun ovikello soi tai auto ajoi talomme ohi, hälytyskuoro toimi entiseen malliin. JA TOIMII EDELLEEN!!!

Omalla "perstuntumalla" ja kantapään kautta opittuna: jos on jotain johtajuusongelmia ja just tuota reviirin vahtimista ja hälytystä niin kannattaa kokeilla kitkeä pois ennen kuin vauva syntyy, sen jälkeen jo vaikeampaa kun ainakaan minulla ei voimat ja kärsivällisyys riitä.

Nyt kun saisi tuon pojan 1,7-vuotta antamaan koirillekin omaa rauhaa, meinaa hän nyt olla koko ajan "kuonolla". Pienempi uros on paras kaveri pojalle, mutta välillä vähän altavastaajana kun poika yrittää ratsastaa ja könyää päälle vie lelutkin suusta. Narttu seuraa kuin hai laivaa kun pojalla ruoka-aika tai herkkuja käsissä. Ison kokonsa takia pitää koko aika seurata ettei vahingossa satu mitään haaveria kun koira leikkii vähän rajummin ja jo pelkkä asennon vaihtaminen on suuri liikkeistä. Kumpikaan ei ole ainakaan vielä yrittänyt "pomottaa" lasta. Joissakin perheissä se on suuri ongelma.

Missään tapauksessa en jätä kolmikkoa pitkäksi aikaa keskenään. Koira on eläin eikä sen ajatustoiminta ole kuin ihmisellä. Mutta sen verran pitää terveellä koiralla kärsivällisyyttä olla että tulevat toimeen sopuisasti keskenään. Kun vaan jaksaisi itse touhuta entiseen tapaan koirien kanssa, pelkkä taluttimessa lenkittäminen ei vielä "väsytä" koiraa tarpeeksi vaan tarvitsisivat myös älyllisempää puurtamista. Silloin on aina heti helpompaa kun on vain lapsi "leikitettävänä".

Nyt lapsia on tulossa tuplasti lisää. Harmittaa vähän lapsen ja koirien puolesta kun heidän leikittämisensä ja liikuttamisensa on varmaan ainakin alussa vähän vaisumpaa. Mutta kyllä muutkin ovat selvinneet niin eiköhän mekin.

 

meillä kans kaksi koiraa,toinen kohta 2 ja toinen puolitoista.olen alussa vielä eli 8vk.lla. ensimmäinen lapsi tulossa.minua mietityttää eniten se että mitäs jos lapsi onkin allerginen eläimille..!? onko kenelläkään käynyt niin?pelottaa kauheasti ja jos tiedätte vielä että mistä se allergia tulee lapselle jos vanhemmilla ei ole..?

 

Tutkimuksethan puoltavat sitä seikkaa, että enemmän kuin yhden lemmikin asuminen samassa taloudessa jopa suojaa allergioilta =)

Huolesi on ihan ymmärrettävää ja käy varmasti kaikkien lemmikin omistajien mielessä jossain vaiheessa. Niin minunkin. Meillä on onneksemme selvitty ilman allergioita.

Ensimmäisenä oli koira talossa sitten tuli lapsi ja vuoden päästä kissanpentu. Lapsi taas parin vuoden kuluttua, josta taas vuoden kuluttua koira. Tällä hetkellä elelemme kolmen lapsen, kahden koiran ja kissan taloutta (+ me old foxit). Kanikin oli mutta se valitettavasti kuoli viime talvena Kolmas koira on tilauksessa

Meillä kaikki lapset ovat olleet poikkeuksellisen terveitä, osan kunniasta luen kyllä lemmikkien ansioksi =)

Etukäteen ei kannata huolehtia, vaikka se monesti onkin helpommin sanottu kuin tehty

 

tuo edellinen vastaukseni oli siis tarkoitettu n86:lle...

 

meidän riiseninarttu (n. 40 kg tapaus) oli n. 1 1/2-vuotias, kun vauva syntyi. Aluksi koiruli hieman pelkäsi vauvaa, kun hän liikahti tai äännähti. Parin päivän kuluttua koira kuitenkin jo halaili (laittoi kuononsa vauvan mahan päälle ja hieroi sillä vauvan masua), tervehti (nuolaisi), kantoi lelujaan vauvalle ja vartioi laittialla pikku-neitiä.

Nyt koiramme tulee jopa lähduttamaan vauvaa hänen itkiessään ja vauva pitää tervehtiä joka kerran unien jälkeen =) Mitään ongelmia ei ole ollut enkä usko, että niitä tuleekaan. Vauvan alkaessa liikkua, olenkin päättänyt, ettei neidillä ole mitään asiaa koiran ruokakupeille eikä nukkumapaikoille. Lisäksi mun mielestä on tärkeää edelleen säilyttää koiralle ns. oma aika eli lenkit ja koulukset mamman kanssa ihan kahdestaan ilman miestä tai vauvaa.

 

Meillä on neljä lasta ja samanverran koiria ja hyvin on mennyt. Kaikki koirat eivät meilläkään ole lapsia rakastaneet, sietävät kylläkin. Osa taas touhottaa koko ajan lasten perässä.
Sekä lapsille että koirille on aina ollut selvät säännöt. Koirilla on talossa omat paikkansa, johon ne menevät, kun lasten seura ei kiinnosta. Lapsilla EI ole lupaa mennä koirien paikoille. Koirilla ei ole mitään asiaa lasten huoneisiin. Hyvin ovat kaikki sisäistäneet asian, eikä sen suhteen ole ongelmia, sisätiloissa eivät meillä riehu sen enempää lapset kuin koiratkaan. Riehumaan ja juoksemaan mennään ulos.
=)